Ranskan rekisterikilvetRanskan rekisterikilpiä vuodesta 1950Ranska on kirjainyhdistelmiä seuraavien kilpibongarien paratiisi, sillä siellä on aina jaettu tunnuksia tiukasti aakkosjärjestyksessä. Näin tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joka on hyvin harvinaista. Useissa maissahan tietojärjestelmään on syötetty kaikki mahdolliset yhdistelmät ja järjestelmä poimii näitä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ranskassa ei tällaiseen ole sorruttu. Tässä on tarjolla pintapuolinen katsaus Ranskan henkilö- ja kuorma-autoissa ym. käytettäviin peruskilpiin. Päivitetty 15.6.2026 Vuonna 1950 esitelty järjestelmäRanskassa otettiin käyttöön täysin uusi rekisterikilpijärjestelmä vuonna 1950. Kilvet olivat mustapohjaisia valkoisilla tai hopeanharmailla kirjaimilla ja numeroilla. Tunnukseen kuului yhdestä kolmeen numeroa, yksi kirjain ja yksi tai kaksi numeroa (123 A 45). Sisällön merkityksen selostaminen on helpointa aloittaa kilven viimeisistä numeroista eli aluetunnuksesta. Ranskan suuralueet numeroitiin nimenmukaisessa aakkosjärjestyksessä ykkösestä alkaen. Se on voimassa vieläkin. Tämä numerointi otettiin käyttöön myös rekisterikilvissä ja myöhemmin myös postinumeroissa. Esimerkiksi Pariisin tunnus on 75, Nizzan ja sitä ympäröivän alueen 06, Bretagnessa Rennesin ympäristössä käytetään koodia 35. Aluenumeron piti reaaliaikaisesti kertoa, missä auton omistaja asuu. Jos siis auton omistus siirtyi muualle Ranskaan, piti se rekisteröidä joka kerta uudelleen uuden kotipaikan kilvillä.
Kilven viimeiset numerot kertoivat siis alueen ja näiden eteen sijoitettiin varsinainen rekisteritunnus. Jokaisella alueella yhdistelmät aloitettiin tunnuksesta 1 A, Pariisissa siis 1 A 75 ja Rennesissä 1 A 35. 1 A:ta seurasi 2 A, 3 A jne. 999 A:han asti. Sen jälkeen kirjain vaihtui B:ksi ja taas mentiin läpi numerot 1 - 999. Kun aikanaan saavutettiin 999 Z jatkettiin kahta kirjainta käyttäen, siis 1 AA (sekä aluetunnus). Jokaisella alueella siis käytettiin samoja numeroiden ja kirjainten yhdistelmiä, mutta aluekoodi erotti samat yhdistelmät toisistaan. Alueet olivat väki- ja automäärältään hyvin erilaisia, joten tunnusten edistymisessä oli huomattavia eroa seutujen välillä. Kaikkein nopeimmin edistyivät Pariisin 75-loppuiset tunnukset. Aivan alussa merkittiin aluekoodit 1 - 9 yhdellä numerolla, mutta jo vuodesta 1951 alkaen käytettiin niissäkin kahta numeroa, siis 01 - 09. Tunnuksen numero-osa laitettiin enintään kolminumeroisena kirjainyhdistelmään PZ asti, mutta QA:sta alkaen enintään nelinumeroisena (1 - 9999). 1970-luvulla jätettiin numerot 1 - 10 normaalikäytössä yleensä pois, eli pienin luku oli siitä lähtien 11. Kolmikirjaimisia vuodesta 1975 Pariisissa siis tunnukset etenivät nopeimmin ja siellä saavutettiin ZZ vuonna 1974. Sen jälkeen siirryttiin kolmikirjaimisiin kilpiin ja numeroiden maksimimäärä tiputettiin jälleen kolmeen (123 ABC 45). 9999 ZZ 75-kilpeä seurasi siis 11 AAA 75. Kilpien väri vaihtuu ja EU-kilvet käyttöön Jo vuonna 1963 tuli mahdolliseksi ottaa käyttöön heijastavapohjaiset kilvet. Näissä tehtiin etukilpi valkopohjaiseksi ja takakilpi keltaiseksi mustilla merkeillä. Mustiakin laattoja sai edelleen käyttää ja heijastavat rekisterit tulivat pakollisiksi vasta vuonna 1993.
