Linja 95

Linjan 95 tarina

 

nof_890_kny_2437-001_600_x_374.jpg

Linja 95 koostuu periaatteessa kahdesta vanhasta reitistä – Vartiokylään ajaneesta linjasta 41 ja Vesalaan kulkeneesta linjasta 70. 41:sta tuli 95 ja 70 muuttui ensin 97:ksi, sitten vielä numerolle 90. Vuonna 1978 95 ja 90 yhdistettiin yhdeksi linjaksi. Vuonna 1982 alkuperäinen 95 lakkautettiin ja sen korvasi liityntälinja 95.

Oy Liikenne Ab sai 24.7.1935 luvan linjalle Helsinki - Kulosaari - Herttuaniemi - Mellunkylä. Ei ole tiedossa, alkoiko liikennöinti myös tuona päivänä, todennäköisesti kuitenkin vasta myöhemmin. Lähtöpaikkana keskustassa toimi Rautatientori, tai tarkemmin ottaen Mikonkatu. Sieltä ajettiin Hakaniementorille, ja edelleen Hämeentietä? pitkin. Lautatarhankadun kautta päästiin vanhalle Kulosaaren puusillalle, josta matka jatkui Kulosaaren ja Herttoniemen läpi Porvoontietä Vartiokylään, silloiseen Puotinkylään. Sieltä edettiin vielä runsas kilometri eteenpäin Mellunkylään. Päätepysäkki oli ilmeisesti nykyisen Mellunmäentien risteyksen tuntumassa Fallbackan kohdalla.

Lyhyemmän version lupapäivämääräksi on kerrottu 30.10.1935. Tämä ei ajanut Mellunkylään saakka, vaan kääntyi takaisin jo Puotinkylässä. Kääntöpaikka oli todennäköisesti nykyisen Teboilin huoltoaseman paikkeilla.

Marraskuussa alettiin ilmeisesti kaikki Puotinkylään päättyvät vuorot ajaa Viikin kautta. Neljännen version lupapäivämäärä on 17.8.1938. Tämä reitti tuli Kulosaaren kautta Puotinkylään ja jatkoi siitä Linnamäentietä (nykyään Linnanherrantie) pitkin Mellunkyläntien (Humikkalantie) risteykseen. Tämä Humikkalantien ja Linnanherrantien risteyksen ympäristö tunnettiin tuohon aikaan nimellä Kontula.

On makuasia, ajatellaanko kaikki variaatiot erillisiksi linjoiksi, vai Helsinki - Mellunkylä-reitin versioiksi. Liikennöitsijällä itsellään oli ainakin aikataulu Helsinki - Puotinkylä - Mellunkylä, jossa mainittiin poikkeusvuoroina ajot Kontulaan (K) ja Viikin kautta Mellunkylään (V). V-vuoroja oli vain pari päivässä. Oma aikataulunsa oli ilmeisesti reitille Helsinki - Viikki - Puotinkylä.

Sota-aikana linjoja ajettiin harvakseltaan, tai ei ollenkaan. Liikennöinti käynnistyi yskähdellen jälleen vuoden 1944 jälkeen. Silloin saatettiin ajaa vain Puotinkylään asti Kulosaaren kautta. Mellunkylän ja Kontulan variaatiot jäivät ilmeisesti pois.

 

3.1.1947

Oy Liikenne Ab:lla oli suuria vaikeuksia hoitaa linjojaan, ja 3.1.1947 alkaen Vartiokylän (entinen Puotinkylä) reitti luovutettiin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen hoitoon. HKL antoi linjalle numeroksi 41.

25.8.1948

Linjaa 41 ajettiin Viikin kautta.

Toinen peruspilari käynnistyy

1948

Helsingin maistraatti myönsi Arvo Saarisen omistamalle Uudenmaan Linja Oy:lle luvan liikennöintiin reitille Helsinki - Kontula 19.12.1948. Keskustasta tultiin (Kulosaaren / Viikin kautta?) Porvoontietä, jolta käännyttiin vasemmalle tielle, joka myöhemmin sai nimen Kukkaniityntie. Seuraavat reittikadut olivat Karjatanhuanpolku, Humikkalantie ja Muinaistutkijantie. Linja ei siis päättynyt siihen Humikkalantien ja Linnanherrantien risteykseen, jota nimitettiin Kontulaksi. Matka jatkui siitä vielä eteenpäin Muinaistutkijantielle. Päätepysäkki sijaitsi kettutarhan kohdalla. Päärakennus on pystyssä vieläkin, se on osana Naulakallion vastaanottokotia. Nykyään alue on virallisesti Vesalan osa-aluetta.

Alkuvuosi 1949

Linja 41 jälleen Kulosaaren kautta (myös Kontulan linja?)

1949

Osa Kontula-linjan vuoroista jatkettiin pidemmälle Vesalaan. Humikkalantieltä ei käännytty Muinaistutkijantielle oikealle, vaan vasemmalle. Tämä tie jatkui Tiurinlinnantienä, kulkien nykyisen Kontulantien eteläpuolella (Tanhuantien linjaus?). Tiurinlinnantieltä käännyttiin Koskenhaantielle, jota ajettiin Paneliantien risteykseen saakka.

 

1.6.1951

Arvo Saarisen liikennöinti ei tyydyttänyt viranomaisia, ja linjan hoito annettiin Niilo Anttilan omistamalle Tammelundin Liikenne Oy:lle. Liikennöinti vanhoilla busseilla ei aina ollut luotettavaa nytkään ja jälleen joutuivat viranomaiset puuttumaan asiaan.

Kesä 1952

Tammelundin Liikenne Oy lopetti liikennöinnin Kontula-Vesalan linjalla.

 

13.9.1952

Oy Liikenne Ab oli itäisimmän Helsingin pääliikennöitsijä, ja liikennekenttäperiaatteen johdosta Kontula-Vesalan linja siirtyi nyt Liikenne Oy:lle, vaikka tälläkin yhtiöllä oli huomattavia vaikeuksia saada linjat hoidettua sodan jälkeen. Arvo Saarisen Uudenmaan Linja Oy avusti kalustopulasta kärsivää Liikenne Oy:tä ajaen osan vuoroista.

