Helsingin paikannimistöNimistöhierarkiaa ja aluenumerointia sekä niiden historiaa Helsingin virallinen paikannimistö on tällä hetkellä hiukan sekava, kun käytössä on kaksi päällekkäistä kolmi-/nelitasoista järjestelmää - kaupunginosajako ja piirijako. Ihmisten käyttämät nimet poikkeavat myös usein virallisesta nimistöstä. Tilanne ennen vuotta 1946 Ennen suurta alueliitosta Helsingin nimistö oli hyvin yksinkertainen. Kaupunki jaettiin 27 kaupunginosaan. Jokaisella alueella oli oma numeronsa I - XXVII. Nämä alueet muodostavat tänäkin päivänä virallisen kantakaupungin, vaikka jotkut kaupunginosat ovatkin maisemaltaan hyvin esikaupunkimaisia tai luonnonläheisiä (esimerkiksi Ruskeasuo ja Mustikkamaa-Korkeasaari). On myös huomattava kaksi erillistä kaupunginosaa, Etu-Töölö (XIII) ja Taka-Töölö (XIV). Jos siis aivan tarkkoja ollaan, niin ei enää ole olemassa Töölö-nimistä aluetta, puhumattakaan joskus esiin ponnahtavasta Keski-Töölöstä. Joissain lähteissä 1920-luvulta tosin käytetään Taka-Töölöstä nimeä Keski-Töölö. Mitään monitasoista hierarkiaa ei ollut, eikä kaupunginosia yleensä virallisesti jaettu pienempiin osiin. Suuri alueliitos Vuoden 1946 alussa Helsinkiin liitettiin periaatteessa kaikki sen nykyiset esikaupunkialueet, Vuosaarta ja Östersundomia lukuun ottamatta. Liitetyt alueet jaettiin suuriksi kaupunginosiksi, jotka numeroitiin 28:sta ylöspäin. Ensimmäisen uuden numeron sai Oulunkylä, numeron 29 Haaga ja numerolle 30 sijoitettiin Munkkiniemi. Karkeasti yleistäen tunnisteet etenivät lännestä itään. Pohjois-Helsingin Tuomarinkylä sai numerokseen 35 ja Itä-Helsingin Mellunkylä 47. Poikkeuksena oli Pitäjänmäki kaupungin länsireunalla, joka sai tunnisteen 46. Alueliitoksen jälkeen kaupunginosia oli kaikkiaan 53. Suurimman numeron sai lähivesistön saaret yhdistävä Ulkosaaret-kaupunginosa. Kaupunginosien määrä nousi 54:ään vuoden 1966 alussa, kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin. Alueiden numerointi jäi kansalaisille melko vieraaksi, erityisesti vuonna 1966 käyttöön otettujen postinumeroiden jälkeen. Vanha numerointi on edelleen kuitenkin käytössä mm. äänestysalueiden tunnisteissa. Esimerkiksi Mellunkylässä (47) äänestysalueet ovat 47A, 47B, 47C jne. Osa-alueet ja pienalueet Kuten edellä todettiin, määriteltiin monet kaupunginosat alaltaan hyvin suuriksi. Lähiörakentamisen aikana 1940-luvun lopulla ja 1950 - 1960-luvuilla, rakennettiin moneen kaupunginosaan useita eri asuinalueita. Näin nimistö muuttuikin kaksitasoiseksi, kun kaupunginosia jaettiin osa-alueisiin. Esimerkiksi Vartiokylä (45) jaettiin Vartioharjuun, Puotilaan, Puotinharjuun, Marjaniemeen, Myllypuroon ja Vartiokylän teollisuusalueeseen (nyk. Roihupelto, tästä johtuu alueella sijainneen, mutta kaukana ihmisten mieltämästä Vartiokylästä olleen bussivarikon nimi Vartiokylän varikko). Myöhemmin nimistö kehittyi osittain kolmitasoiseksi, kun joillekin osa-alueille tuli vielä pienalueita. Esimerkiksi Laajasalo (49) jakautui