Koiviston Auto Helsingin tarina

kah_logo_132446.jpg

Helsingin Omnibusosakeyhtiö / HRO / HKL / HKL-Bussiliikenne / Suomen Turistiauto / Pääkaupunkilinjat / Helsingin Bussiliikenne / Koiviston Auto Helsinki

Kuinka tähän tultiin?

(Päivitetty 27.2.2024)

Tässä kertomuksessa kuljetaan 1880-luvun Helsingistä ja Karjalan kannakselta HKL:n, Helsinki-Maaseutu-Liikenteen, Suomen Turistiauton ja Laurilan Linjan kautta HelBiin ja Koiviston Auto Helsinkiin.

Helsingin joukkoliikenteen virallisena aloituskohtana pidetään vuotta 1888. Silloin perustettiin yksityinen yritys nimeltä Helsingin Omnibusosakeyhtiö. Se alkoi liikennöidä hevosomnibusseilla. Kaksi vuotta myöhemmin sen tilalle perustettiin uusi yhtiö, jonka nimeksi annettiin Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö (HRO). Vuonna 1891 HRO alkoi liikennöidä hevosomnibussien rinnalla myös hevosraitiovaunuilla. Vuoteen 1895 mennessä hevosraitiovaunut korvasivat kaikki hevosomnibussit. Vuonna 1900 aloitti ensimmäinen sähköraitiovaunu, ja 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana koko yhtiön liikenne siirtyi sähköaikaan.

Helsingin kaupunki tuli tämän raitiotieyhtiön osakkaaksi vuonna 1913, ja kaupunki sai osake-enemmistön. Toiminta jatkui kaupungin yhtiönä, ja 1920-luvulla bussiliikenteen käynnistyttyä yksityisten liikennöitsijöiden toimesta, esitettiin joskus ajatuksia myös raitiotieyhtiön bussiliikennöinnistä. Tämä toteutui kuitenkin vasta 1930-luvulla.

Samaan aikaan toisaalla

Säännöllinen linja-autoliikenne alkoi kehittyä Suomessa vuodesta 1921-alkaen. Monille seuduille syntyi lukuisia pikkuliikennöitsijöitä, jotka kilpailivat ankarasti. Kukin liikennöitsijä omisti usein vain yhden auton, jota ajoi liikennöitsijä itse. Joillakin oli useampiakin autoja ja palkattuja kuljettajia. Erityisen sekavaksi tilanne muodostui Helsingin maalaiskunnassa Malmin suunnalla. Sekava tilanne jatkui aina vuoteen 1935 asti.

Vuonna 1928 Helsinkiin perustettiin uusi bussiyritys Oy Omnibus Ab. Sen liikennöintialue poikkesi täysin kaikista muista bussiliikennöitsijöistä. Muiden ajaessa reittejään Helsingin keskustasta lähimaaseudulle naapurikuntiin, kilpaili Oy Omnibus Ab punaisilla busseillaan Helsingin kantakaupungissa kaupunginyhtiön raitiovaunujen kanssa. Kantakaupunkialue olikin tuohon aikaan koko Helsinki, sillä kaikki nykyiset esikaupunkialueet olivat tuolloin toista kuntaa.  

Vuonna 1928 perustettiin myös eräs toinen bussiyritys, joka liittyy HelBin tarinaan. Koivistolla Karjalan kannaksella alkoi nimittäin Koiviston Auto Oy:n toiminta.

 

1936: Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö aloittaa bussiliikenteen

1930-luvun puolivälissä käytiin kovaa kädenvääntöä siitä, pitäisikö kaupunginyhtiön aloittaa myös bussiliikenne. Vihdoin päästiin ratkaisuun, ja maaliskuussa 1936 linja-autoliikenne aloitettiin. Bussit maalattiin tummansinisiksi hopeisella kylkiraidalla. Kun vauhtiin päästiin, laajeni liikennöinti nopeasti. Muutamilta liikennöitsijöiltä siirtyi linjoja HRO:n liikennöitäväksi. Näitä olivat mm. Länsi-Uudenmaan Liikenne Oy sekä Nurmijärven Linja-auto. Nuo kaikki linjat kulkivat silloisen Helsingin ulkopuolelle. Myös Martin Törnroosin Helsingin Ympäristön Autolinjat Oy:ltä siirtyi linjoja, esimerkiksi koko Laajasalon liikenne vuonna 1937.

Oy Omnibus Ab kärsi koko toimintansa ajan talousvaikeuksista, ja vuodenvaihteessa 1937/38 se fuusioitiin kaupunginyhtiöön. HRO:lla oli nyt siis sekä sinisiä että punaisia busseja. Myös muilta yhtiöiltä siirtyi kalustoa HRO:lle. Ne kuitenkin maalattiin yleensä sinisiksi, mutta muunvärisiä bussejakin saattoi olla. 1930-luvun lopulla HRO liikennöi siis Helsingin kantakaupungissa sekä lähes joka ilmansuuntaan naapurikuntiin.

 

Uusia yhtiöitä

Arne Sacklen aloitti liikenteen Espoon suuntaan vuonna 1933. Hänkin perusti osakeyhtiön vuonna 1935 ja sen nimeksi tuli Matkustajain Auto Oy. Bussien väritykseen kuului sinistä punaista ja keltaista.

