Sisun bussimalleja

Tällä sivulla luodaan pintapuolinen katsaus Sisun bussimalleihin, pääasiallisesti sodanjälkeisestä ajasta lähtien, eli 1940-luvulta 1980-luvulle. Tarkoitus on esitellä, mitä malleja milloinkin oli tuotannossa, ja niiden perustietoja. Bussien tekniikasta kerrotaan hyvin vähän.

Vaikka Sisu oli hyvin pieni valmistaja, sillä oli kuitenkin vuosien mittaan tuotannossa monenlaisia eri malleja, ja valtava määrä erilaisia tyyppimerkintöjä. Niistä vain tärkeimmät käsitellään tässä.

1932: Linja-autotuotannon alku

Sisun autotuotanto käynnistyi vuonna 1932. Tehdas valmisti sekä kuorma- että linja-autoja. Aluksi busseja tehtiin lähes yhtä paljon kuin kuorma-autoja, mutta myöhemmin tuotanto keskittyi nimenomaan kuorma-autoihin.

Ensimmäinen linja-auto valmistui samassa tuotantoerässä kuorma-autojen kanssa. Se oli mallia S-322D, ja moottorina käytettiin Volvo-peräistä Penta-konetta. Alkuaikoina Sisu valmisti kokonaisia linja-autoja, eli myös korit tehtiin samassa tehtaassa.

IMG_2858.JPG
Dallape-Sisu

Vuonna 1933 valmistuneiden linja-autojen joukossa oli myös kuuluisa Dallape-Sisu. Vuosina 1934 - 39 linja-autoja valmistui lähes 40:llä eri tyyppimerkinnällä. Aluksi tuotteet olivat bensiinimoottorisia nokkamalleja. Vuonna 1936 nähtiin ensimmäinen bulldog SJ-10. Seuraavana vuonna tuotantoon tuli mukaan ensimmäinen Hercules-dieselmoottorilla varustettu malli SHD-5. Vuonna 1938 käytettiin myös amerikkalaista Buda-konetta tyypissä SB-10.

paunu_040.jpg
Sisu SB-10 / Kaipio vuodelta 1939

1939: Sisu SH-15 (S-15 / LG-50 / LG-51)

Juuri ennen talvisotaa saatiin markkinoille uusi malli SH-15, joka oli merkittävä tyyppi vielä sodan jälkeenkin. Tässä nokkamallissa käytettiin alun perin Hercules-bensiinimoottoria. Sodan aikana Herculesista tehtiin suomalainen versio, ja mallimerkintä muuttui muotoon S-15. Akseliväli oli 5,1 metriä.

Sodan jälkeen Sisu uudisti merkintöjään ja S-15:sta tuli LG-50. Saatavissa oli myös kokonaispainoltaan 500 kg painavampi järeä L-versio. Varhaisimmat näistä merkittiin vielä S-15 L, mutta suurin osa LG-50 L. Raskaampaa versiota sai myös pidemmällä 6,15 metrin akselivälillä. Silloin malli merkittiin LG-51.

1949: Uudet bulldog- ja nokkamallit B-52 (B-62 / B-55 / B-64 / B-66) ja L-54 (L-60 / L-61)

Uusi nokkamalli sai tyyppimerkinnän L-54. Siinä oli pitkä akseliväli 5,9 metriä. Seuraavana vuonna esiteltiin lyhyempi-akselivälinen (5,1 m) versio L-60. Se korvasi vanhan LG-50:n. Nyt mallimerkinnät olivat akselivälejä ajatellen nurinkuriset, joten L-54:stä tehtiin L-61.

Uusi bulldog-malli oli nyt B-52. Sekin valmistettiin 5,1 metrin akselivälillä. Moottorina käytettiin Sisun AMI-bensiinikonetta. B-52-tyyppiin sisältyi kaksi erikoisuutta. Moottori sijoitettiin nimittäin kiskoille, joten se oli helppo vetää ulos huoltotöitä varten. Toisena harvinaisena ominaisuutena havaittiin, että alustan mukana tulivat keulan maskipellit.

Jo vuonna 1951 malli uudistui B-62:ksi. Valmiita keulan muotopeltejä ei enää käytetty. Bensakoneen lisäksi autoon sai nyt myös Henschel HN 512 DG-dieselmoottorin.

Vuonna 1953 esiteltiin pidemmällä (5,9 m) akselivälillä varustettu versio. Sisun tapaan tälle annettiin oma mallimerkintänsä B-55. Siinä käytettiin aina dieselmoottoria; aluksi Henscheliä, mutta sitten Leyland O.350-konetta. Samana vuonna lyhyempi akseliväli venyi lukemaan 5,25 metriä, ja mallimerkintä muuttui tämän myötä B-62:sta B-64:ään. Tätäkin mallia tarjottiin aluksi Henschel-moottorilla, mutta sitten voimanlähteeksi vakiintui Leyland O.350.