 

1.1.1953

Linja 41Viikin kautta (myös Vesalan linja?)

 

8.3.1953

Kulosaaren kautta.

 

30.8.1954

Linja 41 jatkettiin Mellunkylään. Uusi päätepysäkki nyt Naulakalliontien risteyksessä. Nykyään Naulakalliontie ei tule Itäväylälle asti, vaan paikalta lähtee Mellunmäentie. Päätepysäkin vieressä sijaitsi Bredbackan kartanon navetta, joka myöhemmin toimi käytettyjen autojen kauppana 1980-luvulle asti.

Uusi ruuhka-ajan rinnakkaislinja 41A perustettiin. Se ei ajanut Mellunkylään saakka vaan ympäri käännyttiin Sippolankujan kohdalla. Nykyään Itäväylän varteen on rakennettu meluaita, joten siitä ei pääse kääntymään Sippolankujalle. Vastapäätä Itäväylän toisella puolella on Shellin tankkauspiste.

1956

Uudenmaan Linja Oy:n avustava liikennöinti Vesalan linjalla loppui.

 

Lokakuu 1958

Mellunkylänpuron ylittävä, autoliikenteen kestävä silta valmistui Paneliantielle ja Vesalan linjan reittiä muutettiin. Humikkalantieltä käännyttiin vasemmalle Muinaistutkijantielle ja heti sen jälkeen oikealle Aarteenetsijäntielle. Sitten käännyttiin vasemmalle Tuukkalantielle ja päätepysäkki oli vähän ennen Paneliantietä.

Toisen tiedon mukaan linja jatkui vielä Koskenhaantielle.

 

 

 

Alkuaikojen kalustosta

 

On vaikea tarkasti tietää minkälaisella kalustolla linjoja ajettiin. Tiedossa on vain yleisesti, millaisia busseja liikennöitsijöillä oli. Kalusto oli kuitenkin melko kirjavaa, eikä ole tietoa ajettiinko linjaa milloin milläkin autolla vai joillakin tietyillä autoyksilöillä.

 

HKL sai ensimmäiset sodanjälkeiset autot vasta vuonna 1948, joten linjaa 41 aloitettaessa käytettiin vain ennen sotaa hankittua Helsingin Raitiotie ja Omnibusosakeyhtiön (HRO) kalustoa. Suurin osa HRO:n vuosina 1936-40 hankkimista busseista oli bulldog-mallisia Büssingejä Helkon, Kaipion ja Autoteollisuuden koreilla. Sitten oli myös suuri määrä toisilta yhtiöiltä siirtyneitä autoja. Näistä suurin osa oli nokkamallisia mutta joukossa nähtiin myös ns. lovinokkamalleja- sekä tavallisia bulldogeja.

 

Uusia busseja alkoi tulla vuodesta 1948 alkaen ja erityisesti 1950-luvulla merkkivalikoima muodostui hyvin kirjavaksi. Bussit olivat yleensä bulldog-mallisia Scania-Vabiksia ja Volvoja. Yleisin korimerkki oli Helko mutta myös Ajokkia ja Valmettia käytettiin paljon – ovijärjestys 1-1-2 ja 1-2-2. Bulldogien joukossa nähtiin myös poikkeavia tyyppejä. Suorastaan vallankumouksellisia olivat vuonna 1956 tulleet nk. Suihku-Volvot. Volvo B655-alusta varustettiin automaattivaihteistolla ja hyvin erikoisessa Helko-korissa oli mm. erikoinen ovijärjestys ja nauhakilvet.

 

Vuosina 1956-57 uusissa autoissa otettiin käyttöön mustataustaiset nauhakilvet. Nauhakilpien rinnalla käytettiin usein myös irtokilpiä ja vuonna 1958 uusissa busseissa nauhakilvistä luovuttiin.

 

Arvo Saarisen busseista Kontulan linjalla ei ole mitään tarkkaa tietoa. Ainakin osa niistä oli kuitenkin sotaa edeltävältä ajalta olevia nokkabusseja. Saarisen eli siis Uudenmaan Linja Oy:n bussit olivat yläosaltaan keltaisia, alaosaltaan sinisiä punaisella raidalla.

 

Tammelundin Liikenteen otettua linjan hoitoonsa kalusto muuttui hyvin kirjavaksi ja moniväriseksi. Yhtiön omistaja Niilo Anttila hankki käytettyä kalustoa mm. HKL:lta. Nämä autot eivät kuitenkaan olleet yhtä lukuun ottamatta alkuperäisiä sinisiä busseja vaan alun perin Oy Omnibus Ab:n punaisia busseja. Punaisten bussien lisäksi linjalla saattoi ajaa myös sinisiä ja vihreitä busseja.

 

Liikenne Oy:n myötä Kontulan reitin bussit muuttuivat kaikki punaisiksi keltaisella raidalla. Autot olivat ilmeisesti enimmäkseen bulldog-mallisia Vanajia ja Volvoja. Linjalla ajoi sekä katureita että turistimallisia busseja. Kaupunkiautoit varustettiin etu- ja takaovella, pelkistetyillä keinonahkapäällysteisillä istuimilla, verhoilla ja hattuhyllyillä. Turistimalleissa oli vain yksi ovi ja kangaspäällysteiset istuimet korkeilla selkänojilla. Edessä olevassa linjakilvessä luki luultavasti ” Helsinki-Kontula”, myöhemmin ”Vesala”.

 

 

26.8.1957

Reitti Sörnäisissä Kulosaaren sillalle muuttui. Nyt tultiin Hämeentieltä Vilhonvuorenkatua alas Sörnäisten rantatielle ja siitä noustiin sitten sillalle.

 

31.8.1959

Linjalle 41 S-versio, joka tuli Hakaniemestä Sörnäisten rantatietä. 41S:n päätepysäkki oli 41:n tapaan Mellunkylässä. Myös jotkut 41A:n vuorot alkoivat käyttää Sörnäisten rantatien reittiä. Ne ajettiin tunnuksella 41A/S.

