Yhteystiedot

kny@netti.fi

Nobinan tarina           

logo.jpg 

Kuinka tähän on tultu?                                                                                                                                                                                                       

Tässä tarinassa kuljetaan 1920-luvun Espoosta ja Malmilta mm. Paikallislinjojen, Espoon Auton, Stagecoachin ja Concordian kautta Nobinaan.

 

Säännöllinen linja-autoliikenne alkoi kehittyä Suomessa vuodesta 1921-alkaen. Monille seuduille syntyi lukuisia pikkuliikennöitsijöitä, jotka kilpailivat ankarasti. Kullakin liikennöitsijällä oli usein vain yksi auto, jota ajoi liikennöitsijä itse. Joillakin oli useampiakin autoja ja palkattuja kuljettajia. Erityisen sekavaksi tilanne muodostui Helsingin maalaiskunnassa Malmin suunnalla. Vuonna 1927 muutamat isännät aloittivat yhteistyön F.W. Judenin johdolla ja perustivat yhteistyöyrityksen Juden & Kumppanit. Tästä muodostui myöhemmin Oy Liikenne Ab. Muilta osin sekava tilanne jatkui aina vuoteen 1935 asti. Silloin perustettiin Malmin Linja-auto Oy, johon useat liikennöitsijät liittyivät. Malmin Linja-auto oli osuusyhtiö, joka ei aluksi omistanut lainkaan busseja, vaan kullakin osakkaalla oli omat bussinsa. Yhteistyön puitteissa kuitenkin sovittiin kuka ajaa mitäkin linjaa ja kuinka monella autolla.

Muutamat harvat liikenteenharjoittajat kasvoivat nopeasti hyvin suuriksi ajaen useita linjoja. Tällaisia liikennöitsijöitä olivat pääkaupunkiseudulla mm. Martin Törnroos ja Erik Wickström. Martin Törnroos oli aloittanut liikennöinnin vuonna 1921. Hänen yhtiönsä nimi oli Helsingin Ympäristön Autolinjat Oy ja se liikennöi aluksi Haagaan, Marjaniemeen ja Puotinkylään (Vartiokylä). Törnroos oli osakkaana kahdessa muussakin yhtiössä, ostaen ne myöhemmin. Liikennöinti laajeni näin Laajasaloon, Friherrsiin (Vapaala), Vanhakartanoon, Viherlaaksoon, Laaksolahteen ja Etelä-Espooseen.

Erik Wickström aloitti vuonna 1926. Hän liikennöi Hagalundiin (Tapiola), Laajalahteen, Mankkaalle, Bemböleen, Morbyhyn (Muurala), Kunnarlaan, Träskändaan (Järvenperä), Vanhakartanoon, Viherlaaksoon, Laaksolahteen, Kiloon ja Frisansiin (Friisilä). Bussit olivat harmaita vihreällä raidalla. Wickström perusti vuonna 1935 osakeyhtiön Oy Ervi Ab.

Liikennöinti jatkui normaaliin tapaan syksyyn 1939 saakka, kunnes talvisota katkaisi liikenteen suurelta osalta. Välirauhan aikana taas jatkettiin. Vuonna 1940 Erik Wickströmin osakeyhtiön nimeksi tuli Espoon Liikenne Oy. Kaksi vuotta myöhemmin Wickström kuitenkin kuoli. Hänen isänsä oli vielä elossa ja yhtiö siirtyi hänelle. Mukana oli myös pikkupojasta lähtien bussien kimpussa häärinyt Erik Wickströmin veljenpoika Åke ja hän sai sitten myöhemmin yhä enemmän vastuuta yhtiön hoidosta.

 

Sotatoimien päätyttyä vuonna 1944 liikennöitsijät alkoivat vähitellen saada takaisin puolustusvoimien käytössä olleita autojaan. Osa busseista oli kuitenkin tuhoutunut sodassa ja palautetut autotkin olivat huonossa kunnossa. Uusia busseja ei saanut, varaosia ei saanut – tilanne oli hyvin vaikea. Osa linjoista jäi näin huonolle hoidolle ja viranomaiset  määräsivät näitä toisille liikennöitsijöille. Mm. Laaksolahden ja Friherrsin reittejä siirrettiin Malmin Linja-auton hoitoon.

Vuonna 1948 Malmin Linja-auto Oy päätti vaihtaa nimeä. Koska linjoja oli Malmin–Tapanilan–Tikkurilan suunnan lisäksi myös muualle, haluttiin kuvaavampi nimi. Niin yhtiöstä tuli Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy. Osakkaita oli edelleen useita, mutta värityksessä pyrittiin yhtenäiseen linjaan. Bussien oli tarkoitus olla ruskeita tai harmaita punaisilla raidoilla. Jotkut osakkaat saattoivat silti käyttää poikkeavia sävyjä.

