Sisu BT-69 BVT / Wiima K100

650-659, 700-709, 720-754, (800), 801-844

UVE9
Hankinta-aika - käyttöaika: 1977-1978-1996
Moottori: Leyland O.510 (8,2 litr.)
Vaihteisto: Voith D851 (3-port.)

 hkl_656_kny_548_600_x_410.jpg

Vuonna 1976 Sisun kaupunkimallin moottori päätettiin vaihtaa taas AEC:sta Leylandiin. Samassa yhteydessä luovuttiin pitkään palvelleesta kaksiportaisesta vaihteistosta. Se korvattiin uudella kolmiportaisella Voith D851-laatikolla. Vaihteiston käyttönappulat olivat aluksi samantapaiset kuin edeltäjässäkin, suurehkot suorakaiteenmuotoiset painikkeet, joita nyt oli kolme entisen kahden sijasta. Eteenpäin ajettaessa kytkettiin keskimmäinen painike alas, ja vapaalle vaihdettaessa painettiin painiketta uudestaan, jolloin se pompahti takaisin ylös ja vaihde oli vapaalla. Alimpana oleva peruutusvaihdekytkin toimi samalla tavalla. Ylimpänä olevalla kolmannella painikkeella valittiin se, kytkeytyykö kolmosvaihde vai ei. Ala-asennossa kolmonen ei kytkeytynyt, yläasennossa se tuli päälle.

Moottorin ääni kuullosti hyvin toisenlaiselta kuin AEC:n miehekäs murina. Pienillä kierroksilla ääni "klonksotti" karkeasti, mutta kovilla kierroksilla sävy muuttui vaihteiston säestyksellä sirkkelin ja voimallisen hyttysen ininän sekoitukseksi. Joku sanoikin autoja "vinkulaatikoiksi".

Vaikka näiden Wiima-Sisujen jälkeen hankittiinkin vielä yksi sarja Delta-Sisuja vuonna 1980, olivat nämä Wiima-koriset autot viimeiset linjaliikenteessä olleet HKL-Sisut. Sisu-aika päättyi tammikuussa 1996.

Käyttöönotto ja mallien eroavaisuuksia

Ensimmäiset autot 650-659 sijoitettiin Koskelan varikolle, ja ne tulivat liikenteeseen tammikuussa 1977. Sisut 700-709 saapuivat kaksi kuukautta myöhemmin maaliskuussa Ruhan varikolle. Nämä olivat viimeiset autot vanhalla tummansinisellä värityksellä. 720-729-sarja toimitettiin syys-lokakuussa 1977 uusilla sisä- ja ulkoväreillä (ensimmäisenä kuitenkin jo AEC-Sisuissa 710-719). Numerot 730-739 saapuivat erillisenä eränä myös lokakuussa. Joulukuussa tulivat 740-749, mutta 750-754 vasta helmikuussa 1978. Numerosta 720 alkaen varustettiin kuljettajantila sivu-suojaseinällä. Sisävalot olivat uudenmalliset 740:stä lähtien ja "pysähtyy"-valo keltataustainen numerosta 750-lähtien. 720-754-autoja sijoitettiin sekä Ruhaan että Koskelaan.

 

Heti 750-autojen perään tulivat 801-809 maaliskuussa 1978 sijoituspaikkana Koskela. Numerosta 806-lähtien oli vaihdevalitsin uutta pieninappulaista mallia, jota Voith ja ZF käyttivät pitkälle 2000-luvulle asti. Huhtikuussa toimitettiin 810-820 - nekin Koskelaan. Kolmas varikko Varha sai sitten kaikki loput. 821-830 otettiin käyttöön toukokuussa, 831 kesäkuussa, 832-836 heinäkuussa ja 837 844 elokuussa 1978.

Ajo-ominaisuuksia

Sisut olivat vaihteiston toimintaa lukuun ottamatta helppoja ja mukavia ajettavia. Kaikki toiminnot olivat keveitä, jarrut tehokkaat ja pehmeästi ottavat. Polttoainemittari tosin näyttl useimmiten aina täyttä tankkia nestemäärästä riippumatta. Huonona puolena voi myös mainita puhaltimien melko voimakkaan käyntiäänen. Radiokutsujen kuuleminen oli siksi kylmällä tai kostealla ilmalla vaikeaa. Tuohon aikaanhan kuljettajia kutsuttiin liikenteenohjauskeskuksesta vuoronumerolla. Kutsuja sateli yhtä mittaa ja kuljettajan piti koko ajan muistaa mitä vuoroa ajoi, jotta osasi vastata kun kutsu kuului.

