Suomen Turistiauto Oy:n bussien numerointi

Aatos Kuokkasen perustama Suomen Turistiauto Oy sai ensimmäisen bussinsa vuonna 1950. Yhtiö ei aluksi numeroinut kalustoaan, vaan jokainen auto sai oman eläinaiheisen nimen. Ensimmäiset nimet olivat lintuja, kuten Pääsky, Lokki ja Leivo. Vuodesta 1952 alkaen hankittiin myös erityisen loisteliaita Emmelmann-korilla varustettuja Büssingejä. Näille annettiin kaksiosaisia nimiä, kuten Suomen Kurki, Suomen Karhu, Suomen Sotka, Pohjan Peura ym. Yksiosaisissa tunnisteissa nähtiin vuodesta 1955 lähtien myös muita kuin lintujen nimiä. Tällaisia olivat esimerkiksi Ilves ja Ahma. Nimiä myös kierrätettiin, sillä vuonna 1956 havaittiin uudet Büssing Emmelmannit Leivo ja Lokki. Pienikokoiset bussit saivat myös kuvaavia nimiä kuten Peukaloinen, Tintti ja Kirppu.

Paikallisliikenne alkaa ja bussit numeroidaan

Vuoden 1956 alusta yhtiö alkoi ajaa myös Helsingin paikallisliikenteessä. Ensimmäinen reitti kulki Hankkijan aukiolta (nykyään Paasikiven aukio) Pohjois-Haagaan (linja H). Vuonna 1957 saatiin kaksi linjaa lisää. Näille reiteille hankittiin useita kaupunkibusseja. Vaikka erinimisiä eläimiä maailmasta löytyykin, ei enää ollut tarkoituksenmukaista nimetä jokaista autoa. Tiettävästi kalustoa ei kuitenkaan numeroitu heti vuonna 1956, vaan ilmeisesti vasta vuonna 1958. 

Nyt koko kalusto numeroitiin ykkösestä alkaen. Ensimmäinen Pääsky sai numerokseen 6, Suomen Kurki ja Suomen Karhu puolestaan 9 ja 10. Ykkönen ja kakkonen menivät Suomen Sotkalle ja Pohjan Peuralle. Katureita ja turistibusseja ei erityisemmin eroteltu omiin numeroblokkeihinsa, vaan tunnisteet pyörivät samoissa sarjoissa. Suurin numero tässä vaiheessa oli 47. Sen sai "uusi" Lokki eli Büssing Emmelmann vuodelta 1956.

Ensimmäinen numerovaihdos nähtiin jo vuonna 1959. Lapin Haukka sai nimittäin numeron 4, mutta jo seuraavana vuonna hankittiin Matkustajain Auto Oy:ltä käytettynä 1952-mallinen Volvo. Tälle annettiin jostain syystä numeroksi 4 ja Lapin Haukka sai tässä vaiheessa yhtiön korkeimman numeron 48.

Numeroinnin käyttöönoton jälkeen turistiautot eivät enää välttämättä saaneet nimeä, vain pelkän numeron. Muutama nimi kuitenkin vielä annettiin 1960-luvun alkupuolella. Silloin tavattiin Poro, Härkä, Hippiäinen, Sieppo ja Nakke, sekä jo toistamiseen Peukaloinen.

Uutta kierrosta

Uusia busseja numeroitiin pääasiassa neitseellisille numeroille saavuttaen 50, 60 jne. Ensimmäinen uusiokäyttö nähtiin kuitenkin jo vuonna 1959. Tunnuksille 17 - 19 vuonna 1956 merkityt Skodat olivat nimittäin erittäin erittäin heikkoja, Suomen olosuhteisiin sopimattomia kulkuvälineitä. Niinpä kaksi uutta Volvo-Wiimaa sijoitettiin numeroille 17 ja 18. Myös vuonna 1956 hankittu MAN numerolla 15 oli lyhytikäinen ja vuonna 1961 sijoitettiin uusi Mersu tälle tunnisteelle. Tämän jälkeenkin muutama uusi bussi sai kierrätetyn numeron, mutta esimerkiksi uusi ykkönen saatiin vasta vuonna 1965. Pääsääntöisesti kylkinumerot etenivät aina vain ylöspäin.