Sisu B-55 uudistui vuonna 1954 B-66-malliksi. Seuraavana vuonna tyyppimerkinnät vaihdettiin vielä kerran. B-64:stä tuli B-67 ja B-66:sta B-68.

Mallisto vuonna 1951

Malli Alustatyyppi Moottori Akseliväli Huom.
L-60 N Bensiini 5,1, 5,9
L-61 N Bensiini 5,9 < L-54
B-62 B Sisu AMI / Henschel HN 512 DG 5,1 < B-52

L-60 ja L-61 olivat sama malli, vain eri akselivälillä.

Mallisto vuonna 1955

Malli Alustatyyppi Moottori Akseliväli Huom.
L-60 N Bensiini 5,1
L-61 N Bensiini 5,9
B-67 B Leyland O.350 5,25 < B-62
B-68 B Leyland O.350 5,9 < B-55, B-66

B-67 ja B-68 olivat sama malli, vain eri akselivälillä.

1956: Uusi kevyt bulldog-malli B-72 SO

Malli B-67 / B-68 uudistui vuonna 1956 tyypiksi B-72 SO. Mallimerkinnän kaksi viimeistä kirjainta viittasivat moottoriin, joka edelleen oli 5,74-litrainen Leyland O.350. Akseliväli ei enää vaihtanut tyyppimerkintää, vaan se oli molemmilla versioilla (5,25 m ja 5,9 m) sama. Vaihteistona käytettiin synkronoimatonta viisipykäläistä laatikkoa. Sen vaihdekaavio oli omituinen, koska vaihdelaatikko asennettiin kyljelleen.

Myöhemmin moottori kasvoi 6,15-litraiseksi O.375-koneeksi. Tämä muutti mallimerkinnän muotoon B-72 SU.

Vuonna 1962 voimanlähde kasvoi edelleen. Leyland O.400-koneen tilavuus oli  6,45 litraa. Tämän moottorin tunnisteena Sisu käytti merkintää SV. Sisu B-72 SV:tä valmistettiin vuoteen 1964 saakka.

1956: Uusia raskaita bulldogeja

Vuonna 1956 esiteltiin kaksi uutta raskaampaa bulldog-alustaa, B-73 SP ja B-63 ST. Sisu B-73 SP oli kaupunkikäyttöön tarkoitettu alusta 5,9 metrin akselivälillä ja 11-litran Leyland O.680-moottorilla. Malli varustettiin paineilmatehosteisella kytkimellä. Sisu B-73 SP uudistui jo vuonna 1958 B-74 SP:ksi ja vuonna 1961 se merkittiin muodossa B-75 SP.

hkl_260-1.jpg
Sisu B-74 SP / Wiima, HKL 260 vuodelta 1958

Yleiskäyttöön tarkoitettu alusta sai tyyppimerkinnän B-63 ST. Siinä käytettiin hiukan pienempää 9,83-litraista Leyland O.600-moottoria ja akselivälinä 5,9 metriä. Tämän mallin 6-vaihteisessa voimansiirrossa käytettiin paineilmatehostettua vaihteensiirtoa. 

(Edellä olevat tiedot perustuvat pääosin teoksiin Pula-ajan bussit 1945-56 ja Kulta-ajan bussit 1957-64 , joissa tarkka selvitys kyseisistä bussimalleista. Ks. tarkemmat tiedot teoksista tekstin lopusta).

1959: Nalle-Sisuun pohjautuva pikkubussi

Kevyen ja raskaan bulldogin rinnalle tuotiin vuonna 1959 vielä pikkubussi. Se pohjautui Nalle-Sisu-kuorma-autoon, ja sitä markkinoitiin K-24 / KB-24 / KB-124-mallimerkinnöillä. Tätä midikokoista tyyppiä hankki lähinnä vain Posti.

Hiljaiseloa 1960-luvun alkupuolella

Sisun 1950-luvun loppupuolen mallit B-72, B-73/74/75 ja B-63 olivat oikeastaan viimeiset tyypit, joita Sisu sai merkittävässä määrin myytyä "tavallisille" yksityisille liikennöitsijöille. Nuo mallit tehtiin juuri sellaisiksi, joita suomalaiset liikennöitsijät halusivat. 1960-luvun alkupuolella uusia tyyppejä kehiteltiin jonkin verran, mutta niitä ei saatu alkua pitemmälle.

Valmistaja ei pitänyt kiirettä keskimoottorimallin esittelyn kanssa, koska Sisu edusti Suomessa myös Leylandia, ja tällä brittiläisvalmistajalla oli valikoimassaan melko hyvä mahurimalli Leopard. Suomalaiset liikennöitsijät alkoivat kuitenkin 1960-luvulla suosia bulldog-bussien jälkeen etumoottorisia hetkuja. Olisi luullut, että Sisu olisi tuonut markkinoille tällaisen mallin jo 1960-luvun alkupuolella, mutta näin ei tapahtunut. Tosin valmistushistoriasta löytyy jo vuonna 1959 esitelty hetku B-70 SU. Näitä ei kuitenkaan valmistettu kuin kolme kappaletta.