Vaihteisto hidastimineen oli näiden autojen ikävin varuste. Hidastimen päällekytkeytyminen jarrutettaessa aiheutti aina nykäyksen, ja sen jälkeen vaihteen siirtyminen pienemmälle töksäytti autoa jälleen. Tämä toistui joka kerta pysäkille pysähdyttäessä. Nykivässä kaupunkiliikenteessä ajettaessa oli hyvä kytkeä kolmosvaihde pois. Kun nimittäin kiihdytettiin kakkosella, ja sitten joutuikin päästämään kaasun, vaihtoi vaihteisto heti kolmoselle ja saman tien vauhdin hidastuttua taas takaisin kakkoselle. Tämä edestakaisin kakkosen ja kolmosen välillä töksäyttely oli jatkuvaa, ellei kytkenyt kolmosta pois. Tasaisemmalla maantieosuudella saattoi jälleen kytkeä kolmosen päälle. Silloinkin kierrokset olivat seitsemänkympin vauhdissa jo korkeat, koska välitykset mitoitettiin kaupunkiajoon.

hkl_810_600_x_404.jpg

Vuosien varrelta

650-659-sarja siirrettiin Koskelasta Varhaan vuonna 1980. 700-709-autot vietiin Ruhasta Koskelaan vuonna 1982. 720-sarjan bussit siirrettiin kaikki Ruhaan vuonna 1978. 750-754 muuttivat Koskelaan vuonna 1984. Vuodesta 1985-lähtien alettiin 700-sarjan loppupään autoja siirtää lisää Koskelaan, ja eräässä vaiheessa kaikki 700-sarjalaiset 735:stä lähtien olivat Koskelassa. Poistojen alettua vuonna 1991 kaikki jäljellä olleet 720-754-autot siirrettiin Koskelaan.

800-sarjalaiset olivat 820:een saakka Koskelassa ja numerosta 821 alkaen Varhassa. Vuodesta 1979 varhalaiset alkoivat jo numerosta 814 ja vuodesta 1985 kaikki olivat Varhassa.

Elokuussa 1983 järjestettiin Helsingissä yleisurheilun MM-kisat. Kisakuljetukset järjesti Iveco, jolla siihen aikaan oli yhteistyötä Sisun kanssa. Koska Suomesta ei löytynyt Iveco-busseja, varustetttiin HKL:n Sisuja Ivecoa mainostavilla moniväriteipeillä, ja kuljetukset hoituivat näillä autoilla. 800-sarjalaisista autot 816-844 naamioitiin Iveco-busseiksi. Nämä Sisut pääsivät myös haistelemaan ilmaa Helsingin kunnanrajojen ulkopuolelle keikkojen suuntautuessa Hki-Vantaan lentoasemalle sekä kisakylään Espoon Otaniemeen.

Peruskorjaukset aloitettiin vuonna 1986. Autot mm. maalattiin uudelleen, matkustamon lattia uusittiin, ja istuimiksi vaihdettiin kangaspäällysteiset vihreät teräskuppipenkit. Myös kuljettajan istuin vaihdettiin. 800-sarjan autoista peruskorjattiin ainakin 810-812, 814-819, 836-838, 843 ja 844. Suuri osa 700-autoista käsiteltiin myös. Sen sijaan autoja 650-659 ei peruskorjattu, ja näistä vain 656 ja 657 saivat uuden vaaleamman maalipinnan.

Autoihin 805 ja 806 asennettiin koemielessä kokonaan suljettava reppukotelo, ja Almex-leimauslaite siirrettiin kuljettajan viereen. Leimauslaitteen alkuperäinen paikkahan sijaitsi etuovien portaissa kulkuaukkojen välissä. Sinne kuljettaja kurkotti vaihtamaan leimauslaitteen kellonaikaa. Almexeja oli nimittäin kahdenlaisia, ja vasta aivan uusimmat laitteet varustettiin "käyvällä" kellolla. Myöhemmin Almexeja siirrettiin kuljettajan viereen enemmänkin. 650-659-sarjaan asennettiin kuljettajan sivu-suojaseinä ja kaikki autot varustettiin nk. päätepysäkkitoiminnolla. Tämä tuli ajankohtaiseksi metroliikenteen alettua, kun matkustajia alettiin päästää bussiin sisään päätepysäkillä kuljettajan poissaollessa. Matkustajat siis avasivat ja sulkivat etuoven takapuolikkaan itse autoon noustessaan. Autot 837, 840 ja 844 saivat Wiima K201-tyyppisen pienen takaikkunan ja kattoluukkujakin uusittiin. Vuoteen 1991-mennessä oli lähes kaikissa autoissa leimauslaite siirretty kuljettajan viereen. Ainakin autossa 816 leimauslaite sijaitsi kuitenkin alkuperäisellä paikallaan hyvin pitkään, ehkä loppuun asti.

