Seurasaaren juhannushistoriaa

Seurasaari on merkittävä virkistysalue ja ulkomuseo. Se on toiminut Helsingin juhannusjuhlapaikkana vuodesta 1954 lähtien. Tämä kertomus on osittain omakohtainen ja henkilökohtainen näkemys Seurasaaren juhannushistoriasta. Tarinassa kerrotaan myös juhannusjuhlien joukkoliikennejärjestelyistä.

(13.6.2025, päivitetty 28.6.2025)

Iisalmen pappila vuodelta 1798.

Saaren yleishistoriaa

Seurasaari kuului alun perin Meilahden tilaan. Sitä käytettiin laidunmaana. Helsingin kaupunki osti saaren 1880-luvulla, ja vuonna 1889 siitä muodostettiin kansanpuisto. Seurasaaren silta valmistui vuonna 1892, sitä ennen saareen pääsi vain vesiteitse. Sillan rakentamiseen käytettiin vuoden 1890 myrskyn kaatamia puita. Ulkomuseo alueelle perustettiin vuonna 1909. Saareen tuotiin vanhoja rakennuksia eri puolilta Suomea. 

1954

Ensimmäiset juhannusvalkeat Seurasaaressa, järjestäjänä Suomen muinaismuistoyhdistys. Juhlien kuuluttajana tunnettu radioääni ja Yleisradion toimittaja Niilo Ihamäki. Juhlien ohjelmassa esimerkiksi kansantansseja, juhannussalkojen pystytys, juhannustaikoja, pelimannisoittoa ja tietenkin kokot. 

Seurasaareen pääsi Helsingin keskustasta Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) bussilla numero 21. Bussi lähti Erottajalta, ja päätepysäkki sijaitsi Seurasaaren sillan mantereenpuoleisessa päässä. Siltaa ei suunniteltu ajoneuvoliikenteelle. Linjalla 21 ajoi vakioautona HKL 2, Scania-Vabis B62V / Helko. Se rakennettiin normaalia kapeammaksi, jotta sillä oli helpompi ajaa kapeaa Seurasaarentietä pitkin. Toki juhannusjuhlien aikaan linjalla käytettiin lisäkalustoa.

1956

Seurasaarisäätiö perustettiin ja juhannusjuhlien järjestämisvastuu siirtyi sille. 

1950-luvun loppu ja 1960-luku

Juhlien ohjelma vakiintui, ja Niilo Ihamäki toimi juontajana vuodesta toiseen. 

Seurasaarentien liikennöintiolosuhteiden parannuttua linjalla 21 voitiin käyttää normaalileveitä busseja. 

Seurasaaren vanha ravintolarakennus sai kylkeensä kahvilaosan vuonna 1957.

1966

Helsingissä toteutettiin vuoden alussa suuri linjanumerouudistus ja Seurasaarren linja sai uudeksi numerokseen 24.

Seurasaaren silta.

1973

Seurasaaren silta rakennettiin uudelleen, mutta samannäköiseksi kuin ennen. Siltaa piti vahvistaa, jotta huoltoliikenteen autot pääsevät saareen.

1970-luku

Seurasaaren sillan kupeeseen mantereen puolelle sijoitettiin juhannuksena useita lipunmyyntipisteitä. Siitä huolimatta pisteille syntyi jonoa, kun tulijoita oli niin runsaasti. 

Seurasaaren juhannusjuhlat olivat sekoitus suomalaiskansallisia juhannusperinteitä ja kansainvälisyyttä. Tuohon aikaan ei Helsingissä yleensä ollut juhannuksena juuri mitään muuta ohjelmaa, kuin Seurasaaren juhannusvalkeat. Vuodesta 1973? lähtien tosin myös Mustikkamaalla järjestettiin juhannusjuhlat. Tämä tapahtuma oli tarkoitettu nuorisolle, esiintyjänä joka vuosi Remu Aaltonen & Hurriganes. Jotkut kaupunginosat ja siirtolapuutarhat saattoivat järjestää omia pienimuotoisempia juhannusjuhliaan. 

