Sisu BT-69 CR / Wiima K100

630-649, 710-719

UVD9
Hankinta-aika - käyttöaika: 1976-1977-1991
Moottori: AEC AH760 (12,5 litr.)
Vaihteisto: Voith 506 U+S (2-port.)

hkl714leinomaki820825_600_x_404.jpg
Kuva: Pertti Leinomäki

Näiden Sisujen aikakausi alkoi heinäkuussa 1976 kun ensimmäiset kymmenen autoa 630-639 toimitettiin HKL:n Koskelan varikolle. Sisuissa oli ovijärjestys 2-2-0, kolminauhaiset käsikäyttöiset linjanumerokilvet ja istuinpaikat 37:lle matkustajalle. Väritys noudatteli HKL:n 1970-luvun puolivälin tyyliä - paksu harmaa kylkiraita alkoi heti sivuikkunoiden alareunasta. Sisustus oli tuttua siniharmaata, istuimet Wiiman uusinta kaupunkimallia. Niissä oli selkänojan yläosassa kumipäällys ja muovinen kulmikas tukikahva käytävänpuoleisen istuimen käytävänpuolen reunassa.

Marraskuussa 1976 tulivat autot 640-648. Ne toimitettiin HKL:n Varhan varikolle ja ne olivat samanlaisia kuin heinäkuun autot. Sen sijaan 649 ilmestyi liikenteeseen vasta vuodenvaihteessa 1976-77, ja se olikin väritykseltään täysin poikkeava. Siinä kokeiltiin HKL:n uutta ilmettä (esimerkkikuvan vastaavannäköinen auto 714). Ulkoväritys oli selvästi vaaleampaa sinistä, ei kuitenkaan vaaleansinistä. Toisenä värinä käytettiin valkoista. Kylkikraitaa ei enää nähty, vaan auto oli pääosin sininen, valkoisella maalattiin katto ja ikkunanpuitteet. Myös tuulilasin alapuolelle sijoitettiin valkoinen kaistale. Vanteet olivat vaaleanharmaat. Sisustus uusiutui täysin. Istuinten yläreunaan kuului leveä kuminen musta tukikahva ja penkit verhoiltiin vihreällä keinonahalla. Sisäseinät väritettiin ikkunoiden alapuolelta vaaleansinisiksi, ovien sisäpuoli tummanharmaaksi. Tukitangot olivat mustat, roskakorit oranssit ja tiedotustarrat keltaiset. Teknisesti 649 oli samanlainen kuin muut. Kaikkien vuoden 1976 autojen rekisteritunnuksena käytettiin AHM-kilpiä.

Ensimmäinen kokonainen sarja uudella ilmeellä saatiin kesällä 1977. Näiden autojen numerot olivat 710-719 ja rekisteritunnus AJM - poikkeuksena kuitenkin 710 AJX-kilvellään. Tämä oli viimeinen sarja AEC:n koneella ja kaksiportaisella vaihteistolla.

 

Tämän tyypin autoissa ei vielä käytetty kolmiportaista vaihteistoa pomppivalla hidastimella, vaan kulku oli tasaisen miellyttävää. Mitään moottoritieautoja ne eivät tietenkään olleet vaan kierrokset nousivat koviksi nopeuden noustessa kuuden- seitsemänkympin tienoille. Oman vaikutuksensa ajamiseen antoi myös kaasupoljin, jolla oli vaikea saada moottoriin pieniä kierroksia. Jos halusi ajaa tasaista rauhallista vauhtia, piti kaasupoljinta aina välillä nostaa, koska jo kevyelläkin painalluksella auto alkoi heti kelata lisää nopeutta.

Kaikkien kotivarikko oli Varha loppuvuodesta 1977, jolloin autot 630-639 siirrettiin sinne, muiden oltua Varhassa jo alun perin. Auto 710 osallistui heti tuoreeltaan rattimestaruuskisoihin ulkomailla ja siinä oli SF-tarra vielä monta vuotta tapahtuman jälkeen. Monia yksilöitä peruskorjattiin vuosina 1985-88. Kunnostuksessa myös suurin osa autoista 630-648 sai uuden vaaleamman värisävyn ja vihreällä kankaalla päällystetyt teräskuppipenkit. Autot 645, 646 ja 712 saivat kuitenkin muovirunkoiset Parabus-istuimet. Auto 714 erottui muista mustien puskuriensa ansiosta.

Poistot aloitettiin kesällä 1989. Silloin perusteellista korjausta vaille jääneet autot 632, 633, 637, 639, 641, 642, 648 ja 710 poistettiin. Loppuvuonna joukkoon liittyivät vielä 634 ja 635 ja seisomaan laitettiin autot 636 ja 644. Vuoden 1989 lopussa ajossa olivat siis vielä 630, 631, 638, 640, 643, 645-647, 649 ja 711-719. Numero 630 oli nyt Varhan varikon vanhin bussi, ja vuonna 1990 siitä tuli koko HKL:n vanhin liikenteessä oleva auto. Vuoden 1991 huhtikuussa alkoi Varhaan tulla uusia Volvoja ja niinpä kaikki AEC-Sisut poistettiin linjoilta toukokuun loppuun mennessä.

Aikaisemmin yleensä lähes kaikki vanhat HKL:n bussit vietiin käytön jälkeen romuttamolle, mutta nämä vasta jokin aika sitten peruskorjatut autot eivät olleetkaan kypsiä hajotettaviksi. Ne jäivät norkoilemaan Varhan pihalle odottelemaan mahdollisia ostajia. 638 ja 645 pääsivätkin heti töihin, niistä tehtiin punaisia liikkuvia Coca Cola-pizzerioita, ja ne kiertelivät erilaisissa tapahtumissa 1990-luvun lopulle asti. Autot 643, 649, 711, 713-717 ja 719 sen sijaan seisoivat pari vuotta ovet selällään ulkona Varhan pihalla, kunnes elämä jatkui Virossa Tartossa 2000-luvulle asti. Nopein lähtö oli autolla 712. Se lopetti työt Helsingissä jo alkukeväällä 1991 ja nähtiin huhtikuussa lähdössä uuden omistajansa mukana ilmeisesti itärajan taakse. 712:lla oli hinauksessa jo pitkään Varhan pihassa varastona seissyt 74-mallinen auto 405.

Vanhin auto 630 oli töissä loppuun asti toukokuulle 1991. Sitten se maalattiin valko-siniseksi ja sekin alkoi odotella ostajaa. Odotus venyi kuitenkin melko pitkäksi ja seistyään pitkään eri puolilla Varhan pihaa, se siirrettiin Vuosaaren telakka-alueen läheisyyteen aitaukseen. Seisontaa jatkui yli kymmenen vuotta, eikä ostajaa kai koskaan tullut. Lopulta aitaus autoineen jäi satamarakentamisen alle.