Paikallislinjat Oy

Helsingin Paikallislinjat Oy 1953-62

Paikallislinjat Oy 1962-90

Oy Espoon Auto Ab 1990-95

Oy Swebus Finland Ab (Espoon Auto / TransBus) 1995-98

Stagecoach Finland Oy Ab 1998-2000

Concordia Bus Finland Oy Ab 2000-09

Nobina Finland Oy 2009-2019

Nobina Oy 2019-

pal_2_kny_0331_300_x_200.jpg vv22_pal_283_kny_300_x_225.jpg
esa_4_kny_300_x_225.jpg stc_54_kny_300_x_204.jpg
v51_cbf_435_rj_kny_300_x_225.jpg nof_629_kny_1673_300_x_225.jpg

Esihistoria:

Malmin seudulla toimi 1920-30-luvulla lukuisia pieniä bussiliikennöitsijöitä ja kilpailu yrittäjien kesken oli kovaa. Tilanne muodostui hyvin sekavaksi ja jonkinlainen yhteistoiminta ja pelisääntöjen laatiminen kävi välttämättömäksi. Vuonna 1935 perustettiin moniyrittäjäyhtiö nimeltään Malmin Linja-auto Oy. Liikennöitsijät jatkoivat toimintaansa melko itsenäisinä, mutta ulospäin toiminta tapahtui yhteisellä nimellä.

Sota-aikana ja sodan jälkeen useilla liikennöitsijöillä oli vaikeuksia saada linjat hoidettua ja viranomaiset määräsivätkin linjoja toisille liikennöitsijöille. Martin Törnroosin ennen sotaa ajamat reitit Hki-Viherlaakso-Laaksolahti, Hki-Hämeenkylä-Laaksolahti, Hki-Vanhakylä ja Hki-Friherrs  siirrettiin Malmin Linja-autolle.

Vuonna 1948 Malmin Linja-auto Oy:lle annettiin uusi nimi Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy (HML). Bussit olivat pääsääntöisesti ruskeita punaisilla raidoilla. Joillakin osakkailla saattoi kuitenkin olla poikkeavia sävyjä.

(Espoon Auton ja Espoon Liikenteen alkuhistoria Espoon Auto Oy-linkin alla).

Vuonna 1951 HML:lle tuli lännen suunnan linjoja lisää, kun Hans Eklundhin lopettaessa Hankalahden, Koivulan ja Siikajärven reitit siirtyivät HML:lle.

Vuonna 1952 HML ryhtyi kauppaamaan lännen suunnan linjojaan. Ensimmäisenä saatiin myytyä Friherrsin reitti uusille liikennöitsijöille Oiva Laurila ja Väinö Kivikoski. (Uutena liikennöitsijänä aloitti myös Nils Åberg. Hänellä ei kuitenkaan aluksi ollut omaa linjaa, vaan hän paikkaili vuoroja muutamalla reitillä).

Helsingin Paikallislinjat Oy

Vuoden 1953 alusta Åberg sai oman linjan, kun HML antoi Koivulan reitin hänelle ilmaiseksi (myös Hankalahti?). Vuonna 1953 HML sai myytyä muitakin lännen linjojaan. Vanhankylän reitti meni Clas ja Rainer Westerlundille, Hankalahden linja Unto Aulanteelle ja Hki-Hämeenkylä-Laaksolahti Gunnar Vakkilalle. HML päätti perustaa uuden yhtiön länsisuunnan liikennettä varten. Perustava kokous pidettiin 1.9.1953 ja yhtiön nimeksi valittiin Helsingin Paikallislinjat Oy. Linjojen ostajien oli tarkoitus tulla uuden yhtiön osakkaiksi, mutta ainakin aluksi osakkaita olivat vain HML/Henrik Weckström, Oiva Laurila, Nils Åberg sekä pari pienosakasta.

Vuonna 1954 Oiva Laurila ja Nils Åberg ostivat Matkustajain Autolta Tuomarilan linjan. Tämän jälkeen Laurila ja Åberg eivät enää olleet Helsingin Paikallislinjat Oy:n osakkaita. Myös Väinö Kivikoski lopetti. Laurilan ja Kivikosken tilalle Friherrsin reitille, ja myös Helsingin Paikallislinjat Oy:n osakkaiksi tulivat Nils Fallström ja Johan Nyström.

Vuodenvaihteessa 1953/54 Gunnar Vakkila lopetti, ja hänen tilalleen Hki-Hämeenkylä-Laaksolahti-linjalle tuli Eino Helminen. Hänestä tuli myös osakas. Vuonna 1955 myös Unto Aulanne lopetti. Hänen tilallaan Hankalahteen alkoi ajaa Uuno Suominen.

Seuraavana vuonna 1956 Westerlundit irtautuivat HPL:stä (jos olivat koskaan osakkaina olleetkaan) ja perustivat oman yhtiön Vanhankylän Linja Oy.

Vuonna 1958 Eino Helminen, Nils Fallström ja Johan Nyström saivat omat liikenneluvat ja irtautuivat Helsingin Paikallislinjat Oy:stä. Nyt yhtiössä osakkaana enää HML/Henrik Weckström sekä pari pienosakasta. Linjoina Hki-Viherlaakso-Laaksolahti, Hki-Kolmperä-Siikajärvi sekä Hki-Brobacka-Siikajärvi. Uuno Suominenkin lopetti, ja Hankalahden linja siirtyi Nils Åbergille.

