Suomen rekisterikilvet(Päivitetty 5.9.2024) Tämä tarina kertoo suomalaisten rekisterikilpien kirjainsarjoista, eli miten tunnukset muodostuvat, ja mitä rekisterikilpi kertoo autosta. Käsittelyssä ovat tavalliset autojen rekisterit. Puolustusvoimien-, Ahvenanmaan-, traktori- tai koekilvet eivät ole mukana. Kertomus on aika yksityiskohtainen. Niille, jotka eivät jaksa perehtyä asiaan aivan näin syvällisesti, on tarjolla tiivistetty versio. Se löytyy täältä. AlkuajatSuomen ensimmäisiä autoja 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolella ei ilmeisesti rekisteröity mitenkään. Vuodesta 1907 alkaen autoihin ilmestyivät numeroita sisältävät kilvet. Yksityis- ja ammattiautoissa käytettiin erilaisia laattoja, ja väritykset vaihtelivat paikkakunnittain. Sen jälkeen siirryttiin kaupunkikohtaisiin kilpiin vuonna 1911. Niihin merkittiin numerotunnus ja kaupungin nimi. Kuitenkin jo vuonna 1915 siirryttiin uuteen malliin, jossa näkyi kirjaintunnus ja numeroita. Helsingin tunnuksena käytettiin A-kirjainta, mutta muiden alueiden tunnuskirjaimista ei ole tarkkaa tietoa. Kilpien värityksistä on eri lähteissä ristiriitaista tietoa. Itsenäisyyden alkuaikaSuomi itsenäistyi vuonna 1917. Kilvet olivat olleet ainakin jossain määrin paikkakuntakohtaisia, joten isäntämaan vaihtuminen Venäjästä Suomeksi ei vaikuttanut rekisterikilpiin mitenkään. Vuonna 1922 tuli voimaan asetus autojen katsastuksesta ja rekisteröinnistä. Uudet kilvet olivat valkoisia mustilla merkeillä. Ensimmäinen merkki oli edelleen kirjain, jota seurasi nyt yhdestä neljään numeroa (A 1234). Kirjain oli läänintunnus. Muista poiketen Viipurin- ja Vaasan läänin tunnukset olivat kaksikirjaimisia (VI / VA). Takakilven yhteydessä käytettiin verokilpeä, joka sisälsi vuosiluvun ja joka vaihdettiin vuosittain. Läänintunnukset: U = Uudenmaan lääni (poislukien Helsingin kaupunki), A = Helsinki, T = Turun ja Porin lääni, H = Hämeen lääni, VI = Viipurin lääni, M = Mikkelin lääni, K = Kuopion lääni, VA = Vaasan lääni ja O = Oulun lääni. Uusittu kilpimalli 1926Vuosien 1926 - 29 kilpenä käytettiin edelleen valkopohjaista mallia, mutta nyt myös edessä niitattiin peruskilpeen pieni lisäosa, johon ylimmäksi merkittiin pienillä numeroilla pääkilven numero-osa ja sen alapuolelle vähän suuremmilla numeroilla vuosiluku. Lisäkilpi vaihdettiin vuosittain ja se oli parillisina vuosina valkopohjainen ja parittomina vuosina sininen valkoisin numeron. Kuva Tuomas Rainio Uudistettu malli 1930
Vuonna 1930 kilpimalli uudistui täysin. Lisäkilvistä luovuttiin, ja nyt kilvet vaihdettiin kokonaisuudessaan vuosittain, tunnuksen pysyessä kuitenkin samana. Uuden mallin vasempaan yläreunaan merkittiin vuosiluku kahdella numerolla, ja niiden alle sijoitettiin pyöreä paikka katsastusleimalle. Näiden oikealle puolelle laitettiin varsinainen tunnus koko kilven korkuisena. Kirjaimen ja numeroiden väliin merkittiin väliviiva. Nyt parillisina vuosina käytettiin mustia kilpiä ja parittomina vuosina valkopohjaisia. Nykyinen kirjasinmalli käyttoon 1935Vuonna 1935 esiteltiin jälleen uusi malli, jossa kilpi oli edellistä leveämpi. Kirjasintyyppi vaihtui sellaiseksi, mikä tänäkin päivänä on käytössä.
