Volvo B10L / Carrus City U9501, 9611-9620, 9701-9706 VVG11 (Päivitetty 19.9.2023) Tätä bussityyppiä hankittiin HKL-Bussiliikenteelle maakaasukäyttöisenä CNG-versiona vuosina 1998-99 ja vuonna 1996 kaksi B10LA-nivelbussia. Lisäksi Helsingin Bussiliikenteellä on ollut STA-taustaisia dieselkäyttöisiä B10L / City U-busseja vuosilta 1995 ja 1997. Tässä tarinassa käsitellään kuitenkin vain alkuperäisiä HKL-Bussiliikenteen dieselkäyttöisiä kaksiakselisia autoja. Volvo esitteli ensimmäisen kokomatalan bussimallinsa vuonna 1994. Se sai mallimerkinnän B10L ja ensimmäinen Suomen esittelyauto valmistui Carruksella helmikuussa 1995. Carruksen City-mallista kehitettiin U-versio B10L-mallia varten. Suomen ensimmäinen B10L oli monella tapaa historiallinen. Se maalattiin HKL-Bussiliikenteen väreihin. Se oli myös vastaperustetun HKL-Bussiliikenteen ensimmäinen uusi bussi, ensimmäinen auto liikennöitsijän uudessa värityksessä ja kaiken lisäksi HKL:n 50-vuotisjuhlabussi. Auto sai numeron 9501. Se oli Volvo-rahoituksen omistuksessa, ja sitä esiteltiin eri liikennöitsijöille helmi-huhtikuun aikana. Huhtikuussa 1995 se tuli HKL-Bussiliikenteen käyttöön. Liikennöitsijän uudessa värityksessä ulkoasuun palautetiin 1970-luvulla poistettu hopeinen kylkiraita sekä jo vuonna 1968 poistetut kullanväriset koristeelliset kylkinumerot. Keulassa ei auton numeroa ollut, sen sijaan sinne sijoitettiin numerot "50". Autossa oli suuri yksiosainen tuulilas,i ja matkustamo varustettiin sinisin verhoin. Keskioven etupuolella oli käännettäviä läppäistuimia. Tämä järjestely salli useiden lastenvaunujen kuljettamisen. Istuinverhoiluna käytettiin vuonna 1994 esiteltyä sinistä vaaleansinisin kuvioin. Kuminen istuinten tukikahva oli edellisen vuoden tapaan vaaleansininen. Vaihteistona toimi normaali ZF:n neliportainen laatikko. 9501 sijoitettiin Varhan varikolle. Ensimmäinen varsinainen sarja kokomatalia Volvoja saapui maalis-huhtikuussa 1996 numeroille 9611-9620. Autot 9611-9615 sijoitettiin aluksi Varhaan ja loput Koskelaan. Näiden bussien varustelu noudatteli normaalia HKL-kaavaa: kaksiosainen tuulilasi, tavanomainen istuinjärjestys, ei verhoja. Auton numero näkyi myös edessä, eikä keulassa luonnollisestikaan ollut 50-merkintää. Suurimmassa osassa käytettiin edelleen ZF:n neliportaista vaihdelaatikkoa, mutta myös viisivaihteisia oli mukana. Autossa 9613 kokeiltiin uudenmallisia istuimia, jotka asennettiin melko pian käyttöönoton jälkeen. Seuraava sarja, 9701-9706 toimitettiin joulukuussa 1997 ja otettiin käyttöön tammikuussa 1998. Alustat olivat jo 98-mallia esimerkiksi uudenlaisine vilkkuviiksineen. Akseliväli kasvoi 6,7-metriin ja myös paikkaluku saatiin hiukan suuremmaksi. Kaikki varustettiin viisiportaisella vaihteistolla, joka vaihtoi hyvin herkästi suuremmalle vaihteelle. Vaihdevalitsimista poistettiin 1- ja 2-valinnat eli nappuloita oli vain kolme, D, N ja R. Istuimet verhoiltiin täyssinisiksi ilman lisäkuvioita ja istuinten kumiset tukikahvat vaihtuivat mustiksi. Kuljettajan istuimeen kuuluivat käsinojat. Autot 9701-9705 varustettiin tuolloin HKL:llä yleisesti käytetyillä Vantronin kauko-ohjattavilla nauhakilvillä, sen sijaan 9706:ssa havaittiin aivan uusi Mitronin valmistama mosaiikkinäyttö määränpäätekstein. Nro 9701 sijoitettiin Ruhan varikolle seutulinjalle 112Z. Kaikki muut sijoitettiin Varhaan.
