Puotinharju - Itäkeskuksen historiaa

Muutin Puotinharjuun, silloiseen Puotila 2:een, kesäkuussa 1963. Pääsin seuraamaan aitiopaikalta Puotinharjun rakentumista asuessani Olavinlinnantie 2:ssa. Alkuaikoina Puotinharjussa ei ollut yhtään kauppaa. Tämä on aikamoinen kontrasti siihen, että myöhemmin alueelle rakennettiin Suomen suurin ostoskeskus. Sen jälkeen vanhan kotitalon viereen tuli vielä metroasema ja Pohjoismaiden suurin kauppakeskus.

EPSON008_edited-1.jpg

Postikortti Puotinharjusta 1970-luvulta. Kuvassa mm. Turunlinnantie ja ostoskeskus. Taustalla oikealla Kastelholmantie.

Puotinharjua ympäröivällä alueella oli jonkinlaista asutusta jo 1200-luvulla. Parin kilometrin päähän koillisen suuntaan muodostui Botbyn kylä. Nykyisen Puotilan kartanon maille perustettiin ratsutila vuonna 1540. Botbyn kolme talonpoikaistilaa, Domars, Rååns ja Klavis yhdistettiin 1750-luvulla, ja tilaa alettiin kutsua nimellä Botby gård. Vielä nykyäänkin pystyssä olevat päärakennus ja Pehtoorin pytinki (nyk. Svenkka) valmistuivat joskus 1800-luvun alkupuolella. Kartanoon kuului myös vuonna 1859 valmistunut kivinen viljamakasiini. Se muutettiin vuonna 1963 Puotilan kappeliksi, ja siitä on tullut yksi Helsingin suosituimmista vihkikirkoista.

Edellä kuvattu Botby gård sijaitsi tulevasta Puotinharjusta runsaan kilometrin päässä idässä. Kaakon puolelle alkoi syntyä pientaloasutusta ja kesähuviloita 1920-luvulla. Vuonna 1925 perustettiin Marjaniemen Huvilayhdyskunta. Alueelle perustettiin myös Nymanin maatila. Tilan pellot sijoittuivat Marjaniemen luoteispuolelle, juuri sinne minne myöhemmin uutta lähiötä alettiin rakentaa. Kaikki nämä alueet kuuluivat 1900-luvun alkupuolella Helsingin maalaiskuntaan, ja maisemat olivat todellakin puhdasta maaseutua. Botbyn kyläkeskuksen ympärille alkoi myös syntyä pientaloasutusta.

Ruotsinkielinen Botby-nimi sai kaksi suomenkielistä vastinetta. Hyvin usein puhuttiin Puotinkylästä (joskus myös Puodinkylä). Toisena vaihtoehtona käytettiin Vartiokylää. Eräässä vaiheessa nimittäin uskottiin Botby-sanan Bot-osan tarkoittavan vartiotulta. Tämä on myöhemmin todettu vääräksi olettamukseksi. Botby gård sai suomenkieliseksi vastineekseen Puotinkylän kartano. Nykyään käytetään muotoa Puotilan kartano.

Puotinharjun - Itäkeskuksen alue oli täysin asuttamatonta peltoa, niittyä, kalliota ja metsikköä. Merkittävä tapahtuma oli Porvoontien rakentaminen 1930-luvun alkupuolella. Tie valmistui lopullisesti vuonna 1933, mutta jo vuoden 1932 kartassa tie on merkitty valmiiksi Rantakartanontien - Kukkaniityntien risteykseen saakka. Uusi Porvoontie jakoi pelto-/niittyalueen kahtia. Tien luoteispuoli, eli keskustasta tullessa vasen puoli, pysyi epämääräisenä niittynä, kun taas Nymanin viljelty peltoalue oikealla puolella ulottui aivan uuteen tiehen kiinni. Samaan aikaan Porvoontien kanssa valmistui myös uusi tie Porvoontieltä Marjaniemeen. Porvoontie tuli Helsingin keskustasta suurin piirtein siitä, missä nykyinenkin Itäväylä on. Toki sen ajan tie oli vain kaksikaistainen. Marjaniementien risteyksen kohdalla Porvoontie kääntyi jonkin verran kohti koillista. Tulevan Puotinharjun alueella Porvoontie kulki suurin piirtein nykyisen metroradan kohdalla. Marjaniementien risteys sijoittui tämän päivän Itäväylän alle aivan nykyisen Iiris-talon viereen. Siitä tie lähti kohti Marjaniemeä, nykyistä Virvatulentien linjausta noudattaen, yhdistyen tämän päivän Marjaniementiehen.

Marjaniementien varteen lähelle Porvoontietä perustettiin siirtolapuutarha. Ensimmäiset mökkisopimukset tulivat voimaan vuonna 1943. Siirtolapuutarhan yhteyteen rakennettiin myös Elannon elintarvikemyymälä, joka oli avoinna kesäisin. Lisäksi Porvoontien ja Marjaniementien kulmaan pystytettiin kaunis puurakenteinen kioski.