Merkittävä tapahtuma vuonna 1935 oli myös Malmin seudun bussiliikenteen järkiperäistäminen. Sekava tilanne loppui, kun perustettiin yhteistyöyritys Malmin Linja-auto Oy. Siihen liittyivät useat alueen liikennöitsijät, ja nyt voitiin sopia siitä, kuka ajaa mitäkin linjaa ja millä osuudella. Malmin Linja-auto oli osuusyhtiö, jolla oli aluksi vain muutama oma bussi. Osakkailla oli omat autonsa. Yhtiö liikennöi Malmin lisäksi Tapanilaan ja Tikkurilan seudulle. Bussien oli tarkoitus olla ruskeita tai harmaita punaisilla raidoilla, mutta aluksi monet osakkaat varmaankin käyttivät poikkeavia värisävyjä.

Liikennöinti jatkui normaaliin tapaan syksyyn 1939 saakka, kunnes talvisota katkaisi liikenteen suurelta osalta. Välirauhan aikana taas jatkettiin, mutta jatkosota lopetti sitten liikennöinnin moneksi vuodeksi lähes kokonaan.

Koiviston Auto Oy joutui muuttamaan Lahteen vuonna 1940, mutta palasi Koivistolle jälleen vuonna 1942. Paluu jäi kuitenkin väliaikaiseksi, sillä vuonna 1944 piti jälleen lähteä Lahteen.

Tämän tarinan liikennöitsijät vuonna 1939

Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Oy (Helsingin kaupunki)

Malmin Linja-auto Oy (Useita osakkaita)

Matkustajain Auto Oy (Arne Sacklen)

Koiviston Auto Oy (Toivo Tommola) (ei liikennöinyt pääkaupunkiseudun paikallisliikenteessä)

Sodan jälkeen

Sotatoimien päätyttyä vuonna 1944 liikennöitsijät alkoivat vähitellen saada takaisin puolustusvoimien käytössä olleita autojaan. Osa busseista oli kuitenkin tuhoutunut sodassa ja palautetut autotkin olivat huonossa kunnossa. Uusia busseja ei saanut, varaosia ei saanut, tilanne oli hyvin vaikea. Osa linjoista jäi näin huonolle hoidolle. Niitä määrättiin toisille liikennöitsijöille. Toimenpide koski esimerkiksi Laaksolahden ja Friherrsin reittejä. Ne siirrettiin Malmin Linja-autolle liikennöitäviksi vuonna 1945.

Helsingin kaupungilla oli sähkölaitos, vesilaitos ja kaasulaitos. Ihmeteltiin, miksi joukkoliikenneorganisaatio ei ollut liikennelaitos, vaan osakeyhtiö. Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiön muuttamisesta Helsingin kaupungin liikennelaitokseksi saatiin päätös joulukuussa 1944, ja vuoden 1945 alusta HKL aloitti toimintansa. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana HKL vielä liikennöi kaupungin ulkopuolelle, mutta vuoden 1946 alusta toteutettiin suuri alueliitos, jossa kaikki Helsingin nykyiset esikaupunkialueet Vuosaarta ja Östersundomia lukuun ottamatta liitettiin Helsinkiin. Nyt HKL liikennöi vain kaupungin sisäisiä linjoja, ja myös monien muiden liikennöitsijöiden useat linjat muuttuivat sisäisiksi. Esimerkiksi Malmin Linja-auton ja Liikenne Oy:n Malmin ja Tapanilan suunnan reitit kulkivat kaupungin rajojen sisäpuolella.

Vuonna 1948 Malmin Linja-autossa päätettiin nimenvaihdoksesta. Koska linjoja oli muuallekin kuin Malmin suuntaan, otettiin uudeksi nimeksi Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy. Viisi vuotta nimenvaihdoksen jälkeen päätettiin länsisuunnan linjoja varten perustaa tytäryhtiö. Sen nimeksi tuli Helsingin Paikallislinjat Oy. Bussit olivat ruskeita punaisilla raidoilla, kuten emoyhtiössäkin.

hkl_157_kny_300_x_197.jpg
HRO-HKL-alkuperäisväritys. Auto 157 Scania-Vabis B62 / Valmet

 

1949: Suomen Turistiauto Oy

Aatos Kuokkanen työskenteli linja-autoalalla 1940-luvun lopulla, ja hänellä oli suuria visioita Suomen matkailun suhteen. Hänen unelmassaan matkailijat kuljetettaisiin laivalla Keski-Eurooppaan, ja siellä olisivat Suomen lipun väriset sinivalkoiset bussit suomalaisine henkilökuntineen vastassa. Busseilla kierreltäisiin tutustumassa nähtävyyksiin. Kuokkanen toteutti unelmansa vuonna 1949 ja perusti Suomen Turistiauto Oy:n. Yhtiön autot olivat loisteliaita turistibusseja ja väritys siis valkoinen ja sininen. Matkustajia riitti, mutta toimintaa oli silti vaikea saada kannattavaksi. Ongelmaksi muodostui myös kesäpainotteisuus. Talvisin suuri osa busseista seisoi tyhjän panttina.

1950-luvun puolivälissä HKL kärsi pahasta kalustopulasta. Yhdeksi ratkaisuksi keksittiin perustaa raitiovaunulinja 10:stä runkolinja keskustan ja Ruskeasuon välille, ja liikennöidä busseilla vain jatkoyhteyksiä Ruskeasuolta eteenpäin. Näin saatiin bussilinjojen kierrosaikaa lyhennettyä ja selvittiin pienemmällä automäärällä. Runkolinjaa vastustettiin ankarasti. Osaksi siksi, ettei tällaiseen järjestelyyn oltu totuttu. Olikin melko harvinaista, että alle kymmenen kilometrin matkalla keskustasta piti vaihtaa kulkuneuvoa kesken matkan. Tosin runkolinjaa ei myöskään saatu aivan sellaiseksi, mitä HKL oli suunnitellut, sillä uusien raitiovaunujen toimitukset myöhästyivät.