Havaintoja B10L-mallit olivat melko tyypillisiä Volvoja, eli ajo-ominaisuuksiltaan lähes parasta mitä saattoi kuvitella. Uuden mallin toimintavarmuus ei sen sijaan ollut aivan huippua. Monet pikkuviat ja vähän suuremmatkin vaivasivat. Ajonautintoa on kuitenkin edelleen hehkutettava. Erityisesti 9501 uutena sekä 97-mallit olivat kuin ilmatyynyaluksia, jotka tasaisesti lipuivat katuja pitkin, moottorin hyristessä pehmeästi taustalla. 96-mallit eivät jostain syystä tuntuneet aivan yhtä täydellisiltä. Toisaalta kun pitemmän tauon jälkeen pääsi 96-sarjalaisenkin rattiin, huomasi kyllä, että Volvolla mennään. Volvo B10L jäi Suomessa melko harvinaiseksi tyypiksi, sillä liikennöitsijät suosivat mieluummin edestä matalaa B10BLE-mallia. Siitä muodostuikin pääkaupunkiseudun ellei koko Suomen matalalattiabussin perustyyppi 1990-luvun lopulla. Ilmeisesti myös HKL-Bussiliikenteellä bussien kanssa käytännössä toimivat halusivat ostaa yksinkertaisempaa B10BLE-mallia, mutta yksityisistä poikkeava päätöksenteko vaikutti siihen, että piti hankkia matkustajaystävällisempiä kokomatalia. Vuosien varrelta Vuonna 1996 etsittiin HKL:lle jälleen uutta ilmettä, peruslähtökohtana sininen bussi, vihreä ratikka ja oranssi metro. Bussit piti maalata uudella tavalla, jossa sinisen lisänä oli nuo kolme väriä sisältävä raitateippaus. Kaksi bussia teipattiin ehdotetulla tyylillä, Maxci-Scania 9504 sekä B10L-Volvo 9616. Kun seuraavat uudet bussit 9701-9706 tulivat, ei uudesta tyylistä kuitenkaan ollut tietoakaan. Erityisesti 9501:n elämä HKL:llä oli vaiherikas. Alkuaikojen hyvä ajotuntuma laimeni, kun autossa esiintyi jatkuvasti kaikenlaisia ongelmia. Moottorin sammuttaminen oli aina riski, sillä varmuutta ei ollut, käynnistyykö auto enää. Sähkönkulussa todettiin ongelmia, eikä käynnistymiskäsky virta-avaimesta edennyt moottoriin saakka. Muutaman minuutin kiukuttelun jälkeen kone saattoi sitten hörähtää käyntiin muina miehinä. Jousituksen tasonsäätö korjaili asentoa jatkuvasti. Auto hiissasi ylös ja alas, välillä taas kallistuttiin kuin purjevene merellä, kunnes hetken päästä tuli korjausliike. Vanhemmiten kori nitisi ja narisi. Auto oli ääntelyissään kuin vanha kuunari satamalaiturissa. Moottorin pohjapeltikin irtosi ainakin kerran. Vastaavia ominaisuuksia ja ongelmia esiintyi toki muissakin yksilöissä, mutta juuri 9501:stä tuli varsinainen ongelmapesä. Epäonnea riitti myös kolareiden muodossa. 9501:n pahin yhteenajo tapahtui henkilökunta-ajossa Jakomäessä, jossa henkilöauto kaahasi oikealta sivulta etuovista sisään. Kori vääntyi niin, että keskiovetkin menivät sijoiltaan. Lunastus oli lähellä, mutta koska auto tuossa vaiheessa oli melko tuore, korjattiin se kuntoon. Myöhemmässä tapauksessa 9706 törmäsi pakettiauton kanssa Myllypuron liittymässä Kehä ykkösellä. Tulokulma oli ilmeisesti mahdollisimman huono, sillä bussin keula meni pahasti ruttuun pakettiauton jäädessä melko ehjäksi. Ainakin kahteen autoon vaihdettiin uudet sähköiset linjakilvet. 9501:een asennettiin modernit Vanscon valmistamat kilpilaitteet ja myös 9611 sai uudet led-kilvet. 9611:n etukilpi oli tosin hiukan omituinen, sillä informaatioon kuuluivat myös määränpäätekstit, vaikka kilpiaukon leveys mitoitettiin vain pelkälle numeronäytölle. Linjatunnuksen lisäksi näytössä näkyivät siis myös määränpäätekstin ensimmäiset kirjaimet. Varikkosijoitukset muuttuivat moneen kertaan, ja autoja siirreltiin sinne tänne. Toimintavarmuus pikemminkin kasvoi kuin huononi vuosien vieriessä, kun osia uusittiin ja vaihdeltiin moneen kertaan. Volvomaiset ajo-ominaisuudetkin säilyivät kohtuullisen hyvin, jos ei lasketa jousituksen tasonsäädön jatkuvaa korjailua auton seistessä paikallaan. Tämä ominaisuus oli kyllä tyypillistä myös muillekin malleille ja merkeille. Poistot 9501:n vaiherikas elämä päättyi 16.6.2007. Auto oli lievästi kärähtänyt jo aikaisemminkin, mutta tuona päivänä se roihahti oikein kunnolla kesken työpäivän linjalla 81. Nyt ei paluuta enää ollut ja HKL:n 50-vuotisjuhlabussi meni romutukseen 12-vuoden ikäisenä. Muut jatkoivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle saakka. Silloin ensimmäisenä lopetti 9612, joka jäi Varhan varikolle seisomaan marraskuussa 2009. Saman vuoden lopulla päättyivät työt myös autoilla 9611, 9613-9616 ja 9618. Tammikuuhun 2010 asti ajoivat 9617, 9619 ja 9620. 97-autoista ensimmäisenä luovutti 9704 maaliskuussa 2010. Lokakuussa lopetti 9706. Numerot 9701, 9702, 9703 ja 9705 jatkoivat vielä koko vuoden 2011, mutta huhtikuussa 2012 vaunu 9705 lopetti työt. Viimeiset kolme ajoivat vielä pari kuukautta, kunnes ne siirrettiin sivuun kesäkuun puolessa välissä 2012. Autojen myynti on ollut nihkeää. Ainakin Suomessa low-entry-tyyppiset B10BLE-mallit menevät paremmin kaupaksi. Yksi B10L-Volvoista myytiin kuitenkin melko helposti. Muutaman kuukauden seistyään löysi 9612 uuden kodin Hämeenlinnasta.
|
Bussikaistalla Helsingissä
