Kotilinjalla Viherlaaksosta Helsingin keskustaan

Tässä tarinassa seurataan joukkoliikenneyhteyttä Espoon Viherlaaksonrannasta Helsingin keskustaan kautta aikojen. Yksinkertaisuuden vuoksi käsitellään siis vain linjoja keskustaan, ei yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle. Jutussa käydään läpi myös Lipparannan alueen muutakin historiaa.

Viherlaaksonranta-nimi otettiin käyttöön vasta 1960-luvun loppupuolella. Silloin valmistui yhtenäinen katuyhteys Törmäniityntieltä Viherlaaksontielle.

(Päivitetty 5.3.2024)

Ennen 1900-lukua ei alueelta ollut minkäänlaisia yhteyksiä. Ainoat kulkumuodot olivat kävely tai hevoskyyti.

Rantarata avattiin vuonna 1901 ja Kauniaisten asema vuonna 1904. Nyt oli siis mahdollista mennä esimerkiksi jalan Kauniaisiin ja jatkaa sieltä junalla.

Lippajärven rannalla oli neljä palstatilaa. Helsinkiläinen arkkitehti Vilho Penttilä osti kuuden hehtaarin alueen nykyisen Viherlaaksonrannan eteläpäästä perheensä kesäpaikaksi. Paikka nimettiin Penttiläksi. Siitä pohjoiseen sijaitsivat tilat Loikola, Lepola ja Honkavaara. Näille tiloille saavuttiin Turuntieltä (nykyinen Törmäniityntie) reittiä, joka nykyisiltä nimiltään on Törmäniitynpolku ja Honkavaarantie.

1925: Ensimmäinen paikallisyhteys

Vuonna 1925 aloitti Erik Wickström bussiliikenteen välillä Helsinki - Morby. Tämä linja kulki Turuntietä pitkin Viherlaakson läpi. Turuntien linjaus kulki tuolloin Viherlaaksossa nykyisiä kadunnimiä käyttäen reittiä: Turuntie - ostoskeskuksen editse kulkeva kävelytie - Törmäniityntie - Kuusiniemi - Vanha Turuntie... Vanha Turuntie on siis eri väylä kuin nykyinen Turuntie, jota kansan suussa usein vanhaksi Turuntieksi sanotaan. Törmäniityntien ja Kuusiniemenkin aikaisempana nimenä käytettiin Vanhaa Turuntietä.

1926: Uusi omistaja Lepolaan

Lepolan (ja ilmeisesti myös Honkavaaran) omistajaksi varatuomari K. V. Holma. Tilalla oli esimerkiksi 60-kanan kanala, rantahuvila, rantasauna sekä muitakin rakennuksia.

Arkkitehti Penttilä ammuttiin sisällissodan melskeissä. Hänen leskensä Dora Penttilä myi huvilansa 1920-luvun lopulla pankinjohtaja Hambergille, joka rakennutti alueelle hevostallin. Paikka nimettiin nyt Ingolaksi Hambergin vaimon, Ingan mukaan.

Lisää linjoja

Vuonna 1930 alkoi Kaarlo Kallio liikennöidä Viherlaakson läpi Kauniaisiin. Myös Otto Nyberg ajoi Kauniaisiin. Vuonna 1935 aloitti Martin Törnroos (Helsingin Ympäristön Autolinjat Oy) linjan Helsingistä Viherlaakson kautta Laaksolahteen. Reitti kääntyi nykyisen ostoskeskuksen kohdalta oikealle Laaksolahden suuntaan nykyiselle Kievarinraitti-kevyen liikenteen väylälle. Viherlaaksontietä (alun perin Pohjoinen Viherlaaksontie) ei vielä ollut. Tätä linjaa ajoivat välillä myös Ernst Gerkman ja Holger Winqwist.

1930-luvun alku: Tilojen omistaja vaihtuu

Lepola - Honkavaaran ja Penttilän omistajat joutuivat luopumaan tiloistaan Atlas-pankin konkurssin takia. Uusi omistaja Tolfvan Oy.

1933: Ingolalle jälleen uusi omistaja

Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Salama osti Ingolan henkilökuntansa vapaa-ajanviettopaikaksi. Nimeksi palautettiin Penttilä.

Turuntien uusi linjaus

Turuntie oikaistiin nykyiselle paikalleen 1930-luvun lopulla. Näin kävely Penttilästä ja muilta tiloilta busseille hiukan pidentyi.

1934: Tulipalo

Yksi Penttilän asuinrakennuksista tuhoutui tulipalossa. Palaneen talon paikalle rakennettiin tenniskenttä.

Kooste yhteyksistä ennen talvisodan alkua

Kaikkein lähimmäksi Lepola - Honkavaaraa pääsi Laaksolahden bussilla, eli johonkin nykyisen Viherlaaksonrannan ja nykyisen Viherlaaksontien risteyksen paikkeille. Penttilästä taas lyhin matka oli Turuntielle, jossa kulkivat Erik Wickströmin, Kaarlo Kallion ja Otto Nybergin bussit, sekä kaukoliikenne.

Sota-aika

Talvisodan ja jatkosodan aikana linja-autoyhteydet toimivat hyvin puutteellisesti, ja saattoivat välillä olla poikki kokonaan. Vuonna 1940 Erik Wickström perusti osakeyhtiön Espoon Liikenne Oy - Esbo Trafik Ab.

Otto Nyberg ei enää sodan jälkeen ajanut Kauniaisiin, vaan hänen linjansa kulki Turuntietä Viherlaakson läpi Petaksen tienhaaraan Wahlstedtin kaupalle.

Bussit palaavat

Linja-autoliikenne käynnistyi uudelleen vuodesta 1945 alkaen. Parhaimpana yhteytenä edelleen Laaksolahden linja, jonka liikennöitsijäksi vaihtui Malmin Linja-auto Oy. Tarjolla olivat myös kaikki Turuntien reitit. Siellä tuli käyttöön lisävuoroja, kun Espoon Liikenne Oy perusti uusia linjoja.

1947: Lepola - Honkavaara Kansaneläkelaitokselle

Kansaneläkelaitos hankki Lepola- ja Honkavaara-tilat. Kolmen hehtaarin aluetta alettiin kutsua Honkavaaraksi. Siellä oli päärakennus, rantahuvila puutarhurin huvila, rantasauna, talousrakennus, varastosuoja ja kasvihuone. Honkavaarassa oli jo silloin, tai ainakin myöhemmin, myös marjapensaita, hedelmäpuita, kasvitarha kasteluputkistoineen ja pumppuineen, erilaisia pengerryksiä (alue sijaitsi jyrkässä rinteessä), liuskakiviteitä, puistolammikko suihkukaivoineen ja viisi muuta kaivoa.

1950-luvun alku: Honkavaaran ja Penttilän uusi aika

Honkavaarassa tehtiin perusteellinen remontti. Rakennukset muutettiin joukkomajoitukseen sopiviksi. Myös tenniskenttä rakennettiin. Se on vielä nykyäänkin käytössä. Nyt Honkavaara oli Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan koulutus- lepo- ja virkistyspaikka.

Myös Penttilässä pidettiin koulutustilaisuuksia. Näitä varten rakennettiin uusi rakennus Lippalinna. Se toimi myöhemmin nuorisotalona. Sen jälkeen se sinnitteli pitkään huonokuntoisena tyhjillään pystyssä, kunnes purettiin kesällä 2022.

Liikennöitsijämuutoksia

Malmin Linja-auto Oy muutti nimensä Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:ksi vuoden 1948 lopulla. Vuonna 1953 sen Espoon suunnan linjat siirrettiin uuden tytäryhtiön Helsingin Paikallislinjat Oy:n nimiin.

