Volvo 7000 B7L

14 - 22, 9912 - 9932

V1

Hankinta-aika - käyttöaika - poisto: 1999 - 2000 - 2014

Vaihteisto: ZF 5-port. automaatti

helb_16_1_kny_500_x_375.jpg

Volvo havitteli menestystä Keski-Euroopan markkinoilla jo 1970-80-luvulla. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä useissa maissa suosittiin yhtenäisrakenteisia busseja. Liikennöitsijät siis halusivat ostaa kerralla kokonaisen bussin. Valmistajan, joka teki pelkkiä alustoja oli vaikea saada kauppoja syntymään. Niinpä Volvo teki 1980-luvun puolivälissä yhteistyösopimuksen sveitsiläisen koritehtaan kanssa. Näin saatiin markkinoille valmis turistibussi. Hanke kuitenkin kariutui hyvin nopeasti ja Keski-Euroopan valloitus jäi haaveeksi.

1990-luvulla Volvo lähti taistoon uudestaan. Nyt ratkaisuksi keksittiin koritehtaiden ostaminen. Mm. Säffle Ruotsista ja Carrus Suomesta siirtyivät Volvon omistukseen. Nyt voitiin tarjota asiakkaille valmis alusta+kori-kokonaisuus. Mallit 5000 ja 7000 olivat ensimmäiset uuden konseptin mukaiset Volvon kaupunkibussit 1990-luvun lopulla.

Volvo 7000

Volvon ensimmäinen kokomatala bussimalli oli vuonna 1994 esitelty B10L. Alusta koritettiin yleensä Carruksen sitä varten suunnittelemalla City U-versiolla valmistajan City-tuoteperheestä. B10L ja City U muodostivat tavallaan jo tässä vaiheessa yhden kokonaisuuden. Kyseessä oli kuitenkin tavallaan perinteinen alusta-kori-yhdistelmä, jossa kummallekin osalle merkittiin oma nimensä ja mallinsa.

B10L:n seuraajan Suomen ensiesittely tapahtui paikallisliikennepäivillä 1998 Hotelli Rosendahlissa Tampereella. Näyttelyssä havaittiin täysin uudennäköinen Volvon katuri. Sen ilmoitettiin olevan Volvo 7000. Uutuuden ympärillä parveilleet bussimiehet kummastelivat outoa mallimerkintää ja tivasivat esittelijältä tietoa korin merkistä. Esittelijä vastasi salaperäisesti, että tämä on Volvo 7000. Näin Volvon ensimmäinen yhtenäisrakenteiseksi kutsuttava malli oli nähnyt päivänvalon. Tosin kyseessä oli vain yhtenäisrakenteisena markkinoitava malli, sillä se kuitenkin valmistettiin kahdessa osassa alustana ja korina.

Tampereen näyttelystä oli kuitenkin vielä pitkä matka tuotantoon, sillä Suomen ensimmäinen 7000-sarja valmistui Carruksen koritehtaalla Vantaalla vasta syksyllä 1999.

Käyttöönotto HKL-Bussiliikenteellä

Laajasalon linjoilla alkoi uusi sopimus kesäliikenteen alusta 1999. HKL tilasi Volvolta 21 uutta bussia kesäliikenteen alkuun. Niistä valtaosa sijoittuisi Laajasalon linjoille. Hankinta kohdistui Volvon uuteen kokomatalaan kaupunkibussiin, jossa alustana toimi B7L ja korina ruostumattomasta teräksestä valmistettu malli 7000. Kyseessä oli siis koria myöten Volvo-merkkinen tuote.

HKL tilasi Volvo-sarjan täysin sokkona, sillä kyseessähän oli täysin uusi malli, josta kenelläkään ei ollut minkäänlaisia kokemuksia. Autoille varattiin numerot 9912 - 9932 ja ne sijoitettiin yhtä lukuun ottamatta Varhan varikolle. Kuten monesti uusien autojen kohdalla, myös tämän sarjan toimitus myöhästyi melkoisesti. Kesän alussa ei korien valmistusta ollut vielä edes aloitettu ja syysliikenteen alkuunkaan eivät Volvot ehtineet. Laajasaloon ajettiin edelleen korkealattiaisilla Torni-Volvoilla sekä matalalattiaisilla Volvo B10BLE-Carrus City L-telibusseilla 9803 - 9806. Telibussit tuotiin hätiin Ruhasta, jotta edes osa vuoroista olisi luvattua matalalattiakalustoa.

