Mikä on kaupunki?

Suomessa kaupunki-nimitys on omituisesti hämärretty ja sotkettu. Epämääräisyys koskee kuntien kokoasteikon molempia ääripäitä.

Suurille kaupungeille on tyypillistä, että ne kasvavat yli hallinnollisten rajojensa. Yhtenäinen esikaupunkialue jatkuu ympäryskuntien puolelle. Tässähän ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ympäryskunta on kunnallishallinnollisesti itsenäinen omalla nimellään, mutta kuuluu kuitenkin maantieteellisesti keskuskaupungin kaupunkiseutuun. Epämääräisyys alkaa kuitenkin siitä, kun ympäryskunnan kuntamuoto määritellään kaupungiksi. Näin yhdellä kaupunkialueella onkin monta "kaupunkia". Tällaisia eräänlaisia epä-kaupunkeja ovat esimerkiksi Espoo ja Vantaa. Nehän ovat toki itsenäisiä kuntia ja kaupunkialuetta siinä kuin Helsinginkin esikaupunkialueet, mutta eiväthän ne maantieteellisessä mielessä mitään erillisiä kaupunkeja ole. Yhtä hassuahan olisi, jos vaikkapa Itä-Helsingistä tehtäisiin itsenäinen kunta ja sitä alettaisiin nimittää kaupungiksi. Sehän hyppäisi heti runsaalla sadan tuhannen asukasmäärällään yhdeksi Suomen suurimmista "kaupungeista". Tämä olisi aivan hölmöä, koska Itä-Helsinki on osa Helsingin kaupunkiseutua, aivan kuten Espoo ja Vantaakin.

Vastaavanlaisia kummallisuuksia ovat myös esimerkiksi Raisio, Kaarina, Ylöjärvi, Nokia. Kaarinasta tehtiin "kaupunki" vuoden 1993 alussa. Asukkaat juhlivat tulemistaan kaupunkilaisiksi. Tosiasiassa hehän olivat olleet kaupunkilaisia jo pitkään, kuuluuhan alue Turun kaupunkiseutuun.

Nykyinen käytäntö vääristää Suomen suurimpien kaupunkien listaa, kun siellä keikkuvat nämä Espoot ja Vantaat. Luettelohan pitäisi tehdä kaupunkiseuduittain. Suurimpana on Helsinki ympäryskuntineen, toisena Tampere ympäryskuntineen, sen jälkeen Turku ja Oulu. Suurimpien kuntien lista on sitten erikseen. Siellä Espoo ja Vantaa ovat tietenkin kärkijoukossa.

Samantapainen omituisuus liittyy myös siihen, kun puhutaan Helsingin väkiluvusta suhteessa vaikkapa Euroopan kaupunkeihin. Sanotaan että Pariisissa on 12 miljoonaa asukasta, ja Kööpenhamina, kuten Tukholmakin ovat miljoonakaupunkeja. Samaan hengenvetoon todetaan sitten, että Helsingissä asuu vain 600 000 asukasta. Näihin muihin kaupunkeihin siis lasketaan mukaan myös naapurikunnat, eli siis koko metropolialue, mutta Helsinkiin ei, koska ajatellaan että Espoo ja Vantaa ovat eri kaupunkeja. Eihän Pariisissakaan ole kuin pari miljoonaa asukasta, jos lasketaan vain se pienehkö alue kaupunkiseudun keskeltä, joka kunnallishallinnollisesti on Pariisia. Kööpenhaminankin kunnan väkiluku on vain runsaat 700 000. Sehän on siis vain vähän enemmän kuin Helsingissä (jos asia tällä tavalla hölmösti määritellään). Asukaslukuja vertailtaessa pitää aina ottaa huomioon koko kaupunkiseudun väkimäärä, myös Helsingissä.

Palataan kuitenkin vielä kotimaan kuntiin ja kokoasteikon toiseen päähän. Väkimäärältään pienissä maaseutukunnissa kaupunki-nimityksen hämärtyminen näkyy myös. Ensiksi vuonna 1976 kaikista kauppaloista tehtiin kaupunkeja. Ei tämä vielä mitään. Mutta sen jälkeen lainsäädäntöä muutettiin niin, että mikä tahansa kunta saa nimittää itseään kaupungiksi, jos niin haluaa. Ja kyllähän ne halusivat. Monet kunnat, jotka ovat maaseutua aidoimmillaan ilman häivähdystäkään kaupunkimaisuudesta, nimittivät itsensä kaupungiksi. Kuntakeskuksessa saattaa olla muutama kerrostalo ja pari markettia. Ruutukaavasta ei ole tietoakaan, ja alueella on vireä maatalous. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, että alue on maaseutumainen, mutta miksi sitä pitäisi nimittää kaupungiksi? Ikään kuin kunta-sanan synonyymiksi olisi otettu kaupunki.

Asia pitäisi järjestää esimerkiksi niin, että vain kaupunkiseutujen keskuskuntia nimitettäisiin kaupungeiksi. Muut olisivat kuntia. Tai sitten pitäisi kaupunki-sana jättää vain maantieteelliseksi käsitteeksi ja poistaa se kokonaan kuntamuodoista. Kaikki kunnat olisivat siis kuntia, mutta kaupunkimaisten alueiden kuntia tai niiden yhdistelmiä voitaisiin maantieteellisessä mielessä nimittää kaupungeiksi, keskuskaupungin nimellä tietenkin.