 

1.1.1960

HKL alkoi käyttää kaupunginosien osa-alueiden nimiä reittinimissä. Mellunkylän sijasta määränpääksi tuli nyt Mellunmäki ja Vartiokylän asemesta Vartioharju.

 

25.9.1960

Viimeistään nyt Vesalan linja Kulosaaren läpi.

 

1.9.1961

41S sekä 41A/S-vuorot lopetettiin kun 41 siirtyi Hämeentieltä Sörnäisten rantatielle. Ilmeisesti myös Vesalan linja siirtyi samalle reitille samaan aikaan.

 

2.9.1962

Yölinja 41N perustettiin. Se ajoi Puotilan kautta. Loppupään reittikadut: …Itäinen moottoritie (=Porvoontien uusi nimi) – Meripellontie – Rusthollarintie – Rantakartanontie – Itäinen moottoritie.

1960-luvun alkupuoli

Vesalan linja sai linjanumeron 70. (Avattiin myös uusi linja Mellunmäen kautta Vesalaan. Tämä sai numeron 71).

1964

Helsingissä toteutettiin ensimmäinen yhteistariffi. Yksityslinjojen erilliset liput säilyivät, mutta hintoja yhdenmukaistettiin ja HKL:n kulkuneuvoon pystyi vaihtamaan maksamalla 20 pennin lisämaksun. 

 

18.1.1964

Linjat 41 ja 41N alkoivat kiertää myös Puotinharjun kautta – ei kuitenkaan ruuhka-aikoina (41N toki ajoikin vain iltayöllä). Uusi reittiosuus Turunlinnantie – Myllymestarintie.

 

1.5.1964

Linjat 41 ja 41N lyhennettiin samalle kääntöpaikalle 41A:n kanssa eli siis Sippolankujalle.

 

31.1.1965

41A lopetettiin.

 

1.2.1965

41 Puotinharjun kautta myös ruuhka-aikoina.

 

1960-luvun puoliväli (jos ei jo 1958)

Linjaa 70 pidennettiin Paneliantieltä Koskenhaantielle. Uusi päätepysäkki oli lähellä Rekipellontien risteystä (myös linja 71 jatkettiin tänne).

 

1.1.1966

41>95, 41N>95N, 70>98

Helsingissä otettiin käyttöön postinumerot. Ei kuitenkaan vielä nykyisiä viisinumeroisia koodeja vaan postitoimipaikkanumerot, esimerkiksi Helsinki 90. Samaan aikaan HKL otti käyttöön postinumeroihin perustuvat linjanumerot. Kaikki Helsingin sisäiset linjat otettiin yhtenäisen numeroinnin piiriin liikennöitsijästä riippumatta.

Linja 41 oli nyt 95 ja 41N vastaavasti 95N. Kontula ja Vesala kuuluivat molemmat Helsinki 94-alueeseen. Koska 94-linjoja oli tulossa jo muutenkin useita, annettiin linjalle 70 tunnukseksi 98 (71:stä tuli 97).

 

3.12.1966

Kaikki linjat siirtyivät uudelle reittiosuudelle Hakaniemen jälkeen. Hakaniemenkadun sijasta ajettiin nyt Hakaniemenrantaa pitkin sillan alta Sörnäisten rantatielle.

 

1969

Linja 98 Puotinharjun kautta. (Turunlinnantietä pitkin ajamisesta tuli normaalikäytäntö josta ainoastaan pari linjaa poikkesi).

Mikonkadun bussien lähtölaiturit siirrettiin varsinaiselle Rautatientorille.

 

7.8.1969

95 Puotinharjusta Itäväylälle Kuusistonlinnantien jatketta Myllymestarintien sijasta. Jatke sai myöhemmin oman nimen Brahelinnantie.

 

21.9.1969

Linja 95 (ja 95N) laitettiin kulkemaan Itäväylän varresta Vartioharjun sisäosiin. Itäväylää tullessa käännyttiin vasemmalle Kiviportintielle ja ajettiin tämä katu päästä päähän. Päätepysäkki nyt Riskutien risteyksen tuntumassa.

 

31.5.1970

Linjalle 95/N kuljettajarahastus.

 

1.5.1971

Koko Helsingin sisäisen liikenteen kattava yhteistariffi tuli voimaan 1.5.1971. Liikenne Oy oli tosin silloin lakossa, kuten melko usein muutenkin. Lakon päätyttyä myös linjalla 98 käytettiin HKL:n lippuja.

 

 

 

Bussit 1960-luvulta 70-luvulle

 

Vuonna 1962 linja 41 sai uudet perusbussit kun HKL hankki ison sarjan Scania-Vabis B75-mallia Helkon korilla. Näitä autoja tuli liikennelaitokselle vuosina 1961-63 ja 1965. Numerot olivat 435-499 ja 11-55. Muistikuvan mukaan juuri 1962-mallisia autoja 455-459 ajoi 41:llä. Vuonna 1965 tuli vielä sarjasta 16-55 loppupään numeroita idän linjoille.

 

Linjainformaatio oli hoidettu irtokilvillä 1950-luvulta asti lyhyen nauhakilpikokeilun jälkeen, edessä ja takana linjatunnus valkopohjaisessa irtokilvessä. Sivukilpitaulu pysyi entisenlaisena asiaankuuluvine teksteineen.

 

Vuonna 1966 aloitti toimintansa HKL:n Varhan varikko ja ainakin 95:n kokopäivävuorot ajettiin Varhan kalustolla. Ruuhkavuoroja ajettiin usein vielä Koskelan varikolta.

 

Varhan varikko sai uusia busseja joulukuussa 1966. Ne olivat pitkiä 12-metrisiä keskimoottorisia ja puoliautomaattivaihteisia autoja, joissa alustana toimi Vanaja VLK-4 ja korina Wiima m. HKL 2-2-2-ovilla. Nämä autot huomasi heti uusiksi, koska HKL hiukan vaalensi bussien aikaisempaa syvän-tummansinistä sävyä. Jo seuraavana vuonna Vanajat kuitenkin siirrettiin pois idästä ja tilalle toimitettiin nk. Nappulatiikereitä vuodelta 1965. Näissä käytettiin alustana Leyland Royal Tiger Worldmasteria puoliautomaattivaihteilla ja Wiiman koria. Ovijärjestys 1-1-2 ja värisävy vanha. Nappulatiikerit ja bulldog-Scaniat olivat linjan 95 kokopäivävuorojen vakiokalustona vuoden 1970 toukokuun lopulle saakka.

