Perusbusseja kautta aikojen(Päivitetty 26.5.2026) Tällä sivustolla on toisaalla osio "Buses in Helsinki", jossa käydään läpi lähes kaikki HSL-alueen entiset ja nykyiset bussityypit. Mukana ovat niin merkittävät perusbussit kuin myös vaikkapa vain yhden liikennöitsijän yhdestä bussista koostuva malli. Tällä sivulla kerrotaan vain niistä kaikkein yleisimmistä tyypeistä. Bussityypillä tarkoitetaan tällä sivustolla yhden alustamallisukupolven ja yhden korimallisukupolven muodostamaa kokonaisuutta. 1950-lukuHKL:n kalusto oli 1950-luvulla hyvin kirjavaa. Joukosta erottuu kuitenkin yksi alustan ja korin yhdistelmä eli bulldog-mallinen Scania-Vabis B60 (B62, B63) Helkon HKL-korein, ovijärjestyksellä 1-1-2. Näitä autoja nimitettiin joskus pikku-Scanioiksi, vaikka niiden alustatyyppi olikin raskaampaa B60-mallia kevyemmän B40:n sijaan. Nimitys johtui varmaankin autojen maltillisista ulkomitoista. Näitä malleja hankittiin 1950-luvun alkupuolella 40 kappaletta. Pikku-Scanioihin laskettiin myös samalle alustalle tehdyt Valmet- ja Ajokki-koriset autot, joten siinä mielessä tämän tyypin merkitys kasvaa entisestään.
Yksityisten liikennöitsijöiden bussit poikkesivat merkittävästi HKL:n kalustosta koriensa osalta. Ne eivät olleet lainkaan niin karuja ja urbaaneja, vaan varustukseen kuuluivat esimerkiksi verhot sekä hattuhyllyt. Oviakaan ei usein ollut kuin yksi etuovi ja sedan-mallinen (saranaovi) takana varauloskäyntinä. Yksityiselläkin puolella kalusto koostui useista merkeistä ja malleista. Yleisimmäksi alusta+kori -yhdistelmäksi voidaan nimetä Vanaja VAL-BD / Wiima M-54. Vanajan mallimerkintään kuului myös akselivälistä kertova numerosarja, eli esimerkiksi 6,1-metrin lukemalla VAL-610BD. Tämän tyypin ykkössija koostuu suurimmalta osalta Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n ja sen osakkaiden hankinnoista sekä myös Espoon Autolta. Suosituin korimalli oli juuri tuo Wiima M-54, joita liikkui paljon myös Volvon B635- ja B615-alustoilla.
Vanaja VAL-610BD / Wiima M-54, Eino Helminen, teoksesta Laaksolahti Pitkäjärven syleilyssä. Rahastuskäytäntö muuttui vuonna 1956, ja se vaikutti bussien ovijärjestykseen. Aikaisemmin matka maksettiin vasta poistuttaessa, ja etuovea käytettiin sekä autoon noustessa että poistuessa. Uudessa järjestelmässä matka maksettiin vaunuun noustessa, joten nyt poistumiseen saattoi käyttää myös takaovea. Ovijärjestykseksi vakiintui 1-0-1, ja takaovesta tehtiin etuoven tapaan pumppukäyttöinen, jonka kuljettaja saattoi paikaltaan avata ja sulkea. Tässä puhutaan nyt nimenomaan niistä uusista bussimalleista, joita hankittiin 1950-luvulla. Liikenteessähän ajoi vielä paljon nokkamallisia autoja sotaa edeltävältä ajalta sekä 1940-luvulta. Viimeisiä uusia pitkänokkaisia busseja rekisteröitiin vielä 1950-luvun alkupuolella. 1960-luku
Scania-Vabis B75 / Helko m. HKL, HKL 450. Kuva Juhani Intosalmi. Vuonna 1961 HKL kehitti oman korimallinsa, jota sekä Helko että Wiima alkoivat valmistaa lähes samannäköisenä. Liikennelaitoksen kalustossa 1960-luvun perusbussiksi voidaan nimetä Scania-Vabis B75 Helkon ja Wiiman HKL-korein. Erittäin merkittävä oli myös Leyland Royal Tiger Cub / Wiiman sekä Helkon korein, lempinimenään Keppitiikeri.
