Ranskan rekisterikilvet

Ranskan rekisterikilpiä vuodesta 1950

Ranska on kirjainyhdistelmiä seuraavien kilpibongarien paratiisi, sillä siellä on aina jaettu tunnuksia tiukasti aakkosjärjestyksessä. Näin tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joka on hyvin harvinaista. Useissa maissahan tietojärjestelmään on syötetty kaikki mahdolliset yhdistelmät ja järjestelmä poimii näitä sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ranskassa ei tällaiseen ole sorruttu.

Tässä on tarjolla pintapuolinen katsaus Ranskan henkilö- ja kuorma-autoissa ym. käytettäviin peruskilpiin.

Vuonna 1950 esitelty järjestelmä

Ranskassa otettiin käyttöön täysin uusi rekisterikilpijärjestelmä vuonna 1950. Kilvet olivat mustapohjaisia valkoisilla tai hopeanharmailla kirjaimilla ja numeroilla. Tunnukseen kuului yhdestä kolmeen numeroa, yksi kirjain ja yksi tai kaksi numeroa (123 A 45). Sisällön merkityksen selostaminen on helpointa aloittaa kilven viimeisistä numeroista eli aluetunnuksesta. Ranskan suuralueet numeroitiin nimenmukaisessa aakkosjärjestyksessä ykkösestä alkaen. Tämä numerointi otettiin käyttöön myös rekisterikilvissä ja myöhemmin myös postinumeroissa. Esimerkiksi Pariisin tunnus oli 75, Nizzan ja sitä ympäröivän alueen 6, Bretagnessa Rennesin ympäristössä käytettiin koodia 35. Aluenumeron piti reaaliaikaisesti kertoa, missä auton omistaja asuu. Jos siis auton omistus siirtyi muualle Ranskaan, piti se rekisteröidä joka kerta uudelleen uuden kotipaikan kilvillä.

rek_ranska_musta.BMP-001.BMP-001.jpg
Mustapohjainen kilpi Nizzasta.

Kilven viimeiset numerot kertoivat siis alueen ja näiden eteen sijoitettiin varsinainen rekisteritunnus. Jokaisella alueella yhdistelmät aloitettiin tunnuksesta 1 A, Pariisissa siis 1 A 75 ja Nizzassa 1 A 6. 1 A:ta seurasi 2 A, 3 A jne. 999 A:han asti. Sen jälkeen kirjain vaihtui B:ksi ja taas mentiin läpi numerot 1 - 999. Kun aikanaan saavutettiin 999 Z jatkettiin kahta kirjainta käyttäen, siis 1 AA (sekä aluetunnus). Jokaisella alueella siis käytettiin samoja numeroiden ja kirjainten yhdistelmiä, mutta aluekoodi erotti samat yhdistelmät toisistaan. Alueet olivat väki- ja automäärältään hyvin erilaisia, joten tunnusten edistymisessä oli huomattavia eroa seutujen välillä. Kaikkein nopeimmin edistyivät Pariisin 75-loppuiset tunnukset.

Aivan alussa siis merkittiin aluekoodit 1 - 9 yhdellä numerolla, mutta jo vuodesta 1951 alkaen käytettiin niissäkin kahta numeroa, siis 01 - 09.

Tunnuksen numero-osa laitettiin enintään kolminumeroisena kirjainyhdistelmään PZ asti, mutta QA:sta alkaen enintään nelinumeroisena (1 - 9999). 1970-luvulla jätettiin numerot 1 - 10 normaalikäytössä yleensä pois, eli pienin luku oli siitä lähtien 11.

Kolmikirjaimisia vuodesta 1975

Pariisissa siis tunnukset etenivät nopeimmin ja siellä saavutettiin ZZ vuonna 1975. Sen jälkeen siirryttiin kolmikirjaimisiin kilpiin ja numeroiden maksimimäärä tiputettiin jälleen kolmeen (123 ABC 45). 9999 ZZ 75-kilpeä seurasi siis 11 AAA 75.   