Numerot lähestyvät sataa

Numero 50 ylitettiin vuonna 1959, 60 ja 70 menivät rikki seuraavana vuonna. Numero 80 saavutettiin vuonna 1962 ja 90 vuonna 1963.

Omistaja vaihtuu

Suomen Turistiauto Oy:n taloudellinen tilanne heikkeni dramaattisesti 1960-luvun alkupuolella, ja tämä johti Aatos Kuokkasen syrjäyttämiseen vuonna 1965. Uudet omistajat olivat suuria eteläsuomalaisia liikennöitsijöitä. Isäntävaihdoksesta huolimatta numerointiperiaatteet pysyivät samanlaisina.

Sata menee rikki

Vuosina 1967 - 68 hankittiin suuri määrä Volvo B58 / Wiima M-64-katureita, ja näistä viimeisimmät saivat numerot 96 - 99. Tuossa vaiheessa numerot 91 - 95 olivat vielä vapaana. Väli täyttyi vuonna 1969 Volvo B58 / Wiima M-68-katureilla. Myös vuonna 1969 hankittiin kaksi Volvo B58 / Kutter 7-täysturistia. Näille annettiin numerot 100 ja 101. Tämän jälkeen autoja numeroitiin siis toista kierrosta alle sadan numeroille sekä 100-sarjaan.

Omistaja vaihtuu jälleen ja numerointiperiaatekin muuttuu

Vuonna 1970 poikkeustila yhtiön omistuksessa päättyi, kun Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n omistaja Irja Koskinen osti myös Suomen Turistiauto Oy:n. Koskinen hallitsi nyt siis kahta firmaa, joilla molemmilla kaluston lukumäärä ylitti sadan. Myös numerot olivat molemmilla yhtiöillä alle sadan- ja sata-sarjoissa.

Vielä vuonna 1971 oli numerointiperiaate ennallaan. Suomen Turistiauto Oy:lle hankittiin marraskuussa kuusi Volvo B57 / Wiima M-68-puolituristia numeroille 115 - 120. Joulukuusta alkaen tuli Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:lle lähes identtisiä busseja numeroille 114 - 123. Vuonna 1972 tilanne korjattiin. HML:n kalusto jäi entisille numeroilleen, kun taas STA:n bussit numeroitiin vanha tunnus runkonaan 200- ja 300-sarjaan. Autot 1, 2, 3 jne. olivat nyt 201, 202, 203 jne. ja 100, 101, 102... puolestaan 300, 301, 302 jne. Näin siis juuri hankitut STA:n puolituristitkin saivat heti muutetut tunnisteet 315 - 320.

Tästä eteenpäin hankittiin sekä HML:lle että STA:lle yleensä samaan aikaan samanlaisia katureita. Turistibusseja ostettiin vain STA:n puolelle.

Vielä kerran uusi omistaja

Irja Koskisen omistus jäi STA:n osalta melko lyhytaikaiseksi, sillä jo vuonna 1973 hän myi molemmat yhtiöt Helsingin kaupungille. Numerointiperiaate pysyi kaupungin omistuksessakin samanlaisena, eli HML:llä ja STA:lla ei ollut samannumeroisia autoja. Kaupungin omistamalla kolmannella liikennöitsijällä HKL:llä sen sijaan oli täysin oma numerointinsa ja sieltä löytyi runsaasti kalustoa samoilla tunnisteilla kuin HML:llä ja STA:lla. Itse asiassa HKL:llä numeroitiin kalustoa nimenomaan 200- ja 300-sarjoihin vuosina 1972 ja 1973, eli juuri samoille tunnisteille, mitä STA käytti. 1970-luvun puolivälissä STA:n numerot ylsivät korkeimmillaan 354:ään.

HML ja STA yhteen ja uusi numerointiperiaate

Kaupungin osakeyhtiöt yhdistettiin vuonna 1981. Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy hävisi katukuvasta ja jäljelle jäi Suomen Turistiauto Oy. Kalustoa löytyi nyt alle sadan numeroilta, sekä 100- 200- ja 300-sarjoista. Tähän asti katurit ja turistit sijoittuivat numeroissa aika lailla sekaisin, ilman selkeää jakoa. Tähän tehtiin nyt muutos.