 

1950-luku

Espoon Liikenne Oy otti käyttöön uuden sinisen värityksen vaaleankeltaisella raidalla. Muuten tilanne jatkui ennallaan Espoon Liikenne Oy:n ja Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n hoidossa vuoteen 1953 asti. Silloin Hki-Maaseutu-Liikenne Oy:ssä päätettiin perustaa tytäryhtiö lännen suunnan linjoja varten. Se sai nimekseen Helsingin Paikallislinjat Oy ja perustettiin siis 1953. Samana vuonna aloitti jälleen myös yksi uusi liikenteenharjoittaja toimintansa. Clas ja Rainer Westerlund nimittäin alkoivat ajaa linjaansa Helsingistä Vihdintien kautta Vanhakylään (Vanhakartano). Myöhemmin liikennöinti laajeni myös Niipperiin ja Kalajärvelle.

Vuonna 1954 Espoon Liikenne Oy tuli tiensä päähän omistajan kuoltua. Yhtiö jaettiin kahtia ja Åke Wickström peri toisen puoliskon. Toinen puoli myytiin porvoolaisille Norrgårdin veljeksille. Heillä oli liikennettä Porvoon ympäristössä ja Espoon liikennettä varten he perustivat uuden yhtiön, jonka nimeksi tuli Espoon Auto Oy. Norrgårdin bussit olivat vaaleanvihreitä tummanvihrein ja punaisin raidoin ja tämä sama väritys tuli nyt myös Espoon Autolle. Åke Wickström jatkoi Espoon Liikenteen sinivärityksellä. Eteläisen Espoon linjat tulivat Espoon Autolle ja Pohjois-Espoon reitit Åke Wickströmille.

Helsingin Paikallislinjat sai vielä yhden lisäosakkaan, kun Eino Helminen liittyi joukkoon. Hän ajoi Helsingistä Vihdintien kautta Laaksolahteen.

Veli Suominen piristi bussiensa väritystä uusilla vihreä-keltaisilla sävyillä.

Vuonna 1956 Kauko Sällälä tuli Espoon Auton osakkaaksi ja ajan mittaan yhtiö siirtyi kokonaan hänelle. Clas ja Rainer Westerlund päättivät perustaa osakeyhtiön ja sen nimeksi tuli Vanhankylän Linja Oy. Bussien värityksenä oli vihreä yläosa, harmaa alaosa ja keltainen raita. Myöhemmin Vanhankylän autot muuttuivat valkoisiksi tummanvihreillä raidoilla.

 

Tilanne 1956-61

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy / Helsingin Paikallislinjat Oy (useita osakkaita).   

Malmi, Tapanila, Tikkurila / Viherlaakso, Laaksolahti, Siikajärvi, Friherrs.

Espoon Auto Oy (Kauko Sällälä)                                                                             

Tapiola, Otaniemi, Mankkaa, Laajalahti, Kilo

Åke Wickström (Åke Wickström)                                                                            

Viherlaakso, Laaksolahti, Järvenperä, Vanhakartano, Bemböle, Kunnarla, Röylä, Pakankylä

Vanhankylän Linja Oy (Clas ja Rainer Westerlund)                                                 Vanhakartano

 

Tässä on siis lueteltu vain ne liikennöitsijät, joita tällä hetkellä tässä tarinassa seurataan. Pääkaupunkiseudulla oli kymmeniä bussiliikennöitsijöitä.

 

 

  

Samaan aikaan toisaalla

 Arne Sacklen aloitti liikennöinnin Etelä-Espooseen vuonna 1933. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti osakeyhtiön Matkustajain Auto Oy. Vuonna 1954 Matkustajain Autosta tuli moniyrittäjäyhtiö osakkaina Sacklenin lisäksi mm. Allan Silvan, Erland Grönlund, Veikko Myllypakka ja pari vuotta myöhemmin myös Wilhelm Degerlund. Osakkaat saivat kuitenkin omat linjaluvat vuonna 1958. Allan Silvan lähti väliaikaisesti pois pääkaupunkiseudulta ja hänen linjaosuuttaan alkoi ajaa Simo Mattila ja Reino Pinnioja.

Oskari Saari aloitti liikennöitsijänä vuonna 1927. Hän ajoi Pakinkylään – aluksi useiden muiden yrittäjien kanssa, mutta sitten kaikki luvat siirtyivät hänelle. Osakeyhtiö Saaren Auto Oy perustettiin vuonna 1949. Vuonna 1954 Saari päätti lopettaa ajot ja myi yrityksensä Erkki Immoselle. Saaren bussit olivat vaaleankeltaisia ja Immonen lisäsi tähän viininpunaiset raidat.  