Vuonna 1938 Oulun läänistä erotettiin Lapin lääni, joka sai L-tunnuksen. Jossain vaiheessa Viipurin läänin tunnukseksi muutettiin V (ei enää VI). Vuosittainen vaihtaminen päättyyVälirauhan aikana vuonna 1940 kilvet vielä vaihdettiin uusiin vakiintuneen systeemin mukaisesti. Sen jälkeen kuitenkin vuoden 1940-kilvet jäivät pysyviksi vuoteen 1949 asti. Sota-aikana oli muutakin tekemistä, kuin vaihdella rekisterikilpiä uusiin. Sen sijaan auton vaihtaessa kotilääniä, piti kilpi edelleen vaihtaa uuden läänin tunnukseen. Vuosilukua ei tässä tapauksessa kilpiin merkitty. Turun ja Porin läänin kilpi. Vuosilukua ei merkitty. Kuva Tuomas Rainio Sodan jälkeenViipurin läänin rippeistä perustettiin Kymen lääni, joka sai tunnuksen R. Vaasan lääni sai nyt Viipurin läänissä käytössä olleen V-tunnuksen. Käytössä olleet läänintunnukset olivat siis: A, H, K, L, M, O, R, T, U ja V. Sotaa edeltävään kilpien vuosittaiseen vaihtamiseen ei enää palattu. Kaikesta oli pulaa, myös pellistä, jota olisi tarvittu jatkuvasti uusiin kilpiin. Värinvaihto sen sijaan jatkui. Vuosien 1946 ja 1948 uudet kilvet olivat siis mustapohjaisia, ja vuoden 1947 ja vuoden 1949 vanhanmalliset kilvet valkopohjaisia. Kaksikirjaimiset uudet kilvet 1949Vuosikymmenen lopulla autoja kulki liikenteessä jo niin paljon, että vanha järjestelmä alkoi käydä kömpelöksi. Ainakin Helsingissä ja Turun ja Porin läänissä jaettiin jo viisinumeroisia kilpiä (A-12345). Vuoden 1949 kesällä rekisterikilpijärjestelmä uusittiin täysin. Uusiin kilpiin sijoitettiin nyt kaksi kirjainta ja enintään kolme numeroa (AB-123). Vuosilukua tai katsastusleimaa ei enää käytetty. Kilpi oli nyt aina mustapohjainen valkoisilla merkeillä. Ensimmäinen kirjain kertoi läänin ja toinen kirjain oli aakkosittain juokseva. Kirjaimia Q, W, Å, Ä ja Ö ei käytetty ja X toisena kirjaimena varattiin takseille.
Tämä uudistus oli viimeinen täydellinen kilpivaihdos, kaikki autot saivat siis uuden järjestelmän mukaiset kilvet. Uusien kilpien vaihto sujui kuitenkin melko hitaasti, ja aivan aluksi uudenmallisia kilpiä laitettiin vain uusiin autoihin. Viimeiset vanhanmalliset laatat saatiin vaihdettua vasta vuonna 1953. Vaihto-operaatio suoritettiin seuraavan periaatteen mukaisesti (esimerkkinä Helsingin A-tunnukset): Jos vanhan tunnuksen numero oli 999 tai pienempi, oli uusi kilpi AA ja sama numero. Jos vanhaan tunnukseen sisältyi neljä- tai viisi numeroa, määräytyi uuden kilven toinen kirjain ja numerot vanhan kilven tuhatluvun mukaan. Jos vanhan kilven tuhatluku oli 1 tuli uuteen kilpeen AB ja numeron kolme viimeistä numeroa. Jos tuhatluku oli 2 tuli uuteen kilpeen AC jne. Esimerkkejä: A-256 > AA-256. H-1360 > HB-360, T-2004 > TC-4, T-10949 > TK-949 jne. Ainakin Helsingissä ja Turun ja Porin läänissä oli kilpiä 12-tuhannen numeroilla, joten näillä alueilla pelkästään vanhojen autojen kilvillä päästiin tunnuksiin AM ja TM. Edelleen oli voimassa sääntö, että mikäli auto vaihtoi kotilääniä, piti se aina rekisteröidä uudestaan uuden läänin kilpiin. Toiset läänintunnuskirjaimet Uusi järjestelmä kului perusmuodossaan nopeasti loppuun, ja jo vuonna 1952 saavutettiin Helsingissä AZ. Niinpä Helsinki sai toisen tunnuskirjaimen B. AZ-999-kilpeä seurasi siis BA-1. Seuraavana alkuperäissarjan loppuun pääsi Turun ja Porin lääni vuonna 1954 ja T sai seuraajakseen E:n. Sen jälkeen olivat vuorossa Hämeen lääni 1955 (H > I), Vaasan lääni 1956 (V > Y) ja Uudenmaan lääni 1958 (U > Z). Ä- ja Ö-kirjaimet väliaikaisesti käyttöön 1959 Vanhojen vapautuneiden tunnusten uusiokäytöstä huolimatta alkoi kirjainyhdistelmistä olla pulaa 1950-luvun lopulla. Vuonna 1959 Helsingissä saavutettiin BZ ja Hämeen läänissä IZ. Myös niissä lääneissä, joissa käytettiin vain yhtä alkukirjainta, alkoi loppu häämöttää. Siksi otettiin Ä- ja Ö-kirjaimet käyttöön toisena kirjaimena (esimerkiksi Helsingissä AÄ, AÖ, BÄ ja BÖ). Näitä jaettiin vuosina 1959 - 62, ei ilmeisesti kuitenkaan Mikkelin läänissä. Lapin läänissä LÖ-tunnusten jako jatkui vielä 1963. Lisää läänintunnuksia Kuopion lääni sai 1950-luvun lopulla K:n rinnalle S-alkukirjaimen. SA tosin varattiin puolustusvoimien käytöön. KZ-999-kilpeä seurasi siis SB-1. Turun ja Porin läänissä, Helsingissä ja Hämeen läänissä siirryttiin jo kolmanteen alkukirjaimeen. Turun ja Porin läänin kolmanneksi alkukirjaimeksi tuli F vuonna 1960, Helsingissä C vuonna 1961 ja Hämeen läänissä N. Näitä tunnuksia jaettiin kuitenkin hyvin rajoitetusti. Pisimmälle pääsi Turun ja Porin lääni, ainakin yhdistelmään FN. Helsingissä jaettiin vain CA, CB ja CE ja Hämeen läänissä ilmeisesti vain NA. Kymen läänissä jatkettiin R:n jälkeen G-alkuisilla kilvillä vuonna 1961. Uudet läänit ja valkoiset raamit Vuonna 1960 rekisterikilpien ulkonäkö koheni, kun käyttöön otettiin valkoiset kehykset mustan kilven ympärillä. Suomi sai myös kaksi uutta lääniä, Keski-Suomen läänin sekä Pohjois-Karjalan läänin. Keski-Suomi sai tunnuksekseen X:n ja Pohjois-Karjala Kuopion läänissä vähän aikaa käytössä olleen S:n. Uuden järjestelyn jälkeen Kuopion lääni pärjäsi taas pelkillä K-alkuisilla tunnuksilla. Uusien läänien perustaminen oli tiedossa jo 1950-luvun lopulla. Niinpä Kuopion läänissä jaettiin 1950-luvun lopulla (erään tiedon mukaan) S-alkuisia kilpiä nimenomaan niillä alueilla, jotka olivat siirtymässä uuteen perustettavaan Pohjois-Karjalan lääniin. Näin näissä autoissa ei tarvinnut vaihtaa kilpiä uusiin vuonna 1960.