Alueliitos ja lähiörakentaminen

Helsingin kaupunki käsitti 1940-luvun puoliväliin saakka vain nykyisen kantakaupungin. Vuoden 1946 alussa toteutettiin valtava alueliitos, jossa Helsingin naapurikunnat Huopalahti, Haaga, Oulunkylä ja Kulosaari liitettiin pääkaupunkiin. Sen lisäksi merkittävät alueet Helsingin maalaiskunnasta liitettiin myös. Näin myös Puotinkylä, Marjaniemi ym. olivat nyt osana Helsingin kaupunkia. Helsingin uudet alueet jaettiin suuriksi kaupunginosiksi. Kaupunki valitsi Puotinkylä-, Vartiokylä-vaihtoehdoista suomenkieliseksi nimeksi jälkimmäisen. Puotinkylän kartanon nimi jäi ennalleen, mutta kaikki kartanoa ympäröivät laajat alueet nimettiin Helsingin 45. kaupunginosaksi nimellä Vartiokylä. Asutusta oli käytännössä ainoastaan vanhan Botbyn alueella, sekä Marjaniemessä.

Sodan jälkeen alkoi valtava maaltamuutto kaupunkeihin. Helsingin lähiöhistoria sai alkunsa 1940-luvun lopulla, kun Herttoniemeä alettiin rakentaa. Itä-Helsingissä seuraava kohde oli Roihuvuori 1950-luvun alussa, joka tosin virallisesti kuului myös Herttoniemen kaupunginosaan, ja sitä nimitettiinkin alun perin Itä-Herttoniemeksi. 

Seuraavana 1950-luvun lopulla oli vuorossa alue, joka keskustasta tullessa sijoittui Porvoontien oikealle puolelle, Marjaniemen jälkeen. Siellä oli jo valmiisti Puotinkylän kartano, ja nyt sen ympärille alettiin rakentaa uutta lähiötä. Se sai suomenkieliseksi nimekseen Puotila, ruotsinkielinen nimi tuli sen sijaan suoraan kartanolta, eli siis Botby gård. Vuonna 1959 koko Vartiokylän kaupunginosa jaettiin virallisiin osa-alueisiin Vartioharju, Marjaniemi, Puotila, Myllypuro ja Vartiokylän teollisuusalue (nykyään Roihupelto).

Asiaan...

Tähän asti on kerrottu pääasiassa tämän kirjoituksen pääaihetta ympäröivistä alueista. Koko tämän ajan Puotinharju oli vielä autiona. Yhtään taloa ei siellä ollut. Tilanne muuttui 1960-luvun alussa. Puotila alkoi valmistua ja sen lähelle Porvoontien toiselle puolelle kaavoitettiin toinen asumalähiö. Tällä asuinalueella ei aluksi ollut omaa nimeä, vaan sitä kutsuttiin Puotila 2:ksi.

Puotila 2:sta suunniteltiin noin 5000 asukkaan alue, jonka pääkatuna toimisi Porvoontien suuntainen Turunlinnantie. Alueen itäreunassa tien nimi vaihtuisi Vanhanlinnantieksi. Turunlinnantien poikkikaduiksi suunniteltiin lännestä itään kulkiessa Raaseporintie, Kajaaninlinnantie, Olavinlinnantie ja Korsholmantie. Viimeksi mainitusta haarautuisi vielä Kastelholmantie. Turunlinnantien - Vanhanlinnantien vaihdoskohtaan sijoittuisi Myllymestarintie, ja Vanhanlinnantiestä poikkikatuna lähtisivät Vanhanlinnankuja sekä Kuusistonlinnantie. Kerrostaloalue päättyisi vähän ennen Arhotietä.

Maanrakennus-, viemäröinti ym. työt käynnistyivät Puotila 2:ssa vuosikymmenen vaihteessa. Ensimmäisten talojen rakennustyöt alkoivat vuonna 1962. Aivan ensimmäisenä valmistui ilmeisesti punatiilinen Helsingin Puhelinyhdistyksen toimipiste Vanhanlinnankujalla Vanhanlinnantien varressa. Tähän rakennukseen kuului myös asunto, joten voidaan ehkä sanoa, että tähän teollisuusrakennukseen muuttaneet henkilöt olivat Puotila 2:n ensimmäiset asukkaat.