 Veli Suominen aloitti linjaliikenteen 1940-luvulla. Hän ajoi Helsingin maalaiskuntaan mm. Seutulaan ja Riipilään. Bussit olivat harmaita.

 

 1960-luvulla

Veli Suominen perusti (avoimen?) yhtiön Suomisen Liikenne vuonna 1960.

Oy Liikenne Ab tuli myyntiin vuonna 1962. Helsinki-Maaseutu-Liikenteen omistajat päättivät ostaa yhtiön ja rahoittaakseen ostosta päättivät myydä Helsingin Paikallislinjat Oy:n pois. Ostajaksi tuli Saaren Auton omistaja Erkki Immonen. Hän lyhensi yhtiön nimen muotoon Paikallislinjat Oy ja busseihin tuli tietysti Immosen värit – kermanväri viininpunaisilla raidoilla. Eino Helminen jatkoi nyt itsenäisenä liikennöitsijänä väreinään kirsikanpunaista ja vaaleaa.

 

Samaan aikaan toisaalla Veikko Tehiranta aloitti linjaliikenteen Westendiin vuonna 1958. 1960-luvun alussa hän perusti osakeyhtiön Westendin Linja Oy. Tehirannan bussit olivat lohenpunaisia valkoisilla raidoilla. Vuonna 1962 Veikko Myllypakka perusti osakeyhtiön, jonka nimeksi tuli Linjamatka Oy. Myllypakka liikennöi Espoon Nokkalaan ja Matinkylään. Jo seuraavana vuonna hän kuitenkin myi yrityksensä takaisin pääkaupunkiseudulle palanneelle Allan Silvanille. Väritys vihertävän sinistä ja harmaata.

Kauko Tyllilä osti Reino Pinniojan ja Simo Mattilan liikenteen ja perusti osakeyhtiön Juhanilan Linja Oy. Reitit suuntautuivat Espoon Mankkaalle, Kokinkylään ja Lillhemtiin – myöhemmin myös Olariin. Juhanilan autot olivat siniharmaita. 

Vuonna 1965 tapahtui monenlaisia muutoksia. Erkki Immonen myi Saaren Auton pois ja pyöritti nyt siis pelkästään Paikallislinjoja. Arne Sacklenin Matkustajain Auto Oy fuusioitiin Someron Linjaan, josta näin tuli uusi pääkaupunkiseudun lähiliikenteen yritys kelta-ruskeilla busseillaan. Myös Suomen Turistiauto Oy:n kuohunnat liittyivät tähän tarinaan. Yhtiö oli jo pitkään ollut taloudellisessa ahdingossa ja tilanne kärjistyi STA:n perustajan ja omistajan syrjäyttämiseen. Osakepääomaa laajennettiin ja omistajiksi tuli useita suurliikennöitsijöitä, kuten mm. Espoon Auto, jonka omistajasta tuli myös STA:n hallituksen puheenjohtaja. Poikkeustila jatkui vuoteen 1970, jolloin Helsinki-Maaseutu-Liikenteen pääomistaja Irja Koskinen osti Suomen Turistiauton.

 Vuonna 1966 saatiin tähän tarinaan jälleen yksi osakeyhtiö lisää, kun Eino Helminen perusti Helmisen Linja Oy:n. (Lukuisia muitakin osakeyhtiöitä perustettiin tuona vuonna).

 

 

Tilanne 1970-luvun alussa

Paikallislinjat Oy (Erkki Immonen)                                                      Viherlaakso, Lähderanta, Laaksolahti, Siikajärvi

Espoon Auto Oy (Kauko Sällälä)                                                        Tapiola, Otaniemi, Mankkaa, Laajalahti, Kilo

Åke Wickström                                                                                    Viherlaakso, Laaksolahti, Järvenperä, Vanhakartano, Bemböle, Kunnarla, Röylä, Pakankylä, Muurala, Suvela

Helmisen Linja Oy (Eino Helminen)                                                    Koivuvaara, Jupperi, Lähderanta

Juhanilan Linja Oy (Kauko Tyllilä)                                                       Mankkaa, Kokinkylä; Henttaa, Olari

Linjamatka Oy (Allan Silvan)                                                               Matinkylä, Nokkala, Vapaaniemi

Someron Linja (Koski)                                                                         Soukka, Kivenlahti, Latokaski, Nöykkiö

Suomisen Liikenne (Veli Suominen)                                             Seutula, Riipilä

Vanhankylän Linja Oy (Clas ja Rainer Westerlund)                            Vanhakartano, Juvanmalmi, Niipperi, Kalajärvi

Westendin Linja Oy (Veikko Tehiranta)                                              Westend, Haukilahti

 

Nämä olivat siis kaikki erillisiä liikennöitsijöitä, eikä niillä periaatteessa ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Niiden kohtalot kuitenkin nivoutuivat yhteen myöhemmin tavalla tai toisella.