Espoon Liikenne Oy lopetti toimintansa vuonna 1954, ja tilalle tuli liikennöitsijä Åke Wickström jo vuoden 1954 alusta. Hän toimi jo aiemmin Espoon Liikenne Oy:n toimitusjohtajana.

Viherlaakson ja Kauniaisen välille valmistui uusi väylä nimeltään Helsingintie. Kaarlo Kallion Kauniaisen linja siirtyi käyttämään sitä, joten siitä ei enää ollut suurta iloa Lippajärven rannan asukkaille.

Lisää yhteyksiä

Åke Wickström liikennöi useita yhteyksiä Viherlaakson läpi. Näiden päätepaikkoina olivat esimerkiksi Bemböle, Muurala, Järvenperä, Högnäs, Gammelgård, Laaksolahdentie, Röylä, Gumböle ja Pakankylä. Osa reiteistä kulki suoraan Turuntietä, osa Laaksolahteen vievää tietä. Jälkimmäistä reittiä käyttivät erityisesti Gammelgårdin ja Laaksolahdentien linjat.

Tariffi

Kaikilla linjoilla käytettiin valtakunnallista kilometritaksaa. Matkalla Viherlaaksosta Helsinkiin veloitettiin 16 kilometrin hinnan mukaan.

1957: Äitihahmo-graniittipatsaat Lipparantaan

Vakuutusyhtiö Salaman toimitalo sijaitsi Helsingissä Aleksanterinkadulla. Rakennuksen katolla oli henkivakuutuksia symboloivia graniittitunnuksia; kaksi äitihahmoa ja tiimalaseja. Graniittiteokset olivat taiteilija Alpo Sailon luomia. Vuonna 1957 taloa alettiin korottaa, ja äitihahmo-patsaat tuotiin Penttilään. Ne sijoitettiin järvelle viettävään rinteeseen.

Alpo Sailon äitihahmo-graniittiveistos Lipparannassa.

Tilanne vuoden 1960 lopulla

Värityksiä

Helsingin Paikallislinjat Oy:n bussit olivat emoyhtiön tapaan ruskeita punaisin raidoin. Åke Wickströmin kalusto oli puolestaan sinistä keltaisin raidoin. Otto Nybergin autot maalattiin tummansinisiksi vaalein raidoin.

1960-luvun alku: Penttilä puretaan

Vakuutusyhtiö Salama siirsi vapaa-ajanviettopaikkansa muualle. Kaikki rakennukset, Lippalinnaa lukuun ottamatta, purettiin. (Lippalinna purettiin kesällä 2022). Tenniskenttä sai myös jäädä.

1962: Helsingin Paikallislinjat Oy myydään

Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy:n omistajat halusivat vuonna 1962 ostaa kilpailijansa Oy Liikenne Ab:n Rahoittaakseen kauppaa he päättivät myydä Helsingin Paikallislinjat Oy:n pois. Sen osti Saaren Auto Oy:n omistaja Erkki Immonen. Hän lyhensi yhtiön nimen muotoon Paikallislinjat Oy, ja väritys vaihtui Saaren Auton kermanväri-viininpunainen-tyyliin.

1963: Kerrostalorakentaminen alkaa

Vuonna 1963 alettiin Penttilän alueelle rakentaa suurta kerrostaloyhtiötä nimeltään Lipparanta (nykyään Kiinteistö Oy Espoon Viherlaaksonranta 3-5). Otto Nyberg alkoi tilausajoluontoisesti ajaa rakennustyöläisiä alueelle, ja vuonna 1964 reitistä tehtiin normaali bussilinja Helsinki - Viherlaakso - Lipparanta. Se saapui Viherlaaksoon Turuntietä, ajoi nykyisen ostoskeskuksen editse Törmäniityntielle, ja kääntyi oikealle Lipparantaan. Päätepysäkki sijoittui nykyisen Viherlaaksonranta 7:n paikkeille. Lipparannan kerrostaloprojektiin kuului myös pikkuostarin rakentaminen kadun toiselle puolelle.

Katua jatkettiin asteittain pohjoisemmaksi, ja samalla myös bussilinjaa jatkettiin. Ensin nykyisen Honkavaarankujan kohdalle, ja sen jälkeen nykyisen Humiseva-nimisen kadun risteykseen.

1964: Myös Honkavaaran tarina päättyy

Honkavaaran käyttö kesäpaikkana loppui. Kansaneläkelaitos myi alueen rakennusliikkeelle 30.4.1964. Kaikki rakennukset, rantasaunaa ja rantahuvilaa lukuun ottamatta, purettiin. Kuten Penttilässä, myös Honkavaaran tenniskenttä sai jäädä.

1965: Honkavaaran paikalle kerrostalot

Honkavaaran ja Lepolan paikalle rakennettiin Asunto Oy Säästökehän kuusi kerrostaloa osoitteella Honkavaara A - F. Myöhemmin taloyhtiö sai osoitteen Viherlaaksonranta 10. Rantahuvila, rantasauna ja tenniskenttä jäivät taloyhtiön käyttöön.

Tilanne vuoden 1968 alkupuolella

Ensisijainen yhteys oli Otto Nybergin Lipparannan reitti. Vähän matkaa kävelemällä pääsi Laaksolahden / Lähderannan suunnan busseille. Näitä olivat siis Paikallislinjat Oy:n Laaksolahden linja sekä Åke Wickströmin Laaksolahdentien ja Gammelgårdin / Järvenperän reitit.

Tästä eteenpäin ei enää käsitellä Turuntietä suoraan kulkevia linjoja, vaan keskitytään Viherlaaksonrantaa pitkin kulkeviin busseihin, sekä Lähderannan suunnasta tuleviin reitteihin nykyiseltä Humisevanristi-nimiseltä pysäkiltä.

1968: Otto Nyberg lopettaa

Otto Nyberg lopetti liikennöinnin vuonna 1968. Lipparannan linja siirtyi Paikallislinjat Oy:lle.

Bussikalustoa 1960-luvun lopulla

Otto Nybergin kalusto koostui loppuvaiheessa pääasiallisesti Bedford SB8- ja Büssing Konsul-alustaisista autoista. Korit olivat Kutterin 4- 5- ja 6-malleja. Uusin bussi oli Scania-Vabis B76 alustainen vaunu Kutter 7-korilla vuodelta 1967.

Paikallislinjat Oy:lle hankittiin Erkki Immosen toimesta Volvo B635-alustalla varustettuja busseja Wiiman M-59-korilla vuonna 1962. Myöhemmin hankittiin ainakin yksi hetkumallinen Volvo B715 Wiima M-64-korilla. Vuonna 1968 kalustoon lisättiin kaksi Wiima M-64-korilla varustettua Volvo B57-bussia. Niiden käytöstä linjaliikenteessä ei ole varmuutta, koska ne olivat yksiovisia. Seuraavana vuonna havaittiin kuitenkin uusi Volvo B58 uudella Wiima M-68-korilla. Tämä oli normaali kaksiovinen puolituristi.

Åke Wickström oli Kutter-talo. Bussien alustat olivat malleja Volvo B635 sekä Scania-Vabis B75 ja B76. Korit olivat aina hankintahetken tuoreinta Kutter-mallia, eli 4, 5, 6 ja 7. Viimeisin hankinta 1960-luvulla osui Scania B110-alustaan Kutter 7-korilla. Wickströmin busseissa käytettiin kangaspäällysteisiä katuripenkkejä. Muuten autot olivat hyvin ahtaan oloisia kaksiovisia maalaismalleja.