Varsinaisten asuintalojen rakennustyöt olivat myös täydessä vauhdissa, ja ensimmäisinä valmistuivat rivitalot osoitteeseen Raaseporintie 3 ja 4. Ensimmäiset kerrostalot valmistuivat 15.6.1963. Nämä sijaitsivat osoitteissa Kajaaninlinnantie 3 ja Olavinlinnantie 2. Viimeksi mainittu oli minun kotitaloni. Ainakin minun taloni kohdalla on kuitenkin harhaanjohtavaa puhua valmistumispäivästä. Muuttopäivä olisi oikeampi termi, sillä niin kesken talon rakennustyöt olivat vielä sinne muuttaessamme. Nykyiset turvallisuusmääräykset eivät varmaankaan sallisi asukkaiden muuttamista niin keskeneräiseen rakennukseen. Vielä muuttopäivän jälkeen tultiin kiinnittämään mm. kylpyhuoneen ja keittiön pyyhekoukkuja. Ikkunoitakin pestiin rakennusliikkeen toimesta. Piha oli aivan täynnä rakennusjätettä, ja nurmikot ym. saatiin valmiiksi vasta monen viikon kuluttua. Pihalla pyöri katerpillari multaa levittäen, ja minä pääsin kyytiin tähän telaketjuhirviöön. Se oli pikkupojasta jännää.

Puotila 2:een saavuttiin siis keskustasta Porvoontietä pitkin. Jo vuonna 1962 tien nimi muutettiin virallisesti Itäiseksi moottoritieksi. Kansa puhui kuitenkin edelleen Porvoontiestä, eihän tuo kapeahko kaksikaistainen tie muistuttanut vähäisessäkään määrin moottoritietä. Toki kaupunkisuunnittelijoiden visioissa tie kulki leveänä monikaistaisena väylänä.

lehmat.jpg

Nymanin tilan lehmiä vuonna 1966. Taustalla talot Kajaaninlinnantie 1 ja Olavinlinnantie 2. Kuva HKM, Constantin Grünberg.

Kaikkialla ympärillä rakennettiin. Yhtään kauppaa, tai mitään muitakaan palveluja ei alueella ollut. Kesäajasta johtuen Marjaniemen siirtolapuutarhan kesä-Elanto oli kuitenkin auki. Se oli lähin elintarvikeliike. Kaikki muut palvelut löytyivät Puotilan ostoskeskuksesta. Nymanin pelloilla lehmät laidunsivat.

kioski.jpg

Itäisen moottoritien ja Marjaniementien risteyksen kioski. Paikka on nyt Itäväylän alla, lähellä Näkövammaisten keskus Iiriksen talon länsipäätyä. Kuva HKM, Matti Kivi 1967.

Pientä kehitystä palveluissa

Kesän loppuminen merkitsi kesä-Elannon sulkeutumista. Onneksi, muistaakseni jo vuoden 1963 puolella, Talouskauppa-ketju avasi valintamyymälänsä Suur-Talouskaupan Kajaaninlinnantie 4:ssä. Vinokattoinen liikerakennus on edelleen käytössä ravintolana.

Se oli mahtava uudistus. Ympärivuotinen elintarvikeliike kävelyetäisyydellä. Myös pankkiautot alkoivat kiertää Puotila 2:ssa. Yhdyspankin auto palveli Kajaaninlinnantie 3:n kohdalla, Postisäästöpankin auto muistaakseni Olavinlinnantie 4:ssä. Myös ainakin Kansallis-Osake-Pankin pikkubussi kävi alueella.

kartta_1965.jpg

Puotinharju kartassa vuonna 1965.

Puotinharju

Puotila 2:lle kaavailtiin nimeä Puotinharju, jota käytettiin jo yleisesti syksyllä 1963. Vuonna 1964 Vartiokylän kaupunginosa sai virallisesti uuden osa-alueen, kun Puotilasta erotettiin Puotinharju - Botbyhöjden (vrt. Vartioharju - Botbyåsen).

Puotinharjun alue rajoittui lännessä Raaseporintien taloihin, pohjoisessa Myllypuron ja Puotinharjun väliseen niittyyn, etelässä Porvoontiehen ja idässä Kukkaniityntiehen. Tuo Kukkaniityntie on huomionarvoinen seikka. Viralliseen Puotinharjuun siis laskettiin myös Arhotien-, Keltanotien ja Orvokkitien omakotitalot. Tämä alue nivoutuu kuitenkin sekä historiallisesti että käytännössä Vartiokylän vanhaan omakotialueeseen. Sillä on aivan oma historiansa, joka poikkeaa Puotinharjun lähiötarinasta. Vaikka siis Keltanotien - Orvokkitien alue virallisesti kuuluu Puotinharjuun, ei tuota aluetta tässä tarinassa käsitellä. Tämä muistelu kertoo siis Puotinharjun kerrostalo- ja rivitaloalueesta. Tällä on merkitystä myös siinä, kun määritellään Puotinharjun ensimmäisiä asukkaita. Keltanotien seudulle ovat ensimmäiset asukkaat varmaankin muuttaneet jo 1940-luvulla.

puotinharju_1966_moller.jpg

Puotinharju lännestä katsottuna vuonna 1966. Kuvassa hallitsevana Itäinen moottoritie, sen vasemmalla puolella talojen vieressä Turunlinnantie. Risteyksestä oikealle lähtee Marjaniementie. Jos oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä kioskin Marjaniementien kulmassa. Kuva HKM, B. Möller.