 

Linjalla 70>98 liikennöi yleisimmin Volvo B635-alustaisia punaisia Wiimoja. Siipi-Wiima m 59 oli perusmalli kunnes vuonna 1965 Liikenne Oy alkoi hankkia valtavia määriä B635-alustaisia Volvoja Wiiman m 64-korilla. Bussien keulassa luki linjakilvessä ”98 Hki-Kulosaari-Vesala”. Sivulla oli etu- ja takaoven oikealla puolella ikkunassa irtokilpi. Takimmaisessa luki ”98 Vesala”, ja etummaisessa joko ”takaovesta sisään” tai ”kuljettaja rahastaa”. Toisin kuin HKL, joka vaihtoi linjan kuljettajarahastukseen tietyllä päivämäärällä, niin Liikenne Oy:llä ajettiin tilanteen mukaan – joskus rahastajan kanssa, joskus ilman.

 

Liikennöinti rahastajan kanssa väheni Liikenne Oy:llä 1960-luvun lopulla ja loppui sitten kokonaan. Vuosina 1967-68 yhtiölle tuli Volvo B58-alustalla varustettuja keskimoottorisia busseja. 67-malleihin sijoitettiin vielä rahastajanpaikka, mutta 68-malleihin ei enää. Verhot ja hattuhyllyt jäivät lähiliikennebusseista pois jo 1967. Sen sijaan edelleen linjalla ajoi myös yksiovisia turistimalleja.

 

Kuljettajarahastus HKL:n linjalla 95 merkitsi, että autoon noustiin nyt etuovesta ja bussikalusto osittain vaihtui. Erillisellä kuljettajatilalla varustettuja bulldogeja ei voinut enää käyttää. Niiden tilalle tulivat nyt 1966-67-malliset Vanajat. 66-Vanajat olivat niitä, jotka uutena tullivat idän linjoille, mutta siirrettiin melkein heti Länsi-Helsinkiin. Ne, kuten Nappulatiikeritkin, olivat monikäyttömalleja – niillä voitiin ajaa rahastajan kanssa tai ilman. Vanajia oli ehkä ollut linjalla jokunen jo vähän ennen kuljettajarahastukseen siirtymistäkin, mutta nyt niitä käytettiin kokopäivävuorojen päämallina. Takaoven kohdalla ollut linjakilpitaulu siirrettiin nyt ensimmäiseen sivuikkunaan. Muuten linjainformaatio säilyi entisellään. Se muuttui vasta syksyllä uusien bussien mukana.

 

Uusien bussien tyyppi muuttui merkittävästi syksyllä 1970. Uutuudet olivat nyt takamoottorisia ja automaattivaihteisia Sisu B-53 SP-busseja. (Tässä puhutaan nyt siis linjan 95-kalustosta. HKL kyllä sai uudenmallisia busseja jo vuonna 1968). Wiiman koriin sijoitettiin ovijärjestys 2-2-0 ja linjakilvet olivat nyt nauhamalliset. Linjanumero näkyi loistevalolla valaistussa mustataustaisissa kolminauhakilvissä edessä, sivulla ja takana. Sivuikkunassa käytettiin edelleen perinteistä linjataulua Rautatientori Puotinharju Vartioharju / Järnvägstorget Botbyhöjden Botbyåsen – teksteineen. Tästä eteenpäin bussit olivat tämäntapaisia Sisuja BT-53 SP-, BT-53 CR- ja BT-69 CR-alustalla. Perinteinen linjakilpitaulu sivuikkunassa jäi pois nauhakilpiautoista vuonna 1972.

 

Yhteistariffi vuonna 1971 ei vaikuttanut pelkästään tariffeihin, vaan HKL antoi myös määräyksiä bussikalustosta. Yksiovisten täysturistien käyttö kaupunkilinjoilla loppui nyt täysin. Puolituristilla saattoi ajaa (oli useimmin linjalla 94S). Myös linjainformaatioon tuli määräyksiä.

Jo ennen yhteistariffia vuonna 1970 Liikenne Oy otti käyttöön erillisen linjanumerokilven auton keulassa. Uusien autojen nauhakilvessä havaittiin nyt musta tausta valkoisella tekstillä. Linjan 98 teksti oli: ”98 Hki-Vartiokylä-Vesala”. Pienessä sivukilvessä, jos sellaista käytettiin (osassa oli, osassa ei), luki joko ”98 Vartiokylä Vesala” tai ”Kuljettajarahastus”.

 

Keväällä 1971 vanhojen autojen linjakilpiä alettiin varustaa HKL:n määräysten mukaisiksi. Edessä pääinformaation muodosti irrallinen linjanumerokilpi. Otsan nauhakilpi säilyi ennallaan tai sitten siellä näkyi vain linjanumero kilven keskellä tai sitten se oli tyhjänä. Sivulla linjatunnus laitettiin pieneen nauhakilpeen tai jos sitä ei ollut, niin erilliseen irtokilpeen etuoven vasemmalle puolelle ikkunan alle. Takaovella saattoi edelleen lukea ”98 Vesala”, mutta sinne alettiin myöhemmin vaihtaa mustapohjaista kilpeä, jossa valkoisen nuolen kanssa luki ”Käynti etuovesta”.

 

Syksystä 1971 alkaen uusissa punaisissa busseissa ei enää ollut matalaa tekstikilpeä otsassa, vaan pelkkä nauhatyyppinen numerokilpi. Sivulle sijoitettiin ikkunoiden yläpuolelle kookas kilpikotelo, jossa ylärivillä luki ”98 R:tori Vartiokylä” ja alarivillä ”Vesala”. Ensimmäisen autosarjan jälkeen sivukilven linjanumero kasvoi koko kilven korkuiseksi. Syksyllä 1972 tuli uusissa autoissa käyttöön kolminauhakilpi edessä ja sivulla eikä mitään tekstejä enää ollut.