Seurasaaren juhannuskokkoja seurattiin myös mereltä sightseeing-aluksilta. 

Kaupungin kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Kaikki kaupungissa olevat turistit tulivat Seurasaareen tai seurasivat kokkoja turistiveneiltä. 

Uutuutena 1970-luvulla aloitettiin tienvarren käsityöläisohjelma. Seurasaaren ravintolassa tarjoiltiin virvokkeita. 

Yksi ulkomuseon rakennuksista oli alun perin vuonna 1686 rakennettu Karunan kirkko. Kirkossa vihittiin joka vuosi juhannushääpari. Hääjuhla jatkui Seurasaaren ravintolassa. Illalla hääpari saapui lippukulkueessa juhlakentälle, jossa he tanssivat häävalssin. 

Juontajana edelleen perinteisesti Niilo Ihamäki. Suuren turistimäärän johdosta osa juonnoista käännettiin englanniksi ja saksaksi. 

Kello 21 alkaen alettiin sytyttää erilaisia pienempiä kokkoja. Juhannushääpari saapui pääkokon tuntumaan kirkkoveneellä. Kello 22 hääpari sytytti kokon. Väki pakkautui kokkorantaan. Vastarannalla näkyi ilta-auringossa kylpevä kaupunki. Merellä seisoivat kymmenet turistiveneet seuraten pääkokon syttymistä ja palamista. Ilta jatkui vielä juhlakentän tansseilla kello 01:een saakka. 

Seurasaaren juhannusvalkeista muodostui HKL:lle mittava projekti. Parkkitilojen puuttuessa juhlijoita kehotettiin saapumaan joukkoliikenteellä. Loppuiltapäivästä aloitettiin tiheä bussiliikenne Seurasaaren linjalla 24. Osa busseista koristeltiin koivunoksin. Kaupunki oli muuten hiljainen, joten busseja ja kuljettajia siirrettiin muilta keskustalinjoilta 24:lle. Tiheä liikennöinti jatkui koko illan tanssien päättymiseen saakka kello 01:een.

Seurasaaren sillalla.

1980-luku

Juhannusvalkeat jatkuivat perinteiseen tyyliin. Eräänlainen paradoksi oli se, että juhlat miellettiin usein päihteettömiksi. Kuitenkin ravintolassa tarjoiltiin olutta, ja ainakin vuosikymmenen lopulla ravintolan ulkopuolellekin perustettiin erillisiä oluenmyyntipisteitä. Osa juhlaväestä oli loppuillasta hyvinkin juovuksissa. 

Mustikkamaan nuorisojuhannusta järjestettiin vielä 1980-luvun alkupuolella ennen lakkauttamistaan. 

Vaikka Seurasaaren juhannusjuhlijoita kehotettiinkin saapumaan joukkoliikenteellä, liikkui Seurasaarentiellä myös paljon henkilöautoja. Viimeistään nyt tie muutettiin juhannusaattona yksisuuntaiseksi. Saapuvat bussit eivät kääntyneetkään Paciuksenkadulta Seurasaarentielle, vaan jatkoivat suoraan Allergiasairaalan kohdalle saakka. Siitä käännyttiin vasemmalle Meilahdentielle. Näin päätepysäkille saavuttiin Tamminiementien suunnasta, ja takaisin keskustaan ajettiin yksisuuntaista Seurasaarentietä. 

Pääkokko sytytettiin siis kello 22, ja se paloi yleensä noin puoli tuntia. Vaikka juhlakentän tanssit jatkuivatkin yli puolenyön, lähti osa yleisöstä kokon jälkeen pois. Tämä merkitsi valtavaa ryntäystä busseihin. Vuosikymmenen loppupuolella juhannusliikenteessä käytettiin pääasiallisesti nivelbusseja. Niitä lastattiin tehokkaasti. Bussin joka ovella oli rahastaja leimauspihteineen. Näin ainoastaan kertamaksulla maksavien piti käyttää etuovea. 

Karunan kirkko vuodelta 1686.

