Yhteystiedot

kny@netti.fi

HelBin tarina

helb_logo_0539_300_x_225.jpg                                                                                                                                                       

Koiviston Auto Oy / Viikin Linja Oy / Helsingin Bussiliikenne Oy

Kuinka tähän tultiin?

                                                                                                                                                                                                                                              

 

Tässä kertomuksessa kuljetaan 1880-luvun Helsingistä ja Karjalan kannakselta mm. HKL:n, Hki-Maaseutu-Liikenteen, Suomen Turistiauton ja Laurilan Linjan kautta HelBiin.

Helsingin joukkoliikenteen virallisena aloituskohtana pidetään vuotta 1888. Silloin perustettiin yksityinen yritys nimeltä Helsingin Omnibusosakeyhtiö. Se liikennöi hevosomnibusseilla. Kaksi vuotta myöhemmin sen tilalle perustettiin uusi yhtiö, jonka nimeksi tuli Helsingin Raitiotie ja Omnibusosakeyhtiö (HRO). Vuonna 1891 HRO alkoi liikennöidä hevosomnibussien rinnalla myös hevosraitiovaunuilla. Vuoteen 1895 mennessä hevosraitiovaunut korvasivat kaikki hevosomnibussit. Vuonna 1900 aloitti ensimmäinen sähköraitiovaunu ja 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana koko yhtiön liikenne siirtyi sähköaikaan.

Helsingin kaupunki tuli tämän raitiotieyhtiön osakkaaksi ja vuonna 1913 kaupunki sai osake-enemmistön. Toiminta jatkui kaupungin yhtiönä ja 1920-luvulla bussiliikenteen käynnistyttyä yksityisten liikennöitsijöiden toimesta, esitettiin joskus ajatuksia myös raitiotieyhtiön bussiliikennöinnistä. Tämä toteutui kuitenkin vasta 1930-luvulla.

 

 

Samaan aikaan toisaalla

Säännöllinen linja-autoliikenne lähti kehittymään Suomessa vuodesta 1921-alkaen. Monille seuduille syntyi lukuisia pikkuliikennöitsijöitä, jotka kilpailivat ankarasti. Kullakin liikennöitsijällä oli usein vain yksi auto, jota ajoi liikennöitsijä itse. Joillakin oli useampiakin autoja ja palkattuja kuljettajia. Erityisen sekavaksi tilanne muodostui Helsingin maalaiskunnassa Malmin suunnalla. Vuonna 1927 muutamat isännät aloittivat yhteistyön F.W. Judenin johdolla ja perustivat yhteistyöyrityksen Juden & Kumppanit. Muilta osin sekava tilanne jatkui aina vuoteen 1935 asti.

Muutamat harvat liikenteenharjoittajat kasvoivat nopeasti hyvin suuriksi ajaen useita linjoja. Yksi tällainen liikennöitsijä oli pääkaupunkiseudulla Martin Törnroos, joka oli aloittanut liikennöinnin vuonna 1921. Hänen yhtiönsä nimi oli Helsingin Ympäristön Autolinjat Oy ja se liikennöi aluksi Haagaan, Marjaniemeen ja Puotinkylään (Vartiokylä). Törnroos oli osakkaana kahdessa muussakin yhtiössä, ostaen ne myöhemmin. Liikennöinti laajeni näin Laajasaloon, Friherrsiin (Vapaala), Vanhakartanoon, Viherlaaksoon, Laaksolahteen ja Etelä-Espooseen.

Vuonna 1928 Helsinkiin perustettiin uusi bussiyritys Oy Omnibus Ab. Sen liikennöintialue poikkesi täysin kaikista muista bussiliikennöitsijöistä. Muiden ajaessa reittejään Helsingin keskustasta lähimaaseudulle naapurikuntiin, kilpaili Oy Omnibus Ab punaisilla busseillaan Helsingin kantakaupungissa kaupunginyhtiön raitiovaunujen kanssa. (Kantakaupunkialue olikin tuohon aikaan koko Helsinki, sillä kaikki nykyiset esikaupunkialueet olivat tuolloin toista kuntaa).  

Vuonna 1928 perustettiin myös eräs toinen bussiyritys, joka liittyy HelBin tarinaan. Koivistolla Karjalan kannaksella alkoi nimittäin Koiviston Auto Oy:n toiminta.

 

Helsingin Raitiotie ja Omnibusosakeyhtiö aloittaa bussiliikenteen

1930-luvun puolivälissä käytiin kovaa kädenvääntöä siitä, pitäisikö kaupunginyhtiön aloittaa myös bussiliikenne. Vihdoin päästiin ratkaisuun ja maaliskuussa 1936 linja-autoliikenne aloitettiin. Bussit maalattiin tummansinisiksi hopeisella kylkiraidalla. Kun vauhtiin päästiin, laajeni liikennöinti nopeasti. Useilta liikennöitsijöiltä siirtyi linjoja HRO:n liikennöitäväksi. Näitä olivat mm. Länsi-Uudenmaan Liikenne Oy sekä Nurmijärven Linja-auto. Nuo kaikki linjat kulkivat silloisen Helsingin ulkopuolelle. Myös Martin Törnroosin Helsingin Ympäristön Autolinjat Oy:ltä siirtyi linjoja, mm. koko Laajasalon liikenne vuonna 1937.