Joukkoliikennettä

Porvoontietä, tai siis Itäistä moottoritietä pitkin kulki valtava määrä bussilinjoja. Niistä ei kuitenkaan Puotila 2:n pioneeriasukkaille ollut paljon hyötyä, sillä lähimmät pysäkit sijaitsivat Marjaniementien- ja Meripellontien risteyksissä. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) linjoista siellä ajoivat Vartiokylän bussi 41 ja Puotilan auto 42. Marjaniementien risteyksestä pääsi myös Marjaniemen vaunuun 33. Näiden lisäksi Itäistä moottoritietä pitkin kulkivat Oy Liikenne Ab:n punaiset bussit Vesalaan ja Vuosaaren Kallvikiin, sekä valtava määrä Porvoon suunnan kaukoliikennebusseja. Punaisissa busseissa, kuten myös kaukoliikenteen autoissa käytettiin kuitenkin täysin erilaisia lippuja, kuin HKL:n vaunuissa.

Jo syyskuun alussa 1963 saatiin kuitenkin myös Turunlinnantielle bussiliikennettä. Silloin perustettiin Puotinharjun oma ruuhkalinja 44. Sen päätepysäkki sijoitettiin Vanhanlinnantielle, heti Kuusistonlinnantien risteyksen jälkeen, nykyisen ABC-kylmäaseman kohdalle (lenkki näkyy hyvin karttakuvassa). Kokopäiväinen joukkoliikenne saatiin tammikuussa 1964, kun linja 41 laitettiin kiertämään Puotinharjun kautta.

pankkiauto_puotinharju_edited-1.jpg

Yhdyspankin pankkiauton mainos.

Kauppapalvelut muuttuvat kertarysäyksellä

Puotinharjun ostoskeskuksen suunnitteli arkkitehti Erkki Karvinen. Kaunis viuhkamainen rakennus oli arkkitehtoonisesti erikoinen, ja se pääsi mm. erään kansainvälisen arkkitehtuurikirjan kanteen.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 1964. Ostoskeskus sijoittui Turunlinnantien, Korsholmantien ja Kastelholmantien kainaloon. Se valmistui vuonna 1965. Rakennus oli valmistuessaan Suomen suurin. Sen viralliseksi nimeksi otettiin Puotinharjun Puhos. Puhos oli Kustaa Vilkunan keksimä,  kauppapaikkaa kuvaava uudissana. Sattumalta sen voitiin ajatella kuvaavan myös lyhennettynä Puotinharjun ostoskeskusta.

Puotinharjun kauppapalvelut astuivat nyt täysin uuteen aikaan. Rakennus oli kaksikerroksinen, ja sen toisessa kerroksessa viuhkaa halkoi neljä käytävää. Kaarimaisen sisäosan eteen sisäpihalle sijoitettiin suihkulähde. Erikoista olivat myös ulkona, tosin kuitenkin katoksen alla sijainneet liukuportaat. Ne olivat niin suuri ihmetyksen aihe, että lapsia riitti aamusta iltaan portaisiin "ajelemaan". (Liukuportaat ovat siellä edelleen, mutta seisseet liikkumatta ainakin viimeiset 40 vuotta). Ostoskeskuksen liikevalikoima oli mittava. Muistan ainakin elintarvikeliikkeet K-valinta Pirkka, HOK, sekä peräti kahteen kerrokseen sijoitettu suuri Elanto. Kirjapuoti, Korona-baari, suutariliike, parturi, Lääkärikeskus Meditest, Pohjolan pesula, R-kioski sekä kaikkien mahdollisten pankkien konttorit. Nämä ainakin muistuvat mieleen. Monta liikettä jäi mainitsematta.

Ostoskeskuksen parkkipaikan viereen, Kastelholmantien varteen, pystytettiin puutarhamyymälä Grandi-Flora.

puotinharju_n1967.jpg

Turunlinnantietä Olavinlinnantien risteyksen kohdalta  n. vuonna 1966. Katu vielä leventämättä. Laattapolkua ei enää nykyään ole, koska katu on nykyään korkeammalla. Taustalla Itäinen moottoritie (Porvoontie). Porvoontiellä on sattunut jokin onnettomuus. Yleensä ei ollut näin vilkasta.

Tankkausasemakin Puotinharjuun saatiin. Union-öljyt perusti uuden huoltoaseman Vanhanlinnantielle Myllymestarintien risteyksen tuntumaan, nykyisen Prisman nurkalle. Aseman palveluihin kuului myös kahvio. Siis kahvio? Muistikuvani mukaan se oli ensimmäinen kerta, kun näin tuollaisen neonvalokyltin. Siihen asti olin kuullut vain kahviloista. Tuon muistikuvan oikeellisuus pitäisi tarkistaa. Finna-kuvista löytyy yksi otos tuosta asemasta, mutta se on vähän myöhemmältä ajalta. Siinä ei lue Unionistakaan mitään, eikä kahvio-tekstiä ole.