Taksien X-päätteiset tunnukset alkoivat vapautua yleiseen käyttöön ja taksien rekisterikilpien ympärille laitettiin paksut oranssiraamit. Läänintunnuskirjaimet 1960-luvun alussa olivat: A, B, C, E, F, G, H, I, K, L, M, N, O, R, S, T U V, X Y ja Z. D, J, P, Q, W, Å, Ä ja Ö eivät siis voineet olla rekisterikilven ensimmäisenä kirjaimena. Q, W, Å, Ä ja Ö-kirjaimia ei kilvissä muutenkaan käytetty (poikkeuksena Ä ja Ö rajoitetun ajan) ja P:tä käytettiin perävaunujen kilvissä. Uudet tunnukset vuosittain eri lääneissä 1952 - 61
Lähde: Jouko Nykänen, Hetku-lehti 3/82. Kolmikirjaimiset tunnukset 1962 Vuonna 1962 siirryttiin kilpijärjestelmässä uuteen versioon, jossa kahden kirjaimen ja enintään kolmen numeron sijasta käytettiin nyt kolmea kirjainta ja enintään kahta numeroa (ABC-12). Vanhojen tunnusten uusiokäytössä jaettiin toki edelleen myös AB-123-tyyppiä. Ensimmäisenä uudistettuun systeemiin siirryttiin Helsingissä (AAA-1...AAA-99, AAB, AAC jne.) sekä Hämeen- (HAA...), Oulun (OAA...) ja Turun ja Porin (TAA...) läänissä. Vuonna 1963 mukaan tulivat Mikkelin- Vaasan- ja Lapin läänit. Vuonna 1964 vuorossa olivat Uudenmaan-, Kuopion ja Keski-Suomen läänit. Kymen läänissä sen sijaan jaettiin vasta aloitettuja kaksikirjaimisia G-kilpiä ja kolmikirjaimisiin siirryttiin vasta 1966. Niitä ei kuitenkaan aloitettukaan R-kilvillä vaan G-alkuisina. Ensimmäiset läänintunnuskirjaimet kuluivat jälleen pian loppuun, ja pian tarvittiin taas toisia alkukirjaimia. Tämä tapahtui seuraavasti: Helsinki (A > B) 1965, Hämeen lääni (H > I) 1965, Turun ja Porin lääni (T > E) 1965, Uudenmaan lääni (U > Z) 1967 ja Vaasan lääni V > Y) 1969. 1960-luvun lopulla Helsinki, Turun ja Porin- sekä Hämeen lääni saavuttivat BZZ / EZZ / IZZ. Kolmansia läänintunnuksia ei nyt otettu käyttöön vaan rekisteröintejä jatkettiin vanhojen käytöstä poistuneiden tunnusten järjestelmällisellä uudelleenkäytöllä. Tämä tiesi tylsää aikaa niille kilpibongareille, jotka aina hakivat sitä tuoreinta tunnusta. Rekisteritunnushan kertoi myös karkeasti sen, minä vuonna auto oli rekisteröity (jos siis auto sai "neitseellisen" kirjainyhdistelmän). Mikkelin- ja Keski-Suomen lääni saavuttivat MZZ ja XZZ vuonna 1971. Koska toista läänintunnusta ei ollut jatkettiin sielläkin vanhoilla tunnuksilla. Kuopion läänissä koettiin sama vuonna 1972. Jaetut uudet tunnukset vuosittain eri lääneissä 1962 - 71 Edelleen jaettiin uudelleen vanhoja käytöstä poistettujen autojen tunnuksia. Taulukkoon merkitty +++, jos jaettu vain näitä tunnuksia. Helsinki, Hämeen-, Kuopion-, Lapin-, Mikkelin- ja Oulun läänit
Kymen-, Pohjois-Karjalan-, Turun ja Porin-, Uudenmaan-, Vaasan- ja Keski-Suomen läänit
Lähde: Jouko Nykänen, Hetku-lehti 3/82. Esimakua uudesta järjestelmästä 1971 Syksyllä 1971 toteutettiin muutos, jossa kilpeä ei enää tarvinnut vaihtaa auton vaihtaessa kotilääniä. Rekisterikilpi kertoi siis tästä lähtien sen, missä auto oli viimeksi rekisteröity, mutta ei enää välttämättä auton senhetkisen omistajan kotilääniä. Uusi järjestelmä 1972Vuonna 1972 esiteltiin täysin uudenmalliset rekisterikilvet. Kilpi oli nyt valkoinen heijastavapohjainen mustalla raamilla. Peruskilpeen sijoitettiin aina kolme kirjainta ja kolme numeroa (ABC-123). Pienin luku oli siis 100. Kirjasinmalli pysyi entisenä.