Oy Omnibus Ab oli koko toimintansa ajan kärsinyt talousvaikeuksista ja vuodenvaihteessa 1937/38 se fuusioitiin kaupunginyhtiöön. HRO:lla oli nyt siis sekä sinisiä että punaisia busseja. Myös muilta yhtiöiltä siirtyi kalustoa HRO:lle. Ne kuitenkin maalattiin yleensä sinisiksi, mutta muunvärisiä bussejakin saattoi olla. 1930-luvun lopulla HRO liikennöi siis Helsingin kantakaupungissa sekä lähes joka ilmansuuntaan naapurikuntiin.

 

Uusia yhtiöitä

1930-luvulla perustettiin lukuisia uusia bussiyhtiöitä ja monet niistä liittyvät myös tähänkin tarinaan. Vuonna 1932 Juden & Kumppanit-tiimiin kuuluneet liikennöitsijät tiivistivät yhteistyötään ja ottivat käyttöön uuden nimen ”Liikenne”. Toiminta jatkui aluksi avoimena yhtiönä, mutta vuonna 1935 perustettiin sitten osakeyhtiö Oy Liikenne Ab. Judenin bussit olivat olleet punaisia keltaisella raidalla ja muutkin kimpassa olleet liikennöitsijät siirtyivät tähän väritykseen.

Arne Sacklen aloitti liikenteen Espoon suuntaan vuonna 1933. Hänkin perusti osakeyhtiön vuonna 1935 ja sen nimeksi tuli Matkustajain Auto Oy. Bussien väritykseen kuului sinistä punaista ja keltaista.

Merkittävä tapahtuma vuonna 1935 oli myös Malmin seudun bussiliikenteen järkiperäistäminen. Sekava tilanne loppui, kun perustettiin yhteistyöyritys Malmin Linja-auto Oy. Siihen liittyivät useat alueen liikennöitsijät ja nyt voitiin sopia siitä, kuka ajaa mitäkin linjaa ja millä osuudella. Malmin Linja-auto oli osuusyhtiö, jolla oli aluksi vain muutama oma bussi. Osakkailla oli omat autonsa. Yhtiö liikennöi Malmin lisäksi mm. Tapanilaan ja Tikkurilan seudulle. Bussien oli tarkoitus olla ruskeita tai harmaita punaisilla raidoilla, mutta aluksi monet osakkaat varmaankin käyttivät poikkeavia värisävyjä.

Karjalassa Koiviston Auto Oy:n omistaja Toivo Tommola tuli osakkaaksi myös Viipurin Linja-auto Oy:hyn.

Liikennöinti jatkui normaaliin tapaan syksyyn 1939 saakka, kunnes talvisota katkaisi liikenteen suurelta osalta. Välirauhan aikana sitten taas jatkettiin, mutta jatkosota lopetti sitten liikennöinnin moneksi vuodeksi.

Koiviston Auto Oy joutui muuttamaan Lahteen vuonna 1940, mutta palasi Koivistolle jälleen vuonna 1942. Paluu jäi kuitenkin väliaikaiseksi, sillä vuonna 1944 oli jälleen lähdettävä Lahteen.

 

 

Sodan jälkeen

Sotatoimien päätyttyä vuonna 1944 liikennöitsijät alkoivat vähitellen saada takaisin puolustusvoimien käytössä olleita autojaan. Osa busseista oli kuitenkin tuhoutunut sodassa ja palautetut autotkin olivat huonossa kunnossa. Uusia busseja ei saanut, varaosia ei saanut – tilanne oli hyvin vaikea. Osa linjoista jäi näin huonolle hoidolle. Niitä määrättiin toisille liikennöitsijöille. Toimenpide koski mm. Laaksolahden ja Friherrsin reittejä ja ne siirrettiin Malmin Linja-autolle liikennöitäviksi.

Helsingin kaupungilla oli sähkölaitos, vesilaitos jne. Ihmeteltiin, miksi joukkoliikenneorganisaatio ei ollut liikennelaitos, vaan osakeyhtiö. Helsingin Raitiotie ja Omnibusosakeyhtiön muuttamisesta Helsingin kaupungin liikennelaitokseksi saatiin päätös joulukuussa 1944 ja vuoden 1945 alusta HKL aloitti toimintansa. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana HKL vielä liikennöi kaupungin ulkopuolelle, mutta vuoden 1946 alusta toteutettiin suuri alueliitos, jossa kaikki Helsingin nykyiset esikaupunkialueet Vuosaarta ja Sipoon liitosaluetta lukuun ottamatta liitettiin Helsinkiin. Nyt HKL liikennöi vain kaupungin sisäisiä linjoja ja myös monien muiden liikennöitsijöiden useat linjat muuttuivat sisäisiksi. Esimerkiksi Malmin Linja-auton ja Liikenne Oy:n Malmin ja Tapanilan suunnan reitit kulkivat kaupungin rajojen sisäpuolella.

Vuonna 1948 Malmin Linja-autossa päätettiin nimenvaihdoksesta. Koska linjoja oli muuallekin kuin Malmin suuntaan otettiin uudeksi nimeksi Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy. Viisi vuotta nimenvaihdoksen jälkeen päätettiin länsisuunnan linjoja varten perustaa tytäryhtiö. Sen nimeksi tuli Helsingin Paikallislinjat Oy. Bussit olivat ruskeita punaisilla raidoilla, kuten emoyhtiössäkin.