HKL:n koemallit

Helsingin kaupungin liikennelaitos kokeili 1960-luvun alkupuolella uudentyyppisiä bussimalleja. Sisu osallistui kokeiluihin kahdella autolla.

Vuonna 1962 Sisu valmisti yhden ensimmäisistä takamoottorimalleistaan. Se perustui Leyland Lion-bussiin, mutta siinä oli Sisun valmistamat akselistot. Tyyppimerkinnäksi valittiin B-77 ST. Moottorina käytettiin Leyland O.600-konetta, ja vaihteistona Wilsonin puoliautomaattia. Korin tähän takatuuppariin valmisti Helko, mutta perän muotoilu tuli Leylandilta. Ulkomuoto oli hyvin erikoinen ulostyöntyvine moottorikoteloineen ja takakenoon asennettuine takaikkunoineen. HKL:llä auto sai numeron 4.

Toinen koebussi oli puolestaan keskimoottorinen B-65 SP vuonna 1965, suuremmalla Leyland O.680-moottorilla. Vaihteistona käytettiin samanlaista puoliautomaattivaihteistoa, kuin takamoottorisessakin. Mahuri varustettiin Ajokki-korilla, ja numeroksi vaunulle annettiin 3.

HKL ei valinnut kumpaakaan mallia, eikä niitä ilmeisesti valmistettu noita koekappaleita enempää.

Liikennelaitoksella tapahtui kuitenkin suunnanmuutos kalustopolitiikassa. Katsottiin, että HKL:n julkisena laitoksena pitäisi entistä enemmän keskittyä hankkimaan busseja kotimaasta. Ostokset eivät kuitenkaan tässä vaiheessa kohdistuneet Sisuun, vaan laitokselle hankittiin vuosien 1966 - 67 keskimoottoribussit toiselta kotimaiselta valmistajalta, Vanajalta.

1963: Uusi kevyt bulldog B-76 SV

Täyskokoisten bussien uutuusmallit olivat 1960-luvulla yleensä jo muita kuin bulldog-tyyppejä. Sisu kuitenkin esitteli uuden kevyen bulldog-bussin B-76 SV. Eikä Sisulla ollut mallistossaan lainkaan hetkua eikä mahuria, takatuupparista puhumattakaan. Toki tehdas valmisti edellisessä kappaleessa kuvatun takamoottorimallin yksittäiskappaleen, mutta sen kanssa ei päästy alkua pidemmälle.

B-76 SV varustettiin uusimpien B-72-mallien tapaan Leylandin 6,45-litraisella O.400-moottorilla, josta saatiin tehoa 135 hv. Vaihteisto oli mekaaninen 5-pykäläinen.

Uutuusbulldog ei saanut mainittavaa menestystä Suomessa. Posti kyllä hankki tätä tyyppiä kohtuullisen paljon.

Ensimmäisiä mahureita

Sisun ensimmäisistä keskimoottorialustoista löytyy merkintöjä jo aikaisemmin mainitun B-65:n ohella vuosilta 1964 ja 1966. Siellä ovat Leylandin O.400-koneen makaavarakenteisella versiolla varustetut mallit B-80 SV ja B-83 SV. Kummallakaan tyypillä ei ole Suomen linja-autohistoriassa suurta merkitystä. Autoja löytyy lähinnä Postin kalustoluettelosta. Sisulle virtasi edelleen rahaa edustamansa Leyland Leopard-mahurin kohtuullisesta myynnistä.

1967 - 68: Mallisto uudistuu Panther-takatuuppareilla ja B-84-mahurilla

Vuonna 1967 Sisu esitteli Leyland Panther-tyyppiin perustuvan takamoottorialustan. Auto oli siis brittiläistä suunnittelua, mutta runkopalkit ja akselistot, sekä tietysti kokoonpano edustivat kotimaista työtä. Ensiksi tuotiin markkinoille maantie-/turistimalli, jota valmistettiin yhteistyössä Autokori Oy:n kanssa. Siitä käytettiin usein vain nimeä Sisu Panther, mutta sille annettiin myös oma mallimerkintä B-58 SP. Tämä oli hyvin hämäävää, olihan Volvolla samaan aikaan markkinoilla kuuluisa keskimoottorimallinsa B58.

Pantherissa käytettiin Leylandin makaavarakenteista O.680-moottoria. Tehoa 11,1-litraisesta voimanlähteestä saatiin 165 hv. Vaihteistoksi B-58 SP-malliin asennettiin neliportainen puoliautomaatti.

Myöhemmin vuonna 1967 Sisu toi markkinoille Pantherin kaupunkiversion. Sen mallimerkinnäksi valittiin B-53 SP. Siinä käytettiin samaa Leylandin O.680-konetta, mutta tehoa löytyi 200 hv. Vaihteistoksi asennettiin kaksiportainen Voith Diwabus-täysautomaattivaihteisto. HKL halusi autoihinsa omanlaisensa kojetaulun. Niinpä B-53 SP varustettiin tällaisella ratkaisulla.