Volvo jatkoi suosittujen B615- (Viking) ja B635- (Titan) bulldog-mallien valmistusta edelleen myös 1960-luvun alkupuolella ja yksityisliikennöitsijät ostivat niitä innokkaasti. Wiiman suosio korivalmistajana pysyi vakaana. Vuonna 1959 valmistaja esitteli uuden korimallinsa M-59, ja sitä seurasi M-64 vuonna 1963. M-64 koria Volvo Titan -alustoin hankittiin niin runsaasti, että sen voi nimetä 1960-luvun yksityispuolen perusbussiksi. Siis Volvo B635 / Wiima M64. Molemmat alustamallit B635- ja B615 Wiiman M-59-korein olivat myös hyvin yleisiä.
Yksityisliikennöitsijät hankkivat Scania-Vabiksiakin kohtuullisen paljon, mutta niitä tilattiin useilla eri korimalleilla. Siksi tässä tarinassa käytetyllä laskentatavalla mikään niistä ei yksinään päässyt kovin mittavaan lukemaan. Scania-Vabis B75 Kutterin 5/6/7-korein oli suosituin yhdistelmä. 1960-luvun puolivälissä liikennöitsijät vihdoin siirtyivät pois bulldog-alustoista. Yksityiset yhtiöt alkoivat hankkia yleisesti etumoottorista hetku-tyyppiä (usein Volvo B57), sekä jossain määrin myös keskimoottorisia mahureita (B58). HKL hankki mahureita jonkin verran jo vuosikymmenen alkupuolella ja pääsääntöisesti vuosina 1966 - 67. Silloin tilattavaksi valittiin Vanaja VLK-4 / Wiima m. HKL (uusi HKL-malli). Autot varustettiin 2-2-2 -ovin, joten Vanajia voitiin käyttää yhtä lailla niin rahastaja- kuin kuljettajarahastuksessakin. Vuodesta 1968 alkaen lähti HKL täysin omille teilleen myös alustojen osalta, kun se suuntasi hankinnat takamoottorisiin automaattivaihteisiin Sisu Panther B-53 SP -busseihin. HKL-mallisia koreja tilattiin Wiimalta sekä Autokorilta. Takaovet jätettiin nyt pois, joten ovijärjestyksenä käytettiin 2-2-0.
1970-luku
1970-luvulla olivat HKL:n ja yksityisten liikennöitsijöiden bussit pääsääntöisesti edelleen täysin erilaisia. Vuodesta 1971-lähtien alkoivat jotkut yksityiset liikennöitsijät kuitenkin hankkia joitakin bussejaan Wiiman HKL-mallin korein. Aivan ensimmäisenä näin teki Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy jo vuonna 1969 hankkiessaan Suomen ensimmäisen nivelbussin. Vuonna 1971 HKL-koreja osti espoolainen P. Tyllilä Linja Oy, ja sitä seurasi Suomen Turistiauto Oy (STA) vuonna 1972 ja Oy Liikenne Ab vuonna 1973. Lisäksi espoolaiset liikennöitsijät (jo edellä mainittu Tyllilä sekä Juhanilan Linja Oy ja Linjamatka Oy) käyttivät nivelbussihankinnoissaan tätä koria. HML ja STA siirtyivät vuonna 1973 Helsingin kaupungin omistukseen, joten niiden kalusto alkoi tästäkin syystä lähentyä HKL:n tyyliä. Vuodesta 1972 alkaen alkoi HKL hankkia Sisu BT-69 CR -tyyppiä Wiiman HKL-korein. Sitä hankittiin niin paljon, että se voidaan selkeästi nimetä HKL:n 1970-luvun perusbussiksi. Edellisen vuosikymmenen aikana ostettujen Sisu Panther B-53 SP - autojen hankinnat jatkuivat myös vielä 1970-luvulla. Panther-nimi tiputettiin tyyppimerkinnästä pois ja uusimpien alustamalliksi laitettiin BT-53 SP. Suuri määrä Scania BR110 / Wiima m. HKL-busseja rekisteröitiin myös.