Auton 836 moottoritila syttyi tuleen 19.9.1990. Palo saatiin kuitenkin heti sammumaan, ja jo seuraavana päivänä 836 ajoi takaisin linjalla. Vakavammin kärähti auto 811 Liisankadulla 29.10.1993. Tämä yksilö ei enää palannut liikenteeseen.

Kauko-ohjattavat linjanumerokilvet

Vuoden 1989 alusta aloitettiin Herttoniemen liityntäliikenteessä nk. jatkuvan kierrätyksen kokeilu, jossa bussit ajoivat aina kierroksen yhtä linjaa ja sitten jotain toista jne. Autot pyörivät liikenteessä siis yhtä mittaa, ja lähtivät terminaaliin tultuaan välittömästi heti toiselle linjalle. Kierrätystä varten tarvittiin kauko-ohjattavat linjakilvet. Kilpilaitteen valmistaja oli suomalainen Vantron ja laitteen prototyyppi asennettiin muutamaan autoon (ainakin 804, 805 ja 806) jo syksyllä 1988. Laitteet tunnisti hieman poikkeavannäköisistä kellertävistä linjanumeroista ja siitä, ettei takana ollut numeroa lainkaan. Varsinaisen kilpilaitteen asennukset aloitettiin loppuvuodesta 1988, ja silloin laitteen toiminta ulottui myös takakilpeen. Numeromalli ja väri oli normaali, ja tällaiset kilpinauhat asennettiin myös kokeiluautoihin.

Kilpilaitteen toiminnan oli varmaankin tarkoitettu olevan vaivatonta. Nuolinäppäimillä valittiin, mitä kolmesta nauhasta haluttiin muuttaa, ja plus- ja miinusnäppäimillä vaihdettiin tunnusta numero kerrallaan. Tosiasiassa käyttö oli hyvin kömpelöä. Usein kävi niin, ettei numeroita saanut vaihdettua kaikissa kilvissä samanaikaisesti, niin kuin oli tarkoitus, vaan jokaisen kilven jokaisen nauhan jokainen numero piti vaihtaa yksitellen. Lisäksi käyttölaitteen digitaalinäyttö ei aina näyttänyt oikein kilvessä parhaillaan olevaa numeroa. Maailmalta olisi varmaan löytynyt valmiitakin tuotteita, mutta meillä piti käyttää kokemattoman valmistajan harjoitustyötä.

Vantronin laite asennettiin ainakin seuraaviin Sisuihin: 801, 804,-822, 824-826, 828, 831, 836-838 ja 840-844. Autot joihin laitteen prototyyppi aikanaan asennettiin saivat myös digitaalinäyttöisen vuoronumeronäytön. Tämä varuste jäi pysyvästi näihin busseihin, mutta muihin sitä ei asennettu. Vuoteen 1990-mennessä poistettiin useista autoista takakilpinauhat niiden toimimattomuuden takia.

Poisto ja myöhempiä vaiheita

650-659-sarjan romutukset alkoivat jo vuonna 1987 autojen ollessa vasta kymmenen vuoden ikäisiä. 1987 poistettiin 650, 651, 657 ja 659. Vuonna 1988 olivat vuorossa muut paitsi 656, joka ajoi marraskuuhun 1989 asti (ja sai sitten vielä muuta jatkokäyttöäkin). 700-sarjasta poistui ensimmäisenä 743 ilmeisesti jo vuonna 1989. Muut poistettiin vuosina 1990-95 - viimeisten autojen viimeisistä vuosista tuonnempana.

Ensimmäinen 800-sarjan poistettu auto oli 803, joka meni lunastuskuntoon ulosajossa Henrik Borgströmintien kaarteessa Laajasalossa kevättalvella 1989. 835 poistettiin keväällä 1989 ja useita peruskorjaamattomia yksilöitä otettiin pois käytöstä loppuvuodesta 1989, kun uusia Volvoja saatiin liikenteeseen. Poistolistalla olivat ainakin 813, 821, 823, 824, 827, 828, 829, 830 ja 831. Useat näistä olivat ajossa marraskuun loppuun saakka. Joulukuussa laitettiin seisomaan autot 820, 825, 826 ja 832-834. Ajossa vuoden 1989 lopulla olivat 800-sarjasta 801, 804-812, 814-819, 822 ja 836-844. Vuoden 1990 aikana häipyi lähes 30 kpl 700- ja 800-sarjan autoa.

