Bussien numerointitapoja

(Päivitetty 21.9.2023)

Liikennöitsijöillä on tapana numeroida bussikalustonsa. Numeroa kutsutaan vaihtelevasti järjestysnumeroksi, kylkinumeroksi, sivunumeroksi, autonnumeroksi tai tunnusnumeroksi. Kaikilla näillä tarkoitetaan yleensä kuitenkin samaa asiaa.

Jotkut pienet liikennöitsijät eivät käytä mitään tunnisteita, vaan autot tunnetaan vain rekisteritunnuksellaan.

Seuraavassa käsitellään erilaisia kaluston numerointitapoja.

Perinteinen

Perinteisessä tyylissä bussit numeroidaan ykkösestä ylöspäin, niin pitkälle kuin niitä riittää. Jos joku auto myydään, täytetään vapautunut numero ensi tilassa, kun seuraava uusi bussi hankitaan. Näin suurin numero kertoo yleensä suurin piirtein myös sen, kuinka monta autoa yrityksellä on.

Perinteinen tyyli on kätevä pienellä liikennöitsijällä, joka hankkii yleensä yhden bussin kerrallaan. Suuremmalla liikennöitsijällä, joka tilaa useamman auton sarjoja, tästä systeemistä voi tulla melko sekava, jos isokin bussisarja ripotellaan numeroissa sinne tänne. Järjestelmä voi kuitenkin isollakin yhtiöllä pysyä melko selkeänä, jos ei väkisin yritetä täyttää jokaista aukkoa, vaan sijoitetaan bussisarja välinumeroille vasta sitten, kun se kokonaisuudessaan mahtuu väliin. Silloin saadaan sarjan kaikki autot numeroissa peräkkäin.

Perinteinen järjestelmä on Suomessa kaikkein yleisin tapa numeroida bussit.

Savonlinja Oy:llä on autot myös numeroitu samaan tapaan välille 1 - 999. Aikaisemmin systeemiä saattoi ajatella nousevaksi (ks. seuraava kappale), mutta viime aikoina uusia autoja on sijoitettu sinne tänne välinumeroille.

Joillain liikennöitsijöillä oli tapana pitää pienet numerot kaikkein uusimmilla busseilla. Jonkin pitkäikäisen bussin tunniste vaihdettiin suureksi, ja vapautunut pikkunumero annettiin uudelle autolle. Tällaista harrasti ainakin joskus Westendin Linja Oy. Nykyään tätä taitaa harrastaa Åbergin Linja.

Nouseva

Nousevassa järjestelmässä numerot nousevat koko ajan ylöspäin; vapautuneita välinumeroita ei täytetä. Vasta sitten, kun saavutetaan esimerkiksi 99, 999, tai joku muu rajapyykki, aloitetaan numerointi uudelleen alusta.

Yksi nousevaa järjestelmää käyttävä liikennöitsijä HSL-alueella on Nobina Oy. Vuoteen 2003 asti tälläkin liikennöitsijällä kalusto oli yhtenä kaaoksena välillä 1 - 399. Vuonna 2003 lähdettiin kuitenkin autoja numeroimaan 400:sta ylöspäin. 500-sarja hypättiin yli, koska sinne sijoitettiin esimerkiksi vuokrattuja busseja tai henkilöautoja. Numerointi jatkui 600:sta eteenpäin. Nyt ollaan jo yli 1400:n. Aivan puhdasoppisen nouseva ei Nobinankaan järjestelmä ole ollut. Vuoden 2010 lopulla tuotiin Ruotsista vanhoja teliautoja Helsinkiin, ja ne sijoitettiin 300-sarjaan, kun uusilla autoilla oltiin menossa 700-sarjassa. Samoin siinä vaiheessa, kun oltiin 900-sarjan loppupäässä, sijoitettiin 18 käytettyä bussia numeroille 1 - 18. Siinä vaiheessa näyttikin hetken aikaa siltä, että numerointi alkaa uudelleen ykkösestä jo hiukan ennen kuin 999 saavutetaan. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan uusilla autoilla jatkettiin 999:ään ja siitä edelleen eteenpäin. (Katso myös erillinen tarina Nobinan ja sen edeltäjien numeroinnista).

Aikaisemmin nousevaa järjestelmää käytti kirkkonummelainen M. V. Wikström. Numeroissa noustiin 99:ään saakka, jonka jälkeen palattiin alkuun. Ei kuitenkaan ykköseen, vaan uusi kierros aloitettiin 51:stä.

Suomen Turistiauto Oy:n kaupunkibussien numerointia 1980 - 90-luvulla saattoi myös nimittää nousevaksi. Liikkeelle lähdettiin ykkösestä vuonna 1982, ja aikanaan päästiin yli 140:n. Turistibusseja sijoitettiin kuitenkin samaan aikaan omiin sarjoihinsa, ja vuonna 1993 matalalattiabusseilla lähdettiin liikkeelle numeroista 201 (Lahti-Scaniat) ja 251 (Carrus-Volvot).