1990-luku

Juhannusjuhlien juontopesti periytyi isältä pojalle, kun Niilo Ihamäen rinnalle saatiin, myös Yleisradion toimittaja, Olli Ihamäki. Juhlakentän alkuillan soitannasta vastasi aina perinteisesti Puotilan pelimannit.

Toisin kuin useimmilla juhannusjuhlilla, oli Seurasaaressa aina varma kokko, metsäpalovaroituksesta huolimatta. Pääkokko sijoitettiin saaren edustalla olevalle luodolle, ja näin poikkeusluvalla ainakin pääkokko saatiin aina polttaa. 

Väkeä tungeksi paikalla valtavasti, suuri osa ulkomaisia turisteja. Olutta oli tarjolla runsaasti. Sää oli muistikuvien mukaan useimmiten aurinkoinen.

Nivelbussien uushankinnat lopetettiin vuonna 1991, ja sen jälkeen suurikapasiteetti-bussit hankittiin teliautoina. Niitä käytettiin nyt juhannusliikenteessä nivelbussien rinnalla. 

Seurasaaren ravintolarakennus vuodelta 1890, arkkitehti Frithiof Mieritz. Kahvilaosa vuodelta 1957.

1990-luvun loppupuoli

Mustikkamaan juhannusjuhlat järjestettiin kokeeksi vielä kerran. Vuosi oli ehkä 1996. 

Seurasaaren edustan luodolla pesi lintuja. Viimeistään nyt pääkokko rakennettiin luodon sijasta lautalle meren päälle. Metsäpalovaroitus ei edelleenkään vaikuttanut kokon polttamiseen.

2000

Seurasaarenkin bussilinja kilpailutettiin, ja vuonna 2000 alkoi reittiä HKL-Bussiliikenteen sijasta ajaa Suomen Turistiauto Oy. STA:llakin oli vielä vanhoja nivelbusseja, ja nämä kaikki valjastettiin linjalle 24 teliautojen rinnalle juhannusaattoiltana. 

2002

Joukkoliikenteen pahviliput korvattiin matkakorteilla. Leimauspihtejä ei enää käytetty. Näin erillisiä lipunleimaajia ei lähtöruuhkassa enää voitu hyödyntää joka ovella, vaan busseihin piti nousta etuovesta. Liikkeellä oli kuitenkin myös lastenvaunuja, joita varten keskiovet piti avata. Siinä kohtaa tilanne yleensä karkasi käsistä, ja matkustajat alkoivat tungeksia sisään kaikista ovista.

2005 - 2006

Helsingin kaupungin omistamat bussiliikennöitsijät HKL-Bussiliikenne ja Suomen Turistiauto Oy yhdistettiin vuoden 2005 alusta Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Seuraava kilpailutus tuli voimaan vuoden 2006 alusta. Sama liikennöitsijä jatkoi.

2006 - 2009

Perinteistä ohjelmaa edelleen. Juontajana Olli Ihamäki. Helsingissä oli jo muitakin aktiviteettejä, joten Seurasaareen ei enää tullut valtavaa ihmismäärää. Edelleen yleisöä oli kuitenkin runsaasti, erityisesti turisteja. 

Seurasaarentien lisäksi myös Meilahdentie ja Tamminiementie ruuhkautuivat. Siksi tulevat bussit laitettiin jossain vaiheessa kiertämään pidempää reittiä Ramsaynrannan ja Meilahden sillan kautta. 

Viimeisetkin nivelbussit poistettiin käytöstä. Juhannusliikennettä hoidettiin nyt tavallisilla kaksiakselisilla busseilla sekä teliautoilla. 

2012

Olli Ihamäki edelleen juontamassa. 91-vuotias Niilo Ihamäki viimeistä kertaa Seurasaaren juhannuksessa. Hän juonsi ohjelman osittain.

