Museoauton kilvet Suomessa

Ennen vuotta 1988 ei Suomessa käytetty erillisiä museoautokilpiä. Tarkoin entisöidyn vanhan auton ulkonäön tärveli moderni suuri valkopohjainen heijastava rekisterikilpi.

Vuonna 1988 tilanne muuttui. Nyt vanhaan autoon saattoi saada mustapohjaiset kilvet, joissa oli kirjaimet MR ja enintään kolme numeroa. MR-yhdistelmä viittasi siis sanaan museorekisteröity. Tilanne oli nyt kunnossa kilven ulkonäön suhteen. Kuitenkin, jokainen joka vähänkään tunsi vanhoja rekisterikilpiä, tiesi että M oli aikanaan Mikkelin läänin tunnus. Nyt siis jokainen museoauto oli kotoisin Mikkelin seudulta. Ei kovin autenttisen näköistä vaikkapa stadilaisessa sinisessä bussissa.

MR-kilvet saavuttivat nopeasti 999:n. Tämän jälkeen alettiin jakaa kolmikirjaimisia, ja enintään kahdella numerolla varustettuja yhdistelmiä MRA, MRB, MRC jne. Nyt törmättiin jälleen uuteen autenttisuusongelmaan. Kolmikirjaimisia mustapohjaisia kilpiä alettiin Suomessa jakaa nimittäin vasta vuodesta 1962. Kolmikirjaiminen tunnus vaikkapa 1950-luvun autossa oli jälleen epäaito, ja edelleen kaikki museoautot olivat Mikkelin seudulta. (Mikkelissä tai Mikkelin läänissä ei tietenkään sinänsä ollut mitään vikaa. Kyse oli vain autenttisuudesta). Kolmea kirjainta saattoi kuitenkin puolustella sillä, että 1950 - 60-luvulla autoihin piti aina vaihtaa uudet kilvet, jos se vaihtoi kotilääniä. Näin siis vaikkapa 1959-mallinen kulkuneuvo saattoi kotipaikkaa 1960-luvulla vaihtaessaan saada ihan oikeastikin uuden kolmikirjaimisen tunnuskilven.

"Mikkeliläinen" Helsingin liikennelaitoksen bussi. Tämäkin auto sai myöhemmin takaisin alkuperäisen tunnuksensa AV-357.

Myöhemmin kun MR-alkuiset kolmikirjaimiset yhdistelmät alkoivat loppua, otettiin käyttöön taas kaksikirjaimiset laatat, nyt MA-kirjaimin (MA - museoajoneuvo). Tämä oli taas hiukan uskottavampaa, mutta edelleen kaikki olivat mikkeliläisiä.

MA-tunnusten jälkeen museoautot saattoivat saada myös modernin J-alkuisen pikkukilven.

Uusi käytäntö

1990-luvun lopulla aloitettiin uusi käytäntö. Nyt museoauto sai saman tunnuksen, mikä sillä oli alun perin uutena ollut. Tämä siinä tapauksessa, että alkuperäinen tunnus oli tiedossa ja sillä hetkellä vapaana.

Uusi järjestelmä mahdollisti myös sen, että auto jolla jo oli MR-alkuinen kilpi, saattoi saada sen tilalle vanhan alkuperäisen tunnuksensa.

2002: Valkopohjaisia kilpiä museoautoillekin

Museoauton minimi-ikäraja oli alun perin 25 vuotta, mutta se nostettiin myöhemmin 30 vuoteen. Vuonna 2002 oltiin uudenlaisessa tilanteessa. Silloin museoautoiän saavuttivat vuosimallin 1972 autot. Vuonna 1972 Suomen rekisterikilpien ulkonäkö muuttui, kun esiteltiin ABC-123-tyyppiset valkopohjaiset kilvet.

Museoajoneuvojen alkuperäiskilpikäytäntöä jatkettiin, mutta nyt siis kilpi saattoi olla myös valkopohjainen kuusimerkkinen. Alkuperäisrekisteri oli yleensä myös vapaana, sillä vuodesta 1972 lähtien autoille jaettiin aina uusia tunnuksia. Vanhojen kilpien uusiokäyttöä ei harrastettu. Oli siis hyvin epätodennäköistä, että jollain nykyautolla olisi ollut juuri se tarvittava kirjain- ja numeroyhdistelmä käytössä.

2007: Alkuperäistunnuksen saanti hankaloituu

Vuonna 2007 tuli voimaan määräys, jonka mukaan auton rekisterikilvessä ei saa olla samaa kirjain-numeroyhdistelmää kuin moottoripyörässä tai mopossa. Tämä vaikeutti alkuperäistunnuksen saamista museoajoneuvoon.

Nykytilanne

Museoautokilvissä on menty ojasta allikkoon. Niihin jaetaan nyt ABC-123-tyyppistä mustataustaista kilpimallia. Jos siis ennen aitousongelmanana oli vain se, että kaikki museoautot näyttivät olevan Mikkelin läänistä, niin nyt tarjotaan mustapohjaisia kuusimerkkisiä laattoja, jollaisia ei Suomessa ole koskaan aikaisemmin käytetty.

Tilanne on ilmeisesti nyt se, että museoauto voi edelleen saada alkuperäisen tunnuksensa, jos sitä ei ole kaksipyöräisissäkään käytössä. Muussa tapauksessa on tyydyttävä mustapohjaiseen kuusimerkkiseen kummajaiseen.