Voidaan tietysti sanoa, että millä tahansa voimakkaasti kasvavalla yrityksellä on nouseva numerointi, kun tunnisteet kasvavat koko ajan ylöspäin. Oikea nouseva systeemi se on kuitenkin vain silloin, kun vapautuneita pienempiä numeroita ei käytetä. Siksi Savonlinja Oy:n jatkuvasti ylöspäin kasvanutta numerointia ei voi nimittää ainakaan puhdasoppisesti nousevaksi, koska aina välillä täytettiin myös välinumeroita.

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n järjestelmää saattoi aikaisemmin kutsua eräänlaiseksi muunnelmaksi perinteisestä systeemistä. Siinä bussit oli numeroitu 1 - 999-välille. Uutta kalustoa hankittaessa niiden tunnisteet sijoitettiin johonkin sopivaan väliin. Joskus sarjan kaikki autot saatiin peräkkäisille numeroille, mutta ei aina. Myös "ripottelua" esiintyi. Suurella liikennöitsijällä tuli kuitenkin esille järjestelmän huonot puolet, koska numero ei kertonut bussista yhtään mitään. Siitä ei voinut päätellä auton ikää, tyyppiä, sijoitusta Suomessa, ei mitään. Se oli vain tunniste.

Vuoden 2023 alusta Pohjolan Liikenne alkoi kuitenkin antaa busseilleen numeroita nousevasti 1001:stä alkaen. Onkohan nyt sitten siirrytty nousevaan systeemiin? Aika näyttää, kuinka pitkälle tunnisteet nousevat, ennen kuin mahdollisesti palataan alle tuhannen välinumeroihin.

Vuosilukuun perustuva

Tässä järjestelmässä autot numeroidaan hankintavuotensa- ja/tai vuosimallinsa mukaan. HKL aloitti tämän vuonna 1972. Silloin 1972-autot sijoitettiin 200-sarjaan, 1973-autot 300-sarjaan. 1980-luvun puolivälissä siirryttiin nelimerkkisiin tunnisteisiin, jossa numeron kaksi ensimmäistä merkkiä olivat vuosiluvun kaksi viimeistä merkkiä. Vuoden 1985 bussit numeroitiin 8501:stä alkaen, 1986-autot 8601:stä. Sama jatkui myös 2000-luvulla. Vuosi 2000 merkitään kahdella numerolla 00, joten numerot lähtivät 0001:stä. Etunollia ei kuitenkaan merkitty, joten vuoden 2000-bussit saivat numerot ykkösestä alkaen. Vuosi 2001 oli 01, mutta etunolla jätettiin jälleen pois, joten vuoden 2001 bussit merkittiin 100-sarjaan ja 2002-autot 200-sarjaan. Vuonna 2009 oltiin 900-sarjassa, ja 2010 palattiin jälleen nelinumeroisiin tunnisteisiin 1001:stä eteenpäin.

HKL-Bussiliikenne ja Suomen Turistiauto Oy yhdistettiin vuoden 2005 alusta Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. HKL-Bussiliikenteen vuosilukupohjainen järjestelmä koettiin niin hyväksi, että sitä jatkettiin myös HelBillä. Kaikki entiset STA:n kaupunkibussit numeroitiin uudelleen HKL:n bussien perään vuosimallinsa mukaan. 

Helsingin Bussiliikenne Oy:n siirryttyä Koiviston Auto Oy:n omistukseen, jatkettiin samaa järjestelmää edelleen vuoteen 2019 saakka. Vuonna 2020 uudet autot numeroitiinkin yllättäen ykkösestä alkaen. Tämän saattoi kuitenkin edelleen ajatella vuosilukupohjaisena systeeminä, jos vuoden 2021 autot olisivat saaneet numeronsa 101:stä alkaen. Vuonna 2021 ei tullutkaan lainkaan busseja, ja vuonna 2022 palattiin entiseen järjestelmään (2201...).

(Katso myös erillinen artikkeli HKL:n, HelBin ja niiden edeltäjien numeroinnista vuodesta 1936 alkaen).

Ansioistaan huolimatta juuri mikään muu bussiyritys HSL-alueella ole ottanut käyttöön vuosilukupohjaista järjestelmää. Transdev tosin aloitti samanlaisen systeemin, mutta päättikin sitten lopettaa toimintansa Suomessa. Posti käytti aikoinaan viisimerkkistä järjestelmää, jossa kaksi ensimmäistä merkkiä viittasi vuosilukuun.

Bussityyppiin perustuva

Bussityyppiin perustuvassa järjestelmässä auton tunniste koostuu 1 - 4-kirjaimisesta tyyppitunnuksesta ja numeroista. Jokaisessa tyypissä numerointi alkaa yleensä ykkösestä (esimerkiksi RM1, RM2, D1, D2 jne). Toinen versio tästä on viisimerkkinen tunniste, jossa kaksi ensimmäistä numeroa ovat tyyppitunnus, ja sitä seuraa vielä kolme numeroa. Tyyppinumerot alkavat yleensä numerosta 10. Näin auton numero voi olla esimerkiksi 10001, 10002 jne tai vaikkapa 23001, 23002 jne.