Liikenneongelmia

Itäisen Helsingin asukasluku kasvoi kiihtyvällä vauhdilla 1960-luvulla. Puotilan ja Puotinharjun lisäksi uudet lähiöt nousivat Myllypuroon, Kontulaan, Vesalaan sekä Vuosaareen, joka liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1966 alussa. Myöhemmin tuli vielä Mellunmäki. Näissä lähiöissä asui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Itäinen moottoritie ei suurellisesta nimestään huolimatta jaksanut vetää ruuhkaliikennettä aamulla keskustaan ja iltapäivällä takaisin. Lähes koko 10 kilometrin matka keskustaan mentiin kävelyvauhtia jonossa rämpien. Samassa letkassa seisoivat niin bussit kuin henkilöautotkin. Keskustassa Rautatientori oli tukehtua valtavaan bussimäärään. Torillehan tulivat idän lisäksi myös kaikki Hämeentien ja Mäkelänkadun bussit.

Vilkas Itäisen moottoritien, Marjaniementien ja Turunlinnantien risteys oli vaarallinen. Harva se päivä risteyksessä kolaroitiin. Näin liikenne puuroutui entisestään.

Liikennejärjestelyjä

Puotinharjun liikenneolot laitettiin uusiksi vuosina 1968 - 69. Turunlinnantie levennettiin nelikaistaiseksi. Itäisen moottoritien nimi uudistettiin jo vuonna 1967 Itäväyläksi. Sekin levennettiin Puotinharjun länsipuolella monikaistaiseksi. Puotinharjuun alettiin rakentaa Marjaniemen liittymäsiltaa. Se lähti Kajaaninlinnantien - Turunlinnantien risteyksestä ylittäen Itäväylän. Sillalla kulkeva katu nimettiin Marjaniementieksi, joka jatkui uutta (nykyistä) linjausta pitkin kohti Marjaniemeä. Vanha Marjaniementie muuttui umpikaduksi, joka lähti uudelta Marjaniementieltä päättyen siirtolapuutarhan kohdalle. Vanha vaarallinen Itäväylän risteys jäi pois. Uudessa järjestelyssä Raaseporintie alkoi nyt jo Kajaaninlinnantien kulmasta. Välivaiheessa Itäväylä jäi vielä kaksikaistaiseksi Marjaniementien sillan alitettuaan. Uudelta tielinjaukselta koukattiin sillan jälkeen vanhalle tienpohjalle. Uutta leveää Itäväylää kuitenkin rakennettiin Nymanin pellolle, ja viimeistään vuodesta 1969 alkaen Itäväylä kulki monikaistaisena myös Puotinharjun kohdalla.

puotinharju_turunlinnantieta_levennetaan_kny.jpg

Turunlinnantietä levennetään n. vuonna 1967. Taustalla Porvoontie eli Itäinen moottoritie ja Nymanin pellot. Uutta Itäväylää ei vielä ole. Maisema kotiparvekkeelta.

Itäväylän uudistuksessa koristeellinen Marjaniementien risteyksen kioski jäi uuden väylän alle. Myös Marjaniemen kesä-Elannon toiminta päättyi.

HKMS000005_km002hf1.jpg

Puotinharjua n. vuonna 1969 Marjaniementien sillan valmistumsen jälkeen. Uusi Itäväylä jo käytössä. Sen ja Turunlinnantien välissä kulkee vanha tie käyttämättömänä. Metroasema nykyään pienen metsikön kohdalla. Kuva SKY-Foto Möller.

Puotinharjun koulut

Puotila 2:n lapset kävivät kansakoulua Vartiokylässä. Vartiokylän kansakoulu natisi liitoksissaan, kun kaikkien lähialueiden lapsia ahdettiin sinne. Jotkut luokat kävivät koulua Kontion majalla Arhotien tuntumassa. Lähimmät oppikoulut sijaitsivat Herttoniemessä ja Roihuvuoressa. Myöhemmin lähimpänä sijaitsi Vartiokylän yhteiskoulu Puotilassa. Peruskoulujärjestelmästähän ei tuohon aikaan tiedetty vielä mitään.

Puotinharjun asemakaavassa oli kouluille varattu tontit Olavinlinnantien ja Kajaaninlinnantien päistä. Puotinharjuun suunniteltiin yksityistä oppikoulua. Myllypuron yhteiskoulu aloitti toimintansa syyslukukauden alusta 1966. Sinne puotinharjulaisetkin lapset menivät käymään koulua kerhohuoneissa, koska koulutaloa ei vielä ollut. Puotinharjun yhteiskoulu sai toimiluvan vuonna 1967, ja toiminta aloitettiin syyslukukauden 1967 alusta. Koulutaloa ei vielä ollut, mutta juuri valmistunut Myllypuron yhteiskoulun rakennus tarjosi tilan puotinharjulaisillekin. Oman koulun rakennustyöt Kajaaninlinnantie 10:ssä käynnistyivät syksyllä 1967, ja puolet talosta saatiin valmiiksi syyslukukauden 1968 alkuun. Koko talo valmistui joulukuussa 1968. Tällä samalla sivustolla on kirjoittamani Puotinharjun yhteiskoulun alkuhistoriaa-tarina.

