Linjanumeroiden historiaaKatso täältä linjanumeroiden vastaavuustaulukoita vuosien 1966 ja 2016-17 suurissa muutosoperaatioissa. (Päivitetty 21.9.2023) Ensimmäinen linja-autoliikenteen kokeilu Helsingissä tapahtui vuonna 1907. Tuolloin ajettiin jonkun aikaa Haagan huvilakaupungista Taka-Töölöön Ruusulankadulle. Linjanumeroa ei ollut käytössä, eikä autossa valokuvan mukaan ollut edes päätepaikkojen nimiä näkyvillä. Seuraava kokeilu tehtiin vuonna 1913. Silloinkin vaunussa nähtiin korkeintaan päätepaikkojen nimet, jos niitäkään. Säännöllinen linjaliikenne alkoi vuonna 1921. Reitit suuntautuivat Helsingin keskustasta lähimaaseudulle eli nykyisille esikaupunkialueille. Linjanumeroita ei nytkään käytetty, vain päätepaikat esiteltiin auton keulassa. Ensimmäiset linjanumerotOy Omnibus Ab aloitti punaisilla busseillaan liikenteen Helsingin kantakaupungissa vuonna 1928. Tämä yhtiö numeroi linjansa ykkösellä ja kakkosella. Ensimmäisissä autoissa linjatunnus esitettiin vaunun keulassa muodossa "Omnibus L 2". Myöhemmin alettiin käyttää pelkkää linjanumeroa reitin päätepaikkojen lisäksi. HRO aloittaa bussiliikenteenPitkän kädenväännön jälkeen vain raitiovaunuilla liikennöinyt kaupungin omistama Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö päätti linja-autoliikenteen aloittamisesta vuonna 1935. Bussit starttasivat linjoille maaliskuussa 1936. Reitit numeroitiin raitiovaunulinjojen 1 - 10 perään 12:sta alkaen. Aivan aluksi liikennöinti oli tosin hyvin pienimuotoista, mutta vuodesta 1937 alkaen jotkut yksityiset liikennöitsijät luopuivat linjoistaan kaupungin yhtlön hyväksi. Yksityisliikennöitsijöiden entiset reitit suuntautuivat silloisen kaupungin ulkopuolelle (Helsingin kaupunki käsitti vain nykyisen kantakaupungin). Vuoden 1937 lopulla Oy Omnibus Ab fuusioitiin kaupungin yhtiöön. Kantakaupunkilinjoille annettiin numeroita väliltä 11 - 19. Oy Omnibus Ab:n linjoista 1 ja 2 tuli nyt 16 ja 17. Kaupungin ulkopuolelle suuntautuvat reitit numeroitiin siten, että länsi- ja luoteissuunnan linjat sijoitettiin 20-sarjaan, itäiset 30- ja 40-sarjaan ja koillisen suunnan linjat 50-sarjaan. Vuoden 1945 alusta Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiön tilalle perustettiin Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL), ja vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunkiin liitettiin pääosin kaikki siihen nykyäänkin kuuluvat alueet Vuosaarta ja Sipoon liitosaluetta lukuun ottamatta. Kaikki HKL:n reitit olivat nyt siis Helsingin sisäisiä linjoja. Linjanumeroita muillekin liikennöitsijöilleHKL oli ainoa linjanumeroita käyttävä bussiliikennöitsijä 1950-luvun alkupuolelle saakka. Sitten myös jotkut muutkin innostuivat antamaan linjoillensa tunnisteita. Yleisin tapa oli numeroida reitit ykkösestä ylöspäin niin pitkälle kuin niitä riitti. Ehkä kattavinta tämäntyyppistä järjestelmää käytti Espoon Auto Oy - Esbo Bil Ab. Myös Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy kunnostautui vastaavanlaisten numeroiden käyttäjänä, kuten myös liikennöitsijä Kaarlo Kallio. HKL:n tunnukset olivat