Helsingin kaupungin omistukseen siirtyneiden HML:n ja STA:n hankinnat noudattelivat pääasiallisesti 1970-luvun alkupuolella jo pitkään jatkunutta Volvo-Wiima-linjaa. Yksityispuolella Wiiman jo vuonna 1968 esittelemä M-68 vakio-kori yhdistettynä Volvon B57-hetkualustaan pysyi merkittävänä linja-autona 1970-luvun alkupuolella. Suuret liikennöitsijät kuten Oy Liikenne Ab, Espoon Auto Oy sekä HML ja STA (vielä yksityisaikanaan) suosivat tätä hetku-Volvoa. Suuri osa Espoon ja Vantaan autoista oli puolituristeja, eli niissä istuttiin korkeaselkänojaisilla istuimilla, ja ulos katsottiin verhojen koristamista ikkunoista (verhoja tosin käytettiin monissa katureissakin). Yleisin syy puolituristien hankkimiseen oli se, että niitä käytettiin linjaliikenteen ohella myös tilausajoissa. Puolituristien edelleenmyynti oli myös helpompaa kuin katureiden. M-68-korista valmistettiin myös hiukan erinäköistä M-68 Lux -versiota. Sekin oli yleinen pääkaupunkiseudulla, mutta ei päässyt vakiomallin lukemiin.
Vielä 1960-luvulla yksityisten liikennöitsijöiden Helsingin sisäisten linjojen bussit ja Espoon - Vantaan (silloin vielä Helsingin maalaiskunta) autot eivät mainittavasti eronneet toisistaan. Tilanne muuttui vuonna 1971, kun HKL:n ja Helsingin yksityisten liikennöitsijöiden Hejuli-sopimus astui voimaan. HKL antoi määräyksiä kaluston soveltuvuudesta kaupunkiliikenteeseen. Näin Hejuli-liikenteen yksityisbussit alkoivat muuttua erilaisiksi kuin Espoon ja Vantaan vaunut. Esimerkiksi Oy Liikenne Ab:lla Helsingin sisäisen liikenteen bussit olivat tyystin erilaisia kuin Vantaan autot. 1970-luvun merkittävä tapahtuma kalustonäkökulmasta oli Wiiman uuden kaupunkimallin esittely. Siitä käytettiin mallimerkintöjä K100 ja K200 (aluksi myös vain K). Se tuli käyttöön vuoden 1975 lopulla. Yksityisliikennöitsijät (sekä HML ja STA) hankkivat sitä suuret määrät Volvo B58-alustoin, joten Volvo B58 / Wiima K200:sta tuli toiseksi suosituin malli 1970-luvulla HKL:n ulkopuolella. Siitä tuli nyt mm. Oy Liikenne Ab:n ja Vantaan kaupungin uusi perusbussi. Espoon suunnalla suosittiin kuitenkin edelleen Wiiman yleis-/maaseutumallia M300 ja Espoon kaupungin yhtiö Paikallislinjat Oy hankki Scania BF111 / Wiima M300 -puolituristeja. Kolmanneksi suosituin alusta+kori -yhdistelmä HKL:n ulkopuolella oli Volvo B58 Wiiman HKL-korilla. HKL alkoi hankkia uutta wiimalaista vuodesta 1976 merkinnällä K100. Liikennelaitos tilasi Sisuja, Scanioita ja Volvoja, eniten Sisu BT-69 BVT / Wiima K100-tyyppiä.
