Scania N113CLL / Carrus City L

9402-9411

SVI11
Hankinta-aika - käyttöaika - poistoaika: 1994-1994-2009
Moottori: Scania DSC11 24EDC
Vaihteisto: Voith D836, 3-portainen

 hkl_9410_kny_600_x_394.jpg

HKL lähti aikanaan melko varovaisesti liikkeelle matalalattiabussihankinnoissaan. Vuosina 1992-93 liikkui vain muutama koekappale, kun taas esimerkiksi Metsälän Linja ja Suomen Turistiauto käyttivät vuonna 1993 jo useita matalia busseja. Tässä käsiteltävä Scania-sarja oli HKL:n ensimmäinen usean auton matalalattia-erä. Se toimitettiin lokakuussa 1994.

Varhaisia matalalattiabusseja verrattiin aikanaan luonnollisesti tutumpiin korkealattiaisiin autoihin. Uutuudet olivat yleensä pienipyöräisiä ja siten töyssyttäviä ajettavia. Uudenlaisen korirakenteen takia ne olivat myös meluisampia ja kylmempiä kuin vanhat autot. Siksi ensimmäiset matalalattiaiset yleensä haukuttiin kuljettajien piireissä melko yksimielisesti. HKL:lla tämän kohtalon saivat kokea nämä 94-Scaniat.

Alkuaikoina busseja haukuttiin nimellä kuoppatutka ja myöhemmin myös nimellä täryjyrä. Autot rämisivät ja kolisivat. Lisän äänimaailmaan toi vielä tuohon aikaan käytetty peltinen raharenki. Kolikot olivat putkissa vapaasti pinossa ilman puristavaa jousta ja hölskyivät siten voimakasäänisesti. Rahastuspöytä ja renki olivat kaiken lisäksi kiinni avattavassa kuljettajanportissa - portissa, joka jo sinällään reppukotelokansineen kolisi aivan riittävästi. (Vanhemmissa autoissa rahastuspöytä ja reppukotelo luukkuineen kiinnitettiin portin viereiseen kiinteään osaan). Auto myös tärisi seisoessaan paikallaan vaihde päällä. Carruksen korikin tuntui huonolaatuisemmalta kuin vanhat Wiimat - listoja ja valaisinsuojuksia tipahteli silloin tällöin alas. Tämä tosin saattoi johtua osittain juuri tärinälle altistumisesta.

Käyttöönotto ja varusteluyksityiskohtia

Autojen keula maalattiin uudella tyylillä - tyyliin kuului suuri valkoinen alue tuulilasin alapuolella. Kaikki esiintyivät samalla rekisteritunnuksella "JBM". Ensimmäistä kertaa HKL:n autoissa käytettiin nyt kolminauhaisten sijasta nelinauhaisia linjanumerokilpiä. Kilpilaitteistot olivat edelleen Vantron-merkkiset - ensimmäiset kauko-ohjattavat kilpilaitteet Ruhan ja Koskelan varikoilla (Varhassahan siirryttiin kauko-ohjaukseen jo vuonna 1989). Kun 1970-luvulla ei HKL:n autoissa käytetty edes peruutusvaloja, oli näiden autojen takavalokokoelmassa peruutusvalojen lisäksi myös lisäjarruvalo ja takasumuvalo.  Matkustamossa oli myös linjanumeronäyttö ja se sekä "pysähtyy"-valo sijoitettiin yhteiseen leveään koteloon. Pysähtymismerkinantoääni piippasi entisen kilahduksen sijasta. Ohjaamon portti- ja säilytyslokerojärjestelyt uusittiin täysin ja sisäpeili oli uutta kaarevaa mallia.

Matkustamon sisustusvärit muuttuivat täysin. Noin viisi vuotta kestäneen lämpimän Sarpaneva-kauden jälkeen siirryttiin jälleen kylmiin väreihin. Istuimet olivat edelleen teräskuppimallia ja niiden verhoilu sinistä kangasta, koristeltuna siellä täällä vaaleansinisillä kuvioilla. Kuminen tartuntakahva oli vaaleansininen ja sisäkatto vaaleanharmaa valkoisilla reunoilla. Myös tukitangot olivat valkoiset. Autot 9406 ja 9407 varustettiin muista poiketen (sinisillä) verhoilla ja autoissa 9410 ja 9411 oli kangasverhoiltu sisäkaton keskiosa.

Autot toimitettiin siis lokakuussa 1994. 9402 ja 9403 menivät Ruhan varikolle, 9404-9407 Koskelaan ja 9408-9411 Varhaan. Ensimmäinen epävirallinen havainto linjalta on 24.10.1994. Autot 9406 ja 9407 liikennöivät aluksi Kotilinja-kampanjassa linjoilla 64, 20, 90 ja 90A 31.10-9.12. Linja 20 oli Ruhan- ja 90/A Varhan linja, joten silloin nämä Koskelan varikon autot olivat siis tilapäisesti muiden varikoiden käytössä.

Scaniat otettiin virallisesti vakiokäyttöön vasta vuoden 1995 alusta tietyissä matalalattiavuoroissa. Sitä ennen niitä ajelutettiin sattumanvaraisesti eri linjoilla.