Panther B-53 SP oli aivan liian kallis, moderni ja monimutkainen alusta suomalaiselle perusliikennöitsijälle. Helsingin ja Tampereen iikennelaitokset sen sijaan kiinnostuivat Pantherista. HKL oli siirtymässä keskimoottorisista busseista automaattivaihteisiin takamoottoriautoihin. Kotimaista piti hankkia, joten liikennelaitos tilasi kokeiltavaksi yhden Vanajan (LT-6-68, HKL nro 800)) ja yhden Pantherin (nro 801). Keskimoottoribusseissa valinta osui 1960-luvun puolessa välissä Vanajaan, mutta nyt päätettiin hankkia Sisuja. Seuraavalle vuodelle liikennelaitos tilasi peräti 60 Sisu Pantheria. Tampereen liikennelaitos hankki jo vuonna 1967 yhdeksän Pantheria.

hkl_889_leinomaki_19820505.jpg
Sisu B-53 SP / Wiima m. HKL, HKL 889. Kuva: Pertti Leinomäki

Pantherin jälkeen Sisu esitteli vielä myös uuden keskimoottorialustan vuonna 1968. Uutuus sai mallimerkinnän B-84 SV. Leylandin 6,54-litraisesta moottorista saatiin tehoa 135 hv. Vaihteisto oli viisipykäläinen manuaalilaatikko.

B-84:stä ei ollut juuri minkäänlaista vastusta Volvon B58-mahurille. Sisu oli selkeästi kevyempään käyttöön tarkoitettu. Sisulla luotettiin edelleen Leyland Leopardin hoitelevan raskaamman liikenteen.

Seuraavana vuonna 1969 B-84 SV sai rinnalleen hiukan tehokkaamman mallin B-84 CVT. Siinä moottorin litratilavuus oli sama 6,54, mutta tehoa löytyi 165 hv.

Sisu esitteli vuonna 1967 myös peräti kahdeksansylinterisellä moottorilla varustetun bulldogin B-76 BM sekä takatuupparimallin B-78 BM. Nämä jäivät hyvin harvinaisiksi tyypeiksi.

Mallistoa vuonna 1968 (täyskokoiset)

Malli Al. tyyppi Moottori Vaihteisto Huom.
B-76 SV B Leyland O.400 M5
B-76 BM B Cummins
B-84 SV K Leyland O.400 M5
Panther B-58 SP T Leyland O.680 P4
Panther B-53 SP T Leyland O.680 Voith A2
B-78 BM T Cummins

B = bulldog, K = keskimoottorinen (mahuri), T = takamoottorinen

M5 = manuaalivaihteisto, 5-vaihteinen
P4 = puoliautomaattivaihteisto, 4-vaihteinen
A2 = automaattivaihteisto, 2-portainen

1968: Sisun ja Vanajan yhdistyminen

Kotimaiset raskaan kaluston valmistajat Sisu ja Vanaja yhdistyivät vuonna 1968. Vanajan bussimalleihin kuului vielä pari bulldog-alustaa, ja näiden lisäksi mahureita ja takatuuppareita. Vanajan bussien tuotantoa ei pääsääntöisesti enää jatkettu tämän jälkeen. Postilaitos oli kuitenkin Vanajan suurasiakas, ja Postille tehtiin vielä uusia Vanajia jonkin aikaa.

1970 - 71: Uusitut mallimerkinnät ja mahurin kolmas moottorivaihtoehto

Sisu täsmensi mallimerkintöjään 1970-luvun alussa. Numeroiden merkitys pysyi edelleen käsittämättömänä, mutta kirjainten sanoma selkiytyi. Eri alustatyypit saivat kukin oman koodinsa. Keskimoottorimallit merkittiin BK ja takatuupparit BT. Hetkuille varattiin kirjainyhdistelmät BE ja BH.

Keskimoottorimallit olivat nyt siis BK-84 SV ja BK-84 CVT. Vuonna 1971 takamoottorimallitkin täsmentyivät muotoihin BT-53 SP ja BT-58 SP. Leyland Pantheriin pohjautuminen "unohdettiin", joten takatuupparit tunnettiin vain Sisun omilla merkinnöillä.

Vuonna 1970 keskimoottorimalli sai vielä kolmannenkin moottorivaihtoehdon, AEC AH 505. Sisu käytti tästä voimanlähteestä tunnistetta BO, eli alustan mallimerkintä oli siis BK-84 BO. Tämä kone vakiintui myöhemmin BK-84-mallin perusvoimanlähteeksi. Iskutilavuudeltaan 8,2-litraisesta moottorista saatiin tehoa 163 hv.