Pohjoinen Viherlaaksontie

Tieyhteyttä Lähderannan suuntaan uudistettiin. Vanhasta ajoväylästä tehtiin Kievarinraitti-niminen kevyen liikenteen väylä, ja uusi ajotie rakennettiin sen länsipuolelle saaden nimen Pohjoinen Viherlaaksontie. Viherlaaksontie-nimeä ei voitu käyttää, koska noin kilometrin päässä Espoon ja Kauniaisen rajalla kulki pieni tämänniminen asuntokatu. Myöhemmin asuntokadun nimi muutettiin, ja Pohjoinen Viherlaaksontie muutettiin Viherlaaksontieksi.

Viherlaaksonranta syntyy ja Lipparannan linjalle uusi reitti

Yhteys Törmäniityntieltä Pohjoiselle Viherlaaksontielle rakennettiin 1960-luvun puolenvälin jälkeen yhtenäiseksi Viherlaaksonranta-nimiseksi kaduksi. Lipparannan linja laitettiin kulkemaan uudella tavalla. Ajosuunnat Viherlaaksonrannassa vaihtuivat päinvastaisiksi. Bussi kääntyi Turuntieltä oikealle Pohjoiselle Viherlaaksontielle, ajoi mäen ylös ja kääntyi vasemmalle Viherlaaksonrantaan. Tämä katu ajettiin päästä päähän Viherlaaksonrannan ja Törmäniityntien risteykseen (nykyinen Viherlaaksonranta-niminen pysäkki). Päätepysäkki oli aluksi ehkä tässä, tai sitten ajettiin jo alusta alkaen vielä Törmäniityntietä Törmäniitynahteen risteykseen.

Tämän reittimuutoksen tarkka ajankohta on toistaiseksi hämärän peitossa. Ajoiko Otto Nyberg jo "yläkautta", vai tuliko muutos voimaan vasta Nybergin lopettamisen jälkeen?

Viherlaaksonrannan varsi rakennettiin myöhemmin lähes täyteen kerrostaloja. Pikkuostarikin on nykyään purettu, ja sen tilalle valmistui vuoden 2022 alussa asuintalo.

Tilanne vuoden 1970 lopussa

* nykyinen pysäkin nimi

Matkaliput

Edelleen busseissa käytettiin valtakunnallista 16 kilometrin taksaa. Käytössä olivat Matkahuollon lippuvihot, sekä liikennöitsijöiden omat sarjaliput. Paikallislinjat Oy:n sarjalipuissa oli ruutuja, jotka puhkaistiin rei'ityspihdeillä.

1972: Linjanumerot

Pääkaupunkiseudun seutulinjoille kehitettiin yhtenäinen linjanumerojärjestelmä vuoden 1972 lopulla. Paikallislinjat Oy:n Lipparannan reitistä tuli 246, Lähderannan - Laaksolahden linja sai puolestaan numeron 248. Paikallislinjoilla oli myös linja Viherlaakson Viherkallioon. Siitä tehtiin 245.

Åke Wickströmin Laaksolahden (myöhemmin Järvenperään jatkettu) reitti sai tunnisteekseen 247, ja Gammelgårdin linja 249. Osa Järvenperän - Bembölen linjan 250 vuoroista ajettiin Pohjoisen Viherlaaksontien kautta.

Päätepysäkkiä siirrellään

Vuonna 1976 linjaa 246 lyhennettiin, ja päätepysäkki siirrettiin pikkuostarille.

Tilanne vuodesta 1972

Viherlaaksonrannan päälinjana toimi Paikallislinjat Oy:n 246 (osa ruuhkavuoroista Karamalmin teollisuusalueen kautta tunnuksella 246K). Humisevanristin pysäkiltä (nykyinen nimi) pääsi 246:n lisäksi Paikallislinjat Oy:n bussiin 248, ja Åke Wickströmin linjoille 247, 249 ja 250.

Bussikalustoa 1970-luvulla

Paikallislinjat Oy hankki usein busseja kerran vuodessa toukokuussa (poikkeuksena kuitenkin vuodet 1971 - 74). Aluksi niillä ajettiin pääasiassa tilausajoja, joskus myös ruuhkavuoroja linjalla. Vuoden kuluttua seuraavien uusien bussien tullessa vuoden vanhat autot siirtyivät linjakäyttöön.

Paikallislinjat 32 (ex. 2), Volvo B57 / Wiima M-68 Lux vm. -74 kotipysäkillä Viherlaaksossa

Vuosina 1970-75 kaikissa Paikallislinjat Oy:n täysikokoisissa busseissa käytettiin Wiima M-68 Lux-puolituristikoria. Vuoden 1970 autot varustettiin Volvo B58-alustalla. Autot nro 10 ja 24 ajoivat ainakin loppuvuosinaan vakiona Lähderannan reitillä 248. Vuonna 1971 tilattiin Volvo B57- (7, 17), B58- (26, 27) ja Leyland Leopard- (28 - 31) kalustoa. Leylandeissa käytettiin neliportaista puoliautomaattivaihteistoa. Kaikki olivat puolituristeja 1-0-1-ovijärjestyksellä. Seuraavana vuonna ostettiin pelkästään Leylandeja (3, 4, 9, 11, 13, 14, 18, 21). Autosta nro 13 tuli myöhemmällä iällään linjan 246 vakiovaunu. Vuonna 1973 saatiin liikenteeseen yksi edellisen vuoden Leyland-sarjaan kuuluva auto (16), sekä syksyllä kaksi Volvo B58:aa (5, 8). Volvot varustettiin säätyvillä selkänojilla, väljällä jalkatilalla ja keskiovella. Tavalliseen tyyliin takaovin, kiintein selkänojin ja ahtain jalkatiloin palattiin taas vuonna 1974, yhtä autoa lukuunottamatta. Alustavalikoimasta löytyivät kaikki kolme mallia, siis Volvo B57 (2, 6) (kuva yllä), Volvo B58 (19, 20) ja Leyland (1, 15, 22). Auto 22 oli se paremmin varusteltu vaunu, mutta kuitenkin takaovella. Mahuri-Volvot 19 ja 20 ajoivat linjalla 248, ja hetku-Volvo nro 2 (vuodesta 1975 32) linjaa 246. Leyland numero 22 korvasi parin vuoden ikäisenä auton 13 linjalla 246. Vuonna 1975 hankittiin pelkästään Leylandeja (2, 25, 33 - 36) (ja yksi Fiat / Kiitokori-midibussi numero 12). Suuri muutos nähtiin vuonna 1976. Alustaksi valittiinkin etumoottorinen hetku Scania BF111. Korit ostettiin edelleen Wiimalta, mutta nyt uutena M200-mallina (7, 10, 17, 24, 26, 37 - 39, 41, 42). Scaniat varustettiin pääasiallisesti manuaalivaihteilla, mutta autoihin 24 ja 38 asennettiin viisiportainen puoliautomaatti. Scania-Wiima-linja, nyt kaikki puoliautomaattivaihtein, jatkui vuosina 1977-79. Vuoden 1977 bussit saivat numerot 3, 4, 9, 11, 14, 18, 21, vuoden 1978 autot 1, 5, 8, 13 (kuva alla), ja vuoden 1979-mallit 6, 12, 15, 27, 28. Numeroille 29, 30 ja 40 tuli turistiautoja, joita ei käytetty yleensä linjalla.

Paikallislinjat 8, Scania BF111 / Wiima M200 vm. -78 tulossa kotipysäkille

Åke Wickström oli kalustovalinnoissaan hyvin konservatiivinen. Bulldog-tyyppisiä busseja hankittiin vuoteen 1973 saakka. Koko 1970-luvun käytettiin korina Kutter 8-mallia. Vuosien 1971- ja 1972-bussit (21, 22) olivat Scania B110-alustaisia. Ne varustettiin katuripenkeillä, mutta myös verhoilla ja hattuhyllyillä. Ovia sijoitettiin eteen yksi, ja taakse yksi. Lastenvaunutilaa ei ollut. Viimeinen bulldog ostettiin Volvo BB57-alustalla (10). Vuosien 1974 ja 1975 autot olivat hetkumallisia Volvo B57-tyyppejä (3, 6). Sen jälkeen siirryttiin Scania BF86S-malliin (1, 9). Viimeisen bussinsa Åke Wickström hankki vuonna 1977 (8).