Vuonna 1951 Koiviston Auto Oy luopui Viipurin Linja-auto Oy:n omistuksesta Oy Pohjolan Liikenne Ab:n hyväksi.

 

 

Suomen Turistiauto Oy

Aatos Kuokkanen työskenteli linja-autoalalla 1940-luvun lopulla ja hänellä oli suuria visioita Suomen matkailun suhteen. Hänen unelmassaan matkailijat kuljetettaisiin laivalla Keski-Eurooppaan ja siellä olisivat Suomen lipun väriset sinivalkoiset bussit suomalaisine henkilökuntineen vastassa. Busseilla kierreltäisiin tutustumassa nähtävyyksiin. Kuokkanen toteutti unelmansa vuonna 1949 ja perusti Suomen Turistiauto Oy:n. Yhtiön autot olivat loisteliaita turistibusseja ja väritys siis valkoinen ja sininen. Matkustajia riitti, mutta toimintaa oli silti vaikea saada kannattavaksi. Ongelmaksi muodostui myös kesäpainotteisuus – talvisin suuri osa busseista seisoi tyhjän panttina.

 

1950-luvun puolivälissä HKL kärsi pahasta kalustopulasta. Yhdeksi ratkaisuksi keksittiin perustaa raitiovaunulinja 10:stä runkolinja keskustan ja Ruskeasuon välille ja liikennöidä busseilla vain jatkoyhteyksiä Ruskeasuolta eteenpäin. Näin saatiin bussilinjojen kierrosaikaa lyhennettyä ja selvittiin pienemmällä automäärällä. Runkolinjaa vastustettiin ankarasti. Osaksi siksi, ettei tällaiseen järjestelyyn oltu totuttu ja olikin melko harvinaista, että alle kymmenen kilometrin matkalla keskustasta piti vaihtaa kulkuneuvoa kesken matkan. Tosin runkolinjaa ei myöskään saatu aivan sellaiseksi, mitä HKL oli suunnitellut, sillä uusien raitiovaunujen toimitukset myöhästyivät.

Erityisen aktiivista runkolinjan vastustus oli Pohjois-Haagan asuinalueella. Asukkaat esittivät HKL:lle vaatimuksen, jossa uhattiin haagalaisten tekevän erillissopimuksen jonkin yksityisen bussiliikennöitsijän kanssa, mikäli suoraa bussiyhteyttä keskustaan ei palauteta. HKL ei taipunut ja näin uhkavaatimus toteutettiin. Aatos Kuokkanen näki tässä tilaisuutensa koittaneen. Liikennöimällä Pohjois-Haagaan hän saisi kipeästi kaipaamaansa vakituista liikennettä ympäri vuoden. Kuokkanen teki sopimuksen pohjoishaagalaisten kanssa ja niin HKL lopetti Pohjois-Haagan linjansa vuoden 1955 lopussa ja 1.1.1956 Suomen Turistiauto Oy aloitti toimintansa myös Helsingin paikallisliikenteessä.

 

 

Vielä yksi uusi liikennöitsijä tarinaan

Helsinki-Maaseutu-Liikenteen osakkaissa tapahtui koko ajan pientä vaihtelua – vanhoja lopetti ja uusia tuli tilalle. Yksi uusi oli Oiva Laurila, joka vuonna 1952 alkoi HML:n osakkaana ajaa Friherrsiin. Vuonna 1954 hän siirtyi Matkustajain Auton osakkaaksi ja alkoi liikennöidä Espoon Tuomarilaan. Siirtyminen liittyi siihen, kun Arne Sacklen muutti yrityksensä osuusyhtiöksi. Vuonna 1958 osakkaat saivat omat linjaluvat ja näin myös Laurila alkoi liikennöidä omissa nimissään. Autojen väritys säilyi kuitenkin Matkustajain Auton tyylissä.

 

Tilanne 1958

 

Yhtiö (Omistaja)                                                                                   Liikennöintialueita

 

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                     Keskusta, Kantakaupunki, Lauttasaari, Etelä-Haaga, Pitäjänmäki, Kannelmäki, Paloheinä, Pakila, Oulunkylä, Herttoniemi, Laajasalo, Vartiokylä

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy + Helsingin Paikallislinjat Oy            Malmi, Tapaninkylä, Tikkurila + Viherlaakso, Laaksolahti, Friherrs

(Lauri Koskinen, Paavo Koskinen ym.)

Oy Liikenne Ab (F. W. Juden)                                                             Puistola, Tapanila, Mellunkylä, Vuosaari, Rekola, Kuninkaanmäki jne. sekä Sipoon rannikko ja Kouvola, Heinola, Voikkaa

Suomen Turistiauto Oy (Aatos Kuokkanen)                                       Pohjois-Haaga, Munkkivuori

Oiva Laurila                                                                                         Tuomarila

Koiviston Auto Oy (toiminta Lahden seudulla)

 

Pääkaupunkiseudulla oli siis lukuisia muitakin liikennöitsijöitä ja yllämainituillakaan ei ollut periaatteessa mitään tekemistä toistensa kanssa. Liikennöitsijöiden kohtalot kuitenkin yhdistyvät tavalla tai toisella myöhemmin.