Vuonna 1982 lähdettiin uutta kaupunkikalustoa numeroimaan selkeästi ykkösestä ylöspäin. Täysturisteja sijoitettiin yleisesti 300-sarjaan, mutta joskus myös 200-sarjaan. Katureille löytyi vapaata tilaa numeroon 20 asti vuoteen 1985. Sitten olivat tiellä HML:lle vuonna 1975 hankitut autot 21 - 25. Nämä siirrettiin numeroille 61, 57, 58, 59 ja 55. Tämän jälkeenkin uudet bussit törmäsivät jatkuvasti vanhaan kalustoon ja näitä jouduttiin siirtämään suuremmille tunnisteille uudishankintojen alta pois. Vuonna 1989 uudet katurit saavuttivat jo 50 - 60-sarjat, ja vuoden 1975-bussit jouduttiin jälleen siirtämän alta pois, nyt numeroille 321 - 325. Uudet katurit olivat numerosta 20 alkaen pääkaupunkiseudun perusbusseja, eli nk. Torni-Volvoja. Näitä hankittiin vuoteen 1992 saakka, ja numerot ylsivät 120:een. Väliin tosin sijoitettiin yksi Volvo B10M / van Hool-sarja numeroille 94 - 97. Tunnisteilla 77 - 79 ja 108 - 110 ehti myös piipahtaa käytettyä kalustoa vuosina 1985 - 89. Ne ehdittiin kuitenkin jo poistaa, ennen kuin uudet katurit ylsivät näille numeroille.

Vuodesta 1987 alkaen alettiin hankkia kaksiakselisten vaunujen rinnalle myös nivelautoja. Näille varattiin 170-, 180- ja 190-sarjat.

Laurilan Linja Oy:n osto

Vuonna 1990 Suomen Turistiauto Oy osti espoolaisen Laurilan Linja Oy:n kaluston ja linjat. Ostetulle yhtiölle annettiin uusi nimi Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy aputoiminimenään Pääkaupunkilinjat. Tytäryhtiön bussit merkittiin periaatteessa 600-sarjaan. Myös STA:n puolelta siirrettiin kalustoa Pääkaupunkilinjoille ja 600-sarjaan. Numerointi oli kuitenkin melko epämääräistä. Joissakin entisissä STA:n busseissa luki kyljessä Pääkaupunkilinjat, mutta numero pysyi kuitenkin STA:n sarjoissa. Toisaalta entisiä Laurilan busseja siirrettiin STA:n 200- ja 300-sarjoihin. Joillakin entisillä Laurilan autoilla säilyi alkuperäinen Laurilan numero melko pitkään. Kaiken kaikkiaan numerointi oli tässä vaiheessa melko sekavaa. Muutenkin STA:n vaunujen numeroita muuteltiin useaan otteeseen vuosien varrella.

Matalalattia-aika alkaa

Suomen Turistiauto Oy aloitti matalalattiabussihankintansa näyttävästi vuonna 1993. Yhtiö hankki kerralla peräti 20 autoa; kymmenen Scaniaa Lahti-korilla ja kymmenen Volvoa Carrus-korilla. Scaniat sijoitettiin välille 201 - 210 ja Volvojen numerot lähtivät 251:stä. Tämän jälkeen jatkettiin Volvoilla 200-sarjan loppupäätä täyttäen. Korkealattiaisiakin kaupunkibusseja hankittiin vielä vuoteen 1997 asti ja niiden numeroissa päästiin 146:een.

Taas uutta kierrosta ykkösestä

Vuonna 1995 alkoi alkupäässä olla jälleen tyhjää, ja niinpä ensimmäiset kokomatalat B10L-Volvot sijoitettiin numeroille 1 - 5. Lisää samanlaisia saatiin vuonna 1997 numeroille 6 - 9.

Yhteenvetoa 1990-luvun lopulta 2000-luvulle

Alle sadan numeroissa olivat alkupäässä siis edellä mainitut kokomatalat Volvot. Myöhemmin kun numeroita vapautui lisää, sijoitettiin myös muita matalia katureita näille numeroille. Alle sadan loppupäätä miehittivät jäljellä olevat "Torni-Volvot".