Pikkubusseja ja hetkuja

Sisulla oli edelleen valikoimassaan myös pikkubussi. Se tunnettiin vuonna 1968 mallimerkinnällä KB-124 BG/-L, myöhemmin KB-121 BG. Näitä Sisun midibusseja sai kyllä Suomesta hakea suurennuslasin kanssa. Mainittakoon kuitenkin, että vuoden 1968 pikkubussissa käytettiin Ford Trader 2701E-moottoria. Sen iskutilavuus oli 3,97 litraa ja tehoa saatiin 84 hv. Vaihteistoksi tarjottiin nelivaihteista manuaalilaatikkoa.

Scanian ja Volvon hetkumallit kiersivät Suomea erittäin runsaslukuisina 1970-luvulla. Olisi voinut kuvitella, että Sisukin olisi ollut tehokkaasti mukana taistelemassa liikennöitsijöiden suosiosta. Kyllähän Sisu mukana olikin, muttei kovin mairittelevalla menestyksellä. Vuonna 1970 esiteltiin BE-91 BO-hetku. Siinä käytettiin AEC:n 505-moottorin pystyversiota AV 505. Siinä missä Scanian ja Volvon hetkuja näkyi joka puolella, sai Sisun hetkua hakemalla hakea.

1970-luku: Liikennelaitos-aika

Sisun olisi luullut suomalaisena bussivalmistajana tietävän täsmälleen, minkälaisia autoja suomalaiset liikennöitsijät halusivat. Näin ei kuitenkaan ollut. Sisun hetkut ja mahurit koettiin liian heppoisiksi, ja takamoottorimallit liian moderneiksi puoliautomaattivaihteineen jne. Brittiläismoottoreihinkaan ei aina luotettu.

Tästä ei kuitenkaan ollut kovin suurta haittaa Sisulle, sillä Suomen kolmen kunnallisen liikennelaitoksen päätökset hankkia kotimaista kalustoa auttoivat Sisun menestystä huomattavasti. Helsingin kaupungin liikennelaitos tilasi yleensä joka vuosi useita kymmeniä uusia busseja. Vuosina 1968 - 73 suurin osa näistä oli Sisuja. Kuten aikaisemmin jo todettiin, tilasi HKL vuonna 1968 60 B-53 SP-Sisua. Seuraavana vuonna pidettiin hankinnoissa taukoa, mutta vuonna 1970 hankittiin jälleen 30 Pantheria. 1971 oli Scania-vuosi, mutta vuosien 1972 - 73 yhteenlasketut tilaukset käsittivät peräti 137 Sisua (suurin osa jo uutta BT-69 CR-mallia, ks. eteenp).

Myös Postista tuli merkittävä Sisu-asiakas sen jälkeen, kun Vanajia ei enää saatu. Vähän samaan tapaan, kuin HKL.lle tehtiin liikennelaitos-malleja, niin myös Postille valmistettiin Sisun normaalin malliston rinnalla Posti-malleja, mm. Vanaja-taustaista mahuria BK-82 SP.

Mallistoa vuonna 1971

Malli Al.tyyppi Moottori Vaihteisto Huom.
BE-91 BO E AEC AV 505 M5
BK-84 CVT K Leyland 165 hv M5
BK-84 BO K AEC AH 505 M5
BK-82 SP K Leyland O.680 P4 Postin Vanaja-pohjainen malli
BT-58 SP T Leyland O.680 P4
BT-53 SP T Leyland O.680 Voith A2

1972: Uusi kaupunkimalli BT-69 CR

Leylandin vanha työjuhta O.680 palveli pitkään mm. Panther-malleissa. Vuonna 1972 haluttiin kuitenkin siirtyä uuteen voimanlähteeseen. Sen valmisti AEC. Iskutilavuudeltaan 12,5-litraisesta AH 760-koneesta saatiin tehoa 207 hv.

AEC:n moottoreita asennettiin joihinkin BT-53-malleihin, jolloin mallimerkintä oli BT-53 CR. Varsinaisesti uusi voimanlähde tuli kuitenkin käyttöön Sisun uudessa kaupunkimallissa BT-69 CR. Niitä alettiin toimittaa HKL:lle elokuussa 1972. Edellä mainituista vuosien 1972 - 73 Sisuista suurin osa oli jo tätä uutta mallia. Vaihteistona käytettiin edelleen Voithin kaksiportaista automaattia.

HKL:n ehdoton kanta, että kotimaista pitää hankkia, lieveni vuonna 1974. Siitä lähtien kolmen vuoden ajan tilattiin uusia autoja Sisun lisäksi myös Scanialta ja Volvolta. Sisun BT-69 CR-mallia ostettiin HKL:lle 10 kpl vuonna 1974, 35 kpl vuonna 1975 ja 20 vuonna 1976.

Tampereen liikennelaitokselle tilattiin vuosina 1974 - 78 yli 40 Sisu BT-69 CR:ää. Turkuun toimitettiin samaa alustamallia 33 kappaletta vuosina 1973 - 76.

tukl_87_v1990.jpg
Sisu BT-69 CR / Wiima K100, Turun liikennelaitos 87

1972: Myös maantiemalliin AEC

Leylandin O.680 hylättiin myös maantiemallissa BT-58, ja sekin sai uuden AEC-koneen. Mallimerkintänä tämän jälkeen siis BT-58 CR. Tässä vaiheessa maantiemallin puoliautomaattivaihteisto oli yleensä viisiportainen.