Hejuli-busseissa alkoi HKL-tyyppinen 2-2-0-ovijärjestys yleistyä. Vantaan Liikenne Oy päätyi eri kokeilujen jälkeen 1-1-0-versioon, mutta useat liikennöitsijät jatkoivat tukevasti perinteisellä 1-0-1-linjalla. 1980-luvun alkupuoliHKL piti taukoa bussihankinnoissaan 1980-luvun alkupuolella. Helsingin, Espoon ja Vantaan kunnalliset yhtiöt sekä yksityiset sen sijaan jatkoivat kalustojensa uusimista. Volvo esitteli jo vuonna 1979 B58:n korvaajan, B10M-mallin. Uutuudessa todettiin jonkin verran ongelmia, erityisesti vaihteiston vivustojen kanssa. 1980-luvun loppupuoli - "Torni-Volvo" valtaa kadut1980-luvun alun hankintatauon aikana HKL testasi ja vertaili nivelbussimalleja. Kokeilujen tuloksena liikennelaitos valitsi nivelautojensa alustaksi vuodesta 1985 alkaen keskimoottorisen B10M-Volvon. Myös kaksiakseliset vaunut päätettiin hankkia samalta valmistajalta ja nimen omaan B10M-mallina. Wiima esitteli uuden kaupunkikorinsa K202 (nivelmallina N202) kesällä 1984. Kun tämä kori yhdistettiin Volvon B10M-alustaan syntyi uusi Helsingin perusbussi Volvo B10M / Wiima K/N202 ja sen alustaversio B10M Mk 2 THD100. Tämähän oli selkeä valinta niille liikennöitsijöille, jotka ostivat jo aikaisemmin samaa alustaa K201-korilla. Mutta nyt myös liikennelaitos alkoi hankkia tätä mallia. Ensimmäistä kertaa Helsingin seudun bussiliikenteen historiassa kaikki suuret liikennöitsijät suosivat samaa bussimallia. Osa bussiyhtiöistä tosin tilasi perusbussinsa B9M-alustoin, mutta tämä oli käytännössä sama malli vain edullisempana varustepakettina. B9M / B10M Mk 2 THD100+K/N202-yhdistelmän kokonaislukumäärä pääkaupunkiseudulla kohosi 78:aan autoon (mukana myös nivelautot). Vuonna 1986 tuli markkinoille B10M:n seuraava Mk 2 THD101-merkitty sukupolvi. Volvo B10M Mk 2 THD101 / Wiima K/N202-tyyppiä myytiin jo yli kaksi kertaa enemmän kuin edellistä polvea eli 190 kpl. Sen jälkeinen, vuonna 1989 käyttöön tullut sukupolvi Volvo B10M Mk 3 / Wiima K/N202 kuitenkin räjäytti potin. Sitä hankittiin pääkaupunkiseudulle peräti 441 kappaletta (160 1980-luvun puolella). Ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mikä oli Helsingin seudun perusbussi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella. Volvo B10M-Wiima K/N202-yhdistelmien kokonaismäärä kohosi siis yli 700:aan kappaleeseen.
Volvo B10M Mk 2 THD101 / Wiima K202, HKL 8850. 1990-luvulla, kun matalalattiabussit alkoivat yleistyä, alettiin tätä "korkeaa" Volvoa nimittää Torni-Volvoksi, siitä huolimatta, että erästä kuorma-automallia oli jo pitkään nimitetty tällä samalla nimellä. Myös Volvo KN202-nimitystä käytettiin joskus. Vaikka Volvo lopetti hetkumallisen B57 -alustansa markkinoinnin Suomessa ja muuallakin länsimaissa vuonna 1983, ostettiin pääkaupunkiseudullekin viimeisiä hetkuja niin innokkaasti, että Volvo B57 /Wiima M301/302 -tyypistä tuli kolmanneksi eniten rekisteröity bussityyppi 1980-luvulla.