Linjainformaatiota 1970-luvulla

Paikallislinjojen Wiima Lux-busseissa oli vuoteen 1973 saakka edessä kaksiosaiset matalat linjakilvet. Sivulle sijoitettiin ikkunoiden alapuolelle pieni kilpi, joka vuodesta 1974 alkaen siirtyi sivuikkunan yläosaan. Lipparannan linjalla etukilpiin laitettiin teksti "Lipparanta Viherlaakso Hki". Sivukilpeen sijoitettiin "Mannerheimintietä Pitäjänmäen kautta". Vuoden 1970 busseissa etukilven teksti merkittiin päinvastaisessa järjestyksessä Hki ensin. Vuonna 1974 keulassa edestä katsoen vasemmanpuoleinen kilpikotelo korvattiin korkeammalla, mutta kapeammalla numerokilvellä. Siihen sijoitettiin "246 Lipparanta" (pienellä tekstillä kahdelle riville jaettuna). Toisessa kilvessä edelleen Viherlaakso Hki. Sivukilven teksti vaihtui muotoon "Mannerheimintietä Leppävaaran kautta". Linjanumeron sisältävä kilpi vaihdettiin myös kolmeen vanhaan autoon (10, 26, 27). Muuten linjanumeroiden käyttöönotto ei vaikuttanut vanhojen bussien linjainformaatioon mitenkään. Kilpien tekstit pysyivät periaatteessa samanlaisina vuosikymmenen loppuun saakka. Tosin vuosina 1978 ja 1979 kilpien kokoa kasvatettiin siten, että Lipparanta voitiin merkitä suuremmalla tekstillä.

Linjalla 248 käytettiin matalissa kilvissä tekstiä "Laaksolahti Lähderanta Viherlaakso Hki". Numerokilvillä varustetuissa busseissa luki "248 Lähderanta Viherlaakso Hki", vastaavaan tapaan kuin 246:lla (kuva alla). Vaikka reitti siis jatkui vielä Lähderannasta eteenpäin, merkittiin pääte-/lähtöpaikaksi Lähderanta. Sivulla käytettiin samaa edellä kuvattua tekstiä, oli linja mikä hyvänsä.

Linjan 248 kilvitys Wiima M-68 Lux-koreissa. Osasuurennos Juhani Intosalmen kuvasta.

Åke Wickströmin Kutter 6- ja 7-koreissa kaksiosainen matala reittikilpi sijoitettiin tuulilasin alapuolelle. Edestä katsoen vasemmanpuoleiseen kilpeen merkittiin linjasta riippuen "Laaksolahdentie", "Gammelgård", "Träskända" jne. Toiseen kilpeen sijoitettiin "Viherlaakso Gröndal Hki Hfors" tms. Sivulla saattoi olla kiinteä kilpi sisältäen sellaisia paikannimiä kuten "Mannerheimintie", "Pitäjänmäki", "Leppävaara" jne. Kutter 8 koreihin sijoitettiin kaikkiin eteen suuri korkea kilpi. Vasemmassa reunassa komeili suuri linjanumero, ja reittiteksti seurasi tätä kahdelle riville kirjoitettuna (kuva alla). Åke Wickström käytti joistakin paikannimistä ainoastaan ruotsinkielistä nimeä, joistakin vain suomenkielistä-, ja jotkut esitettiin kahdella kielellä.

Åke Wickströmin Kutter 8-korien linjakilpi. Osasuurennos Hannu T. Pulkkisen kuvasta.

1978: Espoon kaupunki liikennöitsijäksi

Sekä Erkki Immonen että Åke Wickström päättivät lopettaa liikennöinnin vuonna 1978. Immonen myi Paikallislinjat Oy:n Espoon kaupungille vuoden lopulla, ja heti perään myös Wickström myi liikentoimintansa kaupungille. Wickströmin toiminnot yhdistettiin Paikallislinjoihin, joten nyt tässä käsiteltävillä linjoilla oli kaikilla sama liikennöitsijä. Vanhoja Wickströmin 1960-luvun romuja käytettiin enää muutama viikko, sitten ne poistettiin liikenteestä. Vanhin Paikallislinjoille jäänyt auto oli 1969-mallinen Scania B110 Kutter 7-korilla, nro 19.

Tilanne vuoden 1980 lopussa

Linjamuutoksia 1980-luvulla

Vanha Wickströmin Laaksolahdentien - Järvenperän linja 247 lakkautettiin vuonna 1981. Sen tilalle perustettiin uusi lnja 247, joka kulki Viherlaaksonrantaa pitkin, mutta jatkoi siitä vielä Järvenperään. Nyt siis Viherlaaksonrantaa palvelivat linjat 246 ja 247. Reitti 246:n vuorotarjonta oli lähes kaksinkertainen 247:ään verrattuna. Vuosikymmenen puolivälissä tilanne muuttui päinvastaiseksi. Jorviin jatketun linjan 247 vuoromäärä kaksinkertaistui, kun taas 246:n liikennöinti supistui vain kymmeneen lähtöön arkisin. Viikonloppuisin ei ajettu lainkaan.

1985: Uusi tariffi

Espoossa luovuttiin valtakunnallisesta kilometritariffista vuonna 1985. Käyttöön otettiin kesäkuun alussa kaksi vyöhykettä, Espoon sisäiset- ja kuntarajan ylittävät matkat.

1986: Lisää yrityskauppoja

Espoon tunnetuin liikennöitsijä oli epäilemättä Espoon Auto Oy vihreine busseineen. Yhtiön omisti Kauko Sällälä. Vuonna 1980 Sällälä päätti lopettaa, ja myi yhtiön Juhanilan Linja Oy:n pari vuotta aikaisemmin hankkineelle Tarmo Laineelle. Laine laajensi yritysrypästään ostelemalla 1980-luvun alkupuolella useita bussiyhtiöitä. Vuonna 1985 hän päätti yllättäen myydä kaiken. Valtava Espoon Auto-yhtymä siirtyi liikemieskaksikolle Taipale & Kulmala. Seuraavana vuonna he halusivat päästä eroon Espoon sopimusliikenteessä toimivista Espoon Autosta ja Juhanilan Linjasta. Nämä myytiin Espoon kaupungille. Kaupunki omisti nyt siis kolme bussiyhtiötä: Paikallislinjat Oy, Espoon Auto Oy ja Juhanilan Linja Oy. 

Kauppa vaikutti linjoihin 246 - 249 siten, että Immosen väristen (kermanväri viininpunaisilla raidoilla) bussien joukossa saattoi joskus nähdä myös vihreitä busseja. Viimeiset Åke Wickströmin siniset bussit oli juuri saatu myytyä.

1986: Seutulippu

Kesäkuun 1986 alussa otettiin käyttöön seutulippu. Kukin kunta (Helsinki, Espoo+Kauniainen, Vantaa) muodostivat oman vyöhykkeensä, jossa ne itse määrittelivät matkojensa hinnan. Kuntarajan ylittävät matkat olivat seutumatkoja.