Erityisen aktiivista runkolinjan vastustus oli Pohjois-Haagan asuinalueella. Asukkaat esittivät HKL:lle vaatimuksen, jossa uhattiin haagalaisten tekevän erillissopimuksen jonkin yksityisen bussiliikennöitsijän kanssa, mikäli suoraa bussiyhteyttä keskustaan ei palauteta. HKL ei taipunut ja näin uhkavaatimus toteutettiin. Aatos Kuokkanen näki tässä tilaisuutensa koittavan. Liikennöimällä Pohjois-Haagaan hän saisi kipeästi kaipaamaansa vakituista liikennettä ympäri vuoden. Kuokkanen teki sopimuksen pohjoishaagalaisten kanssa ja niin HKL lopetti Pohjois-Haagan linjansa vuoden 1955 lopussa. Vuoden 1956 alussa Suomen Turistiauto Oy aloitti toimintansa myös Helsingin paikallisliikenteessä.

 

 

Lisää liikennöitsijöitä tarinaan

Helsinki-Maaseutu-Liikenteen osakkaissa tapahtui koko ajan pientä vaihtelua – vanhoja lopetti ja uusia tuli tilalle. Yksi uusi oli Oiva Laurila, joka vuonna 1952 alkoi HML:n osakkaana ajaa Friherrsiin. Vuonna 1954 hän siirtyi Matkustajain Auton osakkaaksi ja alkoi liikennöidä Espoon Tuomarilaan. Siirtyminen liittyi siihen, kun Arne Sacklen alkoi kauppaamaan joitakin linjojaan. Vuonna 1958 osakkaat saivat omat linjaluvat, ja näin myös Laurila alkoi liikennöidä omissa nimissään. Autojen väritys säilyi kuitenkin Matkustajain Auton tyylissä.

Oy Liikenne Ab:n liikennöinti ei tyydyttänyt viranomaisia eikä matkustajiakaan. Tilanne kärjistyi Helsingin maalaiskunnan Rajakylässä, jossa Liikenne Oy:n tilalle tuli uusi liikennöitsijä Lähilinjat Oy. Sen perustivat Paavo Forsblom, Armas Koskinen ja Toivo Lehtikari.

Tilanne 1958

 

Yhtiö (Omistaja)                                                                                 

 

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                    

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy + Helsingin Paikallislinjat Oy (Lauri Koskinen, Paavo Koskinen ym.)                                                     

Suomen Turistiauto Oy (Aatos Kuokkanen)                                     

Oiva Laurila

Lähilinjat Oy (Paavo Forsblom, Armas Koskinen, Toivo Lehtikari)                                                                                   

Koiviston Auto Oy (toiminta Lahden seudulla)

 

Pääkaupunkiseudulla oli siis lukuisia muitakin liikennöitsijöitä, ja yllämainituillakaan ei ollut periaatteessa mitään tekemistä toistensa kanssa. Liikennöitsijöiden kohtalot kuitenkin yhdistyvät tavalla tai toisella myöhemmin.

sta_41_023.jpg Suomen Turistiauton bussi 1950-luvulla.

1960-luku

Oy Liikenne Ab ei saanut toimintaansa kunnolla pyörimään, vaikka sodasta oli jo aikaa. Vuonna 1962 omistajat olivat kypsiä myymään yhtiön. Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n pääomistajat Lauri ja Paavo Koskinen päättivät ostaa Liikenne Oy:n. Rahoittaakseen kauppaa he päättivät myydä tytäryhtiö Helsingin Paikallislinjat Oy:n pois. Kauppa toteutui, ja niin HML ja Liikenne Oy olivat nyt samoilla omistajilla. Yhtiöt säilytettiin kuitenkin erillään ja omissa väreissään. Helsingin Paikallislinjat Oy ei siis tästä lähtien enää kuulunut tähän tarinaan.

HML:n ja LOY:n yhteiseloa jatkui vuoteen 1968 saakka. Silloin Koskiset päättivät jakaa omistuksensa. HML jäi Lauri Koskiselle, ja Liikenne Oy meni Paavo Koskiselle. Yhteiselon aikana Liikenne Oy laitettiin kuntoon, ja yhtiön liikennekentälle Itä-Helsinkiin rakennettiin valtavasti asuintaloja. Liikenne Oy paisui paisumistaan, ja siitä kehittyi Suomen suurin bussiyhtiö. HML:n Lauri Koskinen kuoli pian kaupan jälkeen, ja yhtiön ohjakset siirtyivät hänen leskelleen Irja Koskiselle.

Suomen Turistiauton yllä olleet pilvet synkkenivät entisestään. Yhtiön taloudellinen tilanne ei koskaan kehittynyt kunnolliseksi. Kuokkasta kehotettiin tekemään radikaaleja toimenpiteitä, muuten konkurssi olisi edessä. Hän kuitenkin uskoi vakaasti, että asiat järjestyvät. Vuonna 1965 Kuokkanen syrjäytettiin, ja STA:n omistajiksi tuli useita eteläsuomalaisia bussiyhtiöitä, kuten Espoon Auto, Savonlinja, Koiviston Auto, Someron Linja ja Hj. Holmström. Osakepääomaa korotettiin ja STA saatiin jaloilleen. Kuokkanen kuitenkin suivaantui järjestelystä, ja perusti heti uuden yhtiön Finnbus Ltd:n, joka kuitenkin meni konkurssiin parissa vuodessa.  