 

 

 

30.8.1971

Linjat 95 ja 95N jatkettiin Vartioharjussa Riskutietä eteenpäin Linnanherrantien kulmaan. Tämä päätepysäkkilenkki on edelleenkin nähtävissä. Sitä käytettiin jonkun aikaa kirjastoauton pysäkkinä, nykyään paikalla on pahvin, lasin ym. keräyspiste.

 

1970-luvun alku

Yhteys Kukkaniityntieltä Karjatanhuanpolulle katkaistiin ja linja 98 siirtyi uudelle reittiosuudelle: …Kukkaniityntie – Inkeroistentie – Kiviportintie – Soraharjuntie – Klamintie – Humikkalantie… Vähän myöhemmin linjaa lyhennettiin. Linja päättyi nyt Aarteenetsijäntien – Paneliantien ja Tuukkalantien muodostamaan lenkkiin.

 

1.1.1973

Linjalle 98 uusi linjanumero 97.

HKL yritti selkiyttää linjanumeroita postinumeroiden muuttuessa lokakuun alussa 1973.  (mm. Mellunmäestä oli tullut Hki 97 ja eteläisestä Vuosaaresta 98). Linja 97 oli lopetettu ja linjalle 96V Vuosaareen annettiin nyt tunnus 98 (entisestä 96S:stä tuli nyt 96V). Jäljelle jäänyt Vesalan linja (98) sai nyt siis tunnuksen 97 (Mellunmäkeen ajoi edelleen 94).

 

Loppuvuosi 1974

Vesalan linja 70>98>97 sai jo neljännen tunnuksensa – siitä tehtiin nyt 90. (Näin Mellunmäen linjalle 94 vapautui postinumeron mukainen tunnus 97, joka otettiin käyttöön vuonna 1975).

Linjanumeromuutosten jälkeen ei vanhoissa punaisissa busseissa käytetty keulan reittikilvissä tekstejä enää lainkaan vaan kilpi oli joko tyhjänä tai sitten siihen sijoitettiin pelkkä linjatunnus. 1971-72-mallisten bussien suuressa sivukilvessä oli entisen linjan 97 yhteydessä käytetty tekstiä ”97 R:tori Mellunkylä Vesala”. Tätä kilpitekstiä käytettiin sitten jäljelle jääneellä Vesalan linjalla - joka siis nyt oli 97- ”Mellunkylä” peitettynä. Linjaa 90 ei Liikenne Oy:llä sen sijaan aikaisemmin ollut, joten nauhaan painettiin vain 90 ilman mitään tekstejä.

Kesään 1973 saakka Liikenne Oy hankki edelleen vain etu- ja takaovella varustettuja busseja. Alustoina vuorottelivat etumoottorinen Volvo B57 ja keskimoottorinen B58 – korina Wiima m 68. Syksyllä 1973 tulivat ensimmäiset keskiovilla varustetut autot. Joulukuusta 1973 joulukuuhun 1974 liikenteeseen tuli jo varsinaisella kaupunkikorilla varustettuja busseja (nk. Heinähäkkejä) ja sitten Wiiman K200-kaupunkikoreja vuodesta 1976. Alustana Volvo B58 keppivaihteilla, ovet 2-2-0.

 

 

 

17.5.1976

95N ei enää kulkenut Rantakartanontietä vaan Karhulantietä Kiviportintielle.

 

12.10.1976

95 siirtyi kulkemaan Vanhanlinnantien jatketta pitkin. Siitä sitten edelleen Kiviportintielle joko Itäväylää tai Vartiokyläntietä pitkin.

 

1977

Uusien HKL:n bussien värisävy vaihtui taas vähän vaaleamman siniseksi (ei kuitenkaan vaaleansiniseksi) ja toiseksi väriksi tuli valkoinen. Uuteen tyyliin ei enää kuulunut kylkiraitaa. Myös vanhojen bussien uudelleenmaalauksessa käytettiin vaaleampaa sävyä, mutta toisena värinä edelleen harmaa.

 

1.6.1978, peruspilarit yhdistyvät

Itä-Helsingin linjojen suuri uudistuspaketti toteutettiin. Linjat 95 ja 90 yhdistettiin. Yhdistetyn linjan numero oli 95 ja se kulki Linnanherrantien kulmaan asti entistä 95:n reittiä. Siitä jatkettiin Linnanherrantietä Humikkalantielle ja edelleen entisen linjan 90 reittiä Tuukkalantielle. Puotinharjun jälkeen reitti kulki Vanhanlinnantietä ja Vartiokyläntietä Kiviportintielle. Myös 95N jatkettiin Vesalaan ja lisäksi tuli vielä ruuhkaversio 95S Kasarmitorilta linjan 95 entiselle päätepysäkille.

 

Linjaa 95S ajoi pelkästään HKL, mutta sen sijaan päälinja 95 ja 95N olivat HKL:n ja Liikenne Oy:n yhteisessä hoidossa. Linjoilla ajoi siis sekä sinisiä että punaisia busseja. Siniset olivat kaikki takatuuppari-Sisuja ja punaiset keskimoottorisia Volvoja. Linjakilpinä olivat HKL:llä kolminauhaiset- ja Liikenne Oy:llä nelinauhaiset numerokilvet. Punaisissa busseissa ei ollut takakilpeä.

 

31.3.1980

Toinen rinnakkaislinja 95B Rautatientori – Vartioharju – Kontula – Vesala. Sen reitti oli …Kiviportintie – Soraharjuntie – Klamintie – Humikkalantie – Porttitie – Kontulantie – Aarteenetsijäntie – Paneliantie – Tuukkalantie. Tätä linjaa ajoi pelkästään Liikenne Oy.