 

1970-luku

Veli Suominen jakoi Suomisen Liikenteen kahtia vuonna 1974. Uudet yhtiönimet olivat Vantaan Linja Oy ja Luhtajoen Liikenne Oy.

Vuonna 1975 Clas ja Rainer Westerlund päättivät lopettaa ja myivät omistamansa Vanhankylän Linja Oy:n Veikko Tehirannalle. Samana vuonna Someron Linja Oy perusti pääkaupunkiseudun liikennettä varten tytäryhtiön, joka sai nimekseen Auto Arvela Oy.

Helsingin kaupungin omistukseen siirtyneet Hki-Maaseutu-Liikenne Oy ja Suomen Turistiauto Oy luopuivat vuodenvaihteessa 1975/76 Helsingin ulkopuolelle menevistä reiteistään. STA:n Lintuvaaran-Hämevaaran linjat siirtyivät Espoon Autolle.

1970-luvun lopulla useat liikennöitsijät halusivat luopua liikenteestään. Yksi heistä oli Kauko Tyllilä, joka myi Juhanilan Linjan Tarmo Laineelle. Toinen oli Erkki Immonen, joka myi Paikallislinjat Espoon kaupungillle. Kolmas oli Åke Wickström, jonka liikeomaisuus siirtyi vuoden 1979 alussa myös Espoon kaupungille. Åke Wickströmin toiminta sulautettiin Paikallislinjoihin ja näin kaupunginyhtiöllä oli nyt kahdenvärisiä busseja – Immosen kermanväri-viininpunaisia ja Wickströmin sinisiä.

 

 

1980-luvulla

Lisää perinteisiä liikennöitsijöitä lopetti. Vuonna 1980 olivat vuorossa Kauko Sällälä, Allan Silvan ja Joel Gärkman. Sällälä myi Espoon Auton Tarmo Laineelle, Silvan Linjamatkan Veikko Tehirannalle ja Joel Gärkman Hämeenkylän Liikenteen Vantaan kaupungille. Viimeksi mainituista ei ole aikaisemmin puhuttu, eikä tuo kauppa varsinaisesti tähän tarinaan kuulukaan. Hämeenkylän Liikenteellä oli kuitenkin linjat Espoon Karakallioon ja Laaksolahteen ja nämä eivät kunnolla sopineet Vantaan kaupungin omistaman Vantaan Liikenne Oy:n reviiriin. Niinpä ne siirtyivät Espoon Autolle.

Vuonna 1981 lopetti Eino Helminen ja Helmisen Linja liittyi Veli Suomisen talliin.

Tarmo Laineesta kehittyi 1980-luvun alkupuolella todellinen bussikeisari, sillä Espoon Auton ja Juhanilan jälkeen hän osti useita pääkaupunkiseudun ulkopuolisia yrityksiä. Vuonna 1983 hän luopui Juhanilan sini-harmaasta värityksestä ja uudet Juhanilan bussit olivat nyt norrgårdinvihreitä, kuten myös monet muiden ostettujen yhtiöiden uudet autot.

 

 

Tilanne 1984

 

Liikennöitsijä                      

Yhtiöt                                                                              Alueita

 

Espoon kaupunki               

Paikallislinjat Oy                                                             Viherlaakso, Lähderanta, Laaksolahti, Siikajärvi, Espoon keskus, Suvela, Järvenperä, Vanhakartano, Kunnarla, Röylä, Pakankylä

 

Tarmo Laine                      

Espoon Auto Oy                                                            Otaniemi, Tapiola, Mankkaa, Laajalahti, Leppävaara, Lintuvaara, Hämevaara, Kauniainen

Juhanilan Linja Oy                                                         Mankkaa, Olari, Henttaa

(useita muita yhtiöitä)

 

Veli Suominen

Vantaan Linja Oy                                                           Seutula, Riipilä

Helmisen Linja Oy                                                         Koivuvaara, Lähderanta

(Luhtajoen Liikenne Oy)                                                Nurmijärvi

 

Someron Linja Oy (Koski) 

Auto Arvela Oy                                                              Soukka, Kivenlahti, Latokaski, Nöykkiö  

 

Veikko Tehiranta

                      Westendin Linja Oy                                                        Westend, Haukilahti