Myös kansakoulu saatiin Puotinharjuun 1960-luvun lopulla. Koulurakennus sijoitettiin Olavinlinnantien päähän.

Bussiyhteydet paranevat

Turunlinnantietä kulkivat aluksi siis HKL:n bussit 41 ja 44. Sitten mukaan tuli myös Myllypuron bussi 43. Vuoden 1966 alussa käyttöön otettiin kaksinumeroiset postinumerot. Puotinharjusta tuli Helsinki 90 ja Puotilasta Helsinki 91. Myllypuro sai numeron 92, Marjaniemi 93:n ja Vartioharjun numeroksi tuli 95. Kaikki Helsingin sisäiset esikaupunkialueen bussilinjat päätettiin numeroida yhtenäisesti postinumeroiden mukaan. Puotinharjun omasta linjasta 44 tuli 90, 41:stä tehtiin 95, ja Myllypuron 43 muuttui 92:ksi. 

Parannusta bussiliikenteeseen saatiin vuonna 1969, kun lähes kaikki Itäväylää kulkeneet paikallisbussit laitettiin kulkemaan Turunlinnantietä. Nyt HKL:n bussit 90, 91, 92 ja 95 kaikkine rinnakkaisversioineen kulkivat ikkunani alta. Käytettävissä olivat myös Oy Liikenne Ab:n reitit Kontulaan , Vesalaan ja Vuosaareen mm. numeroilla 94, 94A, 94S, 94V, 96, 96V, 97 ja 98. Niissä tosin käytettiin liikennöitsijän omia lippuja, vaikka taksat ja vyöhykkeet olivatkin samat.

Suuri parannus saatiin toukokuun alussa 1971. Silloin tuli voimaan nk. Hejuli-sopimus. Siinä HKL otti vastuulleen koko Helsingin sisäisen joukkoliikenteen suunnittelun. Yksityisbusseissakin otettiin käyttöön HKL:n liput. Nyt saattoi kaupunkimatkalla käyttää yhtä lailla niin HKL:n kuin Liikenne Oy:nkin busseja. Yksi eroavaisuus kuitenkin säilyi. Yksityisbussit eivät pysähtyneet keskustassa Kaisaniemen pysäkillä. Toki Liikenne Oy:n bussit olivat myös aika lailla erilaisia kuin HKL:n vaunut. Puhuttiin maalaisbusseista.

itakeskus_1973_puotinharju.jpg

Maisema kotiparvekkeelta vuonna 1973. Edessä Turunlinnantie, sitten vanha Porvoontie lumen alla, sitten uusi Itäväylä. Taustalla Nymanin peltoja.

Aluekeskus ja Citymarket

Uuden Itäväylän valmistuttua vuonna 1969 seurasi vähän rauhallisempi vaihe. Kaupunkisuunnitteluvirastossa mietittiin kuitenkin jo uutta itäistä aluekeskusta. Sitä suunniteltiin joko Puotinharjun ja Myllypuron väliin, tai Puotinharjun ja Marjaniemen väliin. Jälkimmäinen vaihtoehto valittiin. Maanviljelijä Nymanin supistettua viljelytoimintaansa päästiin uutta Itäkeskusta kehittelemään. Pellolle rakennettiin uusi Itäväylän suuntainen katu, joka sai nimekseen Kauppakartanonkatu. Ensimmäinen Itäkeskuksen rakennus oli Citymarket-tavaratalo, jota alettiin pystyttää vuonna 1976. Seuraavana vuonna se avattiin. Tavaratalo näytti melko yksinäiseltä nököttäessään pellolla kaikesta asutuksesta erillään. Hyvin se kuitenkin löysi asiakkaansa. Pian se sai seurakseen asuintaloja Kauppakartanonkadun varteen. 

marjaniemi_1978_nymanin_tila_2.jpg

Nymanin maatilaa vuonna 1978. Taustalla rakennetaan jo Kauppakartanonkadun taloja. Taitaa olla juuri se ainoa, joka nyt on jo purettu.

itakeskus_1978_citymarket_edited-1.jpg

Kauppakartanonkatu ja Citymarket vuonna 1978.