tuossa vaiheessa levinneet jo 60-sarjaan, ja Oy Liikenne Ab antoikin omille Helsingin sisäisille linjoilleen numerot 70-sarjasta 1960-luvun alkupuolella. Helsingin maalaiskuntaan (Vantaalle) suuntautuvilla linjoilla käytettiin pienempiäkin lukuja. Suomen Turistiauto puolestaan suosi kirjaimia H, M ja K. Esimerkiksi H-tunnuksella ajettiin Pohjois-Haagaan (myöhemmin 40), M:llä Munkkivuoreen (myöhemmin 35). Muutamalla muullakin liikennöitsijällä oli linjat 1 ja 2. Linjanumerouudistus 1966Vuoteen 1965 asti linjanumerot olivat liikennöitsijäkohtaisia, ja samoja numeroita käytettiin paljon. Vuoden 1966 alussa Helsingissä otettiin käyttöön postinumerot. Ei vielä nykyisiä viisimerkkisiä koodeja, vaan postitoimipaikkanumerot kuten Helsinki 40, Helsinki 92. Samassa yhteydessä uudistettiin Helsingin sisäisten bussilinjojen numerointi. Ei enää bussiyhtiökohtaisia tunnuksia, vaan yhtenäinen postinumeroihin perustuva järjestelmä liikennöitsijästä riippumatta. Raitiolinjat 1 - 10 ja kantakaupungin bussilinjat 11 - 19 jäivät ennalleen. Esikaupunkialueiden postinumerot kulkivat kehämäisesti lännestä itään, Lauttasaaren 20:sta Vuosaaren 96:een. (Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuoden 1966 alusta), Samalla tavalla kulkivat nyt siis myös linjanumerot. Lauttasaari oli Helsinki 20, joten sinne ajoi bussi 20. Uusi järjestelmä koettiin pääosin hyvin selkeänä, mutta ongelmiinkin törmättiin. Jotkut postinumeroalueet olivat nimittäin hyvin suuria. Tuollaiselle alueelle ajoi useita bussilinjoja eikä kaikilla voinut olla samaa numeroa. Niinpä jouduttiin käyttämään runsaasti lisäkirjaimia, tai sellaisia numeroita, joita ei postinumeroissa ollut käytössä. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Helsinki 94. Siihen kuuluivat Kontula ja Vesala. (94:een liittyivät myöhemmin myös Kurkimäki ja Kivikko). Äärimmäisestä johdonmukaisuudesta jouduttiin heti luopumaan, kun Helsinki - Mellunmäki - Vesala-linja (entinen 71) sai numerokseen 97 ja Humikkalantietä Vesalaan kulkenut linja 70 puolestaan numerokseen 98. Kontulan lukuisia reittejä numeroitiin myöhemmin tunnuksilla 94B, 94K, 94S, 94T jne. Postinumeroitakin muuteltiin 1970-luvulla ja HKL "selkiytti" linjanumeroita muuttelemalla niitä moneen kertaan esimerkiksi Itä-Helsingissä. Erityisesti Oy Liikenne Ab:n Vesalan reitti vaihtoi tunnustaan useasti. Kun Vuosaari jaettiin kahteen postialueeseen 96 ja 98, muutettiin Vuosaaren 96V numerolle 98, Vuosaaren 96S tunnukselle 96V ja Vesalan linja 98 numerolle 97 (vanha 97 lopetettiin). Myöhemmin Vesalan reitti muutettiin vielä 90:ksi ja linjojen 95 ja 90 yhdistämisen jälkeen Vesalaan ajoi 95. Espoossa ja Helsingin maalaiskunnassaHelsingin kaupungin ulkopuolella jatkui yhtiökohtainen numerointi edelleen 1960-luvun lopulla. Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n maalaiskunnan puolelle ulottuvilla reiteillä käytettiin omia numeroita 11 - 36. Helsingin sisäisillä linjoilla käytetyt 1 - 8 vaihtuivat sen sijaan edellä esitettyyn postinumeronmukaiseen systeemiin. Kattavin ykkösestä alkava oma numerointi oli edelleen Espoon Autolla. Tauno Kalliolla oli linjat 1 - 5. Hämeenkylän Liikenne Oy:n busseissa saattoi nähdä linjakilvessä vaikkapa numeron 34, mutta tämä olikin laiturinumero Helsingin linja-autoasemalla. Linjanumerouudistus 1972 - 73Vasta 1970-luvun alussa alettiin Espoon ja Helsingin maalaiskunnankin reiteillä ottaa käyttöön ylhäältä määrättyjä yhtenäistämistoimenpiteitä. Vuonna 1972 Espoon julkisen liikenteen koordinointiryhmä (JULKO) esitteli Espooseen yhtenäisen linjanumeroinnin. Sen mukaan sisäisillä linjoilla voitiin käyttää samoja alle sadan numeroita kuin Helsingissä, koska reitit eivät leikanneet toisiaan. Seutulinjoille annettiin kolminumeroiset tunnukset, jossa sataluku määräytyi käytettävän ulosmenotien mukaan. Samoihin aikoihin myös Vantaalla alettiin miettiä yhtenäistä numerointia. Sielläkin sisäisille reiteille annettiin kaksinumeroiset tunnukset Helsingin ja Espoon tapaan. Näin siis sama numero saattoi olla pääkaupunkiseudulla kolmella eri linjalla. Seutulinjojen kohdalla sovittiin, että linjanumeroiden sataluvut ulosmenoteiden mukaan jatkuvat Vantaan puolella yhtenäiseen tapaan Espoon kanssa. Linjanumerosarjat ulosmenoteillä: 101 - 184 = Länsiväylä / Jorvaksentie 185 - 199 = Kuusisaarentie 200 - 224 = Tarvontie (nyk. Turunväylä) 225 - 299 = Turuntie 300-sarja = Vihdintie 400-sarja = Hämeenlinnantie (Hämeenlinnanväylä) 500-sarja = poikittaislinjat 600-sarja = Tuusulantie (nyk. Tuusulanväylä) 700-sarja = Lahdenväylä 900-sarja = Itäväylä Itäväylällä ei seutulinjoja juurikaan kulkenut, koska Sipoo ei silloin ollut pääkaupunkiseudun joukkoliikenneyhteistyössä mukana. Lähes ainoa 900-sarjalainen linja oli Itäväylän kautta Hakunilaan kulkenut 940. Monella reitillä oli useita poikkeusvuoroja, jotka merkittiin aikatauluun jollain kirjainkoodilla. Ainakin Espoossa uusia numeroita annettaessa haluttiin lähes jokaiselle poikkeusversiolle antaa oma linjatunnuksensa. Nämä esiteltiin vuoden 1972 linjakartassa. Yhtäkkiä näytti siis siltä,että joillakin liikennöitsijöillä oli valtava määrä linjoja, kun jokainen poikkeama sai oman kolminumeroisen tunnuksensa. Tämä oli kuitenkin vain hahmotelma. Tällaista suurta numeromäärää ei otettu liikennöitsijöillä käyttöön, vaan loppujen lopuksi vain peruslinjat saivat tunnisteen, ja usein vain pari kertaa päivässä ajettavat poikkeusvuorot ajettiin samalla linjanumerolla. Jos siis verrataan Espoon vuoden 1972- ja 1973 linjakarttoja, huomataan, että vuonna 1973 eri linjoja (linjatunnuksia) on huomattavasti vähemmän, kuin edellisenä vuonna. Käytännössä kuitenkin reittejä oli periaatteessa sama määrä myös vuonna 1973. Edellä kuvattu tilanne oli esimerkiksi liikennöitsijä Åke Wickströmin linjoilla. Liikennöitsijä oli itse mukana toimikunnassa hyväksymässä alkuperäistä suurta numeromäärää. Sitten kuitenkin huomattiin pienempi linjanumeromäärä paremmaksi ratkaisuksi. Toinen sekaannusta aiheuttanut asia linjanumerouudistuksessa oli se, että esimerkiksi Turuntieltä pohjoiseen kääntyville linjoille annettiin linjanumeron perään välilyönnillä erotettuna lisäkirjain, joka