 

1960-luku

Oy Liikenne Ab ei ollut saanut toimintaansa kunnolla pyörimään, vaikka sodasta oli jo aikaa. Vuoroja jäi ajamatta ja tilanne oli kärjistynyt äärimmilleen Helsingin maalaiskunnan Rajakylässä, jossa asukkaat kyllästyivät täysin liikenteen huonoon hoitoon. Viranomaiset ottivatkin tämän linjaluvan Liikenne Oy:ltä pois, mutta muuten liikennöinti sai jatkua edelleen. Vuonna 1962 omistajat olivat kypsiä myymään yhtiön. Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n pääomistajat Lauri ja Paavo Koskinen päättivät ostaa Liikenne Oy:n. Rahoittaakseen kauppaa he päättivät myydä tytäryhtiö Helsingin Paikallislinjat Oy:n pois. Kauppa toteutui ja niin HML ja Liikenne Oy olivat nyt samoilla omistajilla. Yhtiöt säilytettiin kuitenkin erillään ja omissa väreissään.

Yhteiseloa jatkui vuoteen 1968 saakka. Silloin Koskiset päättivät jakaa omistuksensa. HML jäi Lauri Koskiselle ja Liikenne Oy meni Paavo Koskiselle. Yhteiselon aikana Liikenne Oy oli laitettu kuntoon ja yhtiön liikennekentälle Itä-Helsinkiin oli rakennettu valtavasti asuintaloja. Liikenne Oy paisui paisumistaan ja siitä kehittyi Suomen suurin bussiyhtiö. Tässä tarinassa jätämme nyt kuitenkin hyvästit Liikenne Oy:lle. HML:n Lauri Koskinen kuoli pian kaupan jälkeen ja yhtiön ohjakset siirtyivät hänen leskelleen Irja Koskiselle.

Suomen Turistiauton yllä olleet pilvet synkkenivät entisestään. Yhtiön taloudellinen tilanne ei koskaan kehittynyt kunnolliseksi ja Kuokkasta kehotettiin tekemään radikaaleja toimenpiteitä, muuten konkurssi olisi edessä. Hän kuitenkin uskoi vakaasti, että asiat järjestyvät. Vuonna 1965 Kuokkanen syrjäytettiin ja STA:n omistajiksi tuli useita eteläsuomalaisia bussiyhtiöitä, kuten Espoon Auto, Savonlinja, Koiviston Auto, Someron Linja ja Hj. Holmström. Osakepääomaa korotettiin ja STA saatiin jaloilleen. Kuokkanen kuitenkin suivaantui järjestelystä ja perusti heti uuden yhtiön Finnbus Ltd:n, joka kuitenkin meni konkurssiin parissa vuodessa.  

Oiva Laurilaakaan ei ole unohdettu. Hän perusti vuonna 1966 osakeyhtiön, jonka nimeksi tuli Laurilan Linja Oy.

 

 

Tilanne 1969

Helsingin kaupungin liikennelaitos                                 Keskusta, Kantakaupunki, Lauttasaari, Etelä-Haaga, Pitäjänmäki, Etelä-Kaarela, Paloheinä, Pakila, Oulunkylä, Herttoniemi, Laajasalo, Vartiokylä

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy (Irja Koskinen)         Malmi, Pukinmäki, Puistola, Tapanila, Suutarila, Siltamäki, Tikkurila

Suomen Turistiauto Oy (useita omistajia)                     Pohjois-Haaga, Munkkivuori, Louhela, Kaivoksela, Martinlaakso

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila)                                     Tuomarila

Koiviston Auto Oy (Tommola) (yhtenä omistajana myös Suomen Turistiauto Oy:ssä)

 

Väritysuutisia

HKL:n bussit olivat siis syväntummansinisiä hopeanvärisellä kylkiraidalla. Myös katto maalattiin hopeanvärillä. Kylkinumerot olivat kullanväristä amerikkalaista mallia. Vuonna 1956 kokeiltiin kuljettajarahastusta joillakin linjoilla ja näissä käytetyissä autoissa laitettiin hopearaidan tilalle oranssiraita. Kokeilu oli kuitenkin lyhytaikainen. Vuonna 1962 uusien bussien keulan ilme piristyi hiukan, kun otsa alettiin maalata vaaleaksi. Suurempi muutos tuli vuonna 1966, kun sinisen sävyä vaalennettiin jonkun verran. Vuonna 1968 luovuttiin kultanumeroista ja tilalle tulivat vaaleat tarranumerot, joissa fontti oli sama kuin autojen rekisterikilvissä.

Helsinki-Maaseutu-Liikenteen bussit pysyivät ruskeina vuoteen 1968 asti. Siksi niitä nimitettiinkin joskus rusakoiksi. Yleisempi nimitys oli kuitenkin ”mosalainen” tai ”mosan bussi”. Nimitys tuli siitä, kun liikennöitsijä ajoi Tapanilaan joka oli ruotsiksi Mosabacka. Vuonna 1968, kun Liikenne Oy irrottautui erilleen, muutti Irja Koskinen väritystä. Uudet bussit maalattiin nyt valkoisiksi kahdella punaisella raidalla, joiden välissä oli vielä hopearaita. Myös katto oli hopeanvärinen. Tästä eteenpäin oli nyt selventävää puhua rusakoista, jos tarkoitettiin vanhoissa väreissä olevia busseja.