 

 

Uusi aika – metro ja liityntäliikenne

 

1.9.1982

Metron liityntäliikenne alkoi. Nyt alkoi myös linjalla 95 uusi aikakausi. 95 vanhassa muodossaan sekä linjat 95B ja 95S lopetettiin. Perustettiin uusi liityntälinja 95 Itäkeskus (M) – Vartioharju – Vesala. Päätepysäkki sijaitsi nyt Humikkalantiellä Kontulantien risteyksessä. Puotinharjun jälkeen siirryttiin nyt taas Brahelinnantien – Itäväylän reitille. 95N ajoi edelleen Tuukkalantielle (päivällä sinne ajoi 96). Liikennöitsijänä pelkästään Liikenne Oy – kaikki bussit olivat siis punaisia Volvoja.

 

1.6.1983

Liikenteen hoito siirtyi HKL:lle – kaikki bussit taas sinisiä Sisuja. HKL ei hankkinut uutta kalustoa käytännössä lainkaan vuosina 1981 - 84 ja Varhaan HKL:n itäiselle varikolle ei uusia vaunuja saatu ainuttakaan vuosina 1979 - 85. Ninpä myös linjan 95 autot olivat vanhoja Sisuja vuosimallista 1978 taaksepäin. Kokopäiväkalusto muodostui muutamasta 1978-mallisesta Sisu BT-69 BVT / Wiima K100:sta numerosarjasta 801 - 844. Seuraavaksi vanhemmat vaunut olivat Sisu BT-69 CR-tyyppiä sarjasta 710 - 719. Ruuhka-aikoina saattoi havaita myös vielä vanhempia Sisuja vuosilta 1976 ja 1975. Näissäkin käytettiin BT-69 CR-alustaa. Autoissa 630 - 649 oli päällään Wiima K100-kori ja autoissa 504 - 533 puolestaan Delta City.

hkl_531_leinomakiBMP_600_x_405.jpg
HKL 531 Sisu BT-69 CR / Delta City vm -75 Kiviportintiellä Vartioharjussa. Kuva: Pertti Leinomäki 1.4.1982

23.5.1985

Reitin kulku Puotinharjun jälkeen muuttui taas Vartiokyläntielle.

 

1.11.1986

Metroa jatkettiin Kontulaan ja samassa yhteydessä 95 jatkettiin Kontulan asemalle.

 

16.4.1987

95 jatkettiin Keinutielle.

 

18.4.1988

Metroa rakennettiin kohti Mellunmäkeä ja ajoyhteys Kontulantieltä Aarteenetsijäntielle katkaistiin. Uusi linjaus kulki nyt Länsimäentien kautta Tuukkalantielle.

 

13.9.1993

95N siirrettiin kulkemaan Muuntajankadun – Sahaajankadun – Varikkotien kautta Turunlinnantielle.

 

1.1.1995

Liikennöitsijän uudeksi nimeksi HKL-Bussiliikenne.

 

Loppuvuosi 1995

Vuosaaren metrohaaran ja Puotilan metroaseman rakennustöiden vuoksi ajoi 95 välillä Myllymestarintietä Itäväylälle.

 

Kesä 1996

Keskustan suuntaan reittiä Vanhanlinnantie – Brahelinnantie – Itäväylä – Myllymestarintie – Turunlinnantie…

 

Syyskuu 1996

Paluu normaalireitille.

 

2001

Ensimmäinen kilpailutus. Linja 95 samassa kilpailupaketissa kuin 92, 94 ja 97. Voittajaksi HKL-Bussiliikenne.

 

2002

Kilpailutettu liikenne alkoi.

 

1.1.2005

HKL-Bussiliikenne ja Suomen Turistiauto Oy yhdistettiin. Liikennöitsijän uusi nimi Helsingin Bussiliikenne Oy.

 

 

 

Perusbusseja ja matalalattiaisia

 HKL:n liityntälinjoilla ajettiin pelkästään Sisuilla lokakuuhun 1986 saakka. Silloin saatiin käyttöön Varhan varikolle 20 ensimmäistä Volvo B10M Mk 2 THD101 / Wiima K202-bussia (8621-8640). Seuraavat kymmenen saatiin jo tammikuussa 1987 (8715-8724) ja edelleen 22 kpl lisää syksyllä 1988 (8839-8860). Syksyn 1989 autot olivat jo B10M Mk 3-mallia (8947-8961 ja 8962-8966). Vuonna 1991 saatiin Varhaan vielä 9111-9136. Tästä bussimallista kehittyi pääkaupunkiseudun yleisin bussityyppi, joita oli eri yhtiöillä käytössä yhteensä 711 yksilöä. Näitä perusbusseja oli vuoden 1989 loppuun mennessä käytössä jo 72 kpl yksistään Varhassa ja vuonna 1991 saatiin vielä siis 26 autoa lisää eli Varhan varikolla yhteensä 94 kpl. Linjalla 95 näkyivät ensimmäiset uudet Volvot loppuvuonna 1986 ja muutamassa vuodessa ne syrjäyttivät kaikki Sisut. Ensimmäiset matalalattia-autot vakiovuoroihin saatiin 95:lle vasta vuonna 2001. Ne olivat Volvo 7000-mallia, numeroiltaan 9918 ja 9919. Näiden autojen mukana tulivat linjalle myös sähköiset nk. mosaiikkityyppiset linjakilvet määränpääteksteineen. Suunnasta riippuen kilvissä luki ”95 Keinutie Gungvägen / Itäkeskus Östra Centrum”. 95N:llä tekstit olivat ”Vesala Ärvings / Rautatientori Järnvägstorget”.

hkl_8954_900416_kny_600_x_401.jpg
HKL 8954 Volvo B10M Mk 3 / Wiima K202 Keinutien päätepysäkillä.