Metro tulee

Muutokset ja mullistukset eivät ottaneet loppuakseen. Kun Kauppakartanonkadun seutu saatiin jotakuinkin valmiiksi, alettiin rakentaa metrorataa ja -asemaa. Aseman nimeksi kaavailtiin tässä vaiheessa Puotinharjua, mutta se muutettiin Itäkeskukseksi ennen liikennöinnin alkua. Metroasemaa ja bussiterminaalia rakennettaessa Turunlinnantien rakennetta muutettiin. Alun perin katu kulki loivasti nousevana Olavinlinnantien kohdalta Kajaaninlinnantielle. Nyt Olavinlinnantien risteyksestä länteen pengerrettiin hiukan jyrkempi nousu, ja loppuosa kadusta oli "vaakatasossa". Katu nousi korkeammalle, kuin vieressä ollut Olavinlinnantie 2:n piha. Alkuperäinen taso näkyy aiemmin esitetyssä Olavinlinnantien risteyksen valokuvassa.

Punasävyinen asema saatiin valmiiksi vuonna 1981, ja metroliikenne aloitettiin seuraavana vuonna. Aluksi keväällä 1982 metrojunat ajoivat aikataulunmukaista liikennettä tyhjinä. Matkustajia alettiin kuljettaa 1.6.1982 Hakaniemeen asti. Tämä ei vielä kuitenkaan vaikuttanut mitään bussilinjoihin, jotka ajoivat metron rinnalla keskustaan. Heinäkuun alusta alettiin metroa ajaa Rautatientorille saakka. Metron viralliset avajaiset pidettiin 2.8.1982. Tämäkään ei vielä vaikuttanut busseihin. Vasta syyskuun alusta alettiin bussireittejä muuttaa liityntälinjoiksi Itäkeskuksen metroasemalta. Aivan aluksi liityntälinjoja ajettiin kuitenkin vain päivisin, iltaisin ja viikonloppuina. Arkisin ruuhka-aikoina ajettiin edelleen keskustaan saakka. Liityntälinjat haluttiin kaikki HKL:lle liikennöitäväksi. Niinpä vuodesta 1982 alkoi Oy Liikenne Ab:n asteittainen siirtyminen Koillis-Helsinkiin. Viimeiset punaiset bussit hävisivät liityntälinjoilta vuoden 1985 lopussa.

itakeskus_1978_iiriksen_tontti.jpg

Iiris-talon tontti vuonna 1978. Oikealla vanhan Marjaniementien pää, nykyään Virvatulentie. Kioski oli aikoinaan tuossa Itäväylän alla.

Kauppakeskus tulee

Jos joku puotinharjulainen luuli, että nyt vihdoin rakentaminen rauhoittuu, niin erehtyi. Metron jälkeen alettiin rakentaa aseman viereen kauppakeskusta. Aivan aluksi saatiin Turunlinnantien varteen erillinen liiketalo; se jossa nykyään sijaitsevat esimerkiksi ravintolat Momento ja Today's. Liikerakennus valmistui ehkä jo vuonna 1981, ja kauppakeskus Itäkeskuksen ensimmäinen vaihe syksyllä 1984. Sitten tulivat Turunlinnantien liiketalot sekä Tallinnanaukio.

Hansasilta

Itäväylän yli rakennettiin Hansasilta kauppakeskuksen valmistuttua 1980-luvun puolivälissä. Se palkittiin vuoden teräsrakenteena vuonna 1986. Silta oli katettu ja sille sijoitettiin pieniä liikkeitä. Hansasilta ei vielä varsinaisesti liittänyt kaikesta erillään ollutta Citymarkettia kauppakeskukseen. Tämä tapahtui myöhemmin, kun Hansasilta ja Citymarket yhdistettiin liiketiloja sisältävällä käytävällä. Tätä välialuetta alettiin kutsua nimellä City-Jätti.

Itäkeskuksen maamerkki

Itäkeskus sai ensimmäisen tornitalonsa, kun Itäkeskuksen maamerkki valmistui vuonna 1987. Se oli alun perin toimistotalo, mutta vuonna 2015 se muutettiin pääasiallisesti asuintaloksi nimellä Asunto Oy Helmitorni.

Puhosta laajennetaan

Olisi voinut kuvitella, että Itäkeskuksen kauppakeskuksen rakentaminen olisi näivettänyt vanhan Puotinharjun Puhoksen. Näin kävikin myöhemmin, mutta ei vielä. Vuonna 1989 vanhaa ostoskeskusta nimittäin laajennettiin. Puutarhamyymälä Grandi-Flora jyrättiin, ja sen paikalle rakennettiin ostoskeskuksen lisärakennus, joka ulottui Korsholmantielle saakka. Tämän lisäksi Puhoksen sisäpihalle rakennettiin myös lisätilaa kauppaliikkeille. Suihkulähdeallas laitettiin umpeen. Vanhan ostoskeskuksen luonne oli kuitenkin tässä vaiheessa jo muuttunut. Päivittäistavaraliikkeet, pankit, apteekki ym. olivat siirtyneet kauppakeskuksen puolelle. Tilalle Puhokseen tuli pienempiä liikkeitä ja kaljakuppiloita.

itakeskus_1978_metroas_suuntaa.jpg

Näkymä Marjaniementieltä koilliseen vuonna 1978. Talot ovat Kajaaninlinnantie 1, Olavinlinnantie 4 ja Olavinlinnantie 2. Oikealla entinen Porvoontie.

itakeskus_1986_metroas_suuntaa.jpg

Sama paikka vuonna 1986. Kuvaaja on kuitenkin hiukan etelämpänä kuin ylemmässä kuvassa. Uusi Itäväylä ei kulje samassa kohdassa kuin vanha, vaikka se tässä vähän siltä näyttääkin. (Ks. aikaisempi ilmakuva).