Kilpiä jaettiin edelleen läänintunnusten mukaan, mutta kuten 1971 päätettiin, kilpeä ei tarvinnut vaihtaa auton vaihtaessa kotilääniä. Uutta oli myös se, että kirjaimia D, F, G, I, Y ja Z ei enää tunnuksissa käytetty. Vapautuneita vanhoja yhdistelmiä ei enää jaettu, vaan kilvissä edettiin koko ajan uusin tunnuksin eteenpäin. Uudet valkopohjaiset kilvet otettiin käyttöön asteittain vuosien 1972 - 73 aikana, esimerkiksi Helsingissä toukokuussa 1972 ja Uudellamaalla vuoden 1973 alussa. "Amerikkalaiset" kilvet 1973 Uusi kilpi oli leveämpi kuin aikaisemmin. Tämä aiheutti ongelmia niissä autoissa (etupäässä amerikkalaisissa), joissa rekisterikilvelle varattu tila jätettiin hyvin pieneksi. Useissa muissa maissa kilvet olivat vielä paljon leveämpiä kuin Suomessa, mutta muualla oli usein mahdollista saada kilpi pystymallisena kaksirivisenä. Suomessa tämä ei ollut kuitenkaan tuohon aikaan mahdollista.
Ongelma ratkaistiin aluksi siten, että autot joihin uusi kilpi ei mahtunut, saivat edelleen vanhanmalliset mustapohjaiset viisimerkkiset kilvet. Vuonna 1973 otettiin perusjärjestelmän rinnalle vaihtoehtoinen systeemi valkoisilla kilvillä. Näihin sijoitettiin kaksi kirjainta ja enintään kolme numeroa. Ensimmäisenä kirjaimena käytettiin N-kirjainta. Jako aloitettiin jostain syystä yhdistelmästä NK (vaikka aikoinaan Hämeen läänissä jaettiin ilmeisesti vain tunnusta NA). NX:ään päästyä jatkettiin tunnuksilla NB...NJ ja sen jälkeen kolmikirjaimisilla NAA, NAB jne. Näitä kilpiä kutsuttiin rekisteritunnuksista kiinnostuneiden piirissä joskus amerikkalaisiksi. Tämä johtui kilpien pienehköstä koosta (USA:ssa rekisterikilvet ovat hyvin pienikokoisisa), sekä siitä, että näitä laattoja asennettiin eniten juuri amerikkalaisiin autoihin. Kuntakohtaiset kirjainyhdistelmät Helsinki oli ainoa paikka, jossa rekisteritunnukset etenivät selkeästi aakkosjärjestyksessä. Helsinki muodosti oman kilpialueensa, ja jakopaikkoja oli vain yksi. Muualla Suomessa kunkin läänintunnuksen jakoalueena oli koko lääni. Kussakin läänissä saattoi olla useita eri jakopisteitä (poliisipiirejä), ja jokainen jakopaikka sai oman "pinonsa" kilpiä omilla kirjainyhdistelmillään. Yksi jakopaikka sai ison kasan jotain tiettyä kirjainyhdistelmää tai jopa muutamaa peräkkäistä tunnusta. Näitä sitten jaettiin useita kuukausia, vaikka samassa läänissä jollain toisella paikkakunnalla jaettiin jo huomattavasti tuoreempaa tunnusta. Esimerkiksi Hämeen läänissä saatettiin Lahdessa jakaa aivan eri tunnuksia kuin Tampereella (toki molemmat H-alkuisia). Myös pääkaupunkiseudulla pystyi erottamaan Espoossa rekisteröidyt autot vantaalaisista. Kun esimerkiksi Espoossa jaettiin 1978 - 79 tunnuksia UKA, UKB ja UKC jaettiin Vantaalla samaan aikaan jo UKE, UKH ja UKJ. UKC:n jälkeen oli Espoon seuraava yhdistelmä UKN. Toiset läänintunnuskirjaimet Vanhan tavan mukaan otettiin toiset läänintunnuskirjaimet jälleen käyttöön, kun alkuperäisen tunnuksen yhdistelmät kuluivat loppuun. Ensimmäisenä tämä tapahtui Helsingissä (B) ja Turun ja Porin läänissä (E) vuoden 1985 lopulla. Vuonna 1987 olivat vuorossa Uudenmaan- ja Hämeen lääni. Niiden toiset tunnukset olivat Z ja I. Näitähän ei kilvissä aikaisemmin käytetty, mutta nyt ne otettiin kuitenkin alkukirjaimiksi. Aakkosittain juoksevina toisina ja kolmansina kirjaimina niitä ei edelleenkään käytetty. Tässä vielä kertauksena läänintunnukset vuoteen 1989 saakka: Helsinki = A, B, C (C ei valkoisten kilpien aikana), Hämeen lääni = H, I, N (N ei valkoisten kilpien aikana), Kuopion lääni = K, Lapin lääni = L, Mikkelin lääni = M, Oulun lääni = O, Kymen lääni = R, G (G ei valkoisten kilpien aikana), Pohjois-Karjalan lääni = S, Turun ja Porin lääni = T, E, F (F ei valkoisten kilpien aikana), Uudenmaan lääni (poislukien Helsinki) = U, Z, Vaasan lääni = V, Keski-Suomen lääni = X. Uusin jaettu tunnus kussakin läänissä vuonna 1989 ennen järjestelmän muutosta BNP, IHE, KLO, LLH, MJV, OSO, RPC, SJJ, ELP, ZHO, VUO ja XMB. Vuosittain jaossa olleet uudet kirjainyhdistelmät lääneittäin 1972 - 89 Taulukko ei sisällä N-alkuisia "amerikkalaisia" kilpiä.