Yliskylään, Tullisaareen, Tahvonlahteen, Hevossalmeen ja Jollakseen, mutta Tahvonlahden alueella oli vielä pienalueena Kaitalahti. Osa-aluejako oli sillä tavalla ehdoton, että kaupunginosaa pilkottaessa jokainen sen kohta kuului johonkin osa-alueeseen. Pienalueet sen sijaan olivat tuossa vaiheessa sattumanvaraisempia, eli esimerkiksi Kaitalahden kohdalla nimistö oli kolmitasoinen, mutta muualla Laajasalossa kaksitasoinen. Kansalaisten mielikuvat osa-alueista Virallisesti nimistö oli 1980-luvulle asti melko selkeä. Hierarkia suunniteltiin siis pääosin kaksitasoiseksi, osittain kolmitasoiseksi. Ihmisten mielissä osa-alueet olivat kuitenkin hyvin erivahvuisia. Joillakin nimillä oli niin voimakas painoarvo, ettei niitä mitenkään mielletty "vain" osa-alueiksi, vaan vahvoiksi kaupunginosiksi. Toiset osa-alueet taas helposti ymmärrettiin ison kaupunginosan osiksi. Esimerkiksi Laajasalossa jokainen tiesi, että Yliskylä tai Hevossalmi ovat Laajasalon osia. Sama tilanne oli myös vaikkapa Vuosaaressa (Kallahti, Rastila ym.). Yhtä lailla selviä tapauksia olivat Etelä-Haaga, Pohjois-Haaga tai Ala-Malmi, Ylä-Malmi. Sen sijaan esimerkiksi Marjaniemeä ei välttämättä mielletty Vartiokylään, Roihuvuorta Herttoniemeen, Kontulaa Mellunkylään tai Pihlajamäkeä Malmille. Nämä mielikuvat ovat edelleen voimassa. Hyvin usein ihmiset ajattelevat eri tason nimet samanarvoisina. Silloin esimerkiksi kaupunginosan nimen katsotaan viittaavan johonkin tiettyyn osaan aluetta ja osa-alueen nimen taas johinkin toiseen. Esimerkiksi Vartiokylässä alueen vanhan asutuksen alueelle on annettu osa-aluenimi Vartioharju, mutta ihmisten puheissa juuri tämä alue on ainoastaan Vartiokylää. Osa-aluenimi on jäänyt vähälle käytölle, tai sitten Itäväylän kaakkoispuolista seutua sanotaan Vartioharjuksi. Mellunkylässä (Kontula, Vesala, Mellunmäki, Kurkimäki, Kivikko) useiden osa-alueiden pientaloalueita nimitetään yhteisesti Mellunkyläksi, kun taas kerrostaloseudut ovat Kontulaa, Mellunmäkeä jne. Ainoastaan Kontulantien pohjoispuolen pientaloasutusta nimitetään nimenomaan Vesalaksi, mutta Vesalan Kontulantien eteläpuolista aluetta taas jo Mellunkyläksi. Oulunkylässä aseman ympäristöä nimitetään kaupunginosan nimellä ja reunoja osa-aluenimillä, vaikka asemankin ympäristö on myös osa-aluetta (asemarakennuksen puoli Patolaa ja radan toinen puoli Veräjämäkeä). Postinumerot Mielikuva osa-alueista vahvistui entisestään vuonna 1966, kun postinumerot otettiin käyttöön. Kaupunginosajaossahan kaikilla osa-alueillakin oli sama kaupunginosan numero, mutta postinumerojärjestelmässä useimmat osa-alueet saivat oman postinumeronsa. Numerot noudattivat pääpiirteissään osa-aluejakoa, mutta joissain tapauksissa posti määritteli alueet omalla tavallaan. Vastaavastihan kaupunki jaettiin poliisipiireihin, seurakuntiin ym. Jokainen yhteisö tai viranomainen jakoi alueita omien tarpeidensa mukaan. Esimerkiksi Mellunkylässä sekä Humikkalantien länsi- että itäpuoli kuuluivat Vesalan osa-alueeseen, mutta