1980-luvun kalustoa

Paikallislinjat Oy jatkoi vielä tutulla Scania BF111-linjallaan vuonna 1980. Korit vaihtuivat kuitenkin oman kunnan tuotteisiin, Kutter 9:ään (kuva alla). Autoihin saatiin myös lastenvaunutila. Vuodelle 1981 ei tilattu lainkaan autoja, mutta vuonna 1982 palattiin jälleen Volvo-alustoihin. Uudet bussit olivat nyt keskimoottorisia ja automaattivaihteisia Volvo B10M-malleja. Koreissakin palattiin vanhaan tuttuun eli Wiimaan. M302-koreissa käytettiin nyt katuripenkkejä. Verhot kuuluivat edelleen varustukseen, kuten myös takaovi (1-0-1). Wiiman M-koreja hankittiin 1982 - 84 ja 1986. Mallimerkintä vain vaihtui vuosien myötä; M302, M303, M304. Vuonna 1985 koriksi hankittiin Wiiman sijasta taas Kutter 9. Lisäksi Åke Wickströmin viimeisimpään bussiin nro 8 tehtiin merkittävä muutostyö. Alustaa lyhennettiin, ja se varustettiin neliportaisella Voith-automaattivaihteistolla. Vanha Kutter 8-kori vaihtui uuteen Kutter 9-tyyppiin. Auto sai uudeksi numerokseen 57. Sitä käytettiin pääasiassa Pohjois-Espoon linjoilla.

Paikallislinjat 22 (>222), Scania BF111 / Kutter 9, Lipparannan päätepysäkillä nk. pikkuostarin kohdalla. Tämä kuva tosin on lavastus Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran retkeltä. Mutta juuri näin tämä bussi on seissyt juuri tässä paikassa 1980-luvulla. Tällä paikalla on nykyään kerrostalo.

Espoon Auto-kauppa vuonna 1986 vaikutti myös jonkin verran kalustoon. Linjastoa rationalisoitiin, ja Länsiväylän reittejä keskitettiin Espoon Autolle ja Turuntien linjoja Paikallislinjoille (Juhanilan Linja yhdistettiin Espoon Autoon). Busseja siirrettiin Espoon Autolta Paikallislinjoille, ja näin myös linjoilla 246 - 250 alkoi joskus näkyä vihreitä busseja.

Espoon Autolta Paikallislinjoille siirretyn kaluston joukossa oli mm. Volvo B57-busseja Wiiman M-sarjan koreilla M100, M300, M301 ja M302. Siirrettyjen autojen joukossa oli myös Wiima M302-korilla varustettuja Scania BF86S-vaunuja. Uusimmat bussit olivat Volvo B10M-alustaisia Wiima M302- ja K200-busseja. Espoon Auton bussit varustettiin kangaspäällysteisillä katuripenkeillä, verhoilla, hattuhyllyillä, lastenvaunutilalla ja takaovella. M302-koriset B10M:t olivat samaa tyyppiä, kuin Paikallislinjojen uusimmat autot, sisustusvärit vain harmaansiniset ja vaiheistona keppivaihteet.

Uusien bussien hankinnat aloitettiin kaupan jälkeen vuonna 1988. Bussien yhteiseksi ulkoväriksi valittiin Espoon Auton vihreä, ja puna-ruskea-keltaiset sisävärit puolestaan periytyivät Paikallislinjoilta. Ensin tilattiin autoja Espoon Autolle. Ne olivat pääkaupunkiseudun perusbusseja, Volvo B10M-malleja Wiiman K202-korilla. Niihin laitettiin uusi kaupunkimainen ovijärjestys 2-1-1, mutta varustettiin edelleen Espoon Auton tapaan keppivaihteilla. Paikallislinjojen uutuudet olivat periaatteessa samanlaisia, mutta automaattivaihteilla ja 1-0-1-ovilla. Seuraavana vuonna hankinnat yhtenäistettiin; Espoon Auto sai automaattivaihteisia busseja ja Paikallislinjat ovijärjestyksen 2-1-1.

Perusbussi ("Torni-Volvo")-kausi jatkui vuoteen 1993. Vuosikymmenen alussa ovijärjestykseksi vaihtui 1-1-1.

1980-luvun linjainformaatio

Paikallislinjat Oy:llä keksittiin vuonna 1980 idea, jonka mukaan aikatauluun merkitty poikkeusvuoron kirjain merkitään myös bussin linjatunnukseen. Jos siis esimerkiksi linjan 248 L-merkityt vuorot ajoivat eri reittiä kuin päälinja, merkittiin linjakilpeenkin 248L. Tämän vuoksi useimpiin vanhoihin busseihin vaihdettiin eteen nelinauhainen numerokilpi, johin saatiin helposti mikä tahansa kolminumeroinen linjanumero lisäkirjaimen kanssa. Neljänteen nauhaan siis painettiin useita kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä. Linjanumeron ja määränpäätekstin sisältävän kilven vaihtaminen pelkkään numerokilpeen aiheutti määränpäätekstin häviämisen, ja jäljelle jäi vain reittitekstin jälkiosa. Näin siis esimerkiksi linjaa 246 ajettiin nyt tekstillä "Viherlaakso Hki" ilman Lipparanta-tekstiä. Entisiä Åke Wickströmin Pohjois-Espoon linjoja varten oli bussien toiseen kilpeen painettu "Lähderanta Hki"-teksti (esim. "249 Vanhakartano Lähderanta Hki"). Nyt 249 jouduttiin ajamaan pelkällä Lähderanta-Hki-tekstillä ilman päätepysäkkipaikan nimeä.

Linjan 248 Laaksolahdentien vuorot ajettiin tunnuksella 248L, ja Pohjoista Viherlaaksontietä ajavat linjan 250 vuorot tunnuksella 250L. Vuosikymmenen puolivälissä ne muutettiin muotoon 248Y ja 250Y. Linjalla 249 oli useita poikkeusvuoroja, jotka merkittiin mm. kirjaimilla Y, B ja K. Jotkut lähdöt ajoivat kaikkien näiden poikkeusreittien mukaan. Linjatunnus 249YBK oli varmaan johdonmukainen, mutta oliko se sittenkään enää käytännöllinen. 

Vuoden 1980 ensimmäisissä uusissa busseissa 22 ja 23 (nro 22 SLHS:n museoauto) oli alun perin vielä perinteiset nauhakilvet "246 Lipparanta Viherlaakso Hki". Seuraaviin autoihin (31, 32 ja 43) asennettiin jo nelinauhakilpi+tekstikilpi. Esimerkiksi linja 246 esitettiin muodossa "246 Lipparanta Hki". Vuodesta 1982 tekstikilpikin oli korkeaa mallia, joten "Hki" saatettiin esittää lyhentämättömässä muodossa. Sivulla käytettiin aluksi vanhaa tekstiä "Mannerheimintietä Leppävaaran kautta", mutta 1982 se muuttui suuremman kilven myötä muotoon "Pitäjänmäen ja Leppäv. kautta". Vuodesta 1985 alkaen uusiin busseihin asennettiin sivullekin nelinauhainen numerokilpi. Sitä eivät kuitenkaan kaikki kuljettajat viitsineet käytää. Oltiin totuttu siihen, että linjaa vaihtaessa vain etukilpeä pitää muuttaa. 

Entisiin Åke Wickströmin vuosimallin 1974 - 76-busseihin asennettiin kokonaan uudet kilpinauhat (edelleen kuitenkin vain yksi korkea nauha). Niihin painettiin reitit muodossa "246 Lipparanta - Hki" jne. Kaikkia Pohjois-Espoon linjojen lisäkirjainrimpsuja niistä ei varmaan kuitenkaan löytynyt.

Jos ennen ajettiin pelkällä reittitekstillä ilman linjanumeroa, niin vuonna 1987 mentiin ojasta allikkoon. Silloin nimittäin luovuttiin pääsääntöisesti teksteistä. Bussit ajoivat vain pelkkä linjatunnus keulassaan. Uusimmissa busseissa saattoi numero näkyä myös sivulla.