Ensimmäinen havainto 7000-Volvoista linjalla tehtiin 15. lokakuuta. Silloin autot 9913 ja 9914 nähtiin liikennöimässä Laajasalon reiteillä. Seuraavana palvelukseen astui 9915 19. lokakuuta. Seuraava tarkka havainto on vasta 27. päivältä, jolloin 9917 aloitti työt. Seuraavana päivänä työnsä aloittivat nro:t 9918 ja 9919. Autolle 9916 ei ole tiedossa tarkkaa aloituspäivää. On todennäköistä, että se on tullut liikenteeseen jo ennen 9917:n aloituspäivää.

Auto 9912 nähtiin linjapalveluksessa vasta 29. lokakuuta. Sille on kuitenkin hyvä syy. 9912 esiintyi nimittäin heti uutena Paikallisliikennepäivillä Jyväskylässä syyskuussa ja lähti sen jälkeen linja-autonäyttelyyn Birminghamiin Iso-Britanniaan. Brittilehdissä kummasteltiin sinistä Volvoa, jota mainostettiin portaattomaksi vaikka istuimet sijaitsivat podestereilla.

Volvojen toimitukset jatkuivat marraskuussa ja kaikki saatiin liikenteeseen jouluun mennessä. Alkupään autot varustettiin VIT-rekisteritunnuksilla ja loppupään autojen kilvissä näkyi tunnus TYB. Poikkeuksena kuitenkin auto 9932. Se sijoitettiin muista poiketen Koskelan varikolle ja se sai rekisteritunnuksekseen LYF. Muut siis ajoivat Varhasta ja esimerkiksi vaunut 9922 ja 9924 liikennöivät vakituisesti Jollakseen linjalla 85.

Käyttökokemuksia

Volvo 7000 muotoiltiin moderniksi. HKL-Bussiliikenteen sininen väritys hopearaidoin ja kultanumeroin puki erinomaisesti kaunista koria. Matkustamossa huomio kiinnittyi hienoon kaarenmuotoiseen sisäkattoon. Moni kakku päältä kaunis mutta... sanonta tuli mieleen Volvo 7000:n kohdalla. Autot tulivat nimittäin markkinoille melkoisen keskeneräisinä ja lastentautisina, Kuljettajana saattoi vain ajatella, että jos autoa olisi tehtaalla koeajettu edes muutama sata metriä, olisi huomattu jo monta korjattavaa asiaa. Erityisesti pimeällä auton muotoiluun liittyvät seikat aiheuttivat pulmia. Matkustamon sisävalaistus esimerkiksi heijastui pahasti tuulilasiin. Toinen ongelma olivat kuljettajan pään yläpuolelle sijoitetut linjakilpi, radiopuhelin ym. painikkeet. Näitä oli lähes mahdoton nähdä pimeässä. Asiaa ei yhtään auttanut painikkeiden lähelle sijoitettu kirkas valo, joka häikäisi suoraan silmiin, kuljettajan yrittäessä katsoa ylös painikkeiden suuntaan. Asia korjattiin myöhemmin asentamalla lisävalaisimet painikkeiden viereen.

Varsinainen riesa olivat kuitenkin ovet. Niissä käytettiin jotain uutta tekniikkaa. Tämä järjestelmä ei sopinut lainkaan kiireiseen kaupunkiliikenteeseen, sillä ovien toiminta oli äärimmäisen hidasta. Varsinainen aukeaminen ja sulkeutuminen kyllä tapahtui normaalitahtiin, mutta aika oviviiksen kääntämisestä ovien reagointiin oli tolkuttoman pitkä. Ovet saattoivat myös aueta kesken ajon.

Ohjauspyörän säätö toteutettiin uudella tavalla. Koko kojetaulu liikkui ylös alas ratin mukana. Kun säätökytkintä painettiin, rojahti koko systeemi alas ja sen jälkeen oli muutama sekunti aikaa nostaa rattia ylöspäin sopivaan kohtaan, ennen kuin järjestelmä lukittui paikalleen. Mittariston merkkivalot sijoitettiin kojetaulun alareunaan, jossa ne monesti jäivät ratin taakse piiloon. Moottorin ääni oli traktorimainen verrattuna vaikkapa Volvon B10B- tai B10L-tyyppien miellyttävään hyrinään. Ajo-ominaisuudetkaan eivät olleet vanhempien mallien tasolla. 1990-luvun alun Volvothan olivat yleensä ajo-ominaisuuksiltaan parasta, mitä voi kuvitella. Ensimmäisiä käyttökuukausia varjostivat myös monet käyttöhäiriöt ja viat. Ajotietokone ilmoitti jatkuvasti jotain olevan vialla. "Seuraavassa pysähdyksessä tarkasta moottori, seuraavassa pysähdyksessä tarkasta ohjausyksikkö". Tällaisia kehotuksia sai lukea päivästä toiseen.