Suomen Turistiauton bussit olivat pääosin valkoisia, mutta koko auton etuosa sininen. Tyyli muuttui vuonna 1965, jolloin valkoisen osuutta lisättiin entisestään. Sinistä oli nyt vain raita, katto, puskurit ja vanteet.

Koiviston Auto Oy:n bussit olivat yleensä vaaleanruskeita punaisella raidalla.

 

Kaupungin omistus laajenee

Vuonna 1970 Suomen Turistiauton poikkeustila päättyi, kun Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n omistaja Irja Koskinen osti sen. Yhtiöt jatkoivat toimintaa erillisinä. Jo vuonna 1973 Koskinen kuitenkin myi molemmat yhtiöt Helsingin kaupungille. Kaupungin omistuksessa olivat nyt siis HKL, HML ja STA. Edelleenkin kaikki kolme pidettiin erillisinä. Uusi omistus vaikutti kuitenkin siten, että kaikki HML:n ja STA:n Helsingin ulkopuolelle suuntautuneet linjat päätettiin luovuttaa toisille liikennöitsijöille vuoden 1975 lopussa. HML:n Tikkurilan suunnan linjat siirtyivät Vantaan Liikenteelle, kuten myös STA:n Louhelan, Kaivokselan ja Martinlaakson linjat. Lintuvaaran ja Hämevaaran reitit siirtyivät puolestaan Espoon Autolle. Nämä olivat siirtyneet STA:lle vain muutama vuosi aikaisemmin. Sitten olikin jo aika yhdistää HML ja STA. Se tapahtui vuonna 1980 ja jäljelle jäi STA.

Koiviston Auto paisuu

Koiviston Auto Oy osteli useita bussiyrityksiä. Hankinnat alkoivat vuonna 1969 Salpausselän Liikenne Oy:n ostolla. Sitä seurasivat Viljasen Liikenne Oy 1970, Pulkkilanharjun Liikenne Oy 1975, Kymenlaakson Liikenne Oy 1977 sekä Kuopion Liikenne Oy vuonna 1979. Yhtiön luovuttua Suomen Turistiauto Oy:n osaomistuksesta vuonna 1970 ei Koiviston Auto Oy:llä ollut enää mitään omistuksia pääkaupunkiseudun bussiliikenteessä.

 

Uutta ilmettä

1970-luvun alkupuolella STA:n turistibussiväritystä päivitettiin hiukan ja nyt myös helmassa kulki siniraita. Vuonna 1978 HML:n erillisen puna-hopearaita-värityksen käyttö lopetettiin ja uudet autot olivat STA:n valko-sini-väreissä. Turistiväritystäkin muuteltiin taas 1970-luvun lopulla. Kaupunkiautoihin tuli sivuikkunoiden alle kaksi raitaa – paksu ja ohut.

HKL:llä kylkiraita tuli paksummaksi vuosien 1975-76-autoissa. Kokonaan uusi ilme esiteltiin vuonna 1977. Sinisen sävyä vaalennettiin taas ja nyt sitä oli vaikea enää nimittää tummaksi. Kylkiraidasta luovuttiin ja koko auton yläosa oli valkoista. Kylki- ja linjanumeroiden fontti uusittiin. Samaa numeromuotoilua käytettiin koko HKL:n viestinnässä ja myös pysäkkikilvissä.

 

Metroliikenne alkaa

Helsingin metro aloitti säännöllisen matkustajaliikenteen vuonna 1982. Syyskuun alusta siirryttiin asteittain liityntäliikenteeseen, jossa Itä-Helsingin bussilinjat eivät enää yöliikennettä lukuun ottamatta ajaneet Helsingin keskustaan. Mahdollisten metron häiriöiden takia HKL halusi itselleen koko liityntäliikenteen. Näin kaikki syöttöliikenteen autot olisivat saman radiopuhelinjärjestelmän piirissä ja näin mahdollinen metroa korvaava bussiliikenne saataisiin helpommin organisoitua. Liityntälinjoja ajoi kuitenkin suurelta osalta Oy Liikenne Ab sekä Tammelundin Liikennekin yhtä linjaa. Suunnitelma toteutettiin siten, että vuosina 1982-85 Liikenne Oy siirtyi pois Itä-Helsingistä ja sai korvauksena STA:n Koillis-Helsingin reittejä. (Jotka siis alun perin olivat HML:n linjoja). STA puolestaan siirtyi länteen ja sai useita HKL:n linjoja Luoteis-Helsingistä. HKL taas sai korvauksena Itä-Helsingin linjoja. Tammelundin Liikenne sai entistä osuuttaan vastaavan määrän vuoroja poikittaislinjalta 52. Näin siis kaikkien liikennöitsijöiden liikennöintiosuudet pysyivät ennallaan, mutta liikennöintialueet muuttuivat.