Vuosien 1988 - 89 Torni-Volvoihin kuului suuri korkea numerokilpi auton keulassa, ja normaalikorkea kilpi auton sivulla. Mitään tekstikilpinauhoja ei busseihin enää asennettu. 

1989 - 1990: Yhtiöjärjestelujä

Espoon kaupungin bussiyhtiöt Paikallislinjat Oy ja Espoon Auto Oy yhdistettiin vuoden 1989 lopulla. Espoon Auto fuusioitiin Paikallislinjoihin. Keväällä 1990 Paikallislinjat Oy:n nimi muutettiin muotoon Oy Espoon Auto Ab. Kuitenkin koko sen ajan, kun oli olemassa vain Paikallislinjat Oy, ajoivat entiset Espoon Autot tämä nimi kyljessään. Lopullisessa nimivaihdoksessa siis Paikallislinjat Oy olikin se nimi, joka hävisi katukuvasta. Kaikki bussit saivat kylkiinsä uudet "e"-logot, ja "espoon auto"-tekstin. Uusi yhdistetty yhtiö jaettiin vanhojen yhtiöiden mukaisiin yksiköihin; Länsiväylän yksikkö ja Turuntien yksikkö. Viherlaaksoon ajoivat nyt siis Oy Espoon Auto Ab:n Turuntien yksikön bussit.

Muutoksia 1990-luvun alkupuolella

Vuonna 1990 tehtiin jälleen reittejä 246 ja 247 koskevia muutoksia. Linja 247 ei enää kiertänyt Viherlaaksonrannan kautta, ja 246 palautettiin jokapäiväiseksi palveluksi usein vuoroin. Karakallion linja 241 muutettiin ruuhkalinjaksi, ja 246 laitettiin kiertämään Karakallion kautta. K-vuorot korvattiin Karamalmille ajavalla erillisellä linjalla 242. Sunnuntailiikenne 246:lla kuitenkin päättyi vuonna 1994. Se korvattiin linjalla 17N, joka ajoi Westendinasemalta Leppävaaran kautta Viherlaaksonrantaan. Tältä reitiltä saattoi vaihtaa Turuntien busseihin tai Leppävaarassa junaan.

Tilanne vuoden 1990 lopussa

(a) useita kirjainversioita

Vuosikymmenen alkupuolella 248 laitettiin pysyvästi ajamaan Laaksolahdentietä, joten tunnus 248Y jäi pois. 250Y ajoi edelleen, kuten myös linjan 249 kirjainversiot.

Viherkalliontielle kulki Helsingistä linja 245. Se korvattiin Turunväylän kautta tulevalla reitillä 204. Vuonna 1994 tämä 204 jatkettiin Lähderantaan, joten sekin palveli Humisevanristin pysäkkiä. Vuoroja 204:llä ajettiin tosin hyvin vähän.

Tilanne vuonna 1994

Viherlaaksonrantaan ajoi maanataista lauantaihin 246. Sunnuntaisin palveli 17N vaihdollisena yhteytenä. Humisevanristin pysälillä pysähtyivät lisäksi 204, 248, 250Y, sekä 249:n eri versiot. Linjan 248Z-vuoroihin sen sijaan ei kannattanut nousta kaupungista tullessaan. Ne ajoivat suoraan Lähderannantietä Viherlaakson ohittaen. Vuonna 1995 tulivat 248:lle vielä T-vuorot, jotka kiersivät Karakallion kautta. Kaikkia liikennöi Oy Espoon Auto Ab.

1994: Ruotsalaiset tulevat

Suomeen saapui vuonna 1994 kaksi ruotsalaista liikennöitsijää. Toinen näistä oli Ruotsin valtionrautateiden omistama Swebus. Se tuli Suomeen ostamalla Hannu Tehirannalta TransBusin. Espoon kaupunki halusi luopua bussiliikennöinnistä, ja niinpä seuraavana vuonna kaupunki myi Oy Espoon Auto Ab:n Swebusille. Nyt perustettiin Suomen emoyhtiö Oy Swebus Finland Ab, jolle muodostettiin kaksi aputoiminimeä Espoon Auto ja Transbus. Bussien kyljissä käytettiin aputoiminimiä. Uuden omistuksen kunniaksi Espoon Auton busseissa esiteltiin uusi vaaleanvihreä - valkoinen väritys. Vanhasta perinteisestä vihreästä luovuttiin uudessa kalustossa. Viimeiset Immosen väriset vuoden 1986 bussit maalattiin vuonna 1995 Espoon Auton uuteen väriin.

1996: Kilpailutus alkaa

Linjat 248 - 250 laitettiin kilpailuun vuonna 1995. Uuden sopimuksen mukainen liikennöinti alkoi vuoden 1996 alussa. Sopimuksen voitti Helsingin kaupungin- / Suomen Turistiauto Oy:n omistama Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy, aputoiminimenään Pääkaupunkilinjat. Liikennöitsijä toi linjoille mm. Volvo B10M / Carrus City-busseja valko - sini-värissä. Myöhemmin myös matalalattiabusseja nähtiin. Matalalattia-autot maalattiin yhtön nk. merimaisema-maalaukseen. Lisäksi useat bussit ajoivat kokomainos-teippauksissa.

Pääkaupunkilinjat 122, Volvo B10M / Carrus City mainosteippauksissa linjalla 248 Salomonkadulla.

Linjan 246 kilpailu seurasi pian perässä, ja kilpailutettu liikenne alkoi 12.8.1996. Linjalla jatkoi edelleen Swebus / Espoon Auto. Uudet autot olivat puolimatalia Volvo B10B-LMF-malleja Säffle 2000-korilla. Autot maalattiin Espoon Auton uuteen väritykseen (kuva alla). Ruuhka-aikoina palvelivat edelleen muutaman vuoden ikäiset Torni-Volvot. Espoon Auto hankki ensimmäiset Volvo B10BLE / Carrus City L-matalalattiabussinsa vuoden 1995 alussa. Ne olivat vielä perinteisessä vihreässä värityksessä. Tällaisiakin vaunuja saattoi joskus Viherlaaksonrannassa näkyä.

Espoon Auto 200, Volvo B10B LMF / Säffle 2000 Viherlaaksontiellä, Espoon Auton uudessa värityksessä.

Vuoden 1995 kesäaikataulukirjassa merkittiin kaikki linjan 17N vuorot matalalattiaisiksi. Kaikki autot tällä reitillä olivat siis mitä ilmeisimmin edellä kuvattua matalalattiamallia.

Nyt siis Viherlaaksonrannassa ajoivat edelleen Espoon Auton bussit 246 ja 17N. Humisevanristin pysäkkiä palvelivat Pääkaupunkilinjojen reitit 248, 249 ja 250Y, sekä Espoon Auton 204.

1996 - 99: Uusia yhtiöjärjestelyjä

Vuonna 1996 Ruotsin Swebus laitettiin myyntiin. Sen hankki brittiläinen bussijätti Stagecoach. Kauppa ei aluksi vaikuttanut liikennöintiin mitenkään. Keväällä 1998 uusi omistaja päätti kuitenkin ottaa käyttöön uuden nimen Stagecoach Finland Oy Ab, ja luopua aputoiminimistä. Myös bussien väritys uudistettiin. Stagecoach-tyylissä bussi maalattiin valkoisella pohjavärillä, ja siihen lisättiin helmaan sininen, punainen ja oranssi raita. Raidat nousivat kyljen takaosassa ylös katolle asti. Uusi väritys koski kuitenkin pääasiassa vain uusia busseja, joten linjojen vanhat vakioautot jatkoivat vanhoissa väreissään.

Vuonna 1999 Stagecoach ilmoittikin luopuvansa pohjoismaisista toiminnoistaan. Neuvotteluja käytiin norjalaisperäisen Concordia Busin kanssa. Kauppa toteutui kevättalvella 2000.