Volvo B57 / Wiima M301, Espoon Auto 48. Torni-Volvojakin tilattiin aluksi vielä jonkin verran 1-0-1-ovijärjestyksellä, mutta vähitellen siirryttiin HKL:n ja YTV:n suosituksesta ja Ruotsin mallin mukaisesti 2-2-1-järjestykseen, Oy Espoon Auto Ab tosin vasta vuonna 1995 2-1-1 ja 1-1-1 -välivaiheiden jälkeen. 1990-luku - Matalalattia-aika alkaaVolvo B10M Mk 3 / Wiima K/N202-tyyppi vielä 1990-luvun alkupuolellakin vahvasti mukana liikennöitsijöiden kalustohankinnoissa. Niinpä tämä malli ylsi vielä 1990-luvullakin kaikkein myydyimmäksi tyypiksi pääkaupunkiseudulla. Sitä rekisteröitiin 264 kappaletta. Matalalattia-aika kuitenkin kolkutteli jo ovella.
Volvo B10M Mk 3 / Wiima K202, Westendin Linja 25. Mercedes-Benz esitteli matalalattiabussinsa 1980-luvun lopulla. Scania oli myös ajoissa liikkeellä, ja toi näytille ensimmäisen edestä matalan valmisteensa vuonna 1990. Volvolla sen sijaan ei aluksi uskottu matalalattiaisuuteen, eikä tällaisten bussimallien kanssa pidetty kiirettä. Ensimmäinen Volvo-kokeilu nähtiin vuonna 1993 B10BLE-mallin muodossa. Helsingin ensimmäisen matalalattiabussin hankki Tammelundin Liikenne Oy vuonna 1990. Se oli Mercedes-Benz O 405 N. Tästä eteenpäin ei Tammelund enää korkealattiaisia hankkinutkaan. Toinen matalista vaunuista innostunut liikennöitsijä oli Metsälän Linja Oy Scanioineen. Nämä kaksi liikennöitsijää toimivat pioneereina uudentyylisten linja-autojen käyttäjinä. Vantaan Liikenne Oy tosin kiilasi kärkeen vuoden 1992 lopulla hankkimalla kerralla viisi bussia. Suomen Turistiauto Oy ei hankkinut lainkaan matalaa kalustoa ennen vuotta 1993. Tuona vuonna kuitenkin tehtiin räväkkä aloitus hankkimalla peräti 20 matalalattiabussia, kymmenen Volvoa ja kymmenen Scaniaa. HKL sen sijaan oli aivan jälkijunassa matalien autojensa kanssa. Kalustoon kuului vain muutama kokeilumalli. Liikennöitsijät eivät yleisesti innostuneet matalalattiabusseista vielä 1990-luvun alkupuolella. Sen verran kuitenkin annettiin periksi, että keskimoottorisen Volvo B10M-mallin sijasta ostettiin madalletulla keskirungolla varustettua puolimatalaa Volvo B10B-LMF-tyyppiä Carruksen City M-korein. Carrus City oli Wiiman K202-mallin seuraaja. Kilpailutuksen alettua 1990-luvun puolivälissä alkoi matalalattia-autoista saada paremmin pisteitä kuin korkealattiaisista. Vaikka Volvo oli 1990-luvun alkupuolella pahasti myöhässä matalien malliensa kanssa, pääsi se taas kuitenkin markkinajohtajaksi edestä matalalla B10BLE-tyypillään. Näin syntyi uusi perusbussi, vuosikymmenen toiseksi suurimpaan (258) päässyt Volvo B10BLE / Carrus City L, niin kaksiakselisena kuin teliautonakin. Nivelbusseja ei nimittäin enää tuolloin hankittu, vaan suurempaa kapasiteettia tarjoavat vaunut tilattiin nyt teliversiona.