Kilpailutetun liikenteen alettua vuonna 2002 kokopäivävuoroihin tuli nyt kaksi Scaniaa – L94UB-mallit Lahti Scala-korilla numerot 239 ja 240. Erikoista oli, että yhteen ruuhkavuoroon tuli syksyllä 2002 nivelbussi – ensiksi auto 8805, sitten sen korvasi 8813 ja keväällä 2004 auto 8807. Erikoista oli myös se, että aamuisin yhden ylimääräisen koululaislähdön ajoi Kontulan palvelulinja P4:n DAB-midibussi 9812. Vuonna 2002 linjalla ajoi myös auto 9705 (Volvo B10L / Carrus City U) sekä vuosina 2003-04 Scania N113CLL / Carrus City L nro 9404.

hkl_9905_kny_579_600_x_394.jpg
Maakaasubussi tilapäisesti 95:llä. HKL 9905 Volvo B10L-CNG / Carrus City U Keinutien päätepysäkillä.

Kesällä 2004 Scala 239:n tilalle tuli 233 ja vuonna 2005 nivelbussin tilalle tuli joksikin aikaa vastaavanlainen kaksiakselinen Volvo numero 9125. Myös autot 9701 (B10L / City U) ja 9409 (N113CLL / City L) palvelivat linjalla 95 vuonna 2005. Keväällä 2007 95:llä ajoivat mm. Scalat 238 ja 240 sekä Scania OmniCityt 9834 ja 9835. Taas oli mukana yksi erikoisuus. Linjan ainoassa korkealattiavuorossa ajoi ”verhobussi” – alun perin Korson seutulinjalle 731 tarkoitettu auto 9623. Se oli Volvo B10B LMF Carrus City M-korilla.

13.8.2006

Liityntäliikenteen linjastoremontti. Suuria muutoksia muilla linjoilla, mutta 95 ennallaan.

 

15.1.2007

Linjastoremontin ensimmäinen korjauspaketti. 95 laitettiin nyt kiertämään Mellunmäen metroaseman kautta ja sieltä Aarteenetsijäntietä ja Rekipellontietä Kontulaan ja edelleen Keinutielle.

 

2007

Toinen kilpailutus. Voittaja ei ollutkaan enää Helsingin Bussiliikenne Oy vaan Concordia Bus Finland Oy Ab. Samassa paketissa jälleen myös 92, 94 ja 97. (Liikenteen aloitus 1.1.2008).

 

13.8.2007

Itä-Helsingin yölinjaston uudelleenjärjestely. 95N alkoi kiertää Tammisalon ja Roihuvuoren kautta. Puotila jäi reitistä pois, mutta linjaa jatkettiin Vantaan Länsimäkeen ja Rajakylään – osuudelle jota aikaisemmin oli hoitanut 97N.

 

Syksy 2007

Linjan 95 vakiobusseina kokopäivävuoroissa autot 238 ja 239 (Scania L94UB / Lahti Scala) sekä nro 20 (Volvo B7L / Volvo 7000). Ruuhkavuoroissa olivat lisäksi STA:lta periytyneet autot 9946 ja 9948 (Volvo B10B LE / Ikarus E94) sekä 9713 (Volvo B10L / Carrus City U). HelB:n uuden järjestelmän mukaan N-bussit eivät olleetkaan vastaavan päivälinjan kokopäivävuorojen autoja vaan tulivat aivan toisilta linjoilta. Näin oli tilanne myös 95N:llä ja ainakin toinen autoista tuli linjalta 78 (nro 405).

 

Linjan 95N viimeisen lähdön HelB:n ajamana 1.1.2008 klo 1.35 ajoi juuri tuo auto 405 (Scania L94UB / Ikarus E94uusi).

 

 

1.1.2008

Concordia Bus Finland Oy Ab aloitti voittamillaan linjoilla. (Concordia oli lopputulos pitkässä prosessissa, jossa perustana olivat Paikallislinjat Oy ja Espoon Auto Oy edeltäjineen ja sisar-/tytäryhtiöineen. Paikallislinjat ja Espoon Auto yhdistettiin sen jälkeen Oy Espoon Auto Ab:ksi. Tämä siirtyi sitten ruotsalaisen Swebusin omistukseen, sen jälkeen brittiläiselle Stagecoachille ja edelleen norjalaisperäiselle Concordialle).

 

Peruskalustona käytettiin uusia Volvo 8707LE B7RLE-busseja (nrot 620 - 642).. Nämä varustettiin erittäin selkeälukuisilla sähköisillä linjakilvillä. Lisäksi linjalla näkyi mm. 2002-mallisia Scania L94UB / Ikarus E94-kulkimia ja vanhimpina autoina 95-mallisia Volvo B10BLE / Carrus City L –vaunuja. (Näistä yksi perinteikkäässä vihreässä ”Espoon Auto”-maalauksessa). Vakioautoja ei ollut, koska Concordia ajoi liikenteen kalustoa linjalta toiselle kierrättäen.

 

Concordian väritys oli valkoinen helmassa kulkevalla oranssi – violetti – syvän tummansinisellä raidalla.

cbf_634_ik_kny_600_x_450.jpg
Concordia Bus 634 Volvo 8700LE B7RLE Itäkeskuksessa.

1.12.2009

Concordia Bus Finland Oy Ab vaihtoi nimensä Nobina Finland Oy:ksi. Uusi väritys valkoinen vaaleanvihreällä (lime) helmalla. Tämä väritys jäi melko harvinaiseksi, eikä sitä aluksi näkynyt lainkaan linjan 95 busseissa.

2012

Seuraava kilpailutus. Voittajana jälleen Nobina. Uusi sopimus voimaan 1.1.2013, kestoaika 7 vuotta sekä mahdollinen optio. Loppujen lopuksi sopimus jatkui elokuuhun 2021.

1.1.2013

Uusi sopimuskausi alkoi. Linjalle 95 (kuten myös 92, 94 ja 97 rinnakkaisversioineen) uudet VDL Citea LLE-120 kevytrakennebussit (numerot 878 - 890 rekisteritunnuksella LLN). Vuodesta 2011 alkaen piti uusiin sopimuksiin hankittavat uudet bussit maalata HSL:n sinivalkoiseen tilaajaväritykseen. Niinpä nämäkin uudet VDL:t ajoivat sinivalkoisessa kuosissa. Takaovea ei näissä kevytrakennebusseissa ollut ja etuoviakin vain yksi (1-2-0). Vaihteistona VDL:ssä käytettiin neliportaista Voithia. Keskiovien sulkeutuessa kuului voimakas piippaus. Toisaalta taas pysähtymismekinannosta ei kuulunut mitään ääntä.