kertoi, kääntyikö reitti Turuntieltä Lähderannantielle (L), Pohjoiselle Viherlaaksontielle (V) vai Petaksen suuntaan (P). Esimerkiksi Pohjoista Viherlaaksontietä kulkevan linjan 248 aikatauluun Espoon kaupungin tiedotuslehdessä 1/1972 laitettiin numeron perään V, eli siis 248 V. Tämä lisäkirjain oli siis ikään kuin selventävä asia, mutta käytännössä kuitenkin sekoittava. Lisäkirjainta ei käytetty bussien linjakilvissä, eikä yleensä aikatauluissakaan. Kuitenkin linjanumeroiden käyttöönoton jälkeen Paikallislinjat Oy:n omassa linjan 248 aikataulussa V-kirjain oli mukana. Sen sijaan linjojen 245 ja 246-aikatauluissa V:tä ei käytetty. Heti seuraavassa, vuoden 1973 Espoon linjakartassa noita kirjaimia ei enää merkitty. Linjan 248 liikennöitsijän omassa aikataulussa V oli kuitenkin mukana ainakin vuoteen 1977 asti. Liikennöitsijöiden into ottaa käyttöön uusia numeroita vaihteli suuresti, ja yleensä niitä käytettiin vasta uusissa busseissa. Esimerkiksi Espooseen liikennöinyt Paikallislinjat Oy ei ottanut uusia tunnuksia käyttöön vielä uusissakaan vuosien 1972 - 73-busseissa, vaan vasta vuonna 1974. Seutulinjan numero oli omassa satalukusarjassaan yleensä sitä suurempi, mitä kauemmas Helsingin keskustasta linja ulottui. 100-sarjassa tukeuduttiin melko orjallisesti Espoon Auto Oy:n vanhoihin numeroihin, eli entisestä ykkösestä tuli 101, kakkosesta 102 jne. LisäkirjaimetHKL määritteli tarkasti, mitä lisäkirjaimia linjanumeroiden perässä käytettiin. 1970-luvulta lähtien käytössä olivat A, B, N, S, T, V ja X. N tarkoitti päivälinjasta poikkeavaa yölinjaa, S Senaatintorilta tai Kasarmitorilta lähtevää linjaa, V ruuhkalinjaa ja X pikalinjaa. X:ää tosin käytettiin myös raitiovaunua korvaavissa busseissa. A:lle, B:lle ja T:llekin oli määritelty periaatteita (esimerkiksi päälinjaa pitempi tai lyhyempi), mutta niiden käyttö ei aina ollut niin selväpiirteistä. Seutulinjoilla YTV:n (Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta) alaisuudessa kirjaimia käytettiin vapaamuotoisemmin, mutta selkein merkitys oli Z-kirjaimella, joka tarkoitti oikaisevaa versiota. Yleisimmin Z:aa käytettiin 100-sarjan linjoilla kuvaamaan sitä, että linja kulki Lauttasaarentien sijasta suoraan Länsiväylää. Johdonmukaisimman tavan käyttää lisäkirjaimia otti käyttöön Espoon kaupungin omistukseen siirtynyt Paikallislinjat Oy 1980-luvun alussa. Useilla liikennöitsijöillä oli aikatauluissaan vuorojen lähtöajan yhteydessä kirjain, joka tarkoitti jotakin poikkeamaa peruslinjasta. Paikallislinjat Oy liitti nämä kirjaimet linjatunnuksen yhteyteen. Jos esimerkiksi linjan 248 L-merkitty vuoro kiersi Laaksolahdentien kautta, nähtiin myös linjakilvessä 248L. Ongelmia tuottivat kuitenkin sellaiset vuorot, joilla saattoi olla kolmekin poikkeamaa. Aikataulussa vaikkapa merkintä YBK vielä menetteli, mutta linjakilvessä 249YBK oli jo hankala. Johdonmukaista kyllä mutta... Z-käytäntö 100-sarjassa muuttui 1990-luvun alkupuolella. Länsiväylää ajamisesta tuli normi, joten Lauttasaaren kautta ajavat vuorot saivat T-tunnuksen. Vantaan linjanumerouudistus 