Edellä mainittu puolimatala Volvo B10B LMF / Carrus City M saavutti 1990-luvun rekisteröinneissä (pääkaupunkiseudulla siis) kolmannen sijan (82 kpl). Se oli ulkoisesti lähes täysin samannäköinen, kuin B10BLE / Carrus City L, josta kuva yllä. 2000-luvun alkupuoli - Scania kiilaa johtoonScaniasta ei pitkään aikaan kuulunut mitään, kun puhutiin perusbusseista. Tilanne muuttui kuitenkin uuden vuosituhannen alussa. Euro 3-päästöraja tuli voimaan lokakuun alussa vuonna 2001. Koska moottoreita piti joka tapauksessa tämän takia kehittää, uusivat monet bussivalmistajat mallistoansa tässä tilanteessa. Näin teki myös Volvo. Pitkään tuotannossa ollut kymmenen litran dieselmoottori sai väistyä, ja uudet dieselkoneet valmistettiin nyt joko seitsemän- tai 12-litraisina. Niinpä suosikkimalli B10BLE:kin muuttui B12BLE:ksi. Teliautona se vielä menetteli, mutta kaksiakselisena 12-litrainen koettiin liian suureksi. Samaan aikaan Scania tarjosi erittäin pätevää yhdeksänlitraista L94UB-malliaan joko Lahti Scala- tai Ikarus E94-korein. Kun uudet Volvo-mallit olivat vielä tapansa mukaan lastentautisia, putsasi Scania koko pöydän. Syntyi kaksi uutta perusbussia: Scania L94UB / Lahti Scala ja Scania L94UB / Ikarus E94. Molempia rekisteröitiin alkuvuosikymmenellä noin sata kappaletta.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolen kuluessa Volvo sai jollain tavalla B12BLE-mallin teliversion pysymään kasassa ja sitä myytiin jonkun verran. Kaksiakselisena sen sijaan sitä ei ostanut kukaan. Tarjolla oli kyllä 7700 B7L, mutta kokomatalat bussit eivät olleet suosiossa Suomessa. Vuonna 2003 Volvo kehitti B7R-tyypistään matalalla etuakselilla varustetun B7RLE-mallin. Sitä tarjottiin valmiina pakettina uudelleen henkiinherätetyn City L-korin kanssa, nyt nimellä Volvo City L. Kauppoja syntyikin Concordia Busin ja Connexin kanssa, mutta mistään perusbussista ei ollut kysymys. Scania jatkoi voittokulkuaan liput liehuen.
2000-luvun loppupuoli - Volvo yrittää paluutaScania esitteli vuodelle 2006 uuden malliston. Kallistetulla moottorilla varustetusta L-sarjasta luovuttiin, ja nyt edestä matalat tuupparit olivat pystykoneella varustettua K-sarjaa. Mallimerkinnän numero-osa kertoi moottorin tehon hevosvoimina. Kaksiakseliset bussit hankittiin yleensä K230UB-mallina ja teliautot K270-versiona, myöhemmin K280-tyyppinä. Menestys jatkui edelleen ja Scania K - UB / Lahti Scala -tyypistä tuli koko vuosikymmenen myydyin bussimalli, vaikka tuli markkinoille vasta 2006. Niitä otettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä käyttöön 180 kappaletta, ja 2010-luvun puolella vielä 70 lisää.
Volvollakin päästiin taas tahtiin mukaan. B7RLE-alustaa kehiteltiin edelleen ja se varustettiin alun perin Deutzin kehittämällä seitsemän litran EEV-moottorilla vuonna 2007. Tähän yhdistettiin Volvon jo vuonna 2001 esittelemä 8700LE-kori. Näin saatiin tyylikäs kokonaisuus Volvo 8700LE B7RLE, joka erityisesti Helsingin Bussiliikenne Oy:n sinivärityksessä oli nätti ilmestys. Näitä saatiin kaupaksi 150 kappaletta HSL-alueella. Scalojen lukemasta siis jäätiin, vai jäätiinkö? Tulkintakysymys. Scalojen lukumäärään on nimittäin laskettu mukaan myös teliautot, sen sijaan Volvon kohdalla B12BLE 6x2 on tulkittu eri malliksi. Jos siis ajatellaan, että B7RLE ja B12BLE ovat sama malli vain erikokoisella moottorilla, mennään Scaloista ohi.