Vuonna 1991 oli Koskelassa vielä useita Sisuja liikkeellä. Varhassa ajoi kesällä ajossa vain pari autoa, mutta syksyllä taas kymmenen autoa nimikko-ruuhkavuoroissa nimikkokuljettajilla. Nämä autot olivat 811, 812, 814-819, 836 ja 837. Vuonna 1992 koskelalaisten Sisujen määrä tippui hyvää vauhtia. Varhassa ajossa olivat samat kymmenen autoa. Vuoden 1993 aikana Koskelan liikkellä olevien Sisujen määrä romahti muutamaan kappaleeseen. Varhan linjoilla liikkui vielä viisi Sisua - 814, 815, 816, 817 ja 836.

Kesällä 1994 Sisut olivat seisomassa, mutta syksyllä linjoille palasivat vielä edellä mainitut viisi yksilöä Varhassa sekä autot 720 ja 732 Koskelassa. Kesällä 1995 Koskelan Sisut taas seisoivat, mutta varhalaiset jatkoivat ilmeisesti silloinkin. Auto 816 kuitenkin väsähti ja niin varhalaisia oli enää neljä. Syysliikenteen alussa 1995 ajossa olivat 720, 732, 814, 815, 817 ja 836. Viimeksi mainittu auto olikin muita komeampi, sillä siihen asennettiin oikeanpuoleisiin pyöriin pölykapselit. Syksyllä 817 teki lakon, joten jäljelle jäi enää viisi autoa.

Joulukuun 29. oli vuoden 1995 viimeinen arkipäivä. Kesken päivän 815 hajosi - muut ajoivat vuoronsa loppuun. Tämä jäi myös 732:n viimeiseksi työpäiväksi. 800-sarjalaiset jäivät viikonloppuvapaalle, mutta sen sijaan auto 720 sijoitettiin linjalle 15 sellaiseen vuoroon, joka liikkui vain osan päivästä, mutta kuitenkin myös viikonloppuisin. Niinpä 720 ajoi vielä lauantaina 30. ja sunnuntaina 31. joulukuuta vuoronsa loppuun. Silloin tämä joukon vanhin päätti työuransa 18 vuoden ikäisenä.

Vuoden 1996 ensimmäisenä arkipäivänä töihin palasivat vielä kaksi viimeistä mohikaania - 17-vuotiaat autot 814 ja 836 (jälkimmäinen edelleen ylväästi oikean puolen pölykapseleissaan). 836 jaksoi puurtaa vielä 11. tammikuuta asti. Näin vihonviimeiseksi Sisuksi jäi 814. Tämä oli siis myös koko HKL:n viimeisin Sisu, sillä nuoremmat Delta-Sisutkin poistettiin vuoden 1995 loppuun mennessä. Auto 814 liikkui vielä 26. tammikuuta asti. Siihen päättyi HKL:n Sisu-aika.

Kaikki Sisut eivät olleet vielä valmiita romutettaviksi. Mm. 656 jäi monipuolisesti varustettuna yksityiskäyttöön mökkiautoksi. 742:sta tuli Silja Linen matkalaukkuauto. 720 on edelleen tallella museoautona.

Auto 800

Autoa 800 ei ole käsitelty edellisessä tekstissä, koska se varustettiin alun perin Valmetin moottorilla ja oli näin ollen eri tyyppiä. Siihen kuitenkin vaihdettiin myöhemmin Leylandin O.510-kone. Auto oli koriltaan samanlainen kuin muutkin 800-Sisut - ainoana eroavaisuutena matkustamon keskisillan vaakatanko, johon sijoitettiin keskieurooppalaistyylisiä tartuntalenkkejä.

Auto tuli liikenteeseen toukokuussa 1978, kotihallina Ruha. 1980-luvun alussa se siirrettiin Koskelaan ja vuonna 1985 Varhaan. Tämäkin yksilö toimi yleisurheilun MM-kilpailujen kisabussina kesällä 1983 ja tämäkin varustettiin Vantronin kilpilaitteella. Mitään erityistä peruskorjausta siihen ei tehty ja se poistettiin liikenteestä vuonna 1989.