1992Vuonna 1992 päätettiin uudistaa kaikki Vantaan sisäisten reittien numerot. Numerot olivat uudet, mutta periaate edelleen nurkkakuntainen eli tunnisteet annettiin täysin välittämättä siitä, että samoja numeroita käytettiin jo Helsingissä ja Espoossa. Palvelulinjat1990-luvun lopulla otettiin pääkaupunkiseudulla käyttöön palvelulinjat. Helsingissä niillä ei aluksi ollut lainkaan linjatunnuksia vaan ne tunnettiin esimerkiksi nimillä "Lauttasaaren palvelulinja", Haagan palvelulinja". Vuosaaressa ajoi Vuosaaren palvelulinja, mutta kun sinne tarvittiin toinenkin linja, otettiin käyttöön nimitykset "Vuosaaren palvelulinja, auto A" ja Vuosaaren palvelulinja, auto B". 2000-luvun alussa palvelulinjat numeroitiin P-tunnuksin perustamisjärjestyksessä kuten P1, P2. Vuosaaren linjoista tuli P6 ja P7, mutta kun alueelle tarvittiin vielä kolmaskin linja, nimettiin P7 P7B:ksi ja uusi linja P7C:ksi. Tämä oli perusteltua, koska monet matkustajat muistelivat vieläkin P7:aa auto B:nä. Yksinkertaisinta toki olisi ollut nimetä uusi linja kokonaan omalla numerollaan P-sarjan perään. Myös Espoo nimesi palvelulinjansa P-tunnuksilla. Vantaalla sen sijaan käytettiin aluksi sydän-symboleja kuten "Punainen sydän". Myöhemmin myös siellä otettiin käyttöön P-alkuiset numerot. Keravan ja Kirkkonummen linjoja mukaan.Yhtenäisen numeroinnin piiriin tuli lisää reittejä Keravalta ja Kirkkonummelta. Helsingin sisäisillä linjoilla reittejä numeroitiin vapaita ja vapautuneita numeroita hyväksi käyttäen, postinumerot eivät enää olleet ehdoton ohjenuora. Keravan ja Kirkkonummen sisäisillä linjoilla havaittiin yksi- ja kaksinumeroisia tunnuksia, Helsingistä Kirkkonummelle ajaville reiteille annettiin esimerkiksi 170-sarjan numeroita. Vanha määritelmä, että 900-sarja kuuluisi Itäväylälle, ei enää pitänyt paikkaansa. 900-sarjaa suunniteltiin kehyskuntien sisäisille ja poikittaisille reiteille, ja Itäväylä sai nyt 800-sarjan. Jouko-linjatEspoossa ja Vantaalla palvelulinjat jatkoivat P-tunnuksin, mutta Helsingissä palvelulinjat muutettiin Jouko-kaupunginosalinjoiksi vuoden 2009 alusta. Ne numeroitiin J-alkuisin tunnuksin siten, että numero-osa pyrittiin saamaan samaksi kuin alueen postinumero tai "ison" bussin linjanumero. Näin esimerkiksi Vuosaaressa bussi 90:n liikennöintialueella kulkeva Jouko oli J90 tai Kontulassa 94-alueella liikkuva Jouko puolestaan J94. Monesti täsmäykset eivät täysin osuneet, mutta tunnuksesta kuitenkin kävi selvästi ilmi, missäpäin kaupunkia linja kulki. J32:n mielsi heti länsisuunnalla liikkuvaksi. Tästä tosin oli hyötyä enimmäkseen vain linjojen suunnittelijoille. Itse kaupunginosalinjan alueilla sama numero, vaikkakin J:llä höystettynä, aiheutti vain sekaannusta ihmisten luullessa pikkubussin menevän samaan paikkaan kuin isokin bussi. Sipoon liitosalueLounais-Sipoo liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 2009 alusta. Alueen läpi kulki Porvoon suunnan U-linjojen busseja, jotka saivat linjatunnukset 800-sarjasta. Paikallisten yhteyksien päärungoksi perustettiin yksi Itäkeskuksesta liikennöivä