postinumeroissa ne kuuluivat eri alueeseen. Piirijako 1980-luvulla tuli tarve uudistaa aluejakoa. Sosiaali- ja terveyspalveluita ym. keskitettiin ja saman palvelukeskuksen alaisuuteen kuuluvat asuinalueet piti saada myös nimistössä ja numeroinnissa samaan alueeseen kuuluviksi. Palvelualueet eivät enää noudattaneetkaan vanhoja kaupunginosarajoja, vaan kaupunginosa tai jopa osa-alue saattoi kuulua kahden eri terveyskeskuksen tms. reviiriin. Vanhaa aluejakoa ei romutettu, vaan sen rinnalle luotiin uusi nelitasoinen piirijako. Ylimpänä ovat suurpiirit jakautuen peruspiireihin. Nämä puolestaan jakautuvat osa-alueisiin ja pienalueisiin. Suurpiirejä on seitsemän. Näitä ovat eteläinen, keskinen, pohjoinen, koillinen, kaakkoinen ja itäinen suurpiiri. Ne numeroidaan 1 - 7. Peruspiirit ovat osittain samoja kuin aluejaon kaupunginosat. Keskustassa kuitenkin vanhaan aluejakoon verrattuna piirijako on täysin poikkeava. Joissain tapauksissa vanhasta osa-alueesta on tehty oma peruspiirinsä (esimerkiksi Myllypuro). Jossain tapauksessa taas erillisestä kaupunginosasta onkin tullut piirijaossa osa-alue. Näin on mm. Tammisalossa. Kaikki osa-alueet jaetaan vielä pienalueisiin. Nyt jokaisen peruspiirin osa-alueen jokainen osa on jotain pienaluetta. Piirijaon numerointi Piirijaossa numerointi on merkillinen sekoitus uutta ja vanhaa. Suurpiirit ovat siis 1, 2, 3 jne. Kussakin suurpiirissä peruspiirit merkitään kolminumeroisiksi, ensimmäisen numeron ollessa sama kuin suurpiirin numero. Esimerkiksi läntisessä suurpiirissä (2) peruspiirit ovat 201, 202, 203 jne. Sen sijaan osa-alueiden kolminumeroisissa tunnisteissa käytetään kahtena ensimmäisenä numerona vanhan järjestelmän kaupunginosanumeroa ja kolmas merkki on 1, 2, 3 jne. Esimerkiksi Laajasalon peruspiirissä (603) osa-alueet merkitään 491, 492 jne., koska kaupunginosan numero on 49. Vastaavasti vaikkapa Oulunkylässä peruspiirit ovat 401, 402 jne. ja osa-alueet 281, 282 jne, koska Oulunkylä kuuluu pohjoiseen suurpiiriin 4 ja kaupunginosanumero on 28. Koska Tammisalo ei ole peruspiiri (vaikka onkin kaupunginosa nro 44), sillä on nyt vain osa-aluenumero 440. Myllypurolla taas on kaksi numeroa. Se on peruspiiri 702, mutta myös osa-aluenumero 454, koska se aluejaossa on Vartiokylän (45) osa-alue. Myös aluejaossa on käytössä samat osa-aluenumerot kuin piirijaossa. Pienalueet numeroidaan jokaisen osa-alueen sisällä 1, 2, 3 jne. Keskustassa useita kaupunginosia on yhdistetty samaan peruspiiriin kuuluvaksi ja tälle peruspiirille on annettu kaikkia sen alueita yhdistävä nimi. Kruununhaka, Kluuvi ja Katajanokka on niputettu Vironniemen peruspiiriksi. Piiri sai numerokseen 101. Noiden alueiden kaupunginosanumerot ovat 1, 2 ja 8 ja vastaavat uudet kolminumeroiset tunnisteet 010, 020 ja 080. Kaartinkaupunki, Punavuori, Eira, Ullanlinna, Kaivopuisto, Munkkisaari ja Suomenlinna niputettiin Ullanlinnan peruspiiriksi 102. Kamppi, Ruoholahti, Lapinlahti, Jätkäsaari ja Etu-Töölö yhdistettiin