2010-luvulla

Helsingin juhannusajan kaupunkielämä vilkastui vuosi vuodelta. Nyt oli tarjolla entistä enemmän muutakin ohjelmaa kuin Seurasaaren juhannusvalkeat. Juhlat kuitenkin pitivät pintansa, varsinkin ulkomaalaisten turistien kohdalla. Väkeä saareen tuli kuitenkin hiukan vähemmän kuin ennen, ainakin silmämääräisesti tulkiten. Lisäliikennettä toki ajettiin edelleen, mutta bussiliikenteen järjestäminen ei enää ollut sellainen spektaakkeli kuin ennen. Nivelbussit olivat häipyneet jo ajat sitten, eikä nyt välttämättä tarvittu enää teliautojakaan. Homma hoitui ihan tavallisilla linja-autoilla. Tosin kello 23:n lähtöruuhkassa bussit olivat edelleen melko täysiä, kuten varmaankin myös juhlien päättymisen aikaan puoli yhden jälkeen. 

Lipunmyynnissä pärjättiin vain parilla myyntipisteellä. Lippujahan saattoi hankkia myös etukäteen internetistä.

2013

Linjan 24 lähtöpaikka siirrettiin elokuussa 2012 Merikadulle Ullanlinnaan. Lisäksi reitti alkoi kiertää Hietaniemen kautta. Juhannuksen lisävuoroja ei kuitenkaan kannattanut ajaa Merikadulta Hietaniemen kautta kiertäen. Nyt juhannusaattona lisäliikenne hoidettiin linjalla 24S, joka lähti Postikadulta ja ajoi suoraan Seurasaareen, toki entiseen tapaan Ramsaynrannan kautta.

Juhlakenttä vuonna 2016.

2018

Erittäin kylmä ja sateinen juhannus. Viimeinen kerta pitkään aikaan, kun voitiin polttaa kokkoja. 

2019

Helteinen juhannus metsäpalovaroituksineen. Pelastuslaki muuttui vuoden alusta. Sen mukaan kokkojen polttamiseen ei saanut poikkeuslupia metsäpalovaroituksen aikaan. Seurasaaren pääkokko oli rakennettu valmiiksi, ja sen polttamisesta käytiin ilmeisesti vielä neuvotteluja. Juhannuksen aatonaattona varmistui, ettei kokkoa saa polttaa. Juhannusvalkeita kuitenkin markkinoitiin kokkoja hehkuttaen. 

2020

Ensimmäistä kertaa juhannusvalkeiden historiassa juhlia ei voitu järjestää. Siitä pitivät huolen koronarajoitukset. Silti Seurasaaressa oli kohtuullisesti väkeä. 

2021

Korona jylläsi edelleen. Juhannusvalkeita ei järjestetty nytkään.

2022

Juhannusvalkeat saatiin jälleen järjestää. Moni asia oli kuitenkih muuttunut. Olli Ihamäki ei enää juontanut, eikä juhannushääpariakaan enää ollut. Puotilan pelimannitkin korvattiin toisella yhtyeellä. Sää oli helteinen, joten myöskään kokkoja ei saanut polttaa. Koko juhla oli jotenkin vesittynyt.

Seurasaaren silta valittiin yleisöäänestyksessä Helsingin kauneimmaksi sillaksi. 

Linja 24 oli jälleen ollut kilpailutuksessa, voittajana Nobina Oy. Näin siis myös juhannuslinjalla 24S ajoivat Nobinan bussit. Liikenteenhoidossa pärjättiin hyvin kaksiakselisilla busseilla. Myöhemmin linjan 24 lähtöpaikka siirrettiin Kamppiin.

2023

Lipunmyyntipisteitä enää yksi. Se sijoitettiin nyt sillan saarenpuoleiseen päähän. 

Edelleen helteinen sää, joten ei kokkoja. Ei Olli Ihamäkeä, ei juhannushääparia, ei Puotilan pelimanneja. Nyt oli Seurasaaren ravintolakin suljettu. Tunnelma vieläkin enemmän vesittynyt. Tästä ei kuitenkaan voinut erityisesti syyttää Seurasaarisäätiötä, koska muutokset johtuivat pääosin säätiöstä riippumattomista syistä. Ja olihan juhannusaattoillassa kuitenkin edelleen muita perinteisiä tapahtumia, kuten juhannussalon pystytys, tanhut, poloneesit, poniratsastusta, köydenvetoa jne.