                      Vanhankylän Linja Oy                                                   Juvanmalmi, Niipperi, Kalajärvi

                      Linjamatka Oy                                                               Matinkylä, Friisilä

 

 

 

Suuret muutokset

Veli Suomisen yhtiöt tulivat myyntiin vuoden 1985 alussa. Tarmo Laine osti kaikki. Hän kuitenkin myi saman tien Vantaan Linjan Vantaan kaupungille ja Luhtajoen Liikenteen Nurmijärven Linjalle. Ainoastaan Helmisen Linja jäi Laineelle, mutta senkin toiminta liitettiin melkein heti Espoon Autoon. Helmisen kalusto vaihdettiin yhden päivän aikana 13.2.1985 Espoon Auton vihreisiin busseihin.

Myöhemmin samana vuonna Tarmo Laine päättikin luopua yhtymästään. Koko valtava yhtiörypäs siirtyi liikemiesten Jorma Kulmala ja Antti Taipale sekä hänen kahden poikansa omistukseen. Seuraavana vuonna 1986 alettiin yhtiöitä myydä pois. Ensimmäisenä luovuttiin pääkaupunkiseudun sopimusliikenteessä toimineista kahdesta yhtiöstä; Espoon Auto ja Juhanilan Linja. Ne osti Espoon kaupunki, jolla jo ennestään siis oli Paikallislinjat. Kaupunginyhtiöissä aloitettiin toimintojen rationalisointi vuonna 1987. Juhanilan Linja yhdistettiin Espoon Autoon ja Espoon Auton Turuntien linjoja siirrettiin Paikallislinjoille. Espoon Autolta siirrettiin kalustoa Paikallislinjoille, joten Immosen väristen autojen joukkoon tuli nyt myös vihreitä busseja. Viimeiset Wickströmin siniset autot oli myyty pois jo edellisenä vuonna. Uusien bussien hankinnat jatkuivat vuonna 1988 ja silloin päätettiin ottaa yhteiseksi väritykseksi Espoon Auton vihreä. Näin vuonna 1986 tulleet Paikallislinjojen uudet bussit jäivät viimeisiksi Immosen väreihin maalatuiksi autoiksi. Vuoden 1988 uusien bussien väritys oli kompromissi, sillä sisustusvärit puolestaan periytyivät Paikallislinjoilta. Espoon Auton sini-harmaasta sisustuksesta luovuttiin ja kaikkiin busseihin tulivat Paikallislinjojen puna-kelta-ruskeat sävyt.

Suuriin muutoksiin liittyi myös sukupolvijako Tehirannan tallissa. Vanhankylän Linja ja Linjamatka siirtyivät Veikko Tehirannan pojalle Hannu Tehirannalle. Vanhankylän busseihin tuli valkoisen ja tummanvihreän lisäksi keltaista.

 

 

 

Tilanne 1988

Espoon kaupunki

                      Paikallislinjat Oy                                                             Karakallio, Viherlaakso, Lähderanta, Laaksolahti, Siikajärvi, Espoon keskus, Suvela, Järvenperä, Vanhakartano, Kunnarla, Röylä, Pakankylä

                      Espoon Auto Oy                                                            Otaniemi, Tapiola, Mankkaa, Laajalahti, Kauniainen

                     

Hannu Tehiranta

                      Vanhankylän Linja Oy                                                   Juvanmalmi, Niipperi, Kalajärvi

                      Linjamatka Oy                                                               Matinkylä, Friisilä

 

Someron Linja Oy (Koski)

                      Auto Arvela Oy                                                              Soukka, Kivenlahti, Latokaski, Nöykkiö

 

 

 

Espoon Auto ja TransBus

Vuoden 1989 lopulla päätettiin kaupunginyhtiöt yhdistää. Se tapahtui virallisesti niin, että Espoon Auto fuusioitiin Paikallislinjoihin. Vuodenvaihteen yli mentiin siis siten, että oli vain Paikallislinjat. Keväällä 1990 Paikallislinjojen nimi muutettiin muotoon Oy Espoon Auto Ab. Käytännössähän tapahtui kuitenkin päinvastoin – Paikallislinjat hävisi näyttämöltä ja Espoon Auto säilyi. Uusi Espoon Auto jakautui kahteen osaan, Länsiväylän yksikköön (=entinen Espoon Auto) ja Turuntien yksikköön (=entinen Paikallislinjat).