Samoihin aikoihin Johan Nyströmin tilalle tuli Harri Nemlander. Tämä tapahtui kuitenkin ilmeisesti vasta Nyströmin Helsingin Paikallislinjoista irtautumisen jälkeen. Nemlander ei siis ilmeisesti ehtinyt olla Helsingin Paikallislinjat Oy:n osakas.

Paikallislinjat Oy

Vuonna 1962 HML halusi ostaa Oy Liikenne Ab:n ja rahoittaakseen ostoa päätti myydä Helsingin Paikallislinjat Oy:n. Ostajaksi tuli, vuodesta 1954 Saaren Auton omistanut Erkki Immonen. Hän lyhensi ostamansa yhtiön nimen muotoon Paikallislinjat Oy. Saaren Autot olivat ennen Immosen aikaa kermankeltaisia ja Immonen lisäsi tähän viininpunaiset raidat. Tämä Immosen väritys otettiin käyttöön nyt myös Paikallislinjoilla. Vuonna 1965 Immonen myi Saaren Auton pois ja keskittyi pelkästään Paikallislinjojen pyörittämiseen.

Vuonna 1968 Otto Nyberg lopetti ja hänen Hki-Viherlaakso, Lipparanta-linjansa siirtyi Paikallislinjoille. 1960/70-luvun vaihteessa Viherlaaksoon rakennettiin uusia kerrostaloja Viherkallioksi nimetylle alueelle, ja Paikallislinjat Oy perusti vielä yhden linjan sinne.

Vuonna 1972 esiteltiin Espoon bussilinjoille yhtenäinen numerointijärjestelmä. Paikallislinjojen reitit olivat nyt: 245 Viherkallio, 246 Lipparanta, 248 Lähderanta-Laaksolahti, 287 Brobacka-Siikajärvi ja 288 Kolmperä-Siikajärvi.

Immonen jatkoi vuoteen 1978 saakka, 30.12.1978 hän myi yhtiön Espoon kaupungille. Tammikuussa 1979 kaupunki osti myös Åke Wickströmin liiketoiminnan. Wickströmin bussit olivat sinisiä vaaleankeltaisella raidalla. Yritys fuusioitiin Paikallislinjoihin ja näin Paikallislinjoilla oli nyt myös sinisiä autoja. Vuonna 1986 Espoon kaupunki hankki omistukseensa myös Espoon Auton, jonka kylkiäisenä tuli myös Juhanilan Linja. Juhanila sulautettiin seuraavana vuonna Espoon Autoon, mutta Oy Espoon Auto - Esbo Bil Ab ja Paikallislinjat Oy pidettiin erillään. Espoon Auto fuusioitiin Paikallislinjoihin 31.10.1989 ja Paikallislinjojen nimeksi vaihdettiin keväällä Oy Espoon Auto Ab (ei enää ruotsinkielistä muotoa, paitsi Ab) (yhtiökokouksen päätös 21.12.1989 / merkintä kaupparekisreriin 21.3.1990). Uusi Oy Espoon Auto Ab jakautui kahteen osaan, Länsiväylän yksikköön (ent. Espoon Auto) ja Turuntien yksikköön (ent. Paikallislinjat). Ajan mittaan yksikköjaon merkitys vähentyi.

Vuonna 1994 rantautui Suomeen Ruotsin valtionrautateiden omistama Swebus ostamalla TransBusin. 1.2.1995 Espoon kaupunki myi yhtiönsä Swebusille. Perustettiin Suomen emoyhtiö Oy Swebus Finland Ab. Espoon Auto ja TransBus säilyivät aputoiminiminä. Vuonna 1996 Swebus myytiin brittiläiselle Stagecoachille. Omistajanvaihdos ei aluksi vaikuttanut Suomen yhtiöiden nimiin, mutta vuonna 1998 omistaja päätti ottaa Suomessakin käyttöön oman nimensä ja värityksensä. Suomen yhtiön niimeksi vaihdettiin Stagecoach Finland Oy Ab ja aputoiminimistä luovuttiin. Seuraavana vuonna Stagecoach päättikin luopua pohjoismaisista toiminnoistaan ja vuoden 2000 alkupuolella saatiin sopimus norjalaisen Schöyen Groupin kanssa kaupasta. Uusi nimi oli nyt Concordia Bus Finland Oy Ab.

Vuonna 2005 Concordia ajautui talousvaikeuksien takia kansainvälisten pääomasijoittajien omistukseen. Vuonna 2009 joulukuussa kaikkien Concordia-, Swebus ym. yhtiöiden uudeksi nimeksi tuli Nobina. Värityskin muuttui jälleen – valkoinen vaaleanvihreällä helmalla. Nobina-väritys jäi kuitenkin melko harvinaiseksi, kun HSL-värit otettiin käyttöön vuonna 2011.

Paikallislinjat - Espoon Auto - Stagecoach oli vuoteen 1999 asti leimallisesti Espoon liikennöitsijä. Vuoden 2000 alusta Stagecoach>Concordia voitti Vantaan sisäiset linjat. Niinpä yhtiön busseja alkoi näkyä Vantaan lähiöissä sekä Mellunmäen metroasemalla. Eikä tässä vielä kaikki. Vuoden 2008 alusta Concordia voitti linjat 16 ja 55 sekä lukuisia Itäkeskuksesta ja Kontulasta lähteviä metron liityntälinjoja. Mm. vihreitä "Espoon Autoja" ajoi Itä-Helsingissä metron syöttöliikenteessä. Tämä oli aivan ennenkuulumatonta, eikä tällaista olisi kukaan voinut kuvitellakaan vielä muutama vuosi aikaisemmin. Vuoden 2015 alusta yhtiö aloitti liikennöinnin myös Laajasalossa.