1974: Hetkusta BH-90 BO

Sisun hetkumalli uudistui vuonna 1974 ja siitä tuli BH-90 BO. Moottorina käytettiin edelleen AEC:n AV 505-konetta. Hetkumalliset bussit olivat suosionsa huipulla 1970-luvulla, mutta Sisun hetkusta ei tullut menestystä. Muutama uskollinen Sisu-talo niitä hankki, ja Postille tilattiin näitä BH-90 BO-malleja vuosina 1975 - 76.

1975: Uusi postin malli BK-86 SP

Postille valmistettiin 1970-luvun alkupuolella Vanaja-pohjaista keskimoottoriautoa, joka Sisulla sai tyyppimerkinnän BK-82 SP. Tämä uusittiin vuonna 1975, ja siitä tuli BK-86 SP. Uuttakaan mallia ei tiettävästi myyty Postin ulkopuolelle.

Mallistoa vuonna 1975

Malli Al.tyyppi Moottori Vaihteisto Huom.
BH-90 BO E AEC AV 505 M5
BK-84 BO K AEC AH 505 M5
BK-86 SP K Leyland O.680 P4 Postin malli
BT-58 CR T AEC AH 760 P5
BT-69 CR T AEC AH 760 Voith A2

1976: Taas vaihdettiin moottoria

Vuonna 1976 oli jälleen aika vaihtaa liikennelaitos-tyypin- ja maantiemallin moottoria. Nyt palattiin taas Leylandin tuotteeseen. Voimanlähteeksi valittiin 8,2-litrainen O.510. Sisu käytti tästä koneesta koodia BVT. Kaupunkimalli merkittiin nyt siis BT-69 BVT ja maantiemalli BT-58 BVT. HKL-tyypissä vaihtui myös vaihteisto. Uusi laatikko tunnettiin nyt nimellä Voith D 851, se oli kolmiportainen automaatti.

HKL:lle tilattiin vuodelle 1976 10 BT-69 BVT-autoa. Vuodet 1977 ja 1978 olivat HKL:llä jälleen puhtaita Sisu-vuosia. Mitään muuta merkkiä ei hankittu. Vuonna 1977 hankittiin vielä 10 BT-69 CR:ää, muut 45 olivat BT-69 BVT-tyyppiä. Seuraavan vuoden tilaukseen kuului 45 Sisua, joista yhteen asennettiin Valmetin kone. Muut olivat perustyyppiä BT-69 BVT.

hkl_812_mitt_kny2183.jpg
Sisu BT-69 BVT kojetaulu, HKL 812

1977: Uusi keskimoottorimalli BK-87 CIT

Jo miltei kymmenen vuoden ikään ehtineen BK-84-mahurin rinnalle esiteltiin uusi keskimoottorimalli vuonna 1977. Taas lähdettiin moottorivalinnoissa uusille vesille. Nyt kokeiltiin kotimaista Valmetin konetta mallia 611. Se oli vain 6,6-litrainen 173-hevosvoimainen mylly. Vaihteistoiksi tarjottiin neli- tai viisivaihteista automaattia, sekä kuusivaihteista manuaalia. Alusta suunniteltiin monipuoliseksi, jotta sen päälle olisi helppo rakentaa linja-auton lisäksi myös myymälä- tai kirjastoauto. Mallia kutsuttiinkin myös nimellä Moni-Sisu.

Mallistoa vuonna 1978

Malli Al. tyyppi Moottori Vaihteisto Huom.
BH-90 BO E AEC AV 505 M5
BK-84 BO K AEC AH 505 M5, M6?
BK-87 CIT K Valmet 611 M6, A4, A5
BT-58 BVT T Leyland O.510 P5
BT-69 BVT T Leyland O.510 Voith D 851 A3

val_75_kny_0196.JPG
Sisu BK-87 EIT / Wiima K200, Vantaan Liikenne 75

Viimeiset 1970-luvun lopun uudistukset: BK-87 EIT, SWS BT-69 JA sekä BT-71 BVT

Vuonna 1979 Moni-Sisu BK-87 sai tuoreemman Valmetin koneen, ja mallimerkintä muuttui muotoon BK-87 EIT.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksella mietittiin johdinautoliikenteen uudelleenaloittamista. Sisu oli tässä innokkaasti mukana, ja kehitti BT-69-kaupunkibussin pohjalta johdinauton. Se oli Sisun, Wiiman ja Srömbergin yhteistyöprojekti. Autoa markkinoitiin nimellä SWS-trolley. Sisun omissa tilastoissa vaunu kulki nimellä BT-69 JA. Johdinautoa valmistettiin yksi kappale ja siitä tuli HKL:n bussi nro 1. HKL ei päättänyt aloittaa johdinautoliikennettä uudelleen laajemmassa mitassa. Tämä yksi auto kyllä liikennöi muutaman vuoden.