2010-luku - Uudet merkit haastavat vanhatVuonna 2009 saatiin Suomeen uusi tulokas bussimarkkinoille, Irisbus Iveco Crossway LE (kuva oikealla). Kolme vuotta myöhemmin saapui toinen uutuusmerkki VDL ja sen malli Citea. Sitä sai kevytrakennemallina Citea LLE sekä raskaana kaksiakselisena versiona Citea SLE ja telinä XLE. Mikään bussimerkki Suomen historiassa ei tuossa vaiheessa ollut yleistynyt pienessä ajassa niin nopeasti kuin VDL. Muutamassa vuodessa tämän merkin hankintamäärät ylittivät jo 200:n. Tosin raskaiden SLE- ja XLE- tyyppien myynti hiipui alkuinnostuksen jälkeen. Sen sijaan kevytrakennemalli VDL Citea LLE jatkoi voittokulkuaan, ja siitä tuli omassa kokoluokassaan ylivoimainen. Citeasta kehittyi koko Suomen kaupunkien perusbussi. Sitä hankittiin HSL-alueelle 2010-luvulla yli 250 kappaletta.
Myös Volvo oli jälleen voimakkaasti mukana kuvioissa. Vuonna 2012 esiteltiin 8700 LE -korin korvaaja Volvo 8900 LE. B12BLE alustan myynti loppui, ja nyt myös telimalli myytiin B7RLE -alustaisena. Niitä ehdittiin ottaa käyttöön vajaat sata, kun esiteltiin Euro 6 -tasoinen kahdeksanlitrainen moottori. Näin alustan mallimerkinnäksi muodostui B8RLE. Siitä tuli menestys ja se ylsi HSL-alueen rekisteröinneissä toiselle sijalle VDL Citea LLE:n jälkeen. Mutta jälleen törmätään tulkintakysymykseen. Jos B7RLE on sama auto kuin B8RLE vain eri moottorilla, kiilaa Volvo 8900 LE B8RLE VDL:n ohi kärkeen. Scaniaakaan ei ole unohdettu. Lahden Autokorin Scalan valmistus loppui vuonna 2013, mutta luvassa oli seuraaja, OmniExpress-mallistoon kehitettävä 320 LE. Lahden Autokorin konkurssi uhkasi romuttaa 320 LE:n tulon, mutta onneksi Scania perusti Lahden tehtaaseen SOE Bus Production Finland Oy:n, joka vuonna 2014 alkoi valmistaa uutta koriversiota. Scania K - UB OmniExpress 320 LE ehti yleistyä kaduillamme runsaaseen 70:een yksikköön, ennen kuin ilmoitettiin, että 320 LE korvataan uudella mallilla nimeltään Scania Citywide LE Suburban. Vaikka se tuli markkinoille vasta vuosikymmenen loppupuolella, myytiin sitä niin hyvin, että se kiilasi viime hetkillä Iveco Crossway LE:n ohi 2010-luvun kolmanneksi eniten myydyksi HSL-bussiksi lukemalla 165. Erityisesti Helsingin Bussiliikenne ja Nobina hankkivat Volvon sijasta Suburbania.