Vuonna 1998 esiteltiin EU-kilvet, joissa laatan vasempaan reunaan lisättiin sininen kaistale Ranskan maatunnuksella F ja EU-tähdin. Näidenkin kanssa lähdettiin liikkeelle kuitenkin varovaisesti ja pakolliseksi EU-rekisterit tulivat vasta vuonna 2004. Takakilpi pysyi keltaisena vuoteen 2007 saakka, sen jälkeen se saattoi olla myös valkoinen.
Uuden järjestelmän kynnyksellä Kuten sanottu, tapahtui tunnusten edistyminen hyvin eri tahtia eri puolilla Ranskaa. Vuonna 2008 oltiin Pariisissa jo R-alkuisissa kolmikirjaimisissa kilvissä, kun taas joillakin alueilla jaettiin edelleen vielä kaksikirjaimisia yhdistelmiä. Vuonna 2009 kilpijärjestelmä uusittiin täysin. Tuossa vaiheessa oli Pariisissa päästy tunnukseen RQD. Bretagnessa Rennesissä oltiin vasta BFM:ssä, eikä Nizzassakaan oltu päästy kuin CGE-kilpiin. Yksi hitaimmista oli kuitenkin alue 48 (Lozere), jossa oltiin vasta GT:ssä. Nykyinen järjestelmä käyttöön keväällä 2009Ranskan nykyinen kilpi on valkopohjainen heijastava. Vasemmassa reunassa on edelleen sinisessä kaistaleessa EU-tunnukset. Varsinainen tunnusosa käsittää seitsemän merkkiä: kaksi kirjainta, kolme numeroa ja kaksi kirjainta (AB-123-CD). Tunnus on nyt valtakunnallinen ja etenee tarkasti aakkos- ja numerojärjestyksessä. Systeemin ensimmäinen tunnus oli AA-001-AA. Seuraavana tuli AA-002-AA, sitten AA-003-AA jne. AA-999-AA:n jälkeen tuli AA-001-AB. Näin edettiin AA - AC, AA - AD aina AA - ZZ-yhdistelmään saakka. AA-999-ZZ:n jälkeen vaihtuivat etukirjaimet muotoon AB ja jälleen käytiin läpi jälkimmäiset merkit 001-AA:sta 999-ZZ:aan. Sen jälkeen tuli etumerkeiksi AC jne. Kirjaimia I ja O ei käytetä.
Olennaisena osana kilpeen kuuluu myös varsinaisen rekisteritunnuksen oikealla puolella oleva kaistale, joka sisältää alueen symbolin ja numeron. Aluekoodi ei kuitenkaan ole samalla tavalla ehdoton kuin edellisessä järjestelmässä. Auton omistaja saa täysin vapaasti päättää, minkä alueen koodi kilven yhteyteen tulee. Aluekoodiosan voi ilmeisesti halutessa myös vaihtaa, vaikka varsinainen rekisteritunnus pysyykin autossa samana koko sen käyttöiän. Alkukirjaimissa AZ saavutettiin jo vuonna 2010, jonka jälkeen jatkettiin BA:sta. CA tuli jakoon vuonna 2012, DA vuonna 2013, mutta EA tilastojen mukaan vasta 2016. Vuosi 2026 käynnistyi tunnuksella HH. Koska kirjainyhdistelmät edistyvät tarkasti aakkosjärjestyksessä, ovat kilpiharrastajat laatineet internetiin taulukot tunnusten vuosittaisesta edistymisestä. Aluetunnusajalta ovat myös kaikki eri alueet käsitelty. |
Bussikaistalla Helsingissä