liityntälinja sekä yksi alueen sisällä kulkeva pienkalustolinja. Linjastomuutosten myötä Itä-Helsingistä vapautui Puotilan linjan tunnus 91 ja Marjaniemen linjan numero 93. Nämä tunnisteet siirrettiin nyt uusille liitosalueen linjoille. Tässäkin toimenpiteessä oltiin jo hyvin kaukana postinimeronmukaisista linjanumeroista. Koko HSL-alueen yhtenäiset linjanumerot 2012-17Vuonna 2010 HKL:n ja YTV:n joukkoliikenteen suunnitteluorganisaatiot yhdistettiin Helsingin seudun liikenteeksi (HSL). Nyt lähdettiin voimakkaasti uudistamaan seudun linjanumerointia. Päätarkoitus oli, että jokaista linjanumeroa on vain yksi HSL-alueella. Esimerkiksi keskitetty tiedottaminen koettiin hankalaksi, kun kaksinumeroisten linjatunnusten yhteydessä piti käyttää H-, E- tai V-etuliitteitä kertomaan minkä kunnan sisäisestä linjasta oli kyse. Etuliitehän ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen linjatunnukseen, joten taas oli sekaannuksen vaara. HSL:n tavoitteena oli vähitellen päästä eroon käsitteistä kuten Helsingin sisäiset linjat tai Espoon sisäiset linjat. HSL-alue muodosti yhtenäisen kaupunkiseudun, jossa olisi säteittäiset kuntarajoista riippumattomat maksuvyöhykkeet. Kuntien sisäisiä linjoja voitaisiin tarvittaessa jatkaa kuntarajan yli ilman että numeroa tarvitsisi vaihtaa reitin muututtua seudulliseksi. HSL päätti uudistaa koko seudun numeroinnin, kuitenkin siten, että yli 40 vuotta Helsingissä käytössä olleisiin yksi- ja kaksinumeroisiin tunnisteisiin ei koskettu. Muutosta ei siis tehty siinäkään tapauksessa, että linjaa jatkettiin kuntarajan yli. Sen sijaan muualla käytössä olevat samat numerot vaihdettiin sopivaan kaksi- tai kolminumeroiseen tunnukseen. Kaksinumeroisuus ei siis enää välttämättä tarkoittanut vanhan terminologian mukaista sisäistä linjaa eikä kolminumeroisuus seutulinjaa. Periaatteen toteutus alkoi vuonna 2012. Esimerkiksi Helsingin linja 39 jatkettiin Vantaalle, mutta numero säilyi ennallaan. Vuoden 2014 alusta Jouko-kaupunginosalinjat muuttuivat lähibusseiksi ja J-tunnuksista luovuttiin. Siellä missä vastaava numero ilman J:tä oli vapaana, sai lähibussilinja sen (esimerkiksi J31 - J35 > 31 - 35). Muut saivat kokonaan uuden kolminumeroisen tunnuksen, lännessä 200-sarjasta, Koillis-Helsingissä 600- ja 700-sarjoista ja idässä 800-sarjasta. Tämä oli tosin siinä mielessä epäjohdonmukaista, että eiväthän esimerkiksi 700-sarjan lähibussit ajaneet Lahdenväylää tai 800-sarjan lähibussit Itäväylää. Liikennöintialue oli kuitenkin näiden väylien tuntumassa. Kirkkonummen ja Sipoon joukkoliikenne siirtyi HSL:n alaisuuteen elokuussa 2014. Helsingin keskustasta noille seuduille lähtevät linjat numeroitiin vanhan ulosmenotie-periaatteen mukaisesti; Kirkkonummelle ajettiin Länsiväylää eli numerot 100-sarjassa (171 - 173), Sipooseen mentiin Lahdenväylää ja Itäväylää, ja numerot vastaavasti 700- ja 800-sarjoissa. Helsingin, Espoon ja Vantaan pitkät poikittaislinjat jäivät edelleen 500-sarjaan, mutta uloimpien kehyskuntien poikittaiset yhteydet saivat nyt uudet 900-sarjan numerot. Ensimmäisille poikittaisille