* Vanhanmallisten mustapohjaisten kilpien tunnuksia
Lähde: mm. Jouko Nykänen, Hetku-lehti 3/84, omat havainnot jne. Nykyinen rekisterikilpijärjestelmä 1989Nykyinen kilpijärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön lokakuussa 1989. Sen täydellinen selittäminen ja ymmärtäminen on hyvin työlästä, niin sekava se on. Jos halutaan rajusti yksinkertaistaa niin voidaan sanoa, että nykyinen peruskilpi koostuu kolmesta kirjaimesta ja kolmesta numerosta. Kirjainyhdistelmiä ei jaeta täysin sattumanvaraisesti, vaan jokainen alkukirjain etenee omalla tavallaan.
Uudessa järjestelmässä rekisterikilven ulkonäkö pysyi aluksi täysin samanlaisena kuin aikaisemminkin, mutta kirjainjärjestelmä muuttui täysin toisenlaiseksi. Ensimmäinen eroavaisuus oli se, että aikaisemmin ylihypätyt kirjaimet F, G, I, Y ja Z otettiin takaisin käyttöön. Toinen eroavaisuus oli se, että läänintunnuksia ei enää käytetty. Kilven ensimmäisenä kirjaimena saattoi olla mikä tahansa rekisterikilvissä käytettävä kirjain, mutta tunnusten eteneminen riippui siitä, oliko alkukirjain ollut aikaisemmin läänintunnus vai ei. Yksinkertaisimmin lähtivät liikkeelle ne sarjat, joissa alkukirjaimena oli sellainen kirjain, jota ei käytetty edellisessä systeemissä läänintunnuksena. Tällaisia olivat C, F, G, J, N ja Y. Näiden jako aloitettiin C-kirjaimesta, ja ne etenivät aivan normaalisti aakkosittain, esimerkiksi CAA-100, CAA-101...CAA-999, CAB, CAC, CAE jne. CAZ:n jälkeen jatkettiin CBA, CBB jne. Ne alkukirjaimet, jotka olivat aikaisemmin läänintunnuksia, lähtivät liikkeelle eri tavalla. Näillä alkukirjaimilla alettiin käyttää edellisessä järjestelmässä ylihypättyjä sarjoja. Ensimmäinen kirjain, jota aikaisemmin ei käytetty, mutta nyt käytettiin oli F. Näin esimerkiksi A-kilpiä alettiin jakaa AFA, AFB, AFC, AFE jne. AFZ:n jälkeen jatkettiin yhdistelmällä AGA, AGB, AGC...AGZ. Seuraavat kierrokset olivat AIA...AIZ, AYA...AYZ ja AZA...AZZ. Kilpiä jaettiin alkukirjaimittain siten, että aina kerrallaan oli jaossa n. 4-5 alkukirjainta. Aluksi siis jaettiin A-, B-, C- ja E- (ehkä myös vielä F-) alkuisia kirjainyhdistelmiä. Jonkin ajan päästä siirryttiin jakamaan seuraavaa ryhmää, eli G-, H, I- jne. alkuisia kilpiä. Mikään ei kuitenkaan ollut ehdotonta, ja välillä saatettiin poiketa vakiosysteemistä. Aluksi käytettiin myös muunlaisia kirjainyhdistelmiä. Jokaisessa läänissä jäi nimittäin yli kilpiä, jotka tehtiin kyseistä lääniä varten, mutta joita ei ehditty julkaista vanhan järjestelmän aikana. Niitä jaettiin vuoden 1989 lopulla ja vuonna 1990 vakiotunnusten rinnalla. Tällaisia tunnuksia olivat BNR - BNX, ELR, ELS, ELT, IHC (ei IHE), IHH, IHJ, IHK, KLP - KLT, LLJ, MJX, MKA - MKC, OSP, OSR, OSS, (RPC), RPH, RPJ, RPK, SJK - SJX, VUP - VUU, XMC, XME, XMH, XMJ, ZHP, ZHR, ZHS ja ZHT. Tunnusten jaossa havaittiin jonkin verran epämääräisyyttä, ja raja läänissä jaetun- ja valtakunnallisen tunnuksen välillä oli häilyvä. Esimerkiksi RPE jaettiin vielä kokonaan Kymen läänissä, kun taas osa RPC-yhdistelmästä oli jaossa läänintunnuksena, osa valtakunnallisena. Alkuaikoina kilpien jako noudatti melko hyvin aakkosjärjestystä, mutta 1990-luvulla havaittiin F-alkuisissa kilvissä normaalikaavasta poiketen tunnuksia FFE ja FFL. Uudessa järjestelmässä henkilöauton ostaja ei enää mitenkään voinut vaikuttaa siihen, minkä kirjainyhdistelmän auto sai. Jokainen kulkuneuvohan sai kilpensä jo tuontisatamassa. Toista oli ennen, kun autoansa rekisteröivä henkilö saattoi ainakin jonkin verran esittää toivomuksia siitä, minkä kilven