Oiva Laurila perusti vuonna 1966 osakeyhtiön Laurilan Linja Oy.

Armas Koskinen ja Toivo Lehtikari irtautuivat Lähilinjat Oy:stä.

sta_280_kny_0249_300_x_200.jpg loy_105_z_300_x_225.jpg
STA-väritys 1965, nro 280 Volvo B58 / Wiima M-64 Oy Liikenne Ab 105, Volvo B635 / Wiima M-64 vm. -66
vuodelta 1967.
hkl_33_2_kny_300_x_204.jpg lrl_4_v1978_600_x_406.jpg
HKL-väritys 1962, auto 33, Scania-Vabis B75 / Helko Laurilan Linja Oy nro 4, Scania BF86 / Kutter 8, vm -76
vuodelta 1965.

Tilanne 1969

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                       

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy (Irja Koskinen) 

Oy Liikenne Ab (Paavo Koskinen)     

Suomen Turistiauto Oy (useita omistajia)                 

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila)  

Lähilinjat Oy (Paavo Forsblom)                           

Koiviston Auto Oy (Tommola) (yhtenä omistajana myös Suomen Turistiauto Oy:ssä)

wak_wii3k-64.JPG
 Koiviston Auto Lahdessa 1960-luvulla. Kuva Jukka Liehu

Väritysuutisia

HKL:n bussit olivat syväntummansinisiä hopeanvärisellä kylkiraidalla. Myös katto maalattiin hopeanvärillä. Kylkinumerot olivat kullanväristä amerikkalaista mallia. Vuonna 1956 kokeiltiin kuljettajarahastusta joillakin linjoilla, ja näissä autoissa laitettiin hopearaidan tilalle oranssiraita. Kokeilu oli kuitenkin lyhytaikainen. Vuonna 1962 uusien bussien keulan ilme piristyi hiukan, kun otsa alettiin maalata vaaleanharmaaksi. Myös katto väritettiin vaaleanharmaalla. Suurempi muutos tuli vuonna 1966, kun sinisen sävyä vaalennettiin jonkun verran. Samassa yhteydessä ikkunoidenympärykset väritettiin sinisen sijasta harmaiksi. Vuonna 1968 luovuttiin kultanumeroista, ja tilalle tulivat vaaleat tarranumerot, joissa fontti oli sama kuin autojen rekisterikilvissä.

hkl_363_museovirasto_HKMS000005.jpg
HKL:n vuoden 1966/68-väritys. Auto 363, Sisu BT-69 CR / Wiima m. HKL vuodelta 1973. Kuva: Museovirasto

Helsinki-Maaseutu-Liikenteen bussit pysyivät ruskeina vuoteen 1968 asti. Siksi niitä nimitettiinkin joskus rusakoiksi. Yleisempi nimitys oli kuitenkin ”mosalainen” tai ”mosan bussi”. Nimitys tuli siitä, kun liikennöitsijä ajoi Tapanilaan joka oli ruotsiksi Mosabacka. Vuonna 1968, kun Liikenne Oy irrottautui erilleen, muutti Irja Koskinen väritystä. Uudet bussit maalattiin nyt valkoisiksi punaisin raidoin, joiden välissä oli vielä hopearaita. Myös katto maalattiin hopealla. Tästä eteenpäin puhuttiin rusakoista, kun tarkoitettiin vanhoissa väreissä olevia busseja.

hml_nylander_.1._1_600_x_397.jpg
HML 1968-väritys. Volvo B58 / Delta City nro 142 vuodelta 1974.

Suomen Turistiauton bussit olivat pääosin valkoisia, mutta koko auton etuosa sininen. Tyyli muuttui vuonna 1965, jolloin valkoisen osuutta lisättiin entisestään. Sinistä oli nyt vain raita, katto, puskurit ja vanteet.

Koiviston Auto Oy:n bussit olivat yleensä vaaleanruskeita oranssilla raidalla.

 

1973: Kaupungin omistus laajenee

Vuonna 1970 Suomen Turistiauton poikkeustila päättyi, kun Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n omistaja Irja Koskinen osti sen. Yhtiöt jatkoivat toimintaa erillisinä. Jo vuonna 1973 Koskinen kuitenkin myi molemmat yhtiöt Helsingin kaupungille. Kaupungin omistuksessa olivat nyt siis HKL, HML ja STA. Edelleenkin kaikki kolme pidettiin erillisinä. Uusi omistus vaikutti kuitenkin siten, että kaikki HML:n ja STA:n Helsingin ulkopuolelle suuntautuneet linjat päätettiin luovuttaa toisille liikennöitsijöille vuoden 1975 lopussa. HML:n Tikkurilan suunnan linjat siirtyivät Vantaan Liikenteelle, kuten myös STA:n Louhelan, Kaivokselan ja Martinlaakson linjat. Lintuvaaran ja Hämevaaran reitit siirtyivät puolestaan Espoon Autolle. Nämä olivat siirtyneet STA:lle vain muutama vuosi aikaisemmin. Sitten olikin jo aika yhdistää HML ja STA. Se tapahtui vuonna 1981 ja jäljelle jäi STA.