OvijärjestyksistäKaupunkibussit varustettiin pitkään 2-2-1-ovijärjestyksellä. Sitten huomattiin, ettei kahdelle etuovelle ole tarvetta. Sehän perustui siihen 1970-luvun ajatukseen, että matkustajat nousevat autoon kahdessa jonossa. Kuljettajan kanssa asioivat käyttävät oikeanpuoleista puoliskoa, ja leimauslaitteen kanssa operoivat matkustajat vasenta puolta. Leimauslaite, myöhemmin kortinlukija, sijoitettiin kuitenkin jo 1990-luvulta alkaen siten, että matkustajat nousivat bussiin yhdessä jonossa. Kaksoisovi oli siis periaatteessa turha. Sitä kuitenkin käytettiin 2010-luvulle saakka, ja vasta silloin siirryttiin yhteen etuoveen. Saaren Auto Oy käytti sitkeästi 1-0-1-ovijärjestystä. Vasta vuonna 1990 lisättiin yhden etuoven ja yhden takaoven perusmalliin yksi kaksoisovi keskelle. Näin syntyi tuohon aikaan hyvin harvinainen ja outo ovijärjestys 1-2-1. Suurin osa muista liikennöitsijöistä käytti 2-2-1-tyyliä. Mutta mikä olikaan myöhemmin HSL-liikenteen täysikokoisten bussien yleisin ovijärjestys? No sehän oli juuri 1-2-1. Saaren Autolla oltiin siis aikaansa edellä vuonna 1990. 2020-luku - sähköbussien aikaEnsimmäistä sähköbussia testattiin HSL-alueella jo vuonna 2012. Sen jälkeen tehtiin yksittäisiä kokeiluja muun muassa kotimaisilla Linkker-prototyypeillä. Varsinainen sähköbussiliikennöinti alkoi heinäkuussa 2019, kun Pohjolan Liikenne otti käyttöön 33 kiinalaisvalmisteista Yutong-vaunua. Erikoista tässä hankinnassa oli se, ettei HSL vielä tässä vaiheessa edellyttänyt sähköbusseja, vaan liikennöitsijä hankki ne oma-aloitteisesti. Samana vuonna nähtiin viimeiset uudet täyskokoiset dieselbussit pitkään aikaan. Niiden hankinnat loppuivat yhtäkkiä kuin seinään, ja siitä lähtien hankittiin lähes pelkästään sähkökalustoa. Nobina alkoi elokuusta 2021 alkaen tilata suuria määriä niin ikään kiinalaisia BYD-vaunuja. Aiemmin tekstissä mainittiin vuoden 2012 kohdalla VDL:stä, ettei mikään merkki Suomen historiassa ole yleistynyt pienessä ajassa niin paljon kuin VDL. Nyt vuonna 2021 BYD pisti vielä paremmaksi. Se nousi heti ensitulemisellaan vuoden 2021 koko maan linja-automyyntitilaston ykköseksi.
BYD B15E01, Nobina 1365. Vuosikymmenen alussa BYD jatkoi sähköbussien ykkösenä, vaikka sitä hankki vain yksi liikennöitsijä, Nobina. BYDejä oli Nobinalla usealla erilaisella mallimerkinnällä. Yleisimmäksi kuitenkin muodostui kaksiakselinen BYD B13E01 ja sen teliversio B15E01. Kärkipaikka vaihtui kuitenkin syysliikenteessä 2023, kun Pohjolan Liikenteen mittavat hankinnat nostivat Yutongin HSL-alueen sähkökaluston ykköseksi. Sittemmin useat liikennöitsijät alkoivat hankkia Yutongeja. Yleisin sähköbussi oli nyt Yutong E15, kaksiakselisena sisarmallinaan Yutong E12. Kolmannelle sijalle ylsi Volvon sähköbussi 7900 E, nivelversiona 7900 EA. Näitä hankki paljon Pohjolan Liikenne, mutta etenkin Koiviston Auto Helsinki Oy, entinen helsingin Bussiliikenne Oy.
Yutong E15, Pohjolan Liikenne 402
Volvo 7900 E, Helsingin Bussiliikenne 2252. Vuonna 2024 kaksiakselisissa autoissa E12-mallin korvasi Yutong U12, ja vuonna 2026 E15-tyypin korvasi vastaavasti U15. Nämä olivat nyt kovaa vauhtia kulkemassa kohti ykköspaikkaa.
Yutong U12, Koiviston Auto Helsinki 2508. Perusbussitaulukko
* U15 vasta 2026 alkaen. |
Bussikaistalla Helsingissä
Seuraava sukupolvi B10M Mk 2 THD100 oli jo toista maata, ja koko vuosikymmenen toiseksi suosituimmaksi bussimalliksi voidaan nimetä Volvo B10M (Mk 2 THD100) / Wiima K200/K201 (kuva oikealla). K201 oli K200:n rinnakkaisversio korkealla otsalla ja pienellä takaikkunalla.
Siitä tuli verraten yleinen HSL-alueella ja myyntilukemat ylsivät reippaasti yli sadan.