poliisivirkailija pinosta antoi. Moni bussiyhtiö myös halusi käyttää bussin kylkinumeroon täsmäävää rekisterikilpeä. Tämäkään ei aluksi enää ollut mahdollista uudessa systeemissä. "Amerikkalaiset" kilvet Kuten edelliselläkin kaudella, lyhyitä enintään viisimerkkisiä N-kilpiä jaettiin edelleen niihin autoihin, joihin normaalikilpi ei mahtunut. Aluksi käytettiin ylihypättyjä kaksikirjaimisia yhdistelmiä NF, NG, NI, NY ja NZ, sekä myös LA, RA, SB ym. Näitä seurasivat kolmikirjaimiset sarjat NFA...NFZ, NGA...NGZ jne. Myöhemmin alettiin ylihypättyjä yhdistelmiä käyttää vielä tehokkaammin. Se tapahtui siten, että kilven ensimmäisenä merkkinä käytettiin edelleen N-kirjainta, mutta nyt viimeinen merkki oli kiinteä F, ja keskimmäinen kirjain juoksi aakkosittain. Siis NAF, NBF, NCF jne. Vastaavalla tavalla jaettiin sen jälkeen myös G-päätteisiä, I-päätteisiä jne. Vuonna 1991 saatiin N-kilpien rinnalle myös J-alkuisia laattoja. Näistä tehtiin aina kolmikirjaimisia, mutta jako aloitettiin takaperoisessa järjestyksessä, siis JZZ, JZY, JZX...JZA, JYZ, JYY jne. N-kilpiä jaettiin vuoteen 1997 saakka, sen jälkeen käytettiin vain J-yhdistelmiä.
Keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Vuonna 2000 alkoivat "läänintunnuskilvet" mennä entistä sekavammaksi. H-alkukirjaimen aakkosittainen jako pysäytettiin HYO:n kohdalle, ja jakoa jatkettiinkin F-päätteisenä siten, että keskimmäinen kirjain juoksi aakkosittain (kuten edellä jo selostettiin pienten N-kilpien kohdalla), siis HAF, HBC, HCF jne. Tätä jatkettiin kuitenkin vain HJF:ään saakka, sitten jatkettiin taas HYO:sta eteenpäin. Vuonna 2003 kuitenkin useimpien entisten läänintunnus-alkukirjainten kohdalla toteutettiin tämä F-päätteinen käytäntö. xY-kierroksen jako siis keskeytettiin xYO:n kohdalle (siis esimerkiksi LYO, MYO), ja siitä jatkettiin F viimeisenä kirjaimena. Esimerkkinä L: LAF, LBF, LCF, LEF, LHF, LJF, LKF, LLF, LMF, LNF, LOF, LPF, LRF, LSF, LTF, LUF, LVF, LXF. F-päätteisiä seurasivat G- (LAG...LXG), I- (LAI...LXI), Y- (LAY...LXY) ja Z-(LAZ...LXZ) päätteiset yhdistelmät. Myös H:ssa jatkettiin samaa systeemiä vuonna 2004 HKF:stä eteenpäin. Tässäkin nähtiin kuitenkin poikkeuksia. K-, R- ja U-alkukirjaimet jatkoivatkin keskimmäisen kirjaimen juoksuttamisen eri tavalla. Näissä lähdettiin liikeelle tunnuksesta xKI. Esimerkkinä K: KKI KLI, KMI, KNI, KOI, KPI, KRI, KSI, KTI, KUI, KVI, KXI. Sitten Y-päätteiset- (KAY...KXY), Z-päätteiset (KAZ...KXZ) ja sen jälkeen vasta F- (KAF...KXF) ja G-päätteiset (KAG...KXG). Sitten vielä I-päätteisistä jakamatta jääneet KAI...KJI. EU-kilvet 2001
EU-kilvet tulivat käyttöön 1.5.2001. Rekisterilaatta leveni entisestään, kun kilven vasempaan reunaan lisättiin sininen kaistale, johon sijoitettiin EU-tähdet ja Suomen maalyhenne FIN. Uudenlaiset pikkukilvet EU-lisäys tiesi myös pienten J-laattojen levenemistä, eikä niitä enää saatu yksirivisinä mahtumaan kaikkien autojen kilpitilaan. Niinpä nyt otettiin yhtenä vaihtoehtona käyttöön neliönmuotoiset kaksiriviset kilvet. Yläriville sijoitettiin kolme kirjainta, mutta alariville edelleen vain korkeintaan kaksi numeroa, vaikka nyt tilaa olisi ollut jopa nelinumeroiselle yhdistelmälle. Pikku-/neliökilvet saavuttivat JAA:n vuonna 2006. Nyt jatkettiin C-alkuisilla laatoilla ja edelleen takaperoisessa järjestyksessä. Samaan aikaanhan jaettiin normaalikokoisia C-alkuisia kilpiä normaalissa aakkosjärjestyksessä. A-, E- ja H-poikkeuksetKuten edellä kerrottiin, katkaistiin monien "läänikilpien" aakkosellinen jako xYO:n kohdalle (esim. IYO, LYO ym.), ja