1999: Linja 249 pois

Linja 249 lakkautettiin vuonna 1999. Sen tilalla alkoi ajaa reitti numerolla 29. Se kulki Leppävaarasta Viherlaaksoon, edelleen Punametsään ja siitä vielä Kalajärvelle. Linjaa liikennöi Stagecoach (ei ole merkitty allaolevaan vuoden 2000-taulukkoon, koska ei ajanut Helsingin keskustaan).

Matalalattiabusseja

Pääkaupunkilinjojen ajot linjoilla 248 ja 250 jatkuivat, ja 1990-luvun lopulla suurin osa linjan 248 vuoroista merkittiin matalalattiaisiksi. Vakiokalustoksi sijoitettiin kokomatalia Volvo B10L-busseja, sekä edestä matalia Volvo B10BLE-autoja, molemmat Carruksen koreilla. Suomen Turistiautossa alettiin kuitenkin suosia Ikarus E94-koreja. Tuoreemmat matalalattiabussit varustettiin siis tällä korimallilla (kuva alla). Nauhatyyppiset linjanumerokilvet vaihtuivat Mitronin sähköisiin mosaiikkikilpiin.

Pääkaupunkilinjat 229, Volvo B10BLE / Ikarus E94 Leppävaarassa linjalla 248.

2000: Uusia liikennöitsijöitä

Concordia siis osti Stagecoachin pohjoismaiset toiminnot kevättalvella 2000. Suomen emoyhtiön nimeksi annettiin Concordia Bus Finland Oy Ab. Uusi omistaja toi mukanaan myös uuden värityksen. Valkopohjaisuus säilyi, ja siihen lisättiin helmaan kylkiraita, joka oli ensin oranssi, sitten violetti auton keskivaiheilla ja tummansininen bussin takaosassa. Espoon Auton uusi ja vanha väritys säilyivät, mutta uudemmassa kalustossa Stagecoachin teippejä alettiin repiä pois, ja ne korvattiin uuden omistajan teippauksilla. Linjoilla 17N, 204 ja 246 oli kuitenkin voimassa vanha sopimus, joten Concordia-värejä ei näillä reiteillä juurikaan näkynyt.

2000: Linjan 246 uusi sopimus

Leppävaaran kaupunkirataa rakennettiin, ja tarkoitus oli, että suurin osa Viherlaakson suunnan bussilinjoista muutetaan liityntälinjoiksi Leppävaaran asemalle. Kaupunkiradan aloitus ja liityntälinjat myöhästyivät hiukan, ja 246:n sopimus päättyi elokuussa 2000. Tarvittiin uusi lyhyt sopimus väliajalle ennen liityntäliikennettä. Sen voitti HKL-Bussiliikenne, ja se alkoi 14. elokuuta 2000. Liikennöitsijä toi reitille uudet Scania L94UB-bussit Lahti 402-koreilla. Ne varustettiin Mitronin mosaiikkikilvillä määränpäätekstein. Pitkästä aikaa 246:n busseissa luki taas Lipparanta.

HKL-Bussiliikenne 38, Scania L94UB / Lahti 402 Lipparannassa kesällä 2000

Tilanne vuoden 2000 lopussa

2002: Kaupunkirata aloittaa

Leppävaaran kaupunkirata aloitti liikennöinnin 2.6.2002. Tämä merkitsi useita muutoksia Viherlaakson bussiliikenteeseen. Linja 246 lakkautettiin, ja sen korvasivat liityntälinjat 26 ja 26V Leppävaaraan. Peruslinja kiersi Karakallion kautta ja V meni suoraan Turuntietä. Linjaa alkoi liikennöidä Suomen Turistiauto Oy.

Humisevanristin pysäkiltä oli vielä suora yhteys Helsingin keskustaan linjalla 248. T-tunnus jäi pois, sillä nyt kaikki vuorot kiersivät Karakallion kautta. Samalta pysäkiltä pääsi 26:n lisäksi Leppävaaraan myös linjoilla 20, 21 ja 29. Reitti 20 (ja siis 26) kiersi Karakallion kautta, mutta 21 ja 29 (kuin myös 26V) menivät suoraan Turuntietä. Reitti 250 lakkautettiin.

Jo seuraavana vuonna 26 jatkettiin Jorviin, 26V jäi pois, ja yöliikenteeseen saatiin 26N, jonka päätepysäkki sijoittui edelleen Viherlaaksonrantaan pikkuostarille.

Elokuussa 2002 alkoi Nurmijärven Linja Oy liikennöidä pikkubussilinjaa 96H Leppävaarasta Kellonummen hautausmaalle. Reitti ajoi Viherlaaksonrannan kautta.

2002: Pääkaupunkilinjat yhdistetään Suomen Turistiautoon

Suomen Turistiauto Oy:n ja se tytäryhtiön Pääkaupunkiseudun Linjaliikenne Oy:n eli Pääkaupunkilinjojen toiminnot sekoittuivat vuosi vuodelta. Vuonna 2002 päätettiin yhtiöt yhdistää. Tästä lähtien liikennöitsijänä toimi Suomen Turistiauto Oy.

Tilanne vuonna 2003

Viherlaaksonrannasta Leppävaaraan pääsi bussilla 26, yöliikenteessä linjalla 26N. Reitti 26 ajoi toisessa suunnassa Jorviin, 26N jäi Viherlaaksoon. Liikennöitsijänä Suomen Turistiauto Oy. Pyhäisin ajoi myös Nurmijärven Linja Oy:n 96H Leppävaaraan.

Humisevanristin pysäkiltä pääsi suoraan Helsingin keskustaan linjalla 248, joka tuli Jupperista. Leppävaaraan junalle pääsi busseilla 20, 21 ja 29 (myös 26). Linja 20 tuli Lähderannasta. Näitäkin reittejä ajoi Suomen Turistiauto Oy. Bussin 21 lähtöpaikkana oli Serena, ja bussilla 29 Kalajärvi. Näitä molempia reittejä liikennöi Concordia Bus Finland Oy Ab.

2000-luvun alun kalustoa

Suomen Turistiautolla käytettiin paljon Ikarus E94-koreilla varustettua kalustoa. Alustana näissä oli Volvo B10BLE- ja Scania L94UB-tyyppejä. Linjalla 248 ajoi vakiona Scania L94UB-telibusseja Ikarus korein. Concordialla oli paljon Volvo B10BLE-autoja Carrus City L-koreilla, sekä myös Scania L94UB-busseja Ikarus-korein. Autoissa käytettiin Mitronin mosaiikkikilpiä määränpäätekstein.

2003 - 2005: Pikkuostari ei enää päätepysäkki

Linjan 26 sunnuntain N-vuorot lakkautettiin viimeistään kesällä 2005. Näin pikkuostarin käyttö päätepysäkkinä päättyi.

2005: HKL-Bussiliikenteen ja Suomen Turistiauto Oy:n yhdistyminen

Helsingin kaupungin omistamat bussiliikennöitsijät yhdistettiin vuoden 2005 alussa Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Vuonna 2006 esiteltiin uusi väritys; tummansininen valkoisella ja vaaleansinisellä raidalla. Linjojen 20, 21, 26 ja 248 liikennöitsijänimi siis vaihtui. Niitä kuitenkin ajettiin vanhoilla sopimuksilla, joten tätä uutta väritystä ei niillä paljoa näkynyt.

2007: Uusi sopimuskausi

Vuonna 2007 käytiin uudet kilpailut, ja niiden tuloksena linjoja 20, 21, 26 ja 29 sekä 248 liikennöi Concordia Bus Finland Oy Ab syysliikenteen alusta. Reitti 20 oli tässä vaiheessa jatkettu Lähderannasta Järvenperään.