Vuonna 1992 Someron Linja Oy tuli myyntiin. Sen osti Hannu Tehiranta. Emoyhtiö siirtyi Pohjolan Liikenteelle, mutta Auto Arvela jäi Tehirannalle. Hänellä oli nyt siis kolme yhtiötä; Vanhankylän Linja, Auto Arvela ja Linjamatka. Linjamatkan toiminnot yhdistettiin Vanhankylän Linjaan. Tehiranta otti käyttöön jo pitkään hallussaan olleen Transbus-nimen. Kaikki bussit teipattiin uuteen kuvioon, jossa valkoisella pohjalla oli tummanvihreitä ja keltaisia raitoja.

 

Tilanne 1993

Oy Espoon Auto Oy (Espoon kaupunki)                                             Karakallio, Viherlaakso, Lähderanta, Jupperi, Siikajärvi Espoon keskus, Suvela, Pohjois-Espoo

 

TransBus Oy (Vanhankylän Linja+Auto Arvela) (Hannu Tehiranta)  Matinkylä, Friisilä, Soukka, Kivenlahti, Latokaski, Nöykkiö, Juvanmalmi, Niipperi, Kalajärvi

 

 

 

Viimeinen yhteensulautuminen

 

Vuonna 1994 ensimmäiset seutulinjat laitettiin kilpailuun ja voittajat aloittivat linjoillaan vuonna 1995. Suuria muutoksia oli tulossa ja kaksi ruotsalaistakin liikennöitsijää rantautui Suomeen vuonna 1994. Toinen näistä oli Ruotsin suurin yksityinen bussiyhtiö Ab Linjebuss ja toinen Ruotsin valtionrautateiden omistama Swebus. Linjebuss osti Vantaan kaupungin kaikki bussiyhtiöt ja Hannu Tehiranta puolestaan myi TransBusin Swebusille. Seuraavana vuonna 1995 Espoon kaupunkikin päätti luopua liikennöinnistä ja myi Espoon Auton Swebusille. Näin oli siis kaikki rönsyily päättynyt ja nyt on tässä tarinassa enää yksi liikennöitsijä.

Perustettiin Suomen emoyhtiö Oy Swebus Finland Ab, jolla oli kaksi aputoiminimeä; Espoon Auto ja TransBus. Vuoden 1995 alussa tulivat liikenteeseen Espoon Auton ensimmäiset matalalattiabussit. Näitä oli iso sarja ja nämä olivat viimeiset uudet autot perinteikkäässä norrgårdinvihreässä. Swebus-kaupan jälkeen otettiin Espoon Auton puolella käyttöön uusi väritys, jossa auton alaosa oli vaaleanvihreä ja yläosa valkoinen. Katonrajassa oli lisäksi tummanvihreitä raitoja. Käytössä oli nyt siis kolmenlaista väritystä – Espoon Auton uutta väriä, Espoon Auton vanhaa väriä sekä TransBus-teippausta.

 

Jatkuvaa muutosta

Tilanteet vaihtelivat jatkuvasti ja seuraavana vuonna 1996 Ruotsin Swebus myytiin brittiläisen Brian Souterin omistamalle Stagecoach-yhtiölle. Tällä ei ollut aluksi suurtakaan vaikutusta toimintoihin Suomessa, mutta vuonna 1998 päätettiin ottaa Suomessa käyttöön Stagecoach-nimi ja väritys. Aputoiminimistä luovuttiin ja Suomen yhtiön uusi nimi oli nyt Stagecoach Finland Oy Ab. Uusi väritys oli valkoinen, johon teipattiin sininen, punainen ja oranssi raita. Raidat kulkivat helmassa nousten takaosassa ylös katon tasolle.

Uusi väritys tuli heti tietysti uusiin autoihin sekä pian myös vanhoihin TransBus-peräisiin busseihin, joissa oli jo valmiisti valkoinen pohja – teippaus vain vaihdettiin. TransBus-väritykseen kuitenkin kuului myös tummanvihreät puskurit ja samanväriset raidat katonrajassa. TransBus-peräisiin autoihin tuli siis oma versionsa Stagecoach-ilmeestä tummanvihrein lisäyksin. Vanhat Espoon Autot oli maalattu, joten niiden väritystä ei pääsääntöisesti muutettu – norrgårdinvihreä ja vuoden 1995 uusi sävy olivat edelleen merkittävästi edustettuna.

Brian Souter huomasi kuitenkin pian, ettei pohjoismaisten yhtiöiden toimintoja saa riittävän kannattaviksi ja päätti jo vuonna 1999 luopua niistä. Kauppoja hierottiin norjalaisperäisen Schoyen Groupin kanssa. Samoihin aikoihin Stagecoach oli saanut kilpailussa suurvoiton – lähes koko Vantaan sisäisen liikenteen. Tätä varten hankittiin suuri määrä uusia autoja. Näitä ei kannattanut enää teipata Stagecoachin raidoilla, mutta tulevasta omistajasta tai värityksestä ei ollut vielä varmuutta. Niinpä autot aloittivat liikenteen vuoden 2000 alussa täysvalkoisina kalkkilaivoina.