 

 

Tilanne ennen metroa ja HML/STA-yhdistämistä vuonna 1980

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                     Kantakaupunki, Lauttasaari, Etelä-Haaga, Pitäjänmäki, Konala, Kannelmäki, Malminkartano, Pakila, Oulunkylä, Herttoniemi, Laajasalo, Vartiokylä

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy (Helsingin kaupunki)                        Malmi, Paloheinä, Pukinmäki, Puistola, Tapanila, Suutarila, Siltamäki

Suomen Turistiauto Oy (Helsingin kaupunki)                                     Pohjois-Haaga, Munkkivuori, Kannelmäki, Hakuninmaa 

 

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila)                                                           Tuomarila, Espoon keskus, Suvela

Koiviston Auto Oy + tytäryhtiöt (Martti Tommola) (ei liikennettä pääkaupunkiseudulla)

 

 

Tilanne vuonna 1986

Helsingin kaupungin liikennelaitos (Helsingin kaupunki)                     Kantakaupunki, Lauttasaari, Etelä-Haaga, Munkkivuori, Pajamäki, Kannelmäki, Pakila, Oulunkylä, Herttoniemi, Laajasalo, Vartiokylä, Mellunkylä, Vuosaari

Suomen Turistiauto Oy (Helsingin kaupunki)                                     Pohjois-Haaga, Konala, Kannelmäki, Hakuninmaa, Malminkartano, Paloheinä, Pukinmäki

 

Laurilan Linja Oy (Oiva Laurila)                                                           Tuomarila, Espoon keskus, Suvela

Koiviston Auto Oy (Martti Tommola) (ei liikennettä pääkaupunkiseudulla)

 

 

1980-luvun väritykset

1980-luvun alussa vanteiden väritys muuttui yleisesti hopeanharmaaksi. HKL:llä ilme muuttui myös siten muodikkaammaksi, että otsasta tuli musta. STA:n kaupunkibusseissa siirryttiin taas vain yhteen kylkiraitaan, mutta se oli sijoitettu alemmaksi kylkilistan kohdalle. Myös STA:n bussien otsa oli musta. Lisäksi korin katonrajassa kulki kaksi poimua, jotka oli maalattu sinisiksi. HKL:llä vastaava alue oli kokovalkoinen. Vuonna 1988 HKL lisäsi keulaan valkoisen poikkiraidan.

Laurilan autot olivat kulkeneet pitkään Matkustajain Autolta periytyneiltä väreissään. Autojen alaosa oli pääasiassa keltaista vihertävän sinisillä raidoilla. Koko yläosa ja katto oli punaista. 1980-luvun puolivälissä maalaus uusittiin täysin. Uudessa kuosissa havaittiin nyt pohjana valkoinen lisättynä punaisella ja sinisellä raidalla. Katto maalattiin punaiseksi.

Koiviston Auto Oy otti 1980-luvun alkupuolella Lahden paikallisliikenteessä käyttöön uuden värityksen, jossa oranssia bussia koristivat valkoiset raidat. Myöhemmin 1980-luvulla yhtiö esitteli täysin uuden tyylin. Päävärinä oli valkoinen hopeanvärisellä helmalla ja oranssilla kylkiraidalla. Tämä väritys otettiin aluksi käyttöön emoyhtiöllä. Sitten havaittiin Kuopion Liikenne Oy:llä muuten sama tyyli, mutta kylkiraita oli sininen. Vähitellen konserni alkoi levittää uutta tyyliä kaikille tytäryhtiöille. Osa sai oranssiraitaversion, toiset taas siniraitamallin.

 

STA ostaa Laurilan

Vuonna 1990 Laurilan Linjan linjaliikenne ja kalusto tuli myyntiin. Sen osti Suomen Turistiauto. Oikeudet yhtiön nimeen jäivät edellisille omistajille, joten ostetulle yhtiölle annettiin uusi nimi. Se oli Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy. Autojen kyljissä käytettiin kuitenkin lyhyempää aputoiminimeä Pääkaupunkilinjat. Ostetuissa autoissa oli sekä Laurilan uutta-, että vanhaa väriä. Näin oli Helsingin kaupungin omistamalla yhtiöllä jälleen linjoja Espooseen.

KA-konserni "palaa" pääkaupunkiseudulle

Koiviston Auto Oy:llä oli löyhä sidos pääkaupunkiseudun linjaliikenteeseen vuosina 1965-70, kun se omisti oman pienen siivunsa Suomen Turistiauto Oy:stä. Varsinainen toiminta Helsingissä alkoi kuitenkin vasta vuonna 1991. Silloin Oy Liikenne Ab:n valtava konserni purettiin ja jättiläinen jaettiin Koiviston Auto Oy:n ja Vantaan kaupungin kesken. KA sai emoyhtiö Oy Liikenne Ab:n sekä porvoolaisia yhtiöitä.

 

Uutta väritystä

Matalalattia-aika kaupunkiliikenteessä alkoi 1990-luvun alussa. Suomen Turistiauto aloitti matalien bussien ostot räväkästi hankkimalla kerralla 20 bussia vuonna 1993. Näissä otettiin käyttöön STA:n uusi ”merimaisema”-maalaustyyli. Tämä tuli tästä eteenpäin kaikkiin matalalattia-autoihin. Korkealattiaisiin busseihin sen sijaan maalattiin vanha väritystyyli.

HKL:n ensimmäinen varsinainen matalalattia-sarja tuli vasta vuoden 1994 lopulla. Väritys oli muuten entisentyylinen, mutta keulassa oli enemmän valkoista kuin ennen.

STA:n turistiväritys uusittiin myös. Kylkilistan alapuoli oli vaaleansinistä ja koko auton yläpuoli valkoista, paitsi ikkunanympärykset mustaa. Lisäksi kyljessä oli iso tummansininen STA-teksti.

Koiviston Auto Oy valitsi Oy Liikenne Ab:n uudeksi väriksi konsernin siniraita-version. Porvoon toiminnot yhdistettiin Porvoon Liikenne Oy:ksi ja väriksi otettiin oranssiraita-versio.