Uutta ilmettä

1970-luvun alkupuolella STA:n turistibussiväritystä päivitettiin hiukan, ja nyt myös helmassa kulki siniraita. Vuonna 1978 HML:n erillisen puna-hopearaita-värityksen käyttö lopetettiin ja uudet autot olivat STA:n valko-sini-väreissä. Turistiväritystäkin muuteltiin taas 1970-luvun lopulla. Kaupunkiautoihin tuli sivuikkunoiden alle kaksi raitaa, paksu ja ohut.

sta_206_850806.BMP_600_x_404.jpg
STA - 1970-luvun tyyliä. Volvo B58 / Wiima K200.

HKL:n väritystä muutettiin vuonna 1975. Nyt auton koko yläosa maalattiin vaaleanharmaaksi, ja alaosa jätettiin tummansiniseksi. Vaaleanharmaa alue ulottui hiukan ikkunoiden alapuolellekin, muodostaen ikään kuin paksun raidan.

hkl_531_leinomakiBMP_600_x_405.jpg
HKL 1975-maalaustyyli. Auto 531 on Sisu BT-69 CR / Delta City vuodelta 1975. Kuva: Pertti Leinomäki

Kokonaan uusi ilme HKL:llä esiteltiin vuonna 1977. Sinisen sävyä vaalennettiin taas ja nyt sitä oli vaikea enää nimittää tummaksi. Kylkiraidasta luovuttiin, ja koko auton yläosa oli valkoista. Kylki- ja linjanumeroiden fontti uusittiin. Samaa numeromuotoilua käytettiin koko HKL:n viestinnässä ja myös pysäkkikilvissä.

hkl_810_600_x_404.jpg
HKL:n uusi ilme 1977. Sisu BT-69 BVT / Wiima K100 vuodelta 1978.

 

1982: Metroliikenne alkaa

Helsingin metro aloitti säännöllisen matkustajaliikenteen vuonna 1982. Syyskuun alusta siirryttiin asteittain liityntäliikenteeseen, jossa Itä-Helsingin bussilinjat eivät enää yöliikennettä lukuun ottamatta ajaneet Helsingin keskustaan. Mahdollisten metron häiriöiden takia HKL halusi itselleen koko liityntäliikenteen. Näin kaikki syöttöliikenteen autot olisivat saman radiopuhelinjärjestelmän piirissä, ja näin mahdollinen metroa korvaava bussiliikenne saataisiin helpommin organisoitua. Liityntälinjoja ajoi kuitenkin suurelta osalta Oy Liikenne Ab sekä Tammelundin Liikennekin yhtä linjaa. Suunnitelma toteutettiin siten, että vuosina 1982-85 Liikenne Oy siirtyi pois Itä-Helsingistä ja sai korvauksena STA:n Koillis-Helsingin reittejä. (Jotka siis alun perin olivat HML:n linjoja). STA puolestaan siirtyi länteen ja sai useita HKL:n linjoja Luoteis-Helsingistä. HKL taas sai korvauksena Itä-Helsingin linjoja. Tammelundin Liikenne sai entistä osuuttaan vastaavan määrän vuoroja poikittaislinjalta 52. Näin siis kaikkien liikennöitsijöiden liikennöintiosuudet pysyivät ennallaan, mutta liikennöintialueet muuttuivat.

 

 

Tilanne ennen metroa ja HML/STA-yhdistämistä vuonna 1980

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)        

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy (Helsingin kaupunki)                   

Suomen Turistiauto Oy (Helsingin kaupunki) 

Oy Liikenne Ab (Paavo Koskinen)                               

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila) 

Lähilinjat Oy (Paavo Forsblom)                                                     

Koiviston Auto Oy + tytäryhtiöt (Martti Tommola) (ei liikennettä pääkaupunkiseudulla)

 

 

Tilanne vuonna 1986

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                

Suomen Turistiauto Oy (Helsingin kaupunki) 

Oy Liikenne Ab (Paavo Koskinen)                              

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila)

Lähilinjat Oy (Paavo Forsblom)         

Koiviston Auto Oy + tytäryhtiöt (Martti Tommola) (ei liikennettä pääkaupunkiseudulla)

 

 

1980-luvun väritykset

1980-luvun alussa vanteiden väritys muuttui yleisesti hopeanharmaaksi. HKL:llä ilme muuttui myös siten muodikkaammaksi, että otsasta tuli musta. STA:n kaupunkibusseissa siirryttiin taas vain yhteen kylkiraitaan, mutta se oli sijoitettu alemmaksi kylkilistan kohdalle. Myös STA:n bussien otsa oli musta. Lisäksi korin katonrajassa kulki kaksi poimua, jotka maalattiin sinisiksi. HKL:llä vastaava alue pysyi kokovalkoisena. Vuonna 1988 HKL lisäsi keulaan valkoisen poikkiraidan.

hkl_8954_900416_kny_600_x_401.jpg
HKL 1985/88-tyyli. "Torni-Volvo" B10M Mk 3 / Wiima K202 vuodelta 1989.

Laurilan autot kulkivat pitkään Matkustajain Autolta periytyneiltä väreissään. Autojen alaosa oli pääasiassa keltaista vihertävän sinisillä raidoilla. Koko yläosa ja katto oli punaista. 1980-luvun puolivälissä maalaus uusittiin täysin. Uudessa kuosissa havaittiin nyt pohjana valkoinen lisättynä punaisella ja sinisellä raidalla. Katto maalattiin punaiseksi.

laurilan_linja_9.BMP_600_x_408.jpg
Laurilan Linja Oy 9, Scania K92CLB / Ajokki Express vm. -86.

koiviston_auto_kcm694_002.jpg

Koiviston Auton väritystä Lahdessa.

koiviston_auto_efm897_010.jpg

Koiviston Auton uusi tyyli 1980-luvulla.

sta_24_v1985_pori_300_x_207.jpg
STA 1985. "Torni-Volvo" B10M / Wiima K202.