Vuonna 2000 kaupat saatiin selviksi ja uusi omistaja oli tuo norjalaisperäinen konserni. Suomen yhtiön nimeksi tuli Concordia Bus Finland Oy Ab. Jälleen piti autojen teippaukset laittaa uusiksi. Stagecoach-raidat revittiin pois ja uudessa värityksessä oli valkoisella pohjalla kolmivärinen helmaraita. Etuosassa raita oli oranssi, sitten violetti ja kolmas osuus oli tummansinistä. Muutosaikana yhtiön autoja liikkui viidessä eri värityksessä. Oli Concordia-teippaus, Stagecoach-teippaus, Espoon Auton uutta väriä ja Espoon Auton vanhaa väriä sekä välivaiheessa olevia valkoisia busseja. TransBus-peräisissä autoissa oli lisäksi tummanvihreät puskurit ja samanväriset raidat katonrajassa. 2000-luvun kuluessa tilanne edistyi sitten kolmeen väritykseen, kun Stagecoach-väriset- ja valkoiset autot jäivät pois. Merkittäviä ulkonaisia muutoksia ei vähään aikaan tapahtunut, mutta yhtiön sisällä kyllä poreili. Talousvaikeudet vaivasivat ja vuonna 2005 Concordia päätyikin kansainvälisten pääomasijoittajien omistukseen.

 

 

Itä-Helsinkiin

Lähes kaikki tässä Nobinan tarinassa esiintyneet bussiyhtiöt olivat hyvin leimallisesti espoolaisia tai ainakin niiden linjaliikenne tapahtui suurelta osin Espoossa. Stagecoachin aikana tapahtui jo jonkinlaista siirtymää, kun voitettiin Vantaan sisäiset linjat. Näin yhtiön autoja alkoi näkyä jopa itäisenkin Helsingin puolella Mellunmäen metroasemalla. Kilpailutuksen myötä koko pääkaupunkiseudun bussiliikennemaailma tuntui menevän sekaisin. Eri liikennöitsijöiden autoja alkoi näkyä sellaisilla seuduilla, missä niitä ei mitenkään olisi voinut vielä muutama vuosi aikaisemmin kuvitella näkevänsä. HKL:n busseja ajeli vanhoilla perinteisillä Espoon ja Vantaan linjoilla ja vuoden 2008 alusta Concordia voitti Itäkeskuksesta ja Kontulasta lähtevän metron liityntäliikenteen Itä-Helsingissä. Näille linjoille tuli toki paljon uusia busseja, mutta paljon oli myös vanhempaa kalustoa, joilla oli aikaisemmin ajettu Espoossa. Kaiken huippuna olivat norrgårdinvihreät 95-malliset matalalattiabussit. Eipä olisi ikinä voinut kuvitella, että Itä-Helsingissä metron liityntälinjoilla ajaisi vihreitä ”Espoon Autoja”. Mutta kaikki on mahdollista. Tämän aluevaltauksen myötä Concordia perusti myös varikon Itä-Helsinkiin. Eikä tässä vielä kaikki. Helsingin palvelulinjat muutettiin vuoden 2009 alusta Jouko-kaupunginosalinjoiksi. Concordia voitti suurimman osan itäisen Helsingin Jouko-linjoista. Kolmea linjaa (J90, J92, J97) ajettiin lisäksi yhdessä Helsingin Bussiliikenteen kanssa.

 

Tytäryhtiöitä

Yhtiön liikennöidessä nyt joka puolella pääkaupunkiseutua, päätettiin toiminta pilkkoa kolmeen tytäryhtiöön maaliskuun alusta 2008. Näiden nimet olivat Concordia Bus Finland West Oy, Concordia Bus Finland South Oy sekä Concordia Bus Finland East Oy. Busseja siirreltiin edestakaisin varikolta toiselle, joten bussien kyljissä ei ilmansuuntia mainittu.