 

 

Tilanne 1994

 

Helsingin kaupunki:

Helsingin kaupungin liikennelaitos                                                       Kantakaupunki, Lauttasaari, Etelä-Haaga, Munkkivuori, Pajamäki, Kannelmäki, Pakila, Oulunkylä, Herttoniemi, Laajasalo, Vartiokylä, Mellunkylä, Vuosaari

Suomen Turistiauto Oy                                                                       Pohjois-Haaga, Konala, Kannelmäki, Hakuninmaa, Malminkartano, Paloheinä, Pukinmäki

Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy/Pääkaupunkilinjat                    Tuomarila, Espoon keskus, Suvela

Koiviston Auto Oy:

Oy Liikenne Ab      Mm. Puistola, Jakomäki, Hakunila

 

 

 

Liikelaitos, tytärliikelaitos ja osakeyhtiöt

Vuoden 1995 alkuun liittyi monenlaisia tapahtumia. HKL:stä muodostettiin liikelaitos ja sen bussiliikenne eriytettiin tytärliikelaitokseksi nimellä HKL-Bussiliikenne. STA ja PKL olivat edelleen osakeyhtiöitä. Kilpailutus alkoi myös ja ensimmäiset seutulinjat Espoon suuntaan asetettiin tarjouskilpailuun vuonna 1994. Tässä Pääkaupunkilinjat oli voitokas ja se sai ajettavakseen paljon Espoon seutulinjoja. Myös HKL-Bussiliikenne voitti linjan 112Z Haukilahteen. Vuosien vieriessä liikennöitsijöiden vanhat reviirit murtuivat entisestään ja vain tietyillä alueilla aikaisemmin tunnetut liikennöitsijät alkoivat ajaa uusille alueille.

Myös HKL:n väritys uudistui. Hopeinen kylkiraita ja kultanumerot palautettiin. Ilmeeseen kuului nyt myös kullanväriset ”HKL-Bussiliikenne HST-Busstrafik”-tekstit. Korin kyljen takaosan korotetun ikkunalinjan alapuoli oli mustaa.

Ajan mittaan Suomen Turistiauton ja Pääkaupunkilinjojen toiminnot alkoivat sekoittua keskenään ja niinpä Pääkaupunkilinjat yhdistettiin Turistiautoon vuonna 2002. Näin Helsingin kaupungilla oli omistuksessaan liikelaitosmuotoinen HKL-Bussiliikenne ja osakeyhtiömuotoinen Suomen Turistiauto Oy. Pääkaupunkiseudun varsinaisen joukkoliikenteen ulkopuolella oli STA:lla lisäksi tytäryhtiönä mm. invataksipalveluja hoitava Helsingin Palveluauto.

Helsingin kaupungin omistamien yhtiöiden rinnalla tarinassa jatkaa myös Koiviston Auto Oy:n omistama Oy Liikenne Ab. KA-konserni kasvatti vaikutustaan pääkaupunkiseudulla vuonna 1998 ostamalla myös Lähilinjat Oy:n.

Alasajoa

Oy Liikenne Ab ei ollutkaan Koiviston Autolle kovin mieluisa ostos. Kustannusrakenne oli huono, kuljettajien voimakas ay-henkisyys vaikeutti uudistuksia ja tilaajaorganisaatiot HKL ja YTV eivät antaneet liikennöitsijöille juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa liikennöintiinsä. Oy Liikenne Ab ei enää osallistunut tarjouskilpailuihin ja näin linjat asteittain vähenivät. LOY:n toiminta loppui kesän 2001 alussa. Jäljelle jäi vielä Lähilinjat Oy.

 

 

Väritysuudistukset vuosina 2001-2002

Viimeiset korkealattiaiset kaupunkiautot Suomen Turistiautolla otettiin käyttöön vuonna 1996. Niissä oli vielä STA:n perinteinen sinivalkoinen väritys. Ensimmäisissä matalalattia-autoissa otettiin käyttöön uusi ”merimaisema”-maalaus vuonna 1993 ja vuoden 1996 jälkeen kaikki uudet kaupunkibussit saivat tämän värityksen. Vuonna 2001 tuotiin esiin uusia ajatuksia. Busseja alettiin entistä enemmän teipata kokomainoksiin ja ajateltiin, että on turhaa maalata kylkiin värejä, jos ne kuitenkin jäävät mainosteippauksien alle. Ehdotettiin HKL-YTV-alueelle yhteistä tyyliä, jossa bussi olisi muuten valkoinen, mutta Helsingin sisäisen liikenteen autoissa olisi sininen katto ja seutuliikenteen autoissa keltainen katto. STA:n vuosien 2001-2002-autot maalattiin näin, mutta ehdotus ei saanut kannatusta ja siitä luovuttiin. Ehdotus oli siinäkin mielessä järjetön, koska samoja busseja käytettiin niin sisäisillä- kuin seutulinjoillakin.

HKL-Bussiliikenteellä uusittiin myös ilmettä vuonna 2002. Hopearaita muuttui valkoiseksi kuten myös kultanumerot sekä nimiteksti.