Kalusto uudistui täysin. Nyt jokaisella linjalla liikkui uusia Volvo 8700LE B7RLE-busseja. Reitillä 248 ajoi lisäksi telimallisia Volvo 8700LE B12B-autoja. Kaikissa busseissa oli Concordia-väritys.

Viherlaaksonrantaa liikennöi linja 26. Sen lisäksi liikkui sunnuntaisin Nurmijärven Linja Oy:n pikkubussilinja 96H Leppävaarasta Kellonummen hautausmaalle.

Tilanne vuoden 2010 lopussa

2009: Uusi nimi

Concordia Bus Finland Oy vaihtoi nimensä Nobina Finland Oy:ksi joulukuussa 2009. Samassa yhteydessä esiteltiin uusi valkopohjainen väritys vaaleanvihreällä lime-helmaraidalla. Uusi väritys teipattiin aluksi vain yhteen autoon. Se ei liikkunut Viherlaaksossa.

2011: Muutoksia linjalla 248

Linjalla 248 ajettiin K-vuoroja Karamalmin kautta. K-vuoroille annettiin kuitenkin 15.8.2011 oma linjatunnus 247. Sekä 247, että 248 ajoivat ilman lisäkirjainta nyt vain Lähderantaan asti. Molemmille tuli kuitenkin A-vuorot, jotka jatkoivat Jupperiin saakka.  

2012: Uusi sopimuskausi

HKL:n suunnitteluyksikkö ja YTV:n liikenneosasto yhdistettiin Helsingin Seudun Liikenteeksi (HSL) vuoden 2010 alusta. HSL esitteli myös uuden sini-valkoisen yhtenäisen tilaajavärityksen.

Linjoilla 20, 21, 26,29 ja 248 alkoi uusi sopimuskausi syysliikenteen alussa 2012. Sen voitti edelleen Nobina Finland Oy. Liityntälinjoilla alkoivat ajaa uudet VDL Citea LLE-120-kevytrakennebussit. Näissä ei ollut lainkaan takaovea (1-2-0). Linjalla 248 aloittivat uudet Volvo 8900LE B7RLE-autot, sekä teleinä että kaksiakselisina. Kaikki uudet bussit esiintyivät tietenkin HSL-väreissä.

2015: Pikkubussilinjalle uusi liikennöitsijä

Kellonummen hautausmaalle liikennöivälle linjalle 96H saatiin 10.8.2015 uusi liikennöitsijä Taksikuljetus Oy.

2016 - 18: Länsimetro ja sen vaikutukset

Länsimetro ja sen myötä uudistettu bussiliikenne piti käynnistyä vuonna 2016. Metron aloitus kuitenkin viivästyi, ja suurin osa bussiliikenteenkin muutoksista peruttiin. Espoon pienkalustolla liikennöitävien palvelulinjojen muutos Lähibusseiksi kuitenkin toteutettiin 15.8.2016. Tämä koski linjaa 96H, joka muuttui tunnukselle 226A, ja sitä tuli liikennöimään V-S Bussipalvelut Oy Mercedes-Benz minibussilla. Linja 26 sai tunnuksen 226.

Metro aloitti vihdoin liikennöinnin, mutta aluksi ajettiin bussilinjoja vielä jonkin aikaa vanhaan malliin. Vuoden 2018 alussa kuitenkin Etelä-Espoon bussilinjasto mullistui uusien liityntälinjojen myötä. Samaan aikaan toteutettiin muuallakin Espoossa linjamuutoksia. Myös linjanumeroinnin yhtenäistäminen edistyi. Tarkoituksena oli, ettei HSL-alueella ole samannumeroisia bussilinjoja. Kaksinumeroiset tunnisteet jätettiin pääsääntöisesti Helsingin alueelle, ja Espoon kaksinumeroiset reitit saivat uudet kolminumeroiset tunnukset.

Viherlaaksonrannan 26 oli nyt siis 226. Sitä liikennöi edelleen Nobina, vaikka A-vuoroja ajoikin V-S Bussipalvelut Oy. Serenan linja 21 sai uudeksi numerokseen 236 ja Kalajärven reitistä 29 tehtiin 239. Linjasta 20 tuli puolestaan 219. Jupperin vanha historiallinen-, jo 1920-luvulla aloitettu reitti 248 muutettiin numerolle 218, ja Karamalmin kautta ajava linja 247 sai tunnisteekseen 217.

2019: Uudet vyöhykkeet HSL-alueella

HSL:n uudet vyöhykkeet otettiin käyttöön 27.4.2019. Helsingin kantakaupunki muodosti A-vyöhykkeen, ja Helsingin esikaupunkialueet Östersundomia lukuun ottamatta kuuluivat alueelle B. Sen lisäksi B-alueeseen kuuluivat myös isot alueet Espoosta ja Vantaalta. Viherlaaksokin kuului B-vyöhykkeelle, joten matkat Helsingin keskustaan halpenivat merkittävästi.

2019: Isot bussit katoavat Viherlaaksonrannasta

Syysliikenteen alussa 12.8.2019 tapahtui useita muutoksia. Linja 226 lakkautettiin, ja sen tilalle perustettiin pienkalustolla liikennöitävä Lähibussi 225. Se ajoi Leppävaarasta Viherlaaksoon samaa reittiä kuin lopetettu 226 ja jatkoi edelleen Högnäsiin. Linjalla oli myös muutama K-vuoro, jotka kiersivät pitkän lenkin Etelä-Leppävaaran - Nuijalan - Lansan ja Kilon kautta. Lähibussia 225 alkoi liikennöidä Bus Travel Reissu Ruoti Mercedes-Benz Sprinter-minibussilla.

Linjat 217, 218 ja 219 lakkautettiin. Linjoja 236 ja 239 alkoi ajaa Oy Pohjolan kaupunkiliikenne Ab. Pääasiallisena kalustona käytettiin kiinalaisia Yutong E12-sähköbusseja. Joskus myös jokin vanha Iveco Crossway LE-vaunu saattoi reiteillä liikkua.

Hiukan kävelemällä saattoi edelleen välttyä liikennevälineen vaihdolta Leppävaarassa. Turuntietä alkoi nimittäin ajaa linja 235, tuleva runkolinja 200, tihein vuorovälein. Se kulki Karakallion kautta, mutta muuten suoraan Helsingin keskustaan Elielinaukiolle. Kalustona tällä reitillä liikkuu Scania Citywide LE Suburban-telibusseja, varustettuna korkein selkänojin.

Vuoden 2020 alusta Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Oy-tytäryhtiö yhdistettiin emoyhtiöön Oy Pohjolan Liikenne Ab.

Tilanne syksyllä 2020

Reissu Ruoti 25, Mercedes-Benz Sprinter Viherlaaksonrannassa, entisen pikkuostarin kohdalla, jossa nykyään uusi kerrostalo.

2023: isot bussit palaavat Viherlaaksonrantaan

Vuonna 2023? linjan 225 liikennöitsijä vaihtui. Reittiä alkoi liikennöidä Pohjolan Liikenne. Tällä liikennöitsijällä ei ollut lainkaan pienkalustoa, joten linjalla alettiin käyttää täyskokoisia autoja. Mitään vakiobussia ei nähty, vaan siellä ajettiin milloin milläkin vaunulla. Yleisimmin kuitenkin käytettiin VDL Citea LLE-kevytrakennebusseja.

Pohjolan Liikenne 485, Yutong E12 Viherlaaksonrannassa.

Tilanne syksyllä 2023

Viherlaakson historiatiedot, Penttilä, Honkavaara jne. perustuvat Eero Artmanin kirjoituksiin Viherlaaksolaiset ry:n 40-vuotis-juhlajulkaisussa.