runkolinjoille annettiin tunnukset 550 ja 560. Perinteiset Helsingin sisäiset linjat siis säilyttivät vakiintuneet numeronsa. Samaa tapaa ei kuitenkaan noudatettu Helsingin ja Vantaan- ja Helsingin ja Espoon välisillä säteittäisillä (seutu)linjoilla. Niiden vakiintuneet, yli 30 vuotta vanhat numerot eivät kelvanneet sellaisinaan, vaan ne uudistettiin puhtaalta pöydältä-periaatteella. Linjatunnisteen kymmenluku määräytyi sen mukaan, minkä tienhaaran kohdalta linja erkani pääväylältä. Sataluku määräytyi edelleen ulosmenotien mukaan. 200-sarjassa ei alkupäätä kuitenkaan enää varattu pelkästään Turunväylän reiteille, vaan siellä saattoi olla myös Turuntien linjoja. Niinpä vanha perinteinen linja 248 sai uudeksi tunnuksekseen 218. Suunnitelmaan kuului myös muita tarkkoja periaatteita, ja siksi myös monet muutkin vanhat seutulinjat saivat uuden numeron, useissa tapauksissa vain pienellä erolla aikaisempaan. Myös Espoon ja Vantaan palvelulinjat muuttuivat Lähibusseiksi ja saivat uudet tunnukset. Ne olivat yleensä sen ulosmenoväylän mukaiset, jonka läheisyydessä ne kiertelivät. Vantaalla numerouudistus toteutettiin kehäradan aloituksen yhteydessä elokuussa 2015. Espoossa uudistus oli tarkoitus toteuttaa Länsimetron avaamisen mukaisesti elokuussa 2016. Metron myöhästyminen kuitenkin sekoitti suunnitelmia. Espoon palvelulinjat muutettiin uusilla linjanumeroillaan Lähibusseiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan elokuussa 2017. Länsimetro otettiin käyttöön 18.11.2017, mutta uudet liityntälinjat vasta 3.1.2018. Lisää runkolinjoja2010-luvun lopulla ja 2020-luvulla runkolinjoja perustettiin aina vain lisää. Niille pyrittiin antamaan aina nollaan päättyvä tunnus. Ne olivat yleensä kolminumeroisia, mutta vuonna 2021 perustettiin myös kaksinumeroisia runkoreittejä. Vanhat perinteiset linjat 18 ja 39 vaihtuivat runkolinjoiksi numeroilla 20 ja 30. Numerot 11 - 19 raitiovaunuilleKevyttä raideliikennettä alettiin HSL-alueella voimakkaasti kehittää 2010-2020-luvuilla. Esimerkiksi Raide-Jokeri ja Kruunuvuorenrannan raitiotie olivat moderneja pikaraitiotieprojekteja. Pisimmällä toteutuksessa oltiin Raide-Jokerin kanssa, jonka liikennöinti suunniteltiin aloitettavaksi vuonna 2023. Runkobussilinja 550:n korvaavaa raideyhteyttä kutsuttiin pitkään pelkästään Raide-Jokeriksi, mutta liikennöinnin aloituksen lähestyessä alettiin puhua linjasta 550. Raideyhteys saisi siis saman numeron, kuin aikaisempi bussilinja. Keväällä 2023 päätettiinkin, että reitistä tulee linja 15. Ajatus oli, että myös tulevat uudet raitioliikenneprojektit saavat tunnisteensa 11 - 19-välille. Bussilinjoja oli jo siirretty pois tältä väliltä, mutta edelleen käytössä olivat numerot 15 ja 16. Linja 15 oli pienkalustolla liikennöitävä Ruoholahden sisäinen reitti. Se päätettiin muuttaa numerolle 26. Linja 16 oli puolestaan Kulosaareen ja Mustikkamaalle (Korkeasaareen) ajava reitti. Tämä linja tulisi joka tapauksessa muuttumaan Kruunuvuoren raitiotien valmistuttua, joten silloin olisi sopiva hetki antaa muuttuvalle reitille myös uusi numero.
|