 

HelB syntyy

Helsingin kaupungilla oli siis kaksi bussiliikennöitsijää, HKL-BL ja STA, jotka verissä päin taistelivat linjaosuuksista. Tätä kuviota pidettiin outona ja lähes kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että toimijat pitäisi yhdistää. Erimielisyyttä oli kuitenkin siitä, olisiko yhteenliittymä liikelaitosmuotoinen, kuten HKL-Bussiliikenne vai osakeyhtiö, kuten Suomen Turistiauto Oy. HKL-Bussiliikenteen henkilökunta oli kovasti liikelaitoksen kannalla, koska pelättiin, että osakeyhtiön kaupunki myy heti tilaisuuden tullen. Osakeyhtiömalli sai kuitenkin päättäjien kannatuksen.

Yhdistäminen tapahtui vuodenvaihteessa 2004/05. Se toteutettiin siten, että HKL-Bussiliikenne liitettiin Suomen Turistiautoon ja STA:n uudeksi nimeksi tuli Helsingin Bussiliikenne Oy. STA oli kuitenkin tilausajomarkkinoilla vuosikymmeniä tunnettu brändi ja niinpä  Suomen Turistiauto jätettiin aputoiminimeksi (ilman Oy:tä).

HKL-Bussiliikenteellä oli ollut käytössä kahta pääväritystä eri versioineen; 1977 esiteltyä maalausta eri versioina sekä vuoden 1995-tyyliä, josta oli mukaeltu vielä vuoden 2002-väritysmalli. Näiden lisäksi oli STA:lta vuokrattuja busseja, joissa oli sekä STA:n perinteistä- että merimaisema-tyyliä. Suomen Turistiautolla oli periaatteessa viittä väritystä; perinteistä, merimaisemaa, keltakattoista valkoista, sinikattoista valkoista sekä turistibussien tyyliä. Nämä kaikki olivat nyt uuden Helsingin Bussiliikenteen väripaletissa. Kaikki STA:n autot saivat uudet ja uudenmalliset kylkinumerot.

Vuonna 2006 esiteltiin oma uusi väritys, jossa sinistä bussia koristi valkoinen ja vaaleansininen raita. Käyttöön tuli myös HelB-logo. Vanhoihinkin busseihin laitettiin uuden yhtiön nimi ja logot. Myös kylkinumerot uusittiin taas. Tämä merkitsi siis sitä, että HKL-taustaisista autoista hävisivät niin kultanumerot kuin myös vuoden 2002-malliset numerot. STA-taustaisista autoista katosivat vasta juuri liimatut uudet kylkinumerot ja korvattiin HelB-tyylin numerotarroilla.

Koiviston Auto lähtee pääkaupunkiseudulta

Lähilinjat Oy:nkään toiminta ei innostanut omistajayhtiötä. Ilmeisesti jo ostotilanteessa kaupan ehdot olivat olleet huonot ja ehkä myös toimiminen HKL:n ja YTV:n tiukassa talutushihnassa ei innostanut. Vuonna 2006 (vai oliko jo 2004?) Lähilinjat alennettiin Porvoon Liikenne Oy:n aputoiminimeksi. Myöhemmin (2006) pääkaupunkiseudun toiminnot lopetettiin.

HelBin värikirjavuutta

HelBin uudet autot saivat yhtiön uuden värityksen, mutta vanhassa kalustossa riitti kirjavuutta. Vuosikymmenen lopulla muutama vanha auto maalattiin HelB-väreihin. Lisäksi STA:n merimaisemasta revittiin saaria ja lintuja pois, joten tuloksena oli ”riisuttu merimaisema” – vaalea yläosa ja vaaleansininen alaosa. Keulan aurinko sai jäädä paikalleen.

Vuoden 2010 alussa HKL:n ja YTV:n tilaajaorganisaatiot yhdistettiin Helsingin seudun liikenteeksi (HSL). Saman vuoden syksyllä saatiin aikaiseksi päätös yhtenäisestä tilaajavärityksestä HSL-alueella. Syys-joulukuussa 2010 toimitetut autot 1101-1116 jäivät viimeisiksi uusiksi busseiksi yhtiön omalla värityksellä. Ensimmäinen auto HSL-väreissä oli kolarikorjattu bussi nro 953 syksyllä 2010.

Talouden tervehdyttämisohjelma

HelB painiskeli jatkuvissa talousvaikeuksissa ja kaupungin päättäjät halusivat päästä eroon velkaisesta yhtiöstä. Vuonna 2013 esiteltiin talouden tervehdyttämisohjelma, johon kuului mm. kaiken ylimääräisen rönsyn myyminen. Näitä rönsyjä olivat Suomen Turistiauton tilausajotoiminnot sekä invakuljetuksia harjoittava Helsingin Palveluauto. Suomen Turistiauto myytiin vielä samana vuonna Lehtimäen Liikenteelle ja myös Palveluautosta hankkiuduttiin eroon.

Koiviston Auton paluu

Rönsyjenkään myyminen ei kaupungin päättäjille riittänyt. HelB piti saada myytyä pois. Yhtiö päätettiin myydä verrattain edullisilla ehdoilla pääkaupunkiseudulle palaavalle Koiviston Auto Oy:lle. Uusi isäntä otti ohjat 14. joulukuuta 2015. Ostajana toimi KA-konsernin pöytälaatikkoyhtiö Viikin Linja Oy ja toiminta jatkui Koiviston Auto Oy:n tytäryhtiönä Helsingin Bussiliikenne Oy:n nimellä.