hkl_1-9.jpg
SWS-Sisu BT-69 JA / Wiima K100 johdinauto

Bussien melutasoon alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota 1970-luvulla. Suunnannäyttäjänä toimi Scania BR/CR111M, jonka moottori koteloitiin melun vähentämiseksi. Sisu halusi olla mukana talkoissa, ja kehitti BT-69 BVT-kaupunkiautosta koteloidun version. Se sai mallimerkinnän BT-71 BVT, ja yksi tällainen auto toimitettiin HKL:lle keväällä 1980 (HKL 989).

Tilanne 1980-luvun alussa

Sisun bussituotanto nojautui lähes kokonaan kunnallisten liikennelaitosten, erityisesti HKL:n, sekä Postin tilauksiin. Myynti tavallisille yksityisille liikennöitsijöille oli marginaalista. Ulkomaanviennistä ei myöskään voinut puhua, vaikka vuosien mittaan muutama Sisu löysikin tiensä Suomen ulkopuolelle. Vanhaa sananlaskua mukaellen voidaan sanoa, että kaikki munat olivat yhdessä (tai kahdessa) korissa. Toisaalta voidaan myös sanoa, että HKL:n ja Postin tilaukset olivat välillä niin valtavia, ettei verraten pieni valmistaja olisi muille liikennöitsijöille pystynyt kovin suuria eriä valmistamaankaan.

Kuten aiemmin todettiin, tilasi HKL vuonna 1978 vielä 45 Sisua. Seuraavana vuonna ei liikennelaitokselle kuitenkaan tilattu kuin se koejohdinauto. Vuonna 1980 toimitettiin vaatimattomat 20 Sisua. Tämän jälkeen alkoi liikennelaitoksella bussihankinnoissa usean vuoden tauko.

Sisulla havahduttiin, ettei HKL:n tilauksiin voi ikuisesti luottaa, vaan on haettava asiakkaita myös muualta. Siksi on oltava tarjolla sellaisiakin bussimalleja, jotka kelpaavat muillekin kuin vain HKL:lle ja Postille.

1981 - 82: Täysin uusi bussimallisto ja uudet tyyppimerkinnät

Sisu lähti 1980-luvun alussa toden teolla kilpailemaan bussien markkinaosuuksista. Lähes koko bussimallisto uudistettiin ja käyttöön otettiin uudet selväpiirteiset tyyppimerkinnät.

Vanhoista merkinnöistä jäljelle jäivät alustatyypistä kertovat kirjaimet BK ja BT. Näiden perään laitettiin moottorin pyöristetty teholukema kilowatteina, ja numeroiden perään vielä moottorin valmistajasta kertova kirjain. Kirjaimia oli kolme; V, D ja C. Vastaavat moottorivalmistajat Valmet, DAF ja Cummins.

Ensimmäinen uuden merkintätavan mukainen malli oli BK-150 V vuonna 1981. Tämä ei ilmeisesti ollut varsinaisesti aivan uusi malli, vaan vanha BK-87 uudella merkinnällä.

Vuonna 1982 esiteltiin varsinaiset uutuudet: keskimoottorimallit DAFin koneella, sekä takamoottorimallit Cumminsin moottorilla.

Keskimoottorimallit olivat BK-160 D ja BK-190 D. Ensinmainitussa käytettiin voimanlähteenä DAF DKCL 1160-konetta. Iskutilavuudeltaan 11,6-litraisesta moottorista löytyi tehoa 163 kW (222 hv). Voimakkaampi kone DKTL 1160 oli iskutilavuudeltaan sama, mutta teholukema 195 kW (265 hv). Myöhemmin saatiin valikoimaan vielä kolmaskin moottorivaihtoehto, DAF DKFL 1160. Siitä lähti tehoa 199 kW (271 hv). Mallimerkintänä tässä autossa käytettiin BK-200 D. Kaikissa kolmessa käytettiin vakiovaihteistona Allisonin neliportaista MT-644-automaattilaatikkoa. Vaihtoehtoisesti saattoi valita myös Voithin kolmiportaisen D 851:n.

Takamoottorinen perusmalli tunnistettiin merkinnästä BT-190 C, ja se varustettiin kymmenlitraisella Cummins L-10-koneella. Voimanlähteestä saatiin tehoa 187 kW (254 hv). Suurempaa voimaa kaipaaville tarjottiin myös mallia BT-210 C, välijäähdytetyllä LT-10-moottorilla. Siinä oli tehoa 216 kW (294 hv). Vakiovaihteistona sama Allison kuin mahurissakin, mutta vaihtoehtoisesti saattoi autoon valita ZF:n kuusivaihteisen manuaalilaatikon.