Muita- ja myöhempiä tapahtumia tiivistetysti

1980-luku
Puotinharjun yhteiskoulu siirtyi kaupungin omistukseen, ja sen nimeksi vaihdettiin Itäkeskuksen yläaste ja lukio.

1984
Itäkeskuksen kauppakeskuksen (Itis) ensimmäinen osa avattiin.

Itäkeskuksen monitoimitalo avattiin Puhoksen viereen. Se nimettiin myöhemmin kulttuurikeskus Stoaksi.

1985
Matteuksenkirkko rakennettiin monitoimitalon viereen, Olavinlinnantien kulmaan.

1992
Itäkeskuksen kauppakeskuksen laajennus valmistui. Sitä alettiin kutsua nimellä Bulevardi. Vanhaa osaa nimitettiin Pasaasiksi.

1993
Itäkeskuksen uimahalli aloitti toimintansa Olavinlinnantiellä. Kaksikerroksinen halli louhittiin kokonaan kallion sisään.

1994
Itäkeskuksen, Myllypuron ja Vartiokylän lukiot yhdistettiin Itäkeskuksen lukioksi.

1998
Metroa jatkettiin vuonna 1986 Kontulaan, 1989 Mellunmäkeen, ja vuonna 1998 valmistui toinen haara Vuosaareen. Tähän haaraan kuuluu myös Puotilan metroasema, jonka toinen sisäänkäynti on Puotinharjun puolella lähellä Vanhanlinnantietä.

1990-luvun lopulla
Marjaniementien ja siirtolapuutarhan väliin rakennettiin uusia kerrostaloja. Eteläisen osan pääkatuna kulki Ilotulitustie. Pohjoisemman osan pääkatuna toimi Virvatulentie, joka noudatti samaa linjausta kuin vanha Marjaniementie.

2001
Kauppakeskuksen laajentaminen jatkui. Uusin Myllymestarintiehen ulottuva osa sai nimen Piazza. Tämän jälkeen Itäkeskus määriteltiin joksikin aikaa pohjoismaiden suurimmaksi kauppakeskukseksi. Piazza-nimi jäi sittemmin pois käytöstä, kun Stockmann siirsi toimintansa kauppakeskuksen Bulevardilta sinne. Uusin osa on nyt siis Stockmann.

2003
Aivan Itäväylään kiinni valmistui vuonna 2003 näkövammaiskeskus Iiris. Tämän rakennuksen kohdalla olivat aikoinaan Marjaniemen kesä-Elanto sekä Porvoontien risteyksen kioski.

2009
Prisma-tavaratalo avattiin Itäväylän, Myllymestarintien ja Vanhanlinnantien kainaloon. Sekin oli Citymarketin tavoin erillään varsinaisesta kauppakeskuksesta, mutta se ei näyttänyt liiketoimintaa haittaavan. Väkeä riitti sinnekin yllin kyllin. Myöhemmin Prisman kylkeen rakennettiin suuri asuintalo, jossa oli myös liiketiloja, mm. Mehiläisen lääkärikeskus.

2012
Kauppakeskusta oli jo pitkään kutsuttu Itikseksi. Tämä otettiin myös viralliseksi nimeksi.

2013
Pyhän Nikolauksen ortodoksinen seurakunta alkoi rakentaa kirkkoa Puhoksen viereen. Varat kuitenkin loppuivat kesken. Kirkkotyömaa seisoo edelleen keskeneräisenä, eikä rakennustöitä enää jatketa.

2014
Itäkeskuksen lukion uudeksi nimeksi Helsingin kielilukio.

2017
Vanha Citymarket purettiin osittain, ja sen ympärille rakennettiin uusi kauppakeskus Easton.

Tulevaisuus

Puhos sinnittelee edelleen Itiksen vieressä. Vanhasta ostoskeskuksesta on tullut erityisesti ulkomaalaistaustaisten isännöimä basaarimainen keskus. Rakennus on huonossa kunnossa, ja ainakin myöhemmin rakennetut lisäosat on suunniteltu purettaviksi.

Raide-Jokeri-pikaraitiotie aloittaa liikennöinnin vuonna 2024. Itäkeskuksesta tulee pikaraitiotien pääteasema. Koko asemanseutu rakennetaan uudestaan. Paikalle tulevat uudet suuret asuinkerrostalot, joiden alla metro ja pikaraitiotie kulkevat. Näillä näkymin ei Puotinharju - Itäkeskuksen rakentaminen lopu siis vielä pitkään aikaan.