Bussityyppiin perustuvaa numerointia ei Suomessa tiettävästi ole käytetty. Britanniassa se sen sijaan on hyvin yleinen. Suurilla konserneilla saattaa autoilla olla myös kaksi tunnusta. Pääkonttorissa bussit listataan viisimerkkisellä konserninumerolla, mutta tytäryhtiö saattaa omassa paikallisessa toiminnassaan käyttää vaikkapa perinteistä järjestelmää, jossa autot ovat nätisti peräkkäin 1, 2, 3.

Linjanumeroon perustuva

Linjanumeroon perustuvaa numerointia saattaa käyttää esimerkiksi sellainen liikennöitsijä, joka ajaa paljon palvelulinjaliikennettä. Yhdellä linjalla ajaa vain yksi auto, ja se on numeroitu linjanumeron mukaan.

Tällaista numerointia käytti HSL-alueella Taksikuljetus Oy linjaliikenteen minibusseissaan (reitit olivat alun perin palvelulinjoja, sitten Jouko kaupunginosalinjoja ja vuodesta 2014 Lähibusseja). Esimerkiksi linjalla 603 ajoi auto numerolla 603. Itä-Helsingissä liikennöitiin kierrätyksessä useita linjoja. Linjat oli numeroitu 801...819, ja näin myös bussit oli numeroitu tälle välille. Linjanumerot ja kierrätys ovat edelleen voimassa, mutta yhtiö on kuitenkin luopunut tästä linjanumerokohtaisesta järjestelmästä. Autojen sijoittelussa tarvitaan joustavuutta, ja linjanumero-autonnumero-kytköstä on ollut vaikea pitää yllä. Lisäksi on voitettu useita isoilla busseilla ajettavia reittejä, joissa yhdellä linjalla ajaa useampi auto. Näin linjanumerovastaavuutta kaluston tunnisteissa on vaikea toteuttaa.

Suurten konsernien numerointi Suomessa

Suuret konsernit jakautuvat joko useisiin tytäryhtiöihin (Koiviston Auto Oy), tai sitten koko liikennöinti hoidetaan samalla nimellä, vaikka autoja onkin sijoitettu eri puolille maata (Savonlinja Oy, Oy Pohjolan Liikenne Ab).

Myös numerointijärjestelmät poikkeavat toisistaan. Koiviston Auto Oy:llä on jokaisella tytäryhtiöllä oma numerointinsa, yleensä omalla sataluvullaan. Savonlinjalla taas kaikki bussit ovat samassa numerosarjassa välillä 1 - 999. Koiviston Auton järjestelmä on siinä mielessä kätevä, että jo sataluvusta saattaa nähdä, minkä tytäryhtiön autosta on kysymys. Keskenään samatkaan numerot eivät eri tytäryhtiöillä haittaa, jos talon sisäisesti numeron edessä käytetään yhtiölyhennettä. Tytäryhtiöiden sisällä bussit ovat myös yleensä nätisti perinteisellä tavalla peräkkäisillä numeroilla, tai vuosiluvun mukaan järjestettynä, kuten Koiviston Auto Helsinki Oy:llä. Tämän järjestelmän huono puoli on kuitenkin siinä, että siirrettäessä kalustoa tytäryhtiöltä toiselle, autojen identiteetti aina vaihtuu. Auto on siirrettäessä aina numeroitava uudelleen uuden haltijan järjestelmään.

Savonlinjan järjestelmä taas on siinä mielessä kätevä, että auton identiteetti pysyy aina samana, vaikka sitä siirreltäisiin paikkakunnalta toiselle. Huono puoli taas on se, että numerosta ei näe sitä, missä päin maata auto operoi. Bussien numerot ovat myös kullakin paikkakunnalla hajallaan laajalla alueella, eivätkä peräkkäin, kuten aluekohtaisessa numeroinnissa.

Tulevaisuus HSL-alueella

Tällä hetkellä liikennöitsijät numeroivat kalustonsa haluamallaan tavalla. Tulevaisuudessa asiat saattavat kuitenkin muuttua, jos HSL haluaa, ettei eri liikennöitsijöillä ole samannumeroisia autoja. Bussithan ovat pääsääntöisesti samoissa väreissä, ja jotain yleistä bussityyppiä saattaa olla lähes jokaisella liikennöitsijällä. Näin siis saattaa usealla liikennöitsijällä olla täsmälleen samannäköinen ja samanvärinen Volvo 8900LE esimerkiksi numerolla 35.

On siis mahdollista, että HSL määrää jossain vaiheessa, että jokaisen operaattorin kalusto pitää olla erillisissä numerosarjoissa, esimerkiksi omilla tuhatluvuillaan.