Mittava väripaletti

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla oli vielä runsaasti jäljellä Espoon Auton molempia värejä, vaikka ehdoton enemmistö autoista olikin Concordia-teipeissä. Vuonna 2009 yhtiö kärsi välillä kovasta autopulasta ja lisäkalustoa ostettiin ja vuokrattiin. Turusta ostettiin TLO-liikennöitsijältä Mercedes-Benz-Citaroita ja ne tulivat ajoon täydessä TLO-kuosissa. Sitten vuokrattiin Veolialta teli-Volvo, joka oli 2000-luvun alun sini-valko-kelta-Connex-värityksessä. Volvolta vuokrattiin HelBin poistamia maakaasubusseja, jotka olivat HKL-Bussiliikenteen sinisiä. HelBiltä ostettiin/vuokrattiin myös busseja, jotka olivat sekä HKL-Bussiliikenteen-,  että HelBin väreissä. Sitten olivat vielä Jokeri- ja Jouko-brändätyt autot. Eri värityksiä oli tuossa vaiheessa ainakin yhdeksän. Jokeri- ja Jouko-tyylit eivät tosin olleet Concordian värejä ja ne olisivat käytössä vaikka yhtiön kalusto muuten olisi sataprosenttisesti yhteisessä värityksessä.

Tilanteen helpotuttua suurin osa vuokratuista autoista poistui, mutta TLO-Citarot jäivät (vähäksi aikaa), kuten myös HelBiltä peräisin olevia busseja. Värityskokoelma tällä hetkellä oli siis; Concordia-väritys, Espoon Auton uudempi valko-vihreä, Espoon Auton vanha vihreä, TLO-sini-valkoinen, HKL-Bussiliikenteen sininen ja HelBin sininen (+Jokeri ja Jouko). HKL- ja HelB-värisiä busseja näkyi erityisesti linjalla 72. Tämä oli HelBin voittama linja, jota yhtiö ei kuitenkaan kuljettajapulansa takia pystynyt liikennöimään ja se annettiin Concordialle alihankintaan. Linjalle tarkoitetut uudet Scalat teipattiin jo valmiisti Concordian väreihin, mutta yksi uusi Volvo tuli linjalle HelB-väreissä. HelBin linjalle tarkoittamat vanhat HKL-Bussiliikenne-väriset bussit siirtyivät myös Concordian käyttöön.

Nobina

Jos joku vielä muistaa, niin tämän tarinan otsikossa mainittiin Nobina. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin 1920-luvulta, eikä Nobinasta ollut tietoakaan. Vuosikymmenet vierivät ja mukana raahattiin monenlaista Juhanilaa, Arvelaa ja Vanhakylää. Sitten päästiin kuitenkin vuoteen 2009 ja oli Nobinan aika. Omistajat päättivät nimittäin yhdistää kaikki eri maissa toimivat Concordiat ja Swebusit ym. yhtenäisen nimen ja ilmeen alle. Uusi nimi oli siis Nobina ja Suomen yhtiöstä tuli Nobina Finland Oy. Uudistukseen kuului tietysti myös uusi väritys, valkoisella pohjalla vaaleanvihreä lime-helmaraita. Ainakin vähän aikaa oltiin taas siinä tilanteessa, että autoja oli seitsemässä eri kuosissa. Aluksi kuitenkin vain yksi uusi bussi sai Nobina-teipit.

 

HSL ja tilaajaväritys

Vuoden 2010 alussa HKL:n ja YTV:n tilaajaorganisaatiot yhdistettiin Helsingin seudun liikenteeksi (HSL). Saman vuoden syksyllä saatiin aikaiseksi päätös yhtenäisestä tilaajavärityksestä HSL-alueella. Yhtiö sai uusia busseja vuodenvaihteessa 2010/11, mutta ne teipattiin vielä Nobina-väriin. Nämä jäivät viimeisiksi uusiksi busseiksi yhtiön omissa väreissä. Vuoden 2011 alkupuolella saatiin lisäksi ajoon Ruotsista käytettynä hankittuja teliautoja. Näistä tuli Nobinan ensimmäiset HSL-väriset bussit. HSL-värien myötä Nobinan värikirjavuus kasvoi entisestään. Pian kuitenkin Espoon Auton (uusi) väritys poistui.

Vuoden 2013 elokuussa Jokerilinja 550:n (nykyään runkolinja) liikennöinti Nobinan osalta päättyi ja näin myös Jokeriväritys poistui katukuvasta. Saman vuoden lopussa loppui Nobinan liikennöinti Jouko-linjoilla sekä alihankintalinjalla 72. Nyt värivalikoima väheni kolmella, kun Jouko-, HelB- ja HKL-Bussiliikenne-värit poistuivat käytöstä. Nyt oltiinkin harvinaisessa tilanteessa, sillä käytössä olevia värityksiä oli vain kolme; Concordia, Nobina ja HSL. Näistä Nobina ja HSL olivat nousussa, sillä useita Concordia-teippauksia vaihdettiin Nobina-limeen ja kaikki uudet bussithan väritettiin HSL-sini-valkoisiksi.

Elokuussa 2015 värilukumäärä jälleen nousi yhdellä, kun yhtiö toi Norjasta Oslon vihreässä tilaajavärityksessä olevia busseja.