sen jälkeen jatkettiin F-päätteisillä yhdistelmillä. Tässäkin nähtiin kuitenkin poikkeuksia, esimerkiksi A ja E. Niillä jatkettiin AY.../EY... sarjat loppuun ja näiden perään jaettiin vielä AZ.../EZ... sarjatkin. Tämänkään jälkeen ei vielä siirrytty F-päätteisiin, vaan julkaistiinkin Z-päätteiset sarjat APZ...AXZ / EPZ...EXZ. Vasta tämän jälkeen aloitettiin A-kilvissä F-päätteiset sarjat. Sen sijaan E-kilvissä tätä ei tapahtunut vieläkään, sillä sitten keksittiin jakaa tunnuksia EVT...EVX ja EXA...EXX. Vasta sitten olivat vuorossa EAF, EBF jne. Myös H jatkoi A:n ja E:n tapaan aloitettuaan kuitenkin ensin F-päätteisen käytännön. Kuten edellä kävi ilmi, jaettiin H:n F-päätteisiä vain HJF:ään saakka, sen jälkeen jatkettiin siis HY- ja HZ-sarjoja, ja myös Z-päätteisiä HPZ, HRZ jne. Jatkoa siitä, mihiin läänintunnuksissa jäätiin Usean entisen läänintunnus-alkukirjaimen kohdalla on myöhemmin alettu jakaa uusia tunnuksia siitä, mihin aikanaan läänintunnuskaudella päästiin. Esimerkiksi B-kilpiä on jatkettu BNX:n jälkeen eteenpäin BOA:sta alkaen. Vastaavasti vaikkapa E-kilpiä on havaittu liikenteessä ELU, ELV, ELX, EMA, EMB jne. Myöhempi kehitys Vuonna 2013 saatiin vielä yksi muropakettikilveksi kutsuttu variaatio. Se on sananmukaisesti pikkukilpi, eli sitä käytetään autoissa joissa rekisterikilven tila on rajoitettu sekä leveyden että korkeuden suhteen. Tässä mallissa ei käytetä EU-tunnuksia, vaan kilpi on valkoinen mustilla raameilla, sisältäen kuitenkin kolme kirjainta ja kolme numeroa.
Vuosien vieriessä on tunnusten järjestelmällistä jakamista alettu sotkea, ja kilpien seuraamisesta on tullut työlästä. Yhtäkkiä saatetaan lopettaa jonkin kierroksen jakaminen ja hypätä suoraan seuraavalle kierrokselle tai poimia sieltä täältä jotain yksittäisiä yhdistelmiä. Esimerkiksi I-päätteisten kilpien jako on keskeytetty ja hypätty Y-päätteisiin. Sitten tämäkin on keskeytetty ja siirrytty Z-päätteisiin. Sen jälkeen on I-, Y- ja Z-päätteisiä yhdistelmiä jaettu rinnakkain. B-kilvissä taas BOA - BOX, BPA - BPX-kierrosten jälkeen hypättiinkin BS-kierrokselle. Sitä jaettiin BSJ:n saakka, jonka jälkeen jakoon saatiin ylihypätty BR-kierros. Sitten havaittiin yllättäen BUJ- ja BUK-tunnuksia ja sen jälkeen BT-sarjaa. Tätä "sotkemista" ei tee mikään arpakone, vaan siitä päättävät ihmiset. Voidaan siis kysyä, miksi tunnusten aakkosellista jakoa pitää sotkea?, Miksi hypätään yhtäkkiä johonkin jakamattomien kirjainyhdistelmien keskelle, ja miksi hypätään juuri siihen kohtaan, mihin hypätään? Nämä kysymykset ovat jääneet selvää vastausta vaille. Trafin järjestelmä haluaa käyttää kaikki mahdolliset kolmikirjaimiset yhdistelmät. Ensimmäisenä loppuun pääsi A vuonna 2009 (viimeisimpänä tunnuksena AOZ). Sitä seurasi H vuonna 2011 (HOZ). Nyt myös T, U ja V on jaettu kokonaan (TZZ / UZZ / VZZ). Muiden alkukirjainten vielä jakamattomia yhdistelmiä jaetaan yhä sekavammassa järjestyksessä. Tällä hetkellä ollaan sellaisessa tilanteessa, että kilpien jakamisesta päättävät ovat tavalla tai toisella sotkeneet kaikkien alkukirjainten jakamisen. G oli viimeinen alkukirjain, joka kulki GAA:sta GO-kierrokselle järjestelmällisesti, mutta sitten sekin sotkettiin. Nykyään kilpiin saa joissain tapauksissa halutun numeron. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys maksetuista kilvistä. Maksua vastaan voi saada minkä tahansa vapaana olevan yhdistelmän, kunhan siinä vain on kaksi tai kolme kirjainta ja yhdestä kolmeen numeroa. Uusien tunnusten eteneminen vuosittain 1989 - 1999 Taulukot kertovat siis kirjainyhdistelmän ensimmäisen käyttöönottovuoden. Useita autoja tällä tunnuksella on saatettu ottaa käyttöön vasta seuraavana vuonna. Ei sisällä "amerikkalaisia" kilpiä. Taulukko A - G