Sata-sarjaa täyttivät uutena hankitut korkealattiaiset katurit 147:aan saakka. Nivelautojen sijasta alettiin vuodesta 1997 alkaen hankkia matalalattia-telibusseja. Näitä sijoitettiin 150:stä alkaen, ja telibusseilla jatkettiin sata-sarjan loppuun poistettujen nivelien numeroille. 200-sarjan loppupää oli täynnä matalalattiaisia katureita, ja myöhemmin niitä sijoitettiin myös 200-sarjan alkupäähän vuoden 1993 Lahti-Scanioiden perään.

300-sarja täyttyi täysturisteista. Myös jotkin 200-sarjaan jääneet turistit siirrettiin 300-sarjaan, esimerkiksi autosta 250 tuli 350. 400-sarja varattiin pienkalustolle. Käytössä olivat 401 - 404 sekä 421. Muutama vanha Volvo-katuri koritettiin uudelleen Ikarus EAG 95-täysturisteiksi. Näistä kaksi sai jostain syystä numerot 450 ja 451. 

Kummeja

Vuosina 2001 - 02 kahdeksan bussia sai itselleen kummin. Kummeina toimivat liikenteestä tutut julkisuuden henkilöt sekä muutama STA:n henkilökunnan jäsen. Kaksiakselisista autoista kummit nimettiin Scania-Ikaruksille 20 - 23. Kunnian saivat Matti Herlevi, Hannu Karpo, Kari Lehtola ja Tuire Santamäki-Vuori. Telibusseista mukana olivat vaunut 190 - 193, kummeinaan Olli-Pekka Ihamäki, Heikki Seppä, Seppo Korhonen ja Kyösti Paanala.

HKL-Bussiliikenne ja Suomen Turistiauto Oy yhdistetään

Liikelaitosmuotoinen HKL-Bussiliikenne ja osakeyhtiömuotoinen Suomen Turistiauto Oy yhdistettiin vuoden 2005 alusta Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Tilausajopuoli jätettiin aputoiminimelle Suomen Turistiauto.  HKL:n vuosilukupohjainen numerointi katsottiin niin hyväksi, että se päätettiin ottaa käytöön myös HelBillä. HKL-Bussiliikenteen systeemissä esimerkiksi vuoden 1996-bussit numeroitiin 9601..., 1997-autot 9701..., 2000-hankitut 1... ja 2001-mallit 101... Suomen Turistiauton bussit sijoitettiin vuosimallinsa mukaisesti kuhunkin vuosilukublokkiin HKL:n autojen perään. Mikäli HKL:n ja STA:n bussihankinnat jonain vuonna olisivat ylittäneet sadan auton rajan, ei muutos olisi onnistunut. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Suomen Turistiauto-aputoiminimelle jääneet turistibussit numeroitiin 50xx-sarjaan välille 5001 - 5025. Koska tunnisteen alkuosa oli aina sama, saatettiin tilausajopuolella puhua autoista ykkösenä, kakkosena jne.

STA - HelB-numerovaihdostaulukko

Suomen Turistiauto Lehtimäen Liikenteelle

Helsingin Bussiliikenne toimi jatkuvasti tappiollisena, ja kaupunki pumppasi yhtiöön tukirahaa. 2010-luvulla laadittiin HelBille talouden tervehdyttämisohjelma. Tähän kuului kaiken HSL:n linjaliikenteen ulkopuolisen toiminnan poismyyminen. Vuonna 2013 Suomen Turistiauto-tilausajotoiminnot myytiin Lehtimäen Liikenteelle. Aluksi uusi omistaja ajatti busseja vielä myös STA-nimellä, mutta vähitellen kaikki ajot hoidettiin Lehtimäen nimissä. Näin 64 vuotta toiminut Suomen Turistiauto-brändi hävisi katukuvasta.

Tekstissä on kaytetty pääasiallisena lähteenä Timo Lehtosen, Kimmo Pyrhösen ja Juhani Poussan kirjaa Turistiautot, Suomen Turistiauto Oy:n kalustohistoria, Suomen Linja-autohistoriallinen Seura 2003.