puolestaan Kampinmalmin peruspiiriksi numerolla 103. Reijolan peruspiiriin 201 sisällytettiin Meilahti, Ruskeasuo ja Laakso sekä myöhemmin Pikku Huopalahti. Sipoon liitosalue, Östersundom Vuoden 2009 alusta Sipoon länsiosat liitettiin Helsinkiin. Tämäkin alue nimettiin ja numeroitiin sekä kaupunginosa- että piirijaon mukaisesti. Aluejaossa seutu jaettiin viiteen uuteen kaupunginosaan; Östersundom, Salmenkallio, Talosaari, Karhusaari sekä Ultuna. Kaupunginosanumerot vastaavasti 55 - 59. Varsinaisia osa- tai pienalueita ei kaupunginosiin merkitty lukuun ottamatta Ultunaa, joka jaettiin osa-alueisiin Landbo ja Puroniitty. Piirijaossa Östersundom muodostaa 8. suurpiirin. Koko seutu on myös vain yhdessä peruspiirissä 801, joka jakautuu osa-alueisiin. Ne ovat lähes samat kuin aluejaon kaupunginosat. Osa-alueiden numerot ovat kaupunginosanumeroihin perustuen 560, 570 jne. Ultunaa ei kuitenkaan piirijako tunne, vaan tämä alue määritellään tässä jaossa kahtena osa-alueena Landbo (591) ja Puroniitty (592). Tiivistelmä Käytössä on nyt siis kaupunginosajako ja piirijako. Kaupunginosajako on kolmitasoinen; kaupunginosat, osa-alueet ja pienalueet. Kaupunginosat on numeroitu 1 - 59, osa-alueet kolminumeroisilla tunnisteilla, joissa kaksi ensimmäistä numeroa ovat kaupunginosan numero. Esimerkiksi kaupunginosa Munkkiniemi on nro 30 ja sen osa-alueet ovat 301, 302 jne. Pienalueiden numerot alkavat jokaisella osa-alueella ykkösestä. Käytännössä voidaan kaupunginosajakokin ajatella nelitasoisena, jos ylimpänä tasona ajatellaan esimerkiksi Länsi-Helsinki, Koillis-Helsinki, Itä-Helsinki ym. Piirijako on nelitasoinen; suurpiirit, peruspiirit, osa.alueet ja pienalueet. Suurpiirit on numeroitu 1 - 8. Peruspiirit merkitään kolminumeroisella tunnisteella, jossa ensimmäinen numero määräytyy suurpiirin mukaan. Esimerkiksi Munkkiniemen peruspiiri kuuluu läntiseen suurpiiriin 2 ja sen peruspiirinumero on 202. Osa- ja pienalueiden numerot ovat samat kuin aluejaossa. Tilanne tänään Käytössä ovat siis päällekkäin kaksi järjestelmää. Tilanne on melkoisen sekava, eikä virallinen systeemi aukea kansalaiselle ilman perehtymistä. Aikaisemmin ainakin kaupunginosajakoon tutustumista helpottivat Helsingin kartat. Niissä kaupunginosien nimet merkittiin selkeästi suuraakkosin, osa-alueet lähes samankokoisella tekstillä pienaakkosdin ja pienalueet niin ikään pikkukirjaimilla, mutta pienellä tekstikoolla. Myöhemmin valitettavasti karttajulkaisija-Genimapin tuotteissa virallinen hierarkia sivuutettiin. Isoilla kirjaimilla merkittiin vain jotkut aluekeskukset. Kaupunginosia ja osa-alueita ei eroteltu mitenkään, kaikki merkittiin samankokoisilla pikkukirjaimilla. Onneksi kartta.hel.fi internetissä sekä paperikarttana sisältää virallisen tiedon. Tämä palvelu onkin oiva paikka tarkastaa alueiden rajat ja oikeat nimet sekä kaupunginosa- että piirijaon mukaan. Nimistöesimerkkejä Hakaniemi Merihaka Taka-Töölö Pikku Huopalahti Fallpakka |
Bussikaistalla Helsingissä