1990: STA ostaa Laurilan

Vuonna 1990 Laurilan Linjan linjaliikenne ja kalusto tuli myyntiin. Sen osti Suomen Turistiauto Oy. Oikeudet yhtiön nimeen jäivät edellisille omistajille, joten ostetulle yhtiölle annettiin uusi nimi. Se oli Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy. Autojen kyljissä käytettiin kuitenkin lyhyempää aputoiminimeä Pääkaupunkilinjat. Ostetuissa autoissa näkyi sekä Laurilan uutta-, että vanhaa väriä. Näin oli Helsingin kaupungin omistamalla yhtiöllä jälleen linjoja Espooseen.

1991: KA-konserni "palaa" pääkaupunkiseudulle

Koiviston Auto Oy:llä oli löyhä sidos pääkaupunkiseudun linjaliikenteeseen vuosina 1965-70, kun se omisti oman pienen siivunsa Suomen Turistiauto Oy:stä. Varsinainen toiminta Helsingissä alkoi kuitenkin vasta vuonna 1991. Silloin Oy Liikenne Ab:n valtava konserni purettiin ja jättiläinen jaettiin Koiviston Auto Oy:n ja Vantaan kaupungin kesken. KA sai emoyhtiö Oy Liikenne Ab:n sekä porvoolaisia yhtiöitä.

 

Uutta väritystä

Matalalattia-aika kaupunkiliikenteessä alkoi 1990-luvun alussa. Suomen Turistiauto aloitti matalien bussien ostot räväkästi hankkimalla kerralla 20 bussia vuonna 1993. Näissä otettiin käyttöön STA:n uusi merimaisema-maalaustyyli. Tämä tuli tästä eteenpäin kaikkiin matalalattia-autoihin. Korkealattiaisiin busseihin sen sijaan maalattiin vanha väritystyyli.

sta_293_helb_131.BMP_600_x_371.jpg
STA "merimaisema". Scania L94UB / Ikarus E94 vuodelta 2001.

HKL:n ensimmäinen varsinainen matalalattia-sarja tuli vasta vuoden 1994 lopulla. Väritys oli muuten entisentyylinen, mutta keulassa oli enemmän valkoista kuin ennen.

STA:n turistiväritys uusittiin myös. Kylkilistan alapuoli oli vaaleansinistä ja koko auton yläpuoli valkoista, paitsi ikkunanympärykset mustaa. Lisäksi kylkeen laitettiin iso tummansininen STA-teksti.

sta_5028_kny_copy.jpg
STA:n 1990-luvulta käytössä ollut turistiväritys. Volvo 9700H NG B12B vuodelta 2007.

Koiviston Auto Oy valitsi Oy Liikenne Ab:n uudeksi väriksi konsernin siniraita-version. Porvoon toiminnot yhdistettiin Porvoon Liikenne Oy:ksi ja väriksi otettiin oranssiraita-versio.

loy_135_600_x_412.jpg
Oy Liikenne Ab:n Kabus TM-6Z1 vuodelta 1996 Koiviston Auto-värityksessään.

 

 

Tilanne 1994

Helsingin kaupunki:
Helsingin kaupungin liikennelaitos 
Suomen Turistiauto Oy 
Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy/Pääkaupunkilinjat  

Koiviston Auto Oy (Martti Tommola):
Oy Liikenne Ab   

Lähilinjat Oy (Paavo Forsblom)

Helsingin kaupungin omistamilla liikennöitsijöillä, Koiviston Autolla ja Lähilinjoilla ei siis ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Niiden tarinat kuitenkin yhdistyivät myöhemmin.

 

lahilinjat_26_600_x_379.jpg
Lähilinjat Oy:n Scania K113CLB / Wiima Combi M310 vm. 1989.

 

1995: Liikelaitos, tytärliikelaitos ja osakeyhtiöt

Vuoden 1995 alkuun liittyi monenlaisia tapahtumia. HKL:stä muodostettiin liikelaitos, ja sen bussiliikenne eriytettiin tytärliikelaitokseksi nimellä HKL-Bussiliikenne. STA ja PKL olivat edelleen osakeyhtiöitä. Kilpailutus alkoi myös, ja ensimmäiset seutulinjat Espoon suuntaan asetettiin tarjouskilpailuun vuonna 1994. Tässä Pääkaupunkilinjat oli voitokas, ja se sai ajettavakseen paljon Espoon seutulinjoja. Myös HKL-Bussiliikenne voitti linjan 112Z Haukilahteen. Vuosien vieriessä liikennöitsijöiden vanhat reviirit murtuivat entisestään, ja vain tietyillä alueilla aikaisemmin tunnetut liikennöitsijät alkoivat ajaa uusille alueille.

Myös HKL:n väritys uudistui. Hopeinen kylkiraita ja kultanumerot palautettiin. Ilmeeseen kuului nyt myös kullanväriset HKL-Bussiliikenne HST-Busstrafik-tekstit. Korin kyljen takaosan korotetun ikkunalinjan alapuoli oli mustaa.

hkl_9612_960414_kny_400_x_267.jpg
HKL-Bussiliikenteen 1995-väritys. Volvo B10L / Carrus City U vm. -96.

Helsingin kaupungin omistamien yhtiöiden rinnalla tarinassa jatkaa myös Koiviston Auto Oy:n omistama Oy Liikenne Ab. KA-konserni kasvatti vaikutustaan pääkaupunkiseudulla vuonna 1998 ostamalla myös Lähilinjat Oy:n.