1983: Vielä nivelbussikin

HKL:llä oli siis pitkä tilaustauko vuosina 1981 - 84. Tauon aikana liikennelaitoksella päätettiin lähitulevaisuudessa hankkia myös suurikapasiteettisempia linja-autoja eli nivelbusseja. Hankintapäätöksen avuksi haluttiin testata erilaisia nivelautotyyppejä, jotta saataisiin varmasti tilattua paras mahdollinen tuote.

hkl_4_leinomaki-8.jpg
Sisun nivelbussi BK-200 D / Wiima N201, HKL 4. Kuva: Pertti Leinomäki 4.4.1984

Sisulla oltiin tässäkin tilanteessa hereillä, ja kehitettiin kiireesti nivelversio mahurimallista. HKL:n testeihin Mercedes-Benzin, Scanian ja Volvon rinnalle vuoden 1983 lopulla saatiin Sisu BK-200 D-nivelbussi. Valitettavasti vain HKL:n valinta ei osunut Sisuun, vaan Volvoon.

1983: Viimeisin uusi tyyppi BK-155 V

Samoihin aikoihin nivelbussin kanssa Sisu toi markkinoille uusimman version Valmet-koneisesta kevyestä mahurista. Se varustettiin uudistetulla Valmetin 611 DSHJ-moottorilla, teholukemaltaan 157 kW (214 hv). Vakiovaihteistoksi mahuriin tarjottiin Allisonin MT-643-automaattia. Vaihtoehtoisesti mahurin sai myös keppivaihteisena, ZF:n kuusivaihteisella vaihteistolla.

BK-155 V suunniteltiin ilmeisesti nimenomaan Postin tarpeisiin, mutta ehkäpä kevyttä mahuria kaivannut yksityisliikennöitsijäkin olisi sellaisen saanut.

Lopullinen mallisto 1980-luvun puolivälissä

Malli Al.tyyppi Moottori Vaihteisto Akselivälit Huom.
BK-155 V K Valmet DSHJ Allison A, M6 5000, 5500
BK-160 D K DAF DKCL 1160 Allison A4, Voith A3 5500, 6000, 6500 a
BK-190 D K DAF DKTL 1160 Allison A4, Voith A3 6000, 6500 a
BK-200 D K DAF DKFL 1160 Allison A4, Voith A3 6000, 6500 a
BT-190 C T Cummins L-10 Allison A4, M6 Vapaasti valittavissa
BT-210 C T Cummins LT-10 Allison A4, M6 Vapaasti valittavissa

a = kaupunkiliikenteeseen tarjottiin madallettua keskirunkoa

a_bus_xjt620-3.jpg
Sisu BK-190 D / Ajokki Express vuodelta 1985, A-Bus
a_bus_xjt620-4.jpg
Sisu BK-190 D kojetaulu

Sisun bussituotannon loppu

Sisulla oli 1980-luvun puolivälissä ihan kelpo bussivalikoima tarjolla. Postikin tilasi edelleen paljon Sisuja, vaikka olikin ostanut jonkin verran myös Volvoja. Myös Tampereen ja Turun liikennelaitokset hankkivat jonkin verran Sisun mahurimalleja (Tampere 8, Turku 5 kpl). Sen sijaan yksityisliikennöitsijät eivät edelleenkään suosineet Sisua kovinkaan paljon.

Mutta mitä teki HKL? Liikennelaitoksen nivelbussitestien voittajaksi selvisi Volvo. Samalla päätettiin, että myös kaksiakseliset autot tilataan Volvolta. Volvoja menikin HKL:lle 31 kpl vuonna 1985. Vuodelle 1986 liikennelaitos tilasi 40 bussia. Nämäkin toimitti Volvo.

Volvolla oli mallistossaan takamoottorinen kaupunkiliikenteeseen sopiva vaihtoehto, mutta HKL palasi kuitenkin takaisin keskimoottoriin, ja tilasi kaikki autot B10M-mahurina. Sisunkin BK-malli olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto HKL:lle, olihan siinä erittäin modernisti mahdollisuus saada kaupunkikäyttöön madallettu keskirunkokin.

Sisulla ei kuitenkaan enää jääty odottelemaan, olisiko kelkka kääntynyt vuonna 1987. Postiautojenkaan varaan ei koko tuotantoa voinut rakentaa. Uusi toimitusjohtaja päätti panna pisteen Sisun lähes 55 vuotta jatkuneelle linja-autotuotannolle vuonna 1986.

Kirjoituksessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Rajasalo - Lehtonen - Laitinen: Pula-ajan bussit 1945 - 56
Intosalmi - Lehtonen - Laitinen: Kulta-ajan bussit 1957 - 64
Hannikainen - Leinomäki - Tylli: Sinisen bussin tarina, Stadin dösat 1936 - 1967
Hannikainen - Leinomäki: Sinisen bussin tarina II, Stadin dösat 1968 - 1991
Nygren: Sisu Suomen ja maailman maanteillä
Blomberg: Suomalaista Sisua vuodesta 1931
Sisun esitteet