Yhteystiedot

kny@netti.fi

Mikä on kaupunki?

Suomessa kaupunki-nimitys on omituisesti hämärretty ja sotkettu. Epämääräisyys koskee kuntien kokoasteikon molempia ääripäitä.

Suurille kaupungeille on tyypillistä, että ne kasvavat yli hallinnollisten rajojensa. Yhtenäinen (esi-)kaupunkialue jatkuu kehyskuntien puolelle. Tässähän ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Kehyskunta on kunnallishallinnollisesti itsenäinen omalla nimellään, mutta kuuluu kuitenkin maantieteellisesti keskuskaupungin kaupunkiseutuun. Epämääräisyys alkaa kuitenkin siitä, kun kehyskunnan kuntamuoto määritellään kaupungiksi. Näin yhdellä kaupunkialueella onkin monta "kaupunkia". Tällaisia eräänlaisia epä-kaupunkeja ovat mm. Espoo ja Vantaa. Nehän ovat toki itsenäisiä kuntia, ja kaupunkialuetta siinä kuin Helsinginkin esikaupunkialueet, mutta eiväthän ne mitään erillisiä kaupunkeja ole maantieteellisessä mielessä. Yhtä hassuahan olisi, jos vaikkapa Itä-Helsingistä tehtäisiin itsenäinen kunta, ja sitä alettaisiin nimittää kaupungiksi. Sehän hyppäisi heti runsaalla sadan tuhannen asukasmäärällään yhdeksi Suomen suurimmista "kaupungeista". Tämä olisi aivan hölmöä, koska Itä-Helsinki on osa Helsingin kaupunkiseutua, aivan kuten Espoo ja Vantaakin.

Vastaavanlaisia kummallisuuksia ovat myös mm. Raisio, Kaarina, Ylöjärvi, Nokia jne. Esimerkiksi Kaarinasta tehtiin "kaupunki" vuoden 1993 alussa. Asukkaat juhlivat tulemistaan kaupunkilaisiksi. Tosiasiassa hehän olivat olleet kaupunkilaisia jo pitkään, kuuluihan alue Turun kaupunkiseutuun.

Nykyinen käytäntö vääristää Suomen suurimpien kaupunkien listaa, kun siellä keikkuvat nämä Espoot ja Vantaat. Luettelohan pitäisi tehdä kaupunkiseuduittain. Suurimpana on Helsinki (kehyskuntineen), toisena Tampere kehyskuntineen, sitten Turku jne. Suurimpien kuntien lista on sitten erikseen. Siellä Espoo ja Vantaa ovat tietenkin kärkijoukossa.

Samantapainen omituisuus liittyy myös siihen, kun puhutaan vaikkapa Euroopan kaupungeista suhteessa Helsinkiin. Sanotaan, että Pariisissa on 12 miljoonaa asukasta, ja Kööpenhamina kuten Tukholmakin ovat miljoonakaupunkeja. Samaan hengenvetoon todetaan sitten, että Helsingissä asuu vain 600 000 asukasta. Näihin muihin kaupunkeihin siis lasketaan mukaan myös naapurikunnat, eli siis koko metropolialue, mutta Helsinkiin ei (koska ajatellaan, että Espoo ja Vantaa ovat eri kaupunkeja). Eihän Pariisissakaan ole kuin pari miljoonaa asukasta, jos lasketaan vain se pienehkö alue kaupunkiseudun keskeltä, joka kunnallishallinnollisesti on Pariisia. Kööpenhaminankin kunnan väkiluku on vain 549 000. Sehän on siis pienempi kuin Helsinki. Jokaiselle lienee kuitenkin selvää, että Kööpenhamina on huomattavasti suurempi, kuin meidän pääkaupunkimme. Asukaslukuja vertailtaessa pitää aina ottaa huomioon koko kaupunkiseudun väkimäärä, myös Helsingissä.

Palataan kuitenkin vielä kotimaan kuntiin ja kokoasteikon toiseen päähän. Väkimäärältään pienissä maaseutukunnissa kaupunki-nimityksen hämärtyminen näkyy myös. Vuonna 1977 tehtiin hölmö päätös, jonka mukaan mikä tahansa kunta saa nimittää itseään kaupungiksi, jos niin haluaa. Ja kyllähän ne halusivat. Monet kunnat, jotka ovat maaseutua aidoimmillaan ilman häivähdystäkään kaupunkimaisuudesta, nimittivät itsensä kaupungeiksi. Kuntakeskuksessa saattaa olla muutama kerrostalo ja pari markettia. Ruutukaavasta ei ole tietoakaan, ja alueella on vireä maatalous. Siinä, että alue on maalaismainen, ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta miksi sitä pitäisi nimittää kaupungiksi?

Jos minä saisin päättää, niin ainoastaan ennen vuotta 1960 kaupunkioikeudet saaneita kuntia nimitettäisiin kaupungeiksi. Muut olisivat kuntia. Tai sitten pitäisi kaupunki-sana jättää vain maantieteelliseksi käsitteeksi ja jättää se kokonaan pois kuntamuodoista. Kaikki kunnat olisivat siis kuntia, mutta kaupunkimaisten alueiden kuntia tai niiden yhdistelmiä voitaisiin maantieteellisessä mielessä nimittää kaupungeiksi, keskuskaupungin nimellä tietenkin.