Autot eivät olleet aivan täysin identtisiä keskenään. Pienenä yksityiskohtana voidaan ainakin mainita nopeusmittarin yhteyteen liitetty matkamittari. Se oli useimmissa autoissa digitaalinen, mutta joissain alkupään busseissa perinteinen mekaaninen.

Autot 14 - 22

Seiskatonnisten lukumäärä saavutti kolmekymmentä kesällä 2000, kun seuraavat 19 bussia saatiin käyttöön. MYF, NEF ja ZIZ-kilvillä varustetut autot olivat lähes samanlaisia kuin vuoden 99 sisarensa. Ovien toimintaankaan ei saatu parannusta vaan sama hidastelu jatkui uusissakin autoissa. Tämä tosin korjaantui pian 14 - 22-sarjan käyttöönoton jälkeen. Ovien piirikortit(?) uusittiin ja toiminta saatiin vihdoin normaalille tasolle. Uudemmatkin 7000-Volvot sijoitettiin Varhan varikolle ja ne ajoivat pääasiassa metron liityntäliikenteessä. Nro 17 oli uutena Auto Tekniikka ja Kuljetus-lehden koeajossa.

HKL-Bussiliikenne käytti tuohon aikaan uusissa busseissaan Mitronin mosaiikki-linjakilpiä. 2000-Volvot varustettiin Mitronin uudemmalla käyttöpaneelilla. Se oli ominaisuuksiltaan monipuolisempi kuin 99-malli. Toisaalta vanha versio oli helppokäyttöisempi ja siinä ulkona etukilvessä oleva teksti näkyi laitteen näytössä.

Vuosien varrelta

Alun hankaluudet jäivät taakse ja myöhempinä vuosina seiskatonniset toimivat ihan kohtuullisesti. Mallista ei kuitenkaan koskaan tullut suosittua Suomessa. HKL:kaan ei ostanut niitä enää lisää ja Tampereen ja Turun muutamaa kokeilukappaletta lukuun ottamatta tämän tyypin Volvoja ei Suomeen hankittu enää lainkaan. Pääsyynä tähän oli tosin se, ettei Suomessa yleensäkään suosittu kokomatalia busseja.

Vuosien vieriessä alkoi 7000-Volvoja näkyä muuallakin kuin Laajasalossa. Esimerkiksi Jollaksen autot korvattiin jo keväällä 2001 Lahti 402-koreilla varustetuilla Scanioilla 111 - 113. Busseja siirreltiin varikolta toiselle ja niitä saattoi nähdä muuallakin kuin vain idässä. Kun toisia vaunuja siirrettiin Varhasta pois, nähtiin ainoana uutena Koskelaan sijoitettu 9932 puolestaan Varhassa.

Auton 9912 erityiskomennukset jatkuivat. Se toimi melkein heti Birminghamista palattuaan Helsingin Energian "sähköbussina". Bussi teipattiin sinivalkoiseksi ja matkustamoon asennettiin erikoiset pitkävartiset lukuvalot. Valovarret jäivät bussiin useiksi vuosiksi kampanjan jälkeenkin. Vuonna 2005 HKL-Bussiliikenne muuttui Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Kauniit kultanumerot vaihtuivat pieniin valkoisiin tarranumeroihin ja vuonna 2006 autot varustettiin Helsingin Bussiliikenne Oy-tekstein ja logoin. Auto 21 teipattiin kauppakeskus Columbuksen mainokseksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Se liikennöi linjaa 90B Vuosaaren metroasemalta Vuosaaren satamaan.

Loppuajat

2010-luvun alussa Volvot ajelivat sekalaisissa tehtävissä eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ensimmäinen poistettu auto oli 9914. Se lopetti työt vuonna 2012. Muut 99-mallit jatkoivat pääsääntöisesti vuoden 2013 loppuun. 2000-mallitkin poistuivat kesän 2014 alkuun mennessä, paitsi auto 21. Se jatkoi ainoana tyyppinsä edustajana ajoja vuoden 2014 loppuun.

Samainen nro 21 on säilytetty museoautona. Se majailee nyt Kylmäkoskella linja-autoharrastajien huomassa.