Linjalla

Kun pitkään oli ajettu lähes pelkästään Torni-Volvoilla, tuntui matalalattia-Scania aluksi todella oudolta. Carruksen toteuttama ohjaamojärjestely oli täysin uusi ja Scanian ratin säädöt kummalliset. Vippiovien sulkeutuminen tuntui kestävän ikuisuuden verrattuna vanhoihin kääntöoviin. Jos reppukotelon kansi oli lepäämässä ohjaamon lattiaa vasten, putosi kansi porttia avattaessa alas estäen portin sulkemisen jne. jne. Moottorin ääni tuntui ohjaamossa melko vaimeana, mutta mitä taaemmaksi matkustamossa meni, sitä kovemmaksi yltyivät tärinä ja melu. Toisaalta matkustamossa ei tuntunut niin kovasti pienipyöräisyydestä ja kovasta etujousituksesta aiheutunut pomppiminen, joka taas etuylityksessä istuvalle kuljettajalle tuntui lähes sietämättömältä. Yleisvaikutelma autoista oli hiukan kolkko.

Kaikkeen kuitenkin tottuu. Jo heti "Hintti-Scanioiden" tultua vuodenvaihteessa 1995/96 hankaline oviautomatiikkoineen, alkoivat nämä "vanhat" Scaniat tuntua lähes siedettäviltä kulkuneuvoilta. Aluksi vaivaa tuottanut pitkä 6,3-metrin akselivälikin tuntui suorastaan lyhyeltä, varsinkin kun ajatellaan 2000-luvun alun autojen yli seitsemän metrin lukemaa.

Vuosien varrelta

Scania N113CLL-Carrus City L-yhdistelmää ei HKL:lle tullut kuin tämä yksi sarja. Seuraavat Scania-hankinnat olivat MaxCi-malleja vuodenvaihteessa 1995/96. Kuten edellä todettiin, alettiin MaxCeja haukkua "Hintti-Scanioiksi" ja näitä runsaan vuoden ikäisiä 94-Scanioita alettiin kutsua "vanhoiksi" Scanioiksi. Myös nimitystä "Hetero-Scania" käytettiin jonkun verran, mutta vuosien mittaan mikään lempinimi ei noussut erityisesti käyttöön.

Ratin korkeussäätöä hoidettiin Scanioissa paksua murikkaa löysäämällä ja kiristämällä. Murikat eivät kuitenkaan olleet kovin kestävää lajia ja jo verraten uusina murikan muovipäällys alkoi pyöriä, sisällä olleen mutterin pysyessä paikallaan. Mittariston keinukytkimillä oli myös taipumus upota kojetaulun sisään ja niitä korjattiin ja uudelleensijoitettiin monissa autoissa.

Autoissa 9406 ja 9407 oli alun perin verhot. Heti Kotilinja-kampanjan jälkeen myös kahteen muuhun Koskelan varikon autoon - 9404 ja 9405 - asennettiin samanlaiset siniset verhot. Auto 9410 oli YTV:n kierrätys- ja jätehuoltokampanjan "roskabussina" kesällä 1995. Kampanjateippaukset säilyivät autossa lokakuuhun 1996 asti. Kokonaan suljettavat reppukotelot muutettiin 1990-luvun loppupuolella yksinkertaisempaan ja vähemmän kolisevaan muotoon. Myöhemmin ei reppukotelolla enää varsinaista käyttöä ollutkaan ja raharenkikin muuttui pieneksi muovimalliksi. Istuinverhoilut uusittiin täyssinisiksi ja verhoja revittiin pois. Autoon 9404 asennettiin matriisi-linjakilvet vuonna 2003. Muissa yritettiin edelleen tulla toimeen Vantronin sattumanvaraisesti toimivilla nauhakilpilaitteilla.

94-Scaniat pitivät alkuperäiset hallisijoituksensa vuoden 1998 alkuun saakka. Silloin Koskelassa olleet autot siirtyivät Ruhaan. Myöhemmin lähes kaikki (pl. 9402/03) olivat sijoitettuna Varhaan. Vanhoilla päivillään niillä ajettiin silloin tällöin pienkalustopulasta kärsineillä palvelulinjoilla.

Autot 9402 ja 9403 olivat uuden väylätekniikan kokeilun kohteena. Lukuisine ongelmineen bussit poistettiin käytöstä vuonna 2005. Ne saatiin myytyä Venäjälle. 9409 siirrettiin pois linjaliikenteestä alkuvuodesta 2007 ja sitä purettiin varaosiksi. 9407 ja 9408 poistettiin vuonna 2008. 9408 romutettiin, 9407 saattoi mennä myyntiinkin. 9404:n aika päättyi huhtikuussa 2009, 9405, 9406 ja 9410 laitettiin myyntiin kesäkuussa. Pisimpään talossa säilyi 9411, jota vielä kesällä 2009 käytettiin koulutuskäytössä. Elokuussa käyttö loppui ja norkoiltuaan jonkin aikaa Varhan pihalla se myytiin. Ostajista ei ole kovin paljon tietoja, mutta 9406 ainakin päätyi Vaasaan.