Kilpien väri vaihtuu ja EU-kilvet käyttöön

Jo vuonna 1963 tuli mahdolliseksi ottaa käyttöön heijastavapohjaiset kilvet. Näissä tehtiin etukilpi valkopohjaiseksi ja takakilpi keltaiseksi mustilla merkeillä. Mustiakin laattoja sai edelleen käyttää ja heijastavat rekisterit tulivat pakollisiksi vasta vuonna 1993.

rek_ranska_kelt_064_copy.jpg
Heijastava keltapohjainen kilpi Rennesistä.

Vuonna 1998 esiteltiin EU-kilvet, joissa laatan vasempaan reunaan lisättiin sininen kaistale Ranskan maatunnuksella F ja EU-tähdin. Näidenkin kanssa lähdettiin liikkeelle kuitenkin varovaisesti ja pakolliseksi EU-rekisterit tulivat vasta vuonna 2004. Takakilpi pysyi keltaisena vuoteen 2007 saakka, sen jälkeen se saattoi olla myös valkoinen.

rek_ranska_1993_0332_600_x_449.jpg
EU-kilpi, Rennes.

Uuden järjestelmän kynnyksellä

Kuten sanottu, tapahtui tunnusten edistyminen hyvin eri tahtia eri puolilla Ranskaa. Vuonna 2008 oltiin Pariisissa jo R-alkuisissa kolmikirjaimisissa kilvissä, kun taas joillakin alueilla jaettiin edelleen vielä kaksikirjaimisia yhdistelmiä. Jotta tunnukset eivät loppuisi kesken, piti kehittää kokonaan uusi järjestelmä. Kun tämä saatiin kehitettyä, ei enää jääty odottelemaan vanhan systeemin loppua, vaan uusi kilpimalli  otettiin käyttöön vuonna 2009. Tuossa vaiheessa oli Pariisissa päästy tunnukseen RQD. Bretagnessa Rennesissä oltiin vasta BFM:ssä, eikä Nizzassakaan oltu päästy kuin CGE-kilpiin. Yksi hitaimmista oli kuitenkin alue 48 (Lozere), jossa oltiin vasta GT:ssä.

Nykyinen järjestelmä 2009

Ranskan nykyinen kilpi on valkopohjainen heijastava. Vasemmassa reunassa on edelleen sinisessä kaistaleessa EU-tunnukset. Varsinainen tunnusosa käsittää seitsemän merkkiä: kaksi kirjainta, kolme numeroa ja kaksi kirjainta (AB-123-CD). Tunnus on nyt valtakunnallinen ja etenee tarkasti aakkos- ja numerojärjestyksessä. Systeemin ensimmäinen tunnus on AA-001-AA. Seuraavana tulee AA-002-AA, sitten AA-003-AA jne. AA-999-AA:n jälkeen tulee AA-001-AB.  Näin edetään AA - AC, AA - AD aina AA - ZZ-yhdistelmään saakka. AA-999-ZZ:n jälkeen vaihtuvat etukirjaimet muotoon AB ja jälleen käydään läpi jälkimmäiset merkit 001-AA:sta 999-ZZ:aan. Sen jälkeen tulee etumerkeiksi AC jne. 

rek_ranska_2009_0273_600_x_451.jpg
Nykytyylin mukainen kilpi. Aluekoodiksi on valittu 44 Loire-Atlantique.

Vuoden 2016 alussa oltiin menossa jo D-alkuisissa etumerkeissä.

Olennaisena osana kilpeen kuuluu myös varsinaisen rekisteritunnuksen oikealla puolella oleva kaistale, joka sisältää alueen symbolin ja numeron. Aluekoodi ei kuitenkaan ole samalla tavalla ehdoton kuin edellisessä järjestelmässä. Auton omistaja saa täysin vapaasti päättää, minkä alueen koodi kilven yhteyteen tulee. Aluekoodiosan voi ilmeisesti halutessa myös vaihtaa, vaikka varsinainen rekisteritunnus pysyykin autossa samana koko sen käyttöiän.