Juhannusyön hämyä sillalta katsottuna.

2024

Lipunmyyntipisteitä nyt kaksi. Seurasaaren ravintola jälleen auki, nyt nimellä Seurasaaren juhlatalo. Vielä pari päivää ennen juhannusta ennustettiin, ettei juhannuksena ole missään metsäpalovaroitusta., joten kokkoja voitaisiin polttaa. Mutta, juhannusaaton aamuna varoitus annettiin Uudellemaalle. Kokkoja ei siis poltettu nytkään. 

Seurasaaren kokot ovat sen verran suuri rakennusprojekti, että sääennusteita on varmaankin kuunneltava tarkkaan etukäteen. Jos aattona metsäpalorajoitus puretaan viime hetkellä, ei kokkoja varmaankaan silloin pystytä hetkessä rakentamaan.

Nyt vuonna 2024 oli edellisistä kokoista kulunut jo kuusi vuotta.

Silmämääräisesti arvioiden oli juhannusväkeä saaressa enemmän kuin edellisinä vuosina. 

Puujaloilla kävelyä, köydenvetoa...

Juhlakentällä.

2025

Alkukesä melko kolea ja sateinen. Juhannusaaton molemmin puolin sadepäivät, mutta juhannusaatto aurinkoinen ja lämmin, vaikkakaan ei helteinen. Juhannusvalkeille saapui valtavasti väkeä. Seurasaarisäätiön nettisivut ylikuormittuivat, ja ainakin niiden kautta pääsylippujen hankkiminen etukäteen oli vaikeaa. Lipunmyyntipisteitä kaksi, ja niille muodostui ennennäkemättömän pitkä jono, joka ulottui yli sillan puolivälin. Jonottaessa meni aikaa noin puoli tuntia. Tämä oli täysin ennenkokematonta. Jotkut onnistuivat jonossa odottaessaan hankkimaan lipun puhelimella. 

Bussi on juuri tuonut täyden lastin juhannusjuhlijoita.

Saaressa vallitsi melkoinen tungos, joka tietysti oli lipputulojen kannalta erinomainen asia. Vanhat perinteiset juontajat ja hääpari loistivat poissaolollaan, mutta olihan saaressa monenlaista ohjelmaa, joka varmasti tyydytti suurta osaa kävijöistä. Useat juhannusvieraathan eivät tienneet mitään Ihamäistä tai juhannushääparista, vaan nauttivat ohjelmatarjonnasta siinä muodossa, kun se nyt oli tarjolla. Ja mikä parasta, nyt seitsemän vuoden tauon jälkeen kokko. Se oli kooltaan vaatimaton menneisiin vuosiin verrattuna, mutta hyvä näinkin. Tanssit jatkuivat juhlakentällä kokon jälkeen. Tanssien kohokohtana ikuisuuden kestänyt poloneesi. 

Seurasaaren ravintolan kahvilasta sai pitkällä jonottamisella erilaisia alkoholijuomia, mutta nyt 2020-luvulla ei juhlissa juopuneita näkynyt.

Bussit täyttyivät äärimmilleen. Alkuillasta autojen viedessä väkeä juhliin, kulki lisälinja 24S vain 20 minuutin vuorovälillä, ja suuri osa väestä tuli Seurasaareen myös vakiolinjalla 24, Hietaniemen kautta kiertäen. Vakioreitti ei enää lähtenyt Merikadulta, vaan 24 ja 24S lähtivät vierekkäisistä laitureista Kampin terminaalista. Yöllä 24S-bussit sentään lähtivät kymmenen minuutin välein, mutta tulivat silti tupaten täyteen. Perusreittihän ei tuohon aikaan enää kulkenut.

Seurasaarisäätiön mukaan juhannusvieraita oli lähes 7000.

Seurasaari on edelleen juhannuksen paras paikka Helsingissä.