Tilanne vuonna 1998

Helsingin kaupunki:
HKL-Bussiliikenne
Suomen Turistiauto Oy
Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy / Pääkaupunkilinjat

Koiviston Auto Oy (Martti Tommola):
Oy Liikenne Ab
Lähilinjat Oy

Alasajoa

Oy Liikenne Ab ei ollutkaan Koiviston Autolle mieluisa ostos. Kustannusrakenne oli huono, kuljettajien voimakas ay-henkisyys vaikeutti uudistuksia. Lisäksi tilaajaorganisaatiot HKL ja YTV eivät antaneet liikennöitsijöille juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa liikennöintiinsä. Oy Liikenne Ab ei enää osallistunut tarjouskilpailuihin, ja näin linjat asteittain vähenivät. LOY:n toiminta loppui kesän 2001 alussa. Jäljelle jäi vielä Lähilinjat Oy.

2002: Pääkaupunkilinjat yhdistetään emoyhtiöön

Ajan mittaan Suomen Turistiauton ja Pääkaupunkilinjojen toiminnot alkoivat sekoittua keskenään ja niinpä Pääkaupunkilinjat yhdistettiin Turistiautoon vuonna 2002. Näin Helsingin kaupungilla oli omistuksessaan liikelaitosmuotoinen HKL-Bussiliikenne ja osakeyhtiömuotoinen Suomen Turistiauto Oy. Pääkaupunkiseudun varsinaisen joukkoliikenteen ulkopuolella oli STA:lla lisäksi tytäryhtiönä mm. invataksipalveluja hoitava Helsingin Palveluauto.

Väritysuudistukset vuosina 2001-2002

Viimeiset korkealattiaiset kaupunkiautot Suomen Turistiautolla otettiin käyttöön vuonna 1996. Niissä oli vielä STA:n perinteinen sinivalkoinen väritys. Ensimmäisissä matalalattia-autoissa otettiin käyttöön uusi merimaisema-maalaus vuonna 1993 ja vuoden 1996 jälkeen kaikki uudet kaupunkibussit saivat tämän värityksen.

Vuonna 2001 tuotiin esiin uusia ajatuksia. Busseja alettiin entistä enemmän teipata kokomainoksiin ja ajateltiin, että on turhaa maalata kylkiin värejä, jos ne kuitenkin jäävät mainosteippauksien alle. Ehdotettiin HKL-YTV-alueelle yhteistä tyyliä, jossa bussi olisi muuten valkoinen, mutta Helsingin sisäisen liikenteen autoissa olisi sininen katto ja seutuliikenteen autoissa keltainen katto. STA:n vuosien 2001-2002-autot maalattiin näin, mutta ehdotus ei saanut kannatusta ja siitä luovuttiin. Ehdotus oli siinäkin mielessä järjetön, koska samoja busseja käytettiin niin sisäisillä- kuin seutulinjoillakin.

HKL-Bussiliikenteellä uusittiin myös ilmettä vuonna 2002. Hopearaita muuttui valkoiseksi kuten myös kultanumerot sekä nimiteksti.

Tilanne vuonna 2003

Helsingin kaupunki:
HKL-Bussiliikenne
Suomen Turistiauto Oy

Koiviston Auto Oy (Martti Tommola):
Lähilinjat Oy

2005: HelB syntyy

Helsingin kaupungilla oli siis kaksi bussiliikennöitsijää, HKL-BL ja STA, jotka verissä päin taistelivat linjaosuuksista. Tätä kuviota pidettiin outona, ja lähes kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että toimijat pitäisi yhdistää. Erimielisyyttä oli kuitenkin siitä, olisiko yhteenliittymä liikelaitosmuotoinen, kuten HKL-Bussiliikenne, vai osakeyhtiö, kuten Suomen Turistiauto Oy. HKL-Bussiliikenteen henkilökunta oli kovasti liikelaitoksen kannalla, koska pelättiin, että osakeyhtiön kaupunki myy heti tilaisuuden tullen. Osakeyhtiömalli sai kuitenkin päättäjien kannatuksen.

Yhdistäminen tapahtui vuodenvaihteessa 2004/05. Se toteutettiin siten, että HKL-Bussiliikenne liitettiin Suomen Turistiautoon ja STA:n uudeksi nimeksi tuli Helsingin Bussiliikenne Oy. STA oli kuitenkin tilausajomarkkinoilla vuosikymmeniä tunnettu brändi ja niinpä  Suomen Turistiauto jätettiin aputoiminimeksi (ilman Oy:tä).

HKL-Bussiliikenteellä käytettiin kahta pääväritystä eri versioineen; 1977 esiteltyä maalausta eri versioina sekä vuoden 1995-tyyliä, josta oli mukaeltu vielä vuoden 2002-väritysmalli. Näiden lisäksi oli STA:lta vuokrattuja busseja, joissa oli sekä STA:n perinteistä- että merimaisema-tyyliä. Suomen Turistiautolla oli periaatteessa viittä väritystä; perinteistä, merimaisemaa, keltakattoista valkoista, sinikattoista valkoista sekä turistibussien tyyliä. Nämä kaikki olivat nyt uuden Helsingin Bussiliikenteen väripaletissa. Kaikki STA:n autot saivat uudet ja uudenmalliset kylkinumerot.