Lisäkalustona linjalla nähtiin edellisen sopimuskauden 2008-mallisia Volvoja, edelleen yleensä Concordia-värityksessä. Joskus reitillä saattoi havaita myös 2004-mallisen Volvo B7RLE-bussin Volvo City L-korilla.

Ennen Itä-Helsingin VDL Citeoita Nobina hankki Espoon linjoille suuren sarjan näitä kevytrakennebusseja elokuussa 2012. Ne olivat laatuaan ensimmäiset ja sijoitettiin numeroille 822 - 877, rekisteritunnuksella GKN. Vuonna 2015 osa LLN-sarjasta siirrettiin pois idästä ja tilalle tuotiin näitä hiukan vanhempia GKN-kilpisiä VDL Citeoita. Ruuhkavuoroissa nähtiin myös entistä enemmän Volvo B7R / Volvo City L-vaunuja.

nof_890_kny_2437_600_x_451.jpg
NOF 890 VDL Citea LLE-120 vm -13 Itäkeskuksessa 27.1.2017

Elokuu 2016

Hsl-alueella alettiin asentaa liikennevälineisiin uusia rahastus- ja kortinlukijalaitteita. Nämä laitteet ohjasivat myös linjakilpiä. Uudentyyppisissä kilvissä luki reitin määränpää ylärivillä ja alariviin sijoitettiin "via" ja välipaikan nimi. Kerralla oli näkyvillä vain joko suomen- tai ruotsinkielinen teksti, ja nämä vaihtuivat muutaman sekunnin välein. Laitteiston hienouksiin kuului, että välipaikka vaihtui uudeksi sen jälkeen, kun edellinen ohitettiin. Linjan 95 Keinutien suunnan tekstinä oli aluksi "95 Kontula Keinutie via Mellunmäki (M)", (ja sama ruotsiksi). Mellunmäen ohituksen jälkeen alarivin teksti vaihtui muotoon "via Vesala". Loppumatkasta näkyvillä oli vain ylärivillä "Kontula Keinutie". Paluumatkalla tekstit vaihtuivat vastaavaan tyyliin.

Sivukilvessä oli tarkoitus näkyä samoja tekstejä kuin etukilvessäkin, mutta ainakin alussa sivukilpi näytti mitä sattui.

1.1.2017

Vuoden 2013 alussa alkaneeseen sopimukseen kuului, että kalustoa uusitaan yhdellätoista uudella bussilla vuoden 2017 alussa. Tämä toteutui ja uudet VDL Citeat aloittivat työnsä tammikuun alussa. Ne numeroitiin välille 1040 - 1050, rekisteritunnuksena SNP. Uudistuksina havaittiin näissä autoissa mm. ZF-vaihteisto ja se, että nyt pysähtymismerkinantonappia painettaessa kuului merkkiääni. Sen sijaan keskiovien sulkeutumisen varoitusääni jäi pois.

Kaluston runkona toimivat SNP ja LLN-VDL:t. Joukossa näkyi joskus vielä myös yksi auto GKN-sarjasta. Ruuhka-aikoina saattoi havaita vielä myös 2008-mallisen Concordia-Volvon.

Vuodesta 2015 alkaen Nobina hankki myös Mercedes-Benz Citaro LE-busseja. Näistä kolme, autot 981 - 983 kiintiöitiin linjalle 93 Itäkeskus (M) - Landbo. Näitä otettiin kuitenkin vuodesta 2017 alkaen mukaan myös linjojen 92, 94, 95, 97 ja 98-kiertoon. Citaroita saattoi nähdä siis myös linjalla 95. Joskus reitillä havaittiin myös muiden Itä-Helsingin sopimusten autoja. Tällaisia olivat mm. Herttoniemen sopimuksen Iveco Crossway LE- ja VDL Citea LLE-127-bussit, sekä Laajasalon Scania OmniExpress 320 LE-autot.

16.8.2021

Uusi sopimuskausi alkoi elokuussa 2021, ja sen voitti Helsingin Bussiliikenne Oy. Linja 95 kuului osana erittäin suureen pakettiin, jossa oli liityntälinjojen lisäksi mukana runkolinja 570, sekä useita Vantaan suunnan seutulinjoja. Pakettiin nivottiin uusi Ojangon bussivarikko, jonka sai käyttöönsä tämän paketin voittaja. Tarkoitus oli liikennöidä suurelta osin sähköbusseilla. Nobina teki kilpailuratkaisusta kuitenkin valituksen, joka viivästytti uuden kaluston hankintaa. Valitus hylättiin, mutta siinä vaiheessa ei enää ehditty saada uusia busseja sopimuskauden alkuun. Niinpä liikennöinti aloitettiin vanhalla kalustolla, ja uudet bussit tulisivat vasta elokuuksi 2022. Linjalla 95, kuten muillakin sopimuspaketin metron liityntälinjoilla (92, 94, 97 ja 98 rinnakkaislinjoineen) alkoivat liikennöidä 2007 - 2009-malliset Volvo 8700 LE B7RLE-bussit. Vuoden 2009 Volvot (920 - 928) palasivat näin Itä-Helsinkiin. Ne nimittäin ajoivat vuodet 2009 - 2015 Vuosaari-paketissa. Vähän myöhemmin linjalla näkyi myös mm. vuoden 2008 Scaloja.

helb_957_112358_edited-1.jpg

Vuosimallin 2009 Volvo Itäkeskuksessa.

 

Syksy 2022
Uudet sähköbussit eivät ehtineet liikenteeseen edes syysliikenteen 2022 alkuun. Helsingin Bussiliikenne tilasi autot Volvolta, ja vihdoin marraskuussa 2022 alkoi uusia Volvo 7900 E-sähköbusseja näkyä linjalla 95, kuten muillakin samaan sopimukseen kuuluvilla Itä-Helsingin liityntälinjoilla.

helb_2248_113624_edited-1.jpg

 HB 2248, Volvo 7900 E Turunlinnantiellä.