* Loka - joulukuu Taulukko H - M
Taulukko N - T
Taulukko U - Z
Lähteet: Omien havaintojen lisäksi mm. kilvet.com Uusien tunnusten eteneminen vuosittain 2000 - 2009 Taulukot kertovat siis kirjainyhdistelmän ensimmäisen käyttöönottovuoden. Useita autoja tällä tunnuksella on saatettu ottaa käyttöön vasta seuraavana vuonna. Tiedot perustuvat havaintoihin, ja vuosilukurajat ovat suuntaa-antavia. Ei sisällä "amerikkalaisia" kilpiä. Taulukko A, B, C
* keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko E, F, G, H
f = FJA-FJN, FPK, FPL, FXH * keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko I, J, K
Taulukko L, M, N
* keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko O, R, S
Taulukko T, U, V
* keskimmäinen kirjain etenee aakkosittain Taulukko X, Y, Z
z = ZNY-ZXY*, ZZA-ZZF*?, ZHU-ZHX, ZAZ-ZHZ* Uusien tunnusten eteneminen vuosittain 2010 - 2019 Taulukot kertovat siis kirjainyhdistelmän ensimmäisen käyttöönottovuoden. Useita autoja tällä tunnuksella on saatettu ottaa käyttöön vasta seuraavana vuonna. Tiedot perustuvat havaintoihin, ja vuosilukurajat ovat suuntaa-antavia. Ei sisällä "amerikkalaisia-" eikä muita pikkukilpiä. Taulukko B, C, E
* keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko F, G, H, I
Taulukko J, K, L
Taulukko M, N, O
* keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko R, S, T
Taulukko U, V, X
* keskimmäinen kirjain juoksee aakkosittain Taulukko Y, Z
Lähteet: Omien havaintojen lisäksi Erkki Erähongan ja Juhana Nordlundin kilpitaulukot. Uusien tunnusten eteneminen vuosittain 2020 - Taulukot kertovat siis kirjainyhdistelmän ensimmäisen käyttöönottovuoden. Useita autoja tällä tunnuksella on saatettu ottaa käyttöön vasta seuraavana vuonna. Tiedot perustuvat havaintoihin, ja vuosilukurajat ovat suuntaa-antavia. Joitakin kirjainyhdistelmiä tai niiden osia on aikanaan saatettu jättää jakamatta, ja näitä saattaa ilmestyä jakoon vasta myöhempinä vuosina. Ei sisällä "amerikkalaisia-" eikä muita pikkukilpiä.
Lähteet: Omien havaintojen lisäksi Erkki Erähongan ja Juhana Nordlundin kilpitaulukot. Esimerkkejä kirjainsarjojen etenemisestä Lopuksi vielä esimerkkinä A:n B:n, E:n ja H:n etenemismalli vuodesta 1989. AFA - AFZ, AGA - AGZ, AIA - AIZ, AYA - AYZ, AZA - AZZ, APZ...AXZ, AAF...AXF, AAG...AXG, AAI...AXI, AAY...AXY, AAZ...AOZ. (Kaikki jaettu). BFA - BFZ, samaan aikaan BNR - BNX, sitten BGA - BGZ, BIA - BIZ, BYA - BYZ, BZA - BZZ, BAF...BXF, BAG...BXG, BAI...BXI, BAY...BXY, BAZ...BRZ, BOA - BOX, BPA - BPX, BSA - BSJ, BRA - BRX, BSK - BSX, BUH-BUK, BTH-BTK, BSZ, BTL-BTX, BTZ, BUA-BUE, BUL-BUX, BVA-BVM, BRZ, BUZ, BVZ, BXZ, BVN-BVX, BXA-BXX, (BTA-BTE vielä jakamatta). EFA - EFZ, samaan aikaan ELR, ELT, sitten EGA - EGZ, EIA - EIZ, EYA - EYZ, EZA - EZZ, EPZ...EXZ, EVT - EVX, EXA - EXX, EAF, EBF, ECF jne. melkein loppuun asti, mutta keskeytetty, EAG, EBG jne. mutta keskeytetty, EAI EBI jne. keskeytetty, EAY, EBY jne. keskeytetty, EAZ, EBZ jne. keskeytetty, sitten jaettu yhtä aikaa F-, G-, I-, Y- ja Z-päätteisiä, EMA - EMX, ENA - ENX, EOA - EOX, EPA-EPX, ERA-ERT, ETA, ERU-ERX, ESA-ESC, ETB-ETK, ESL, ESN, ESE-ESK, ESM, ESO-ESX, ETL-ETX, EUA-EUL, EUM-EUX, EVA-EVS. HFA - HFZ, HGA - HGZ, HIA - HIZ, HYA - HYO, HAF...HJF, HYP - HYZ, HZA - HZZ, HPZ...HXZ, HKF...HXF, HAG...HXG, HAI...HXI, HAY...HXY, HAZ...HOZ. (Kaikki jaettu).
|
Bussikaistalla Helsingissä