Vuonna 2006 esiteltiin oma uusi väritys, jossa tummansinistä bussia koristi valkoinen ja vaaleansininen raita. Käyttöön tuli myös HelB-logo. Vanhoihinkin busseihin laitettiin uuden yhtiön nimi ja logot. Myös kylkinumeroiden tyyli uusittiin taas. Tämä merkitsi siis sitä, että HKL-taustaisista autoista hävisivät niin kultanumerot kuin myös vuoden 2002-malliset numerot. STA-taustaisista autoista katosivat vasta juuri liimatut uudet kylkinumerot ja korvattiin HelB-tyylin numerotarroilla.

helb_918_kny_1574_500_x_375.jpg
HelB-väritys. Volvo 8700LE B7RLE vm. 2009.

2006: Koiviston Auto lähtee pääkaupunkiseudulta

Lähilinjat Oy:nkään toiminta ei innostanut omistajayhtiötä. Ilmeisesti jo ostotilanteessa kaupan ehdot olivat huonot, ja ehkä myös toimiminen HKL:n ja YTV:n tiukassa talutushihnassa ei innostanut. Vuonna 2004 Lähilinjat alennettiin Porvoon Liikenne Oy:n aputoiminimeksi. Vuoden 2006 lopussa Lähilinjat-nimestä luovuttiin, ja sen jälkeen pääkaupunkiseudun toiminnot lopetettiin.

Tilanne vuonna 2007

Helsingin kaupunki:
Helsingin Bussiliikenne Oy (HelB)
Suomen Turistiauto (aputoiminimi)

Martti Tommola:
Koiviston Auto Oy (+lukuisat tytäryhtiöt) (ei toimintaa pääkaupunkiseudulla)

HelBin värikirjavuutta

HelBin uudet autot saivat yhtiön uuden värityksen, mutta vanhassa kalustossa riitti kirjavuutta. Vuosikymmenen lopulla muutama vanha auto maalattiin HelB-väreihin. Lisäksi STA:n merimaisemasta revittiin saaria ja lintuja pois, joten tuloksena oli ”riisuttu merimaisema” – vaalea yläosa ja vaaleansininen alaosa. Keulan aurinko sai jäädä paikalleen.

Vuoden 2010 alussa HKL:n ja YTV:n tilaajaorganisaatiot yhdistettiin Helsingin seudun liikenteeksi (HSL). Saman vuoden syksyllä saatiin aikaiseksi päätös yhtenäisestä tilaajavärityksestä HSL-alueella. Syys-joulukuussa 2010 toimitetut autot 1101-1116 jäivät viimeisiksi uusiksi busseiksi yhtiön omalla värityksellä. Ensimmäinen auto HSL-väreissä oli kolarikorjattu bussi nro 953 syksyllä 2010.

helb_1127_kny_2257_500_x_375.jpg
HSL-väritys. Auto 1127 on Scania K230UB 4x2 / Lahti Scala.

2013: Talouden tervehdyttämisohjelma

HelB painiskeli jatkuvissa talousvaikeuksissa ja kaupungin päättäjät halusivat päästä eroon velkaisesta yhtiöstä. Vuonna 2013 esiteltiin talouden tervehdyttämisohjelma, johon kuului esimerkiksi kaiken ylimääräisen rönsyn myyminen. Näitä rönsyjä olivat Suomen Turistiauton tilausajotoiminnot sekä invakuljetuksia harjoittava Helsingin Palveluauto. Suomen Turistiauto myytiin vielä samana vuonna Lehtimäen Liikenteelle ja myös Palveluautosta hankkiuduttiin eroon.

2015: Koiviston Auto palaa pääkaupunkiseudulle

Rönsyjenkään myyminen ei kaupungin päättäjille riittänyt. HelB piti saada myytyä pois. Yhtiö päätettiin myydä verrattain edullisilla ehdoilla pääkaupunkiseudulle palaavalle Koiviston Auto Oy:lle. Uusi isäntä otti ohjat 14. joulukuuta 2015. Ostajana toimi KA-konsernin pöytälaatikkoyhtiö Viikin Linja Oy, ja toiminta jatkui Koiviston Auto Oy:n tytäryhtiönä Helsingin Bussiliikenne Oy:n nimellä.

Näin saatiin kaikki muut nimet ja rönsyt yhdistettyä. Jäljelle jäi tässä vaiheessa Koiviston Auto Oy:n omistama Helsingin Bussiliikenne Oy.

Kaupan jälkeen HelBin busseissa käytettiin edelleen HelBin omaa logoa. Näin jatkui syksyyn 2018 asti. Silloin HelBin tunnisteita alettiin vaihtaa Koiviston Auton logoihin. Vuonna 2021 Helsingin Bussiliikenteen lyhenne muutettiin HelB:stä muotoon HB.

2021: Koiviston Auto myydään

Koiviston Auton omistajasuku Tommolat päättivät myydä yrityksensä vuonna 2021. Ostajana toimi sijoitusyhtiö CapMan Infra. Tämä oli siis taustaomistaja. Koiviston Auto Oy ja kaikki tytäryhtiönimet jäivät ennalleen.

2023: Uusi nimi

Vuonna 2023 päätettiin useilla tytäryhtiöillä ottaa käyttöön Koiviston Auto-nimi lisättynä kaupunkialueen keskuskunnan nimellä. Helsingin Bussiliikenne Oy muutettiin elokuussa uudelle nimelle Koiviston Auto Helsinki Oy.

Tilanne nyt

Koiviston Auto Helsinki Oy, jonka omistajana